***MARRASMURUJEN TIISTAI***

Keskustelu tällä palstalla on kiehtonut jo jonkin aikaa ja olette olleet toisianne kohtaan niin ihanan kannustavia, että rohkenin mukaan. Joitakin vuosia sitten (8-vuotiasta esikoista odottaessani) lueskelin palstaa, mutta silloin trendi oli kovin toisenlainen tyyliin " kuka on oikeassa / sanoo viimeisen sanan" , etten useinkaan viitsinyt vierailla... Ehkä tämä pakollinen rekiesteröityminen on karsinut ne, jotka haluavat vain riidellä?

Odotan neljättä lasta ja viikot nyt 31+1. Arki on ollut kovin kiireistä ja töissä elokuu oli suoraan sanottuna ihan kamala (jouduin selvitymään yksin kahden töistä). Se sitten kostautui supistuksilla, jotka onnistuivat lyhentämään kohdunkaulan 2 cm:iin. Lääkäri melkein PAKOTTI sair.lomalle. Joku kirjoitti tänään kertoen hyvin samanlaisista tunteista, joita itselleni tällainen " periksiantaminen" aiheutti. Kaikissa 3 aiemmassa raskaudessa olen tehnyt töitä ongelmitta äitiysloman alkuun saakka ja olisin toivonut sitä nytkin. Lääkäri kyllä korosti tämän johtuvan siitä, että on jo 4. raskaus kysymyksessä ja paikat vain antavat nopeammin periksi. No, olkoon sitten niin - murr! Nyt kun olen levännyt viikon, olo on jo aivan toinen. Se on jännä juttu, että väsymyksen määrän huomaa vasta sitten kun sen on levännyt pois! Supisteluherkkyys on edelleen tallella, mutta nyt voi huilata aina tarvittaessa.

Tokaluokkalainen palasi koulusta ja tinkaa äitiä pelilaudan ääreen. Lopettelen ja annan vuoron seuraavalle... Ehkä huomenna taas palaan lukemaan kuulumisianne.

Monen mielestä ei ole iso maha( sf-mitta alakäyrän yläpuolella) , ja olen itse yli 170cm pitkä joten suhteessa varmaan ihan ok..

Ja äiti ihan ulalla, että mitä mä nyt teen... :D Jotta saisin ajan kulumaan nopeammin aloittelin siivoamaan esikoisen vaatekaappia, revin kaikki vaatteet pois sieltä ja heitin osan jo pesuunkin. Kohta rupean sitten pesemään noita hyllyjä, pölyt pois ja sitä rataa ja kunhan vaatteet tulee kuivausrummusta, viikkaan kaikki nätisti takaisin kaappiin. Kunnes esikoinen päättää sotkea kaapin uudestaan :D Hetkellisesti ainakin vaatekaappi on tiptop :) Meillä tuntuu aina levähtävän kaikki vaatekaapit.

No, se on vain elämää. Vauvan tarvikkeita en ole vielä alkanut pesemään, sen voisi ottaa lähiaikoina projektiksi...

Ja hmm...kai tuota pitää laittaa miehen ja minunkin vaatekaappi joskus kondikseen. Siinähän sitä on tekemistä.

Jotenkin tuntuu hölmöltä olla yksin kotona, kun esikoinen on siellä kerhossa mutta tiedän että esikoinen rakastaa tuollaista toimintaa. Vauvan synnyttyä esikoinen on varmaan vain kiitollinen siitä ettei tarvitse joka päivä, hamaan tulevaisuuteen asti olla vain äidin ja vauvan kanssa. Nyt pitää alkaa valmistelemaan lähtöä jotta ehdin hakemaan esikoisen ajoissa pois. Pikkusisko tulee myös käymään kohta ja lähdetään yhdessä sitten hakemaan lasta.

Sataakohan siellä vielä vettä...

Sateenvarjo täytyy kai ottaa mukaan ja esikoiselle sadetakki, ettei ihan kastuta kotimatkalla. Ripotteli sillon kun kotiin tulin...

Mielenkiintoista kuulla mitä esikoinen kertoo kerhopäivästään...

Tänään he ottivat pehmeän alotuksen kerhoon, vain kaksi tuntia tänään. En olisi itsekään kestänyt eroa yhtään tämän pidempään. Ihan paiseessa ollut koko ajan.



