Epäreilua, että toiset kokevat lapsettomuutta!

Tiedän, että kyseinen pariskunta haluaa lapsen, mutta ei siitä sen enempää. Niin moni tässä ketjussa on alkanut sepostaa ihan käsittömättömyyksiä asian vierestä. Tässä ketjussa kyse oli ensinnäkin lapsettomuudesta, ei työttömyydestä, ei miehenpuutteesta, ei köyhyydestä vaan lapsettomuudesta. Kerroin pariskunnasta, jolla olisi mahtavat puitteet onnistuneeseen vanhemmuuten, mutta lasta ei vaan kuulu. Ja sitten täällä (jollain ihmeellisellä aasinsilta-logiikalla) aletaan jauhaa ihan muusta. Ei elämän eri osa-alueita voi niputtaa, ei elämä ole niin yksinkertaista. Täällä moni on sitä mieltä, ettei lapsettomuutta nyt oikeastaan pitäisi edes surra jos elämässä on muuten kaikki kunnossa. Eikö silloin just pitäisi surra? Moni lapsi syntyy epätoivottuna kurjiin oloihin ja sitten ne, joilla parhaat edellytykset eivät lasta saa. Ei tietenkään elämässä saa aina kaikkea mitä haluaa, mutta onko ylimielisyyttä surea asiaa? Onko ylimielisyyttä jos suree kohtaloaan, ettei ikinä tule vanhemmaksi? Sanoisin, että on totaalisen epäempaattista ja ymmärtämätöntä sanoa niin.
..
En väitä, etteikö työttömyys tai sosiaaliset ongelmat olisi myös suuria suruja. Mutta vastaajien omalla logiikalla niistäkään ei saisi valittaa, kun "kaikkea ei voi saada"? Niinkö tämä elämä menee? Ja olen edelleen sitä mieltä, että varsinkin monet sosiaaliset ongelmat ovat omista valinnoista kiinni, vaikka toki näitäkin valintoja ohjaavat geenit ja ympäristö. Toki joskus lapsettomuuskin on valintojen seuraus, mutta ei aina. Siltikään näitä asioita ei pitäisi niputtaa yhteen, elämä ei ole mikään nippu.
Ap

Miten niin parhaat edellytykset omaavat eivät lapsia saa? Tottakai saavat, ainakin suuri osa heistä. Ei vanhemmuutta voi ennustaa etukäteen. Suurin osa lapsista syntyy kuitenkin välittäville ja riittävän hyville vanhemmille, ainakin suomessa. On ylimielistä väittää, että "ansaitsisi" lapsen enemmän, jos ulkoiset puitteet ovat paremmat kuin joillain toisilla. Hyvä vanhemmuus ei liity tuohon mitenkään. On myös epäempaattista arvioida tuntemattomien vanhempien kykyä toimia vanhempina. Esim. työtön ex-narkkari voi mahdollisesti olla parempi vanhempi kuin hyvin toimeentuleva uraohjus. Tuollaisten seikkojen perusteella ei pysty välttämättä ennustamaan, miten vanhemmuus sujuu. Saahan sitä lapsettomuutta surra, mutta toisten arvostelu ja haukkuminen, tai itsensä muiden yläpuolelle korottaminen ei auta asiaa mitenkään. Sun viesteistä saa kuitenkin käsityksen, että lapsettomuus olisi maailman suurin suru. Toiselle kun se vakava sairaus tai kodittomuus on paljon traagisempaa. Et voi vähätellä toisten murheita, jos haluat sympatiaa omille suruillesi.

 Se on surullista, jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan eivätkä voi saada rakkauden hedelmää.täytyy vain ajatella jokin tarkoitus on silläkin, ehkä jumala  tarjoaa teille suurempaa joka kukkii edessä ja tuo teidän kautta iloa elämään,lapsen saanti on suuri ihme,MUTTA TÄNÄPÄIVÄNÄ lasten kohtalo on vaaka laudalla. on tapahtunut hirveitä asioita hyvin lyhyessä ajassa, miten vanhemmat , varsinkin äidit menettävät järkensä, ja surmaavat omat lapsensa.ajatelkaa viattomat ihmis alut, puolustus kyvyttömiä pieniä hentoja olentoja,miettikää äidiksi ja isäksi tulemista tarkkaan ja harkitkaa onko tarpeeksi resusseja kantaa koko elämä  toisesta ihmisestä vastuu

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 00:30"]

Arvaa tuntuiko epäreilulta kokea lapsettomuus 20-25-vuotiaana. Tein kaiken ns oikein ja silti se sattui meille. Tuntui että kaikki jotka pitkittelivät lastensaannissa, tuli heti raskaaksi. Vaikka totuus on toki toinen, mutta siltä se tuntui. Parin vuoden päästä tulin onneksi sitten raskaaksi, mutta oli aika rankka parivuotinen.

