Aivan äärimmilleen ärsyyntynyt.

Itseänikin ihmetyttää miksi olen tästä asiasta aivan tolkuttoman ärsyyntynyt ja koko ihmisen ajattelu saa mut kiukkuiseksi.

Eli siis, mulla on n. 20 vuotta vanhempi työkaveri, joka on aivan tolkuttoman ihastunut muhun. Tämä ilmeni n. vuosi sitten. Olen ehkä omalla käytökselläni aiheuttanut tämän, sillä olen todella avoin, juttelen kaikkien kanssa, kyselen kuulumisia jne. Tämä mies tulkitsi asian väärin. Hän alkoi lähetellä facebookin kautta minulle viestejä, kuinka olen hänen elämänsä rakkaus jne. Poistin hänet fb-kavereista ja tein selväksi etten todellakaan ole kiinnostunut.

Mies jatkoi viestittelyä silloin tällöin. Teki tikusta asiaa jotta pääsi juttelemaan kanssani asioista jotka minua eivät lainkaan kiinnosta. Kuten minun autoni.

Ja sitten hän löysi pakkomielteen AUTOONI. Hän huoltaa aivan pakonomaisesti autoani.. Eli vaikka sanon että en tarvitse apuasi, hän vaan fiksailee, pesee ja laittaa autoani esim. työpäivän aikana. Minulle hän sanoo että tämä on "ainoa lohtu hänen valottomassa maailmassaan". Hän inttää ja inttää esim. autoni renkaista: Hänen mielestään autoni talvirenkaat ovat hengenvaaralliset ja ne pitää vaihtaa. No, renkaani ovat semi uudet joten ne käy vielä vaikka kuinka pitkään. Hän tulostaa papereita lokerooni joissa kertoo faktoja huonoista renkaista. Autoni pyyhkijä hajosi, hän huomasi sen, kielsin koskemasta siihen, hän korjasi sen välittämättä pyynnöistäni. Olen kurkkuani myöten täynnä häntä ja hänen apunsa tyrkyttämistä. Toisaalta ajattelen että hänhän vain auttaa ja tekee minulle palveluksia, mutta toisaalta olen niin äsryyntynyt hänen koiranpentumaiseen huomionkerjäänmiseen että räjähdän kohta.

Mistä ärsyyntymisreaktioni johtuu? Minunhan pitäisi olla iloinen että hän haluaa auttaa jne. Mutta ei, koko ihmisen nimen mainitseminenkin saa kiukun pintaan.

En haluaisi tehdä tästä juttua työpaikalla, koska en kaipaa tällaista huomiota millään tavalla.