Nyt vuoroa seuraavalle :)

mahanympärys juuri mitattuna 107 cm. Omasta ja varsinkin muiden mielestä mahani on TOOOSI ISO, ollut jo ihan tämän raskauden alusta lähtien. Keväällä puolitutut kysyivät onko kesävauva tulossa? Nyt luullaan että laskettu aika on hetkenä minä hyvänsä ja saan selitellä että eiiii, tämä kasvaa vielä 2 kuukautta.... alkaa jo ärsyttää... Ympäryslukemani ei toki muiden lukemista varmaan suuresti poikkea, mutta jotenkin mahani on sellaisena ylimääräisenä koripallo-lisukkeena tässä edessä... tyypillinen poikamaha siis vaikka tyttö tulossa.



Tänään on neuvola, ja painoa tiedän tulleen liikaa, nyt 3 kg:a 4:ssä viikossa, yhteensä tähän mennessä jo 14-15 kg.... Mutta lohduttaudun edelleen sillä että tuli niissä aiemmissakin raskauksissa 20 kg ja se lähti ihan itsestää (imettämällä) 4kk:ssa.



Mari 30+5

Tervetuloa joukkoon MaryMa!

Eilen olin äippäpolin kontrollissa ja uutiset rohkaisevia. Vaikka kohdunkaula on entisestään huvennut, on sisäsuu vielä kiinni! Ehkä tämä tiitiäinen täällä sisällä pysyy. Ultrassa kyselin, näkyykö kumpi tulee - tulee kuulemma tyttö tai poika. Tämä lääkäri ei koskaan kuulemma kerro. Yritti sitten " omaa uteliaisuuttaan" katsoa mutta vauveli oli sellaisessa asennossa, että ei näkynyt. Eli jännitystä loppuun asti. Lapsi on nyt vaihteeksi tulossa jalat edellä eli pyörii ympäri vielä kovasti.

Kiva fiilis kun on päästy jo viikolle 30! Onnea Momentille myös! Pidin tätä jonkinlaisena rajapylväänä, kun tyksissä silloin sanoivat että kolmosella alkavalle kun päästään, niin asiat ovat vauvan kannalta paljon paremmin.

Eli tälläisia postiivisia uutisia täältä.

Tsemppiä kaikille mammoille. " Ylihuomenkuussa" alkaa korkkailut! :)



Masuapina 30+2

Viljonkka: Siis hait kuuden kuun tuloilla? Ja sait jättää jo paperit? Kun juuri tuon asian kanssa olen takunnut koko ajan, että jos hakee 6 kk tuloilla ne pitää olla tasan äitiyslomaa alkavan päivän edeltävät 6kk. Elli mulla 29.9. alkaa ä-loma, niin siitä TASAN 6 kk taaksepäin. Ja nyt kun oon sitten ollut saikulla jo ties kuin kauan, olisin halunnut jättää nämä kuut väliin. Palkan oon saanu vielä täytenä, mut ku teen 4h/pvä, saan soviteltua, niin se on nyt saikun takia jäänyt saamatta. Kanelisokeri mulle kaivoikin sen ihanan lausekkeen, jossa sanotaan, että hakijan edun mukaan täytyy ottaa huomioon sairaslomat, työttömyys jne, jos ne oletettavasti laskee päivärahaa. Tästä sitten kysyin ja Kelasta sanottiin, että voi kerätä 180 pv, mutta ne pitää olla silti siitä äitiysloman alusta taaksepäin. Ja kun osa on palkkaa ja osa soviteltua päivärahaa, niin kuinka laskevat...En siis vieläkään oikein varmasti tiedä miten mun hakemuksen kanssa käy.... V....Tuttaa muutenkin nämä raha-asiat... Huomenna olis lääkäri, jossa katotaan oonko vielä työkykyinen. 16 päivää olis töitä, mut fyysinen työ. Aion ainakin yrittää. Sit tosiaan menee palkasta, jos vielä jään saikulle. Olishan täällä kotonakin ihan tekemistä, mut katotaan se huominen lääkäri nyt ensin.