[/quote]

Voisit olla yksi hyvä ystäväni. Hänelle lekurit maalasivat lapsettomuutta jo alle parikymppisenä, sellaisen sairauden vuoksi joka eteni, ja johon ei elintavoilla voinut vaikuttaa. Oli pikkuisen vaikea kertoa tulleeni raskaaksi kuin vahingossa 36 v, eka "yrityksestä"... Hän tai olla silloin 27, tuli sitten kaiken todennäköisyyden vastaisesti luomuna raskaaksi. Oikeastaan mitään mahkuja elimistö/hormonitoiminta ei siihen antanut. Harvoin voi toisen, ystävänkään, raskaudesta iloita niin lujaa.

Jotkut saavat elämässään "kaiken" vaikka kuinka monta vuosikymmentä, jotkut eivät alussakaan juuri mitään. Tietysti se on epäreilua. Vähiten valmiita vaikeuksiin ovat juuri ne, jotka pääsevät pitkään helpolla miettimättä koskaan kuinka onnekkaita ovat. Ja sitten saattaa tulla liikenneonnettomuus, aggressiivinen syöpä, jokin muu... Jokaisen lopulta opettaa elämä hiljaa kulkemaan, jos ei muuta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:19"]Miten niin parhaat edellytykset omaavat eivät lapsia saa? Tottakai saavat, ainakin suuri osa heistä. Ei vanhemmuutta voi ennustaa etukäteen. Suurin osa lapsista syntyy kuitenkin välittäville ja riittävän hyville vanhemmille, ainakin suomessa. On ylimielistä väittää, että "ansaitsisi" lapsen enemmän, jos ulkoiset puitteet ovat paremmat kuin joillain toisilla. Hyvä vanhemmuus ei liity tuohon mitenkään. On myös epäempaattista arvioida tuntemattomien vanhempien kykyä toimia vanhempina. Esim. työtön ex-narkkari voi mahdollisesti olla parempi vanhempi kuin hyvin toimeentuleva uraohjus. Tuollaisten seikkojen perusteella ei pysty välttämättä ennustamaan, miten vanhemmuus sujuu. Saahan sitä lapsettomuutta surra, mutta toisten arvostelu ja haukkuminen, tai itsensä muiden yläpuolelle korottaminen ei auta asiaa mitenkään. Sun viesteistä saa kuitenkin käsityksen, että lapsettomuus olisi maailman suurin suru. Toiselle kun se vakava sairaus tai kodittomuus on paljon traagisempaa. Et voi vähätellä toisten murheita, jos haluat sympatiaa omille suruillesi.
[/quote]
No voi jeesus taas. Mä olen koko ajan koko ajan puhunut semmoisista narkkareista ja alkoholisteista, jotka käyttävät aineita läpi raskautensa, eivätkä hoida vanhemmuuttaan kunnolla. Lue mun viestit. Missä kohtaa olen kirjoittanut, että lapsettomuus olisi kaikille ihmisille yleispätevästi maailman suurin suru? Joillekin se on. Joillekin suurin suru on sairaus, toiselle avioero, kolmannelle oman lapsen kuolema. Ihmisten elämät eroavat toisistaan ja yleensä vain sitä surraan mikä omalle kohdalle sattuu. Ap

Niin. Itse en halua koskaan lapsia. Voi kunpa voisinkaan vaihtaa osia sellaisen naisen kanssa joka ei saa lapsia! Niin ilolla soisin hyvän kohtuni ja munasarjani jollekin toiselle. Tasan ei mene onnen lahjat.

Uskokaa tai älkää lapsettomuudesta kärsivät, mutta olen teille oikeasti kateellinen. Minun suvussani naiset ovat superhedelmällisiä ja tuntuvat tulevan raskaaksi suurinpiirtein ajatuksen voimalla. Viimeisen 5 vuoden aikana:

-Serkku tuli raskaaksi kuparikierukan läpi
-Sisko raskautui kortsun hajotessa. Jälkiehkäisy ei tilannetta pelastanut.
-Toinen serkku raskautui e-pillereitä käyttäen.
-Äitini on kuulema tullut aina raskaaksi välittömästi ehkäisyn poisjätön jälkeen, kunnen neljännen lapsen jälkeen sterkkasi itsensä.

Pelkään ihan neuroottisesti, että tulen vahinkoraskaaksi ja aina seurustellessani vaadin tuplaehkäisyn käyttöä. Mulle raskaaksi tuleminen olisi pahin mahdollinen painajainen, sillä mulla ei ole minkäänlaista halua äidiksi.

