Lue keskustelun säännöt.
Mä olen aivan loppu
05.09.2006 |
elämä on sekaisin. kulissiliitto, josta ei tunnu olevan pois pääsyä. elämä pelkkää esittämistä, velkoja, laskuja, selibaattia jne. Onneksi on lapset...mutta ihan totta, tässäkö tää mun elämä oli?
Kommentit (12)
ja miltä tuntui olla onnellinen ja rakastunut...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eiks kantsus jutella se miehes kaa
voisit avautua ja jutella? Päästä ehkä pariksi päiväksi muualle miettimään asioita?
Pystyttekö miehesi kanssa puhumaan? Miten pahasti kulissi on? Tarkoitan onko enää rakkautta ollenkaan?
Jos tuntuu ettei tule mistään mitään eikä enää rakkautta niin ero on paras ratkaisu myös lapsien kannalta.
Avioliittoni on ollut pettymys ja virhe alusta asti. En rakasta miestäni, korkeintaan jonkinlaisena kaukaisena ystävänä. Mies on pettänyt luottamukseni kaikella tavalla ja on henkisesti lapsen tasolla. Ei pysty vastaamaan omista asioistaan, saati sitten toisten. Olen niin väsynyt, kun talossa on kolme lasta sen sijaan, että olisi vaan nämä kaksi lasta ja kaksi aikuista... En jaksa enää hoitaa miestäni ja olen kyllästynyt häneen ja ainaisiin ongelmiinsa.
Ystäviäkään mulla ei ole paljoa, enkä oikein osaa olla ihmisten kanssa. Joko pahoitan oman mieleni tai he pahoittavat mielensä minun takiani.
Avioliitossani olen vaan lasten takia, koska mies uhkaa viedä esikoisen minulta, jos otan eron. Sitä en kestäisi. Tuntuu, kuin olisin vankilassa.
Lapset ovat elämäni ilo, valo ja rakkaus. Heidän takiaan jaksan ja elämälläni on tarkoitus. Kiitos heistä!
Voimia sinulle. Koitetaan jaksaa.
miehen kanssa ei helposti pääse puusta pitkään ja asiat kiertää samaa rataa. Eli jos neuvolassa tai ystävän tms. kanssa voisit asiasta jutella, niin saisit päätäsi selvitettyä ja pystyisit ehkä paremmin saamaan miehestäsikin jotakin irti ja sitä kautta tilanteeseen helpotusta. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en jaksa yksinkertaisesti. On vaan sellainen olo, että kohta on tehtävä jotain tai mä ihan oikeasti sekoan! Mun mies kans aivan avuton kakara. Tiesin jo hääpäivänä, että tästä tulee paskaa käteen. Kumppanin, sieluntoverin kaipuu on aivan mieletön...
AP
Olen jo 40v. Olen elänyt paskaliittoa jo 7v. Lapsin takia ajattelin, että jaksaisin elää tuon huonon kämppiksen eli mieheni kanssa.
Ei seksiä, kaikki vastuu minulla, täällä asuu yksi aikuinen vapaamatkustaja.
Olen yrittänyt puhua asiasta monta kertaa, ei mene jakeluun.
Nyt paloin loppuun ja sairastuin sekä fyysisesti että psyykkisesti. Sanoin muuttavani lasten kanssa pois.
Nyt vasta tapahtui " ihme" , minua kuunneltiin.
En tiedä korjautuuko tämä tilanne. Yritetään nyt tosissaan taas.
Miehesi ei voi viedä esikoistasi!
Ota ero, jos mies on mulkvist!
Mene ihmeessä nyt lääkäriin, esim terveyskeskukseen. Lääkäri ohjaa sut muille auttajille ja saat puolueettoman kuuntelijan. Jo pelkkä kertominen tilanteesta auttaa.
Itse olen nyt käynyt kertomassa tästä tilanteesta ja jo vähän helpottaa.
Mies on muuttanut jo tapojaan ja haluaa jatkaa.
Voimia ja hae apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäinen askel on vaikein ja raskain, inttää 2, jolla myös ollut vaikea tilanne, mutta toisenlainen
Koita jaksaa mennä lääkäriin. Kohta sä sairastut oikesti, olet lastesi ainoa äiti. Sun pitää huolehtia myös itsestäsi!
T.10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi edes menitte avioon? Ei voi muuta sanoa kuin, että katso peiliin. Joo tiedän tuo on ilkeästi sanottu, joten anteeksi.
Miksi niin moni jatkaa epätyydyttävässä liitossa? Moni selittää, että lasten takia. Joo no onko mitään järkeä katkeroittaa mieltään ja elää liitossa jossa ei ole mitään iloa. Totta on se, että moni lähtee avio/avoliitosta aivan liian helposti eikä viitsitä edes yrittää. Mutta jos elämä on niin vaikeata puolison kanssa eikä hänen kanssaan voi selvittää asioita niin miksi tässäkin tapauksessa vaan kituutettaan ja jatketaan? Jossain vaiheessa on vain parempi antaa periksi ja jatkaa elämää ilman puolisoa.
Moni sanoo, että kun puoliso on NIIN hyvä isä lapsilleen silti ja muutenkaan ei ole juoppo tai väkivaltainen. Mutta tyydytään silti huonoon liittoon, kun ei uskalleta lähteä. Ja vieläpä lasten takia. Hyvä isä voi olla avioeronkin jälkeen.
Hus, mene pois! Ap ei kaipaa syyllistämistä. Eiköhän hän ole nyt tarpeeksi onneton muutenkin! Joillakin ei ole sitten mitään empatiakykyjä! 2
Vierailija:
miksi edes menitte avioon? Ei voi muuta sanoa kuin, että katso peiliin. Joo tiedän tuo on ilkeästi sanottu, joten anteeksi.Miksi niin moni jatkaa epätyydyttävässä liitossa? Moni selittää, että lasten takia. Joo no onko mitään järkeä katkeroittaa mieltään ja elää liitossa jossa ei ole mitään iloa. Totta on se, että moni lähtee avio/avoliitosta aivan liian helposti eikä viitsitä edes yrittää. Mutta jos elämä on niin vaikeata puolison kanssa eikä hänen kanssaan voi selvittää asioita niin miksi tässäkin tapauksessa vaan kituutettaan ja jatketaan? Jossain vaiheessa on vain parempi antaa periksi ja jatkaa elämää ilman puolisoa.
Moni sanoo, että kun puoliso on NIIN hyvä isä lapsilleen silti ja muutenkaan ei ole juoppo tai väkivaltainen. Mutta tyydytään silti huonoon liittoon, kun ei uskalleta lähteä. Ja vieläpä lasten takia. Hyvä isä voi olla avioeronkin jälkeen.
rankkaahan se on, mutta elämä voi tarjota muutakin