Poncho: Kukas meinaskaan tehdä itselleen ponchoa? Onko jo ohje löytynyt? Sovittelin tuossa takkeja, ja edelliskesänä kun tiputin reilut 10 kg omaa painoani, on takit hieman niukkalinjaisia ;) Ajattelin sit, et Joku oikeasti lämmittävä poncho olis kiva, ainakin autoiluun. Ei siis mitään näitä pitsimallisia. Eikä saisi muutenkaan olla kamalan haasteellinen...

Täällä mahanympärys 105 cm. Pituutta mulla on 160 cm, ja hoikkanen olen ollut ennen raskautta, joten kyllä pullottaa jo kivasti...sf-mitta on mennyt koko raskauden ajan reippaasti yli yläkäyrien :/ olenkin viime viikkoina tuskaillessani todennut, että mielummin ottaisin sellaisen pienen, kompaktin masun kuin tällaisen hehtojalkapallon, joka ei enää mahdu äitiyspaitoihin :) Olen ruumiinrakenteeltani sellainen, ettei kohtu yksinkertaisesti mahdu kasvamaan " sisälle" vaan pullahti heti keväällä ulos.



Eipä mene kaikilla kovin hyvin :( Tsemppiä kullekin tuskailuunsa! Itse olin pari päivää sairauslomalla väsymyksen ja supisteluiden vuoksi. Kohdunkaulaa oli keskiviikkona jäljellä vielä 4,5 cm (ultralla mitattu), joten eipä supparit ole vaikuttanet asiaan...Työnteko tuntuu kuitenkin tervanjuonnilta: pää ei leikkaa eikä istumatyötä voi tehdä yhtäsoittoa pitkään, sillä selkä pamahtaa heti. Viisi viikkoa pitäisi jaksaa, mutta olen jo ottanut itselleni sellaisen kolmen viikon tavoiterajan...



Meillä vauva saisi liikkau enemmänkin! kaveri on selkä ulospäin, joten kaikkia potkuiluja en tunne. Lisäksi vaikuttaa niin rauhalliselta, että välillä olen huolissani! Yötkin antaa äidin nukkua :) Ei taida olla tullut vanhempiinsa :D



jaksamista! Vika kolmannes meneillään!



Allu 30+2

Moikka,



Minä se olin joka aloitin sen Ponchon kutomisen...löysin helpon ohjeen, eri asia on, sopiiko se minun päälleni. en ole päässyt vielä sovittamaan kun teen sitä 60cm pituisilla pyöröpuikoilla, eli en saa sitä puettua päälleni kuin valmiina. Täytyy sanoa, ettei se ihan noin suurelta näytä kuin mitä tuon mallin päällä ;-)...olen sopivuudesta hieman huolissani ja ajattelin jo purkaa koko höskän ja aloittaa kokonaan alusta isommilla lisäyksillä...katsotaan nyt...voihan sitä tehdä vielä toisenkin ja säilyttää tuon itsetehdyn sitten raskausajan jälkeiseen aikaan.



Ihanan pehmoista viininpunaista Novita Teddy -lankaa käytän.



http://www.novita.fi/ajankohtaista/lisaa_upeita_ponchoja_novitalta/inde…



Toivottavasti linkki toimii!



P.S. Sokokselle oli tullut ihania roosan, mustan ja petroolin värisiä Ponchoja (palmikkoneulekuvio) hintaan 19,95e (ostin sellaisen vanhan roosan värisen) ja sitten oli 7,95e sellainen verkkomainen iso hartiahuivi (jonka ostin myös, mustan). 44 eurolla olisi saanut ihanan kevyen, mutta lämpimän oloisen, ison merinovillaisen Ponchon, mutta en sitten enää raaskinut ostaa sellaista...



Kanelisokeri

Minäkin hain 6kk työtulojen perusteella...rahahan pitää hakea Kelasta joka tapauksessa viimeistään 2kk ennen laskettua aikaa.



Olen ollut sairauspäivärahalla elokuun 17. päivästä lähtien. sairauspäivärahahakemukseni oli saapunut sinne työnantajalta 1.9.



Äitiyspäivärahahakemukseni on rekisteröity Kelaan 16.8. ja tänään siellä jo luki, että päätös äitiyspakkauksesta on tehty ja että se saapuu 2 vkon kuluessa tilauspäivästä, joka oli kirjattu 8.9. eli tulevalle perjantaille. Äp-rahahakemuksista siellä ei ollut muuta kuin että hakemus on saapunut.



