Haluatko kysyä jotain kahden adhd-lapsen äidiltä?

Minkäikäisiä lapset olivat kun aloit epäillä, että kaikki ei ole normaalisti? Mistä käytöksestä/piirteistä epäilysi heräsivät?

Molemmat olivat jo taaperoikäisenä huomattavan vilkkaita. Nukkumaan rauhoittuminen oli pienempänä hankalaa ja molemmat ovatkin olleet aina vähäunisia, ympäristön virikkeet ovat ilmeisesti häirinneet.
Aika pienestä olen itse huomannut eron muihin lapsiin verrattuna mutta koska lähiympäristö teilasi kokemukseni normaaleina, en osannut hakea apua ajoissa.
-ap

Menetätkö usein hermosi lasten kanssa?

Minkälaisia tukitoimenpiteitä teillä käytetään?

Minkä ikäisiä lapset ovat nyt? Miten pärjäätte?

Onko sinulla tai miehehelläsi diagnosoitu ADHD:ta/ADD:ta? Mietin vain, että jos se on molemmilla lapsillanne, niin voisi olla periytynyt.

Miten se teillä diagnosoitiin? Millaisia tukitoimia teillä on?

Minkä ikäisiä lapsesi ovat?

Minä kysyisin että - hei, orava puussa!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:35"]

Minä kysyisin että - hei, orava puussa!

[/quote]

Miten nuo oravat liittyy mitenkään tähän.. hei, tänään on taas joku liputuspäivä!

millaisia arkea helpottavia keinoja olet löytänyt?

kysyy kahden hyvin vilkkaan lapsen äiti, jonka toisen lapsen tutkimukset vasta nyt käynnistymässä.

Hei!

Sympatiat täältä. Meillä myös sama tilanne eli kahdella adhd. Lapset ovat 15 .v. ja 7.v.

Lapset ovat nyt alakoulussa. Diagnoosi on lastenneurologilta saatu, sitä on edeltänyt tiivis seuranta koulussa ja laajat opettajien arvioinnit.
Tukitoimina tällä hetkellä lääkitys ja osittainen pienryhmäopetus. Aiemmin ollut mm. puheterapiaa (kielelliset vaikeudet ovat usein adhd:n liitännäisiä) ja neuropsykologista kuntoutusta.
Menetänkö hermot usein, hyvä kysymys!
Sanotaan että en. Ulkopuolisin silmin saattaa näyttää siltä että emme aina osaa kasvattaa lapsia koska sallimme heiltä joskus enemmän kuin muissa perheissä.
Arki tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen kanssa on haastavaa, jatkuvaa kädenvääntöä ja se johtaa helposti negatiiviseen kierteeseen, sen vuoksi katsomme joskus jotain hieman sormien läpi (kunhan se ei aiheuta vahinkoa muille). Arki sujuu nyt hyvin kun löysää omaa pipoa vähän eikä vaadi liikaa.
Käytösongelmia kummallakaan ei ole onneksi ollut, vaikeudet näkyvät tarkkaavaisuuden ja yliaktiivisuuden puolella sekä kielellisinä ongelmina, jnk. verran on myös näistä johtuvaa oppimisvaikeutta.
-ap

Miehen suvussa paljon neurologista poikkeavuutta, diagnosoimatonta tosin.
Ja meillä on myös kaksi muuta lasta joten poikkeavuus on ollut selkeästi havaittavissa.
Joku kysyi arkea helpottavia vinkkejä. Sanoisin että kannattaa lukea kaikki (asiallinen) tieto mitä käsiisi saat.
Meillä meni vuosia negatiivisessa hengessä, lapset olivat mitä olivat ja me vanhemmat uuvuimme. Ympäristön vähättely johti osittain siihen että luotto omiin kasvatuskykyihin kärsi, miksen saa lasta toimimaan kuten muut äidit? Seurasi uupuminen, väsymys, huono ilmapiiri kotiin, huutoa ja itkua ja liiallisia vaatimuksia.
Jonain hetkenä sitten iski että tämä ei ole normaalia, luota omaan intuitioon ja lähdimme hakemaan apua.
Lakkasin vertaamasta itseäni ja lapsiani muihin. Okei, jos meidän perheeltä ei onnistu joku juttu niin sitten sitä ei tehdä.
Positiivista palautetta vaikka hampaat irvessä, huuto ja rangaistukset pois kokonaan, jatkuva aikuisen läsnäolo ja ohjaus, jatkuva ennakoiminen.
Jätin pois kaikki jäähyt ja kiristykset. Jos lapsen impulssikontrolli on heikko, rangaistus ei toimi toivotulla tavalla sillä siinä herkessä kun impulssi tulee, lapsi ei enää kykene ajattelemaanmitäön muuta.
Voimia vaatii mutta palkitsee!
-ap

Kiva kun vastasit! Ja hyvä, ettei mitään käytöshäiriöitä ole ollut toistaiseksi. Itse uskon, että varhaisella puuttumisella (kiitos sinun) ja oikeanlaisilla tukitoimilla ne luultavimmin myös vältetään. Tsemppiä arkeen!