Toisaalta ymmärrän tuon teidän kaipuun lapsesta, sillä mulla on kaipuu löytää rinnalleni se pysyvät puoliso, jonka kanssa jakaa elämä. Sinkkuna olen silti, vaikka treffeillä on tullut käytyä paljon ja erilaisia tyyppejä tapailtu ja useamman kerran vakavammin seurusteltukin. Ei vaan tunnu olevan onnea tässä asiassa :( Se, joka väittää sinkkuuden olevan oma valinta, haistakoon homeen.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 00:52"]

Voi hyvänen aika näitä kommentteja. Ihanko tosissaan olette sitä mieltä että nokun "kaikkea ei vaan voi saada"!? Jos itse olette siinä tilanteessa, että toivoisitte lasta eikä sitä kuulu, niin todellako ajattelet että 'eipä siinä, onhan mulla jo tää talo ja auto ja mies. Pärjään kyllä ilman sitä lasta.' ei varmaan v*taisi katsoa kun naapurin rouva kohtelee huonosti omia muksujaan ja on sitä mieltä että haittana vain pyörivät.

[/quote]

Itse ainakin ajattelisin näin. Minulla ei ole mitään sellaista pakkomiellettä, jonka toteutumatta jääminen tekisi onnellisen ja rikkaan elämän mahdottomaksi. Tämä taitaa olla persoonallisuuskysymys?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 08:18"]

Siis... tietääkö ap edes että kyseinen pariskunta haluaisi lapsen?? Meilläkin on hyvä asunto, hyvät työt, vakaa parisuhde, molemmat "äidillisiä ja isällisiä", tykätään huolehtia esim. eläimistä.. mutta ei me lasta haluta :D. Jotenkin huvittaa, jos joku tuttava kyynel silmissä miettii että voi noita, kuinka epäreilua että ei ala sitä lasta kuulumaan :D. 

[/quote]

Sama juttu. Tästä tulikin mieleen, että mahtavatko vaikka omat sukulaiseni kovastikin surkutella ja säälitellä, ettei meillä ole jälkikasvua, vaikka puitteet on kohdillaan... Ystävät toki tietävät kielteisen kantamme lasten hankkimiseen, mutta sukulaisiin pidetään yhteyttä harvakseltaan. -70

Samaa olen miettinyt. Tiedän myös pariskunnan, joka toivoi lasta yli kymmenen vuotta. Kaikki edellytykset hyvään vanhemmuuteen oli, mutta ei vain lasta kuulunut. Heidän kohdallaan ihme kuitenkin tapahtui ja lopulta saivat lapsen ihan luonnollisin keinoin. Itselläkin meni lähes kaksi vuotta ennen kuin tulin raskaaksi, mutta lyhyt se aika on verrattuna moniin muihin tai niihin jotka eivät tule koskaan.

Ei kellään ole täydellistä elämää. Kellään ei ole kaikkea mitä haluaa. Ei kellään

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 23:55"]Ei kellään ole täydellistä elämää. Kellään ei ole kaikkea mitä haluaa. Ei kellään
[/quote]
Ei olekkaan. Mutta mitä tarkoitit tällä kommentilla?

Kaikkea ei voi saada. Se on vain hyväksyttävä. Lapsi ei ole mikään perusoikeus jokaiselle. Kuten ei se idyllinen talo, hyvä toimeentulo tai työpaikkakaan.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 23:58"]Kaikkea ei voi saada. Se on vain hyväksyttävä. Lapsi ei ole mikään perusoikeus jokaiselle. Kuten ei se idyllinen talo, hyvä toimeentulo tai työpaikkakaan.
[/quote]
On se vaan epäreilua, että sellaiset saavat lapsia jotka eivät heistä pysty kantamaan vastuuta ja huolehtimaan.

No mutta kyllä jotkut saa kaiken. Tai ainakin tuntuu saavan. Koulutus, parisuhde ym. on usein vaan itsestä kiinni, mutta lapsi sen sijaan ei. Se ei voi mennä niin, että ahkerimpia ja fiksuimpia rankaistaan lapsettomuudella.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 23:58"]Kaikkea ei voi saada. Se on vain hyväksyttävä. Lapsi ei ole mikään perusoikeus jokaiselle. Kuten ei se idyllinen talo, hyvä toimeentulo tai työpaikkakaan.
[/quote]
On se vaan epäreilua, että sellaiset saavat lapsia jotka eivät heistä pysty kantamaan vastuuta ja huolehtimaan.
[/quote]