Lapsilisän kohdalla luki, että saan päätöksen vauvan synnyttyä ja että maksatus alkaa syntymästä seuraavasta kuukaudesta eteenpäin. Moni asia selvisi, eikä tarvinnut edes soittaa sinne tänään. Kaikki muu on nyt ok, mutta jokin siinä päivärahapäätöksessä nyt kestää.



Niitä Kelan vireillä olevia hakemuksia/päätöksiä pääsee katselemaan esim. Nordean Solo-tunnuksilla.

joku murisi kela-asiaa. juu,minäkin olen saanut sieltä jo vaikka kuinka monta lisäselvityspyyntöä kun työmatkakustannuksia ja liiton jäsenmaksuja pyytelevät. vihdoin se päätös sitten tuli ja olen aivan järkyttynyt kun ensimmäisen kerran elämässäni saan muuta kuin minimiä (aikaisemmin opiskelin, nyt töissä). tunnen itseni ihan kroisokseksi. tosin meillä on se kellarin ja saunan remontti menossa, joten mä saan laittaa rahat laattoihin ja lattialämmitykseen ;-)



tervetuloa uudet kirjoittelijat!



mies sitten lähti äsken työmatkalleen. ja lapset samoin isovanhemmille. on aika surkaileva olo kyllä. mies vannotti lähtiessään että et jumaliste liiku yhtään- hän ei halua lähteä ajamaan toiselta puolelta suomea heti takaisin sitten. edellisessä raskaudessa nimittäin meni lopussa niin että useamman kerran mies lähti jäljittämään minua synnärille juuri kun oli päässyt määränpäähän.



supistuksia tuli hieman aamulla, mutta nyt ovat taas rauhoittuneet. eli uskaltaudun huomiseen odottamaan että pyydän suppareiden estolääkkeet kotiin tai ainakin reseptin että saan tarvittaessa.



masuapina tuossa hehkutti viikkoja. mullakin on aivan upee olo 30 saavuttamisesta, mutta hieman innostusta lamaa tietämäni tarinat 32 33 syntyneiden rankasta alkutaipaleesta ja ongelmista jotka vaikuttaa elämään vielä aikuisenakin. eli pidän vielä ne pari etappia (32 ja 34) Mutta sitten kun on 34 niin repee kyllä riemu. :-))) Arvatkaa näättekö mua koneella sen jälkeen juuri muuta kuin vilahtaen! Meikäläinen on sitten nimittäin ulkona! Ja alakerran remppahommissa! Jee!



mom

Tuli verikokeissa ja sokerirasituksessa sekä neuvolassa nyt käytyä.

Verikokeissa selvisi sen verran että mulla on joku tulehdus tulossa,oli crp kohollaan ja sitten virtsanäytteestä löytyi vaikka mitä.

Siinä oli verta,valkuiaisaineita,sokeria++ ja ketoaineita...

Joten huomenna sitten selviää miten jatketaan eli onko joku mikä menee lääkkeillä ohi vai pitääkö mennä osastolle sisälle tutkimaan missä vika,kun osa oireista sopii raskausmyrkytykseen,mutta ei ole turvotusta eikä korkea verenpaine.

Painokin oli laskenut taas ja nyt painan vain n.100g enemmän kuin silloin kun aloin tätä vauvelia odottamaan.

Neuvolassa ihmeteltiin sitä että painoni oli laskenut noin paljon,kun vauvallekkin pitäisi tulla melkein 100-200g painoa viikossa lisää tässä vaiheessa ja mun painoni oli siis laskenut 300g/viikko.

No maha on kuitenkin kasvanut että vauva kasvaa ja liikkuu joka tapauksessa.

Huomenna saadaan sitten sokerirasituksenkin vastaukset,mutta ne jotka liittyvät raskaushepatoosiin tulee vasta 11.9 joten niitä saakin odotella pidempään.

Mutta tämmöistä siis tänne vielä tänään...

Minulla on supistellut pitkin päivää ja aloin epäilemään että kohdunsuu on auennut jonkun verran, muutaman päivän ajan on valunut " jotain" housuihin. Yritin itse tohtoroida ja koittaa kohdunsuuta mutta tiedäpä sitten mikä on normaalia ja mikä ei... tuntuisi että vähän matkan päässä on kovareunainen " reikä" halkaisijaltaan 3-4 cm että liekö se sitten kohdunsuu vai jotain muuta... Kun ei ole tullut ennen koiteltua itse ja netistä yritin hakea että miltä kohdunsuun pitäisi tuntua ja miten lähtee avautumaan. Kuinkahan yleistä on että tässä vaiheessa kohdunsuu lähtee avautumaan ja liekö vaarallista? Tuntuu vain niin ylihysteeriseltä jos käyn turhaan ja mitään ei olekaan tapahtunut.



Aamulla on sopivasti hammaslääkäri tk:ssa ja ajattelin samalla käydä tyrkyllä neuvolaan tai sitten soittelen aamulla ja kysyn että mitä tulisi tehdä.



Mittasin minäkin masun ympäryksen ja sain 95 cm - kenellä on muuten tähän mennessä " muhkein" mitta? Varmaan Alialla kun on kaksi asukkia myllertämässä :)



MrsCruiser

kyllähän se auki voi jo olla.



mutta sun kannattaa kyllä mennä lääkärille ja pyytää sitäm koittamaan. sillä jos se todella auki on niin on parempi olla turhia räpläämättä ettei vaan tule pöpöjä turhaan.



aikamonella kai paikat voi olla jonkin verran auki pidempäänkin ennen synnytystä, varsinkin uudelleensynnyttäjillä.



mutta soita neuvolaan ja pyydä päästä lekurille. siellä se selviää!

minulla supisti lauantaina muutaman tunnin menkkamaisesti ja eilen pari kertaa silleen että kovettu masu, eli mulla on kahtia erilaisia supistuksia. rv 26 olin yön sairaalassa ku supisti menkkamaisesti koko päivän ja selvisi että oli tulehdus ja viikon levon jälkeen kuuri puri ja supistelut lakkasi. heinäkuusta asti oon saikulla ollut ja mitään lenkkeilyä eikä mitään sellasta raskasta saa tehdä..



mutta siis eilen olin kävelylläkin eikä supistanut ja tosi vähän on nyt supistellut, en oo silleen huolestunut. Mutta. tänään kävin lääkärissä ja ultrassa ja sanoi että katsoo varuilta kohdunsuun tilanteen kun kerta ollut muutama viikko sitten sairaalassakin eikä sen jälkeen kontrolloitu. niin oli vielä 4 senttiä kaulaa jäljellä MUTTA noin puoli senttiä ylhäältä auki, siis ultrassa näkyi sellainen V muotoinen pääty siellä avoinna. Lääkäri sanoi että ne lauantain supistukset on sen verran vaikuttaneet vaikka kestivät vain muutaman tunnin ja levolla meni ohi. Se pääty kuulema lähtee näillä viikoilla tosi nopeesti lyhenee ja aukeemaan lisää. Eli tosi vähästä täällä ainakin näyttää tapahtuvan. luulin ettei ne olisi mitään tuollaiset vähäiset tehneet...ja vähän oli pehmeä kohdunsuu myös. ei kokonaan.



otti se sitten taas bakteeriviljelyn jos on vaikka streptokokki palannut tai jotain, mutta nyt pitää kuulema jättää kävelylenkitkin tekemättä, ja minä kun eilen innostuin kun ei supistanut niin ajattelin että nyt voisi käydä useamminkin pikku kävelyllä.



että näin täällä, ei sitä ikinä voi tietää millon ne supistukset on sellasia että ne vaikuttaa paikkoihin. pitää nyt ottaa taas rauhallisesti. Juuri kun sain alkaa tekemään sellaisia asioita mitkä ei supista, niin nyt pitää taas yrittää olla iisisti. ainakin 4 viikkoa...



voimia muillekin näiden supistusten kanssa kamppaileville...



terv ellu ja masukki rv 30+4



ja minulla masua 99 senttiä...!