Ei minusta. Toki sääli niille lapsille, ansaitsisivat parempaa. Nimittäin kunnollisen vanhemman, joka voi saada biologisia lapsia. Kaikkien ei vain tarvitse saada. Kannattaa pitää huolta terveydestään, sitä kautta myös hedelmällisyydestään. Aina siihen ei toki voi itse vaikuttaa, sikiöaikana voi jo vaurioita tulla äidin valintojen, tai geenien tähden.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 00:04"]Minusta on epäreilua että rumat ja köyhät saavat lapsia. Elämä on epäreilua, miksi tämän pitäusi olla jokin poikkeus?
[/quote]

SINUSTA ON EPÄREILUA, ETTÄ RUMAT SAAVAT LAPSIA??

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 00:04"]No mutta kyllä jotkut saa kaiken. Tai ainakin tuntuu saavan. Koulutus, parisuhde ym. on usein vaan itsestä kiinni, mutta lapsi sen sijaan ei. Se ei voi mennä niin, että ahkerimpia ja fiksuimpia rankaistaan lapsettomuudella.
[/quote]

Harva toisten elämästä tarkkaan tietää, kaikki voi olla pelkkää kulissia. Eikä hyvä koulutus/työpaikka/rahatilanne tee kenestäkään hyvää vanhempaa. Mielenterveys- ja päihdeongelmia on ihan kaikenlaisilla ihmisillä. Taloudellinen köyhyys ei ole lapselle pahinta vaan henkinen köyhyys vaan aidon rakkauden ja yhdessäolon puute.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 00:10"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 00:04"]No mutta kyllä jotkut saa kaiken. Tai ainakin tuntuu saavan. Koulutus, parisuhde ym. on usein vaan itsestä kiinni, mutta lapsi sen sijaan ei. Se ei voi mennä niin, että ahkerimpia ja fiksuimpia rankaistaan lapsettomuudella.
[/quote]

Harva toisten elämästä tarkkaan tietää, kaikki voi olla pelkkää kulissia. Eikä hyvä koulutus/työpaikka/rahatilanne tee kenestäkään hyvää vanhempaa. Mielenterveys- ja päihdeongelmia on ihan kaikenlaisilla ihmisillä. Taloudellinen köyhyys ei ole lapselle pahinta vaan henkinen köyhyys vaan aidon rakkauden ja yhdessäolon puute.
[/quote]
Niin ja varmaan ne joka viikonloppu dokaavat ja riitelevät pariskunnat ovat sisimmässään hyviä vanhempia? ...Kyllä se on vaan niin, että tähänkin maahan syntyy paljon lapsia tosi kurjiin oloihin, viinan ja pelon keskelle. Samaan aikaan moni kunnollinen perhe, nimenomaan henkisesti rikkaat, sivistyneet ihanat perheet kärsivät lapsettomuudesta. Ap

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 00:19"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 00:10"][quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 00:04"]No mutta kyllä jotkut saa kaiken. Tai ainakin tuntuu saavan. Koulutus, parisuhde ym. on usein vaan itsestä kiinni, mutta lapsi sen sijaan ei. Se ei voi mennä niin, että ahkerimpia ja fiksuimpia rankaistaan lapsettomuudella.
[/quote]

Harva toisten elämästä tarkkaan tietää, kaikki voi olla pelkkää kulissia. Eikä hyvä koulutus/työpaikka/rahatilanne tee kenestäkään hyvää vanhempaa. Mielenterveys- ja päihdeongelmia on ihan kaikenlaisilla ihmisillä. Taloudellinen köyhyys ei ole lapselle pahinta vaan henkinen köyhyys vaan aidon rakkauden ja yhdessäolon puute.
[/quote]
Niin ja varmaan ne joka viikonloppu dokaavat ja riitelevät pariskunnat ovat sisimmässään hyviä vanhempia? ...Kyllä se on vaan niin, että tähänkin maahan syntyy paljon lapsia tosi kurjiin oloihin, viinan ja pelon keskelle. Samaan aikaan moni kunnollinen perhe, nimenomaan henkisesti rikkaat, sivistyneet ihanat perheet kärsivät lapsettomuudesta. Ap
[/quote]

Eivät tietenkään ole hyviä vanhempia. Alkoholia viikoittain käyttävät (aivan sama mikä määrä) vanhemmat eivät mielestäni ansaitse lasta. Mutta minä en sitä ole päättämään tai siihen vaikuttamaan, kuten ei kukaan muukaan. Kaikkea ei vaan aina voi saada. Kaikista elämä tuntuu joskus epäreilulta, lapsellista on valittaa ja kadehtia, se ei ole sitä henkistä rikkautta nähnytkään.