Esikoisen ensimmäinen kerhopäivä sujui siihen asti hyvin kunnes oli aika lähteä kotiin, matkalla kotiin lapsi sai niin käsittämättömät raivarit etten enää itsekään tiennyt mistä on kyse. Kaiketi esikoiselta laukesi sitten jännitys vähän jälkikäteen. Jouduin kuitenkin kantamaan esikoista hetken aikaa kun ei senttiäkään suostunut kävelemään ja siitä syystä johtuen tänään onkin sitten alapäätä vihlonut ajoittain aika ikävästi. Sain melkoisia kommentteja ihmisiltä kun yritin taltuttaa esikoisen kiukun, yksikin kommentoi ohi kulkiessaan että hän ei hiljaa katselis tuommoista käytöstä vieressä. Mutta...Joskus ei voi muuta kuin vain katsoa. Meidän lapsi ainakin saa vielä kauheemmat hepulit jos alan käskyttämään ja komentelemaan häntä oikein urakalla. Annoin esikoiselle mahdollisuuden rauhoittua mutta ei vaan jotkut ohikulkijat tajunneet mistä on kyse. Luulivat minua kai vain avuttomaksi äidiksi. Ei kyllä ollenkaan auta noissa kiukkutilanteissa se että joku tulee ja aukoo turpaansa asioihin joista itse eivät pätkän vertaa mitään tiedä. Loppujen lopuksi...

Vaikka tein kaikkeni taltuttaakseni kiukun nopeaan, esikoinen rauhoittui vasta kotona, omassa huoneessaan kaikessa rauhassa ja tuli sitten pyytämään anteeksi käytöstään. Tämmöiset päivät ovat juuri sellaisia jolloin tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin...

Miksi tehdä kaikkensa, kun mikään ei riitä. Ei ulkopuolisille, ei lapselle, ei miehelle, ei suvulle...

Minäkin olen vain ihminen. Osaan minäkin kiukutella, tulee minullekin paha mieli...

Näissä tunnelmissa vääntäydyn kohta peiton alle. Ehkä huomenna on parempi mieli.



Sitten lähden tähän samaan uhmarumbaan vielä kerran :D En tainnut oppia mitään :D



Swehina

En ole ehtinyt töiltä taaskaan kirjoittelemaan ja tietokonekkin oli viikon jumissa :(

Illan gallup,masua huimat 103cm.. ja oma pituus 171cm joten isoksi on kommentoitu.

Jaksamisia supistusten kanssa painiville,omassa navassa ei ole tapahtunut juuri suuria viikon aikana.Vauva t-o-o-o-della kova potkimaan ja illasta kun sänkyyn rauhoitun alkaa 3 tunnin jumppa ja sopivaa asentoa on vaikea löytää.Perjantaina olisi neuvola pitkästä aikaa joten muita kuulumisia myöhemmin.Toistaiseksi vauva vielä poikkitarjonnassa.

-kisupikkukuu ja viikot hukassa-

meilläkin on tuo esikoinen sellanen että kaikista parhaiten rauhottuu kun saa olla rauhassa. ilmeisesti ihmisiltä unohtuu että lapset on erilaisia. ja se on kummallisen helppoa ulkopuolelta sanoa että mikä on oikea tapa.



täällä sitten taas iltasuppailut on käynnissä. epäsäännöllisesti tulee ja välillä tosi kireitä, välillä lällyjä. mutta hiljenemään päin. vettä vaan kehiin...

...koko totuutta ;-). Olen 171cm pitkä, ja kiloja on tässä raskaudessa tullut n. 12. Ilmeisesti kuitenkin olen ruumiinrakenteeseeni nähden kasvatellut vatsaa ihan normaalisti, vaikka kaikki järjestään ihmettelevät isoa vatsaani, mikä tietenkin ärsyttää ihan kympillä! Sf-mitta menee kuitenkin koko ajan ihan keskikäyrällä, siis ainakin viime mittauksessa vielä meni...öhöm noin kk sitten :-)



sf-mittaanikin innostuin tänään mittailemaan ja sain tulokseksi 33cm (voiko todella olla jo noin iso?)...noille senteille olen päässyt vasta joskus viikkojen 32-33 tienoilla edellisissä raskauksissani...sen neuvolakortin mittakäyrän mukaan tämä kolmonen olisi tällä hetkellä jo noin 1450g...no katsotaan minkä tuloksen neuvolan täti mittaa perjantaina. Isoa lasta uskon ainakin itse taas jälleen kerran odottavani.



Tänään on ollut ekaa kertaa kunnon turvotuksetkin, lähinnä nilkoissa...tästä se taas lähtee. Jalkapohjani ovat kohta ihan tunnistamattoman pulleat ja tuntuu kuin kävelisin ilmapatjalla...



Kanelisokeri 29+4