***MARRASMURUJEN TIISTAI***

Täälä taas erittäin huonosti nukuttu yö takana...

Mulle iski sitten se kunnon flunssa ja yskä lämmön kera.

Silti nyt ajattelin yrittää olla sokerirasituksessa ja verikokeissa sekä neuvolassa jos ne noihin kokeisiin mut ottavat tässä kunnossa eli onko vastaukset sitten luotettavia jos ne tehdään sairaana.

klo:4.00 nousin taas noja tuoliin istuskeleen kun tuli niin huono olo.

Masukki kyllä myllää niinkuin ei mitään vikaa mussa olisikaan,potkiikin kunnon potkuja välillä.

Mutta nyt seuraavalle aamuvirkulle vuoroa!

Rv 29+1

Hereillä ollaan täälläkin. Puoliso lähti vähän enne kuutta työmatkalle, eikä tosiaankaan osannut lähteä niin hiljaa, etten olisi herännyt. Tytär yski yöllä aikalailla, joten taitaa olla tänään kotipäivä tulossa. Itse olen suht OK, kurkkua vähän kutittaa, mutta jos tyttö olisi terve menisin varmaan töihin. Mutta parannellaan nyt itseämme kotona tämän päivän tytön kanssa, josko flunssakin antaisi sitten nopeammin periksi.



No, sen liäksi että puoliso herätti aamulla, myös vanhempien koiranpentu (meillä yökylässä) teki kaikkensa saadakseen minut hereille. Viimeinen temppu oli, että teki kakat matolle. Yleensä ei käy todellakaan ennen kuutta ulkona, mutta tänään olisi nähtävästi pitänyt päästä. Onneksi ei matto sotkeentunut, riittää kun vie tuulettumaan. Nyt koira on sitten äärimmäisen rauhallinen, tietysti kun sai tarpeensa tehtyä ja minut herätettyä. Nyt vaan odotellaan, että vanhemmat hakevat pennun kotiin.



Mahassa voidaan hyvin. Yölläkin on alkanut olemaan aktiivinen. Jos herään yöllä niin vauva saattaa potkutella. Eilen mojautti puolisoa kunnolla kun siveli illalla mun mahaa. Johan meni naama liikuttuneen näköiseksi ja tokaisi " on se maailma ihmeellinen, kun se järjestää niin, että teitä on kaksi samassa paketissa" . Aika liikuttava hetki kaikkineen.



Mitähän kivaa sitä keksisi, että saa päivän kulumaan? No ainakin joku video varmaan katsellaan. Ruokakauppaan täytyy lähteä, koska melonilla ei taida päivää pärjätä. Siinä taitaakin olla sitten tämän päivän ulkoilut, onnkesi on kauppa lähellä. Harmittaa, kun tällaiset flunssapäivät osuvat aina tyttären harrastuspäiville, mutta minkäs teet.



Eipä muuta, josko siirtyisi lukemaan tuota aamulehteä.



Viljonkka74, 30 tasan

Vähän flunssaa täälläkin,reilu viikko meni lasten sairastellessa ja nyt viimeisenä on minun vuoroni.Eilen piti pitkästä aikaa ottaa ihan päiväunet ja onneksi se onnistui kun mies oli piiitkästä aikaa illan kotona.

Neiti potkii lujaa ja heräilee yöllä kun käyn vessassa tai katsasatamassa isot siskot.Onneksi ei valvota vaan nukkuu sitten yhtäaikaa minun kanssani.

Ensi viikolla neuvola,tästä lähtienhän sitä iloa piisaa kahden viikon välein.Minun pitää vielä kuukauden päästä käydä hiv-näytteessä kun sain sen verensiirron vuosi sitten.Täytyy muistuttaa terveydenhoitajaa..



Hyvää päivää kaikille muruille!



Jas ja pikkuneiti 30+4

Rv kasassa 31, aika tuntuu menevan niin nopeasti nyt. Mittasin ihan viihteen vuoksi navan ymparyksen; 93 cm!!!! Olen varmasti muhkuin marrasmamma taalla!

En tieda johtuuko kuumuudesta, mutta jalat turpoavat mukavasti. Yhtakkia younetkin ovat parantuneet. Isommat lapset ovat pysyneet omassa sangyssaan hyvin ja hyva asento on loytynyt aputyynyjen kanssa. Kylla huomaa ison eron voinnissa kun on saanut kunnolla nukuttua.

Vauva myllaa masussa ja ilmiselvasti reagoi sisaruksiensa metelointiin. Kovasti odottavatkin vauvaa syntyvaksi. Nyt alkaa omaltakin kohdalta tuo vauvan tulo tuntua konkreettisemmalta, nimet on mietitty. Tyttoa kylla toivoisin. Pitaisi saada se vaihtopoyta hommattua niin saisi vaatteet esille. Samalla tulisi tehtya inventaario mita viela tarvitsee.

Millaisia valmisteluja te olette aikoneet tehda ennen syntymaa? Ruokaa olisi tietysti kateva valmistaa pakkaseen ja olisi ihanaa kayda jossain hemmoittelu hoidossa ennen synnytysta. No ehtiihan tassa vaikka mita viela.

Pidin tässä viikon verran luovaa taukoa kirjoittamisesta, vaikka täällä joka päivä haahuilenkin. Viikko sitten oli ultra ja istukka oli noussut hienosti, tyttö oli myös pää alaspäin. Järkyttävintä oli kuitenkin terkan kokoarvio, eli 1870g! Sain uuden ajan kokoarvioon loppukuusta, koska tämän viimeisimmän mittauksen mukaan vauvan paino olisi yhtäkkiä hypännyt keskikäyrältä ihan yläkäyrille... Ja näin ollen jos paino jatkaa kasvua samaa rataa, " Michelin" tytteli olisi laskettuna aikana 4600g :(



Lasketusta ajasta puheen ollen, saas nähdä kuinka tässä päästään sinne asti... Kun jäin töistä pois, niin muutama viikko meni ihan hienosti, mutta nyt parin viikon sisään on voinnit taas laskussa. Minulla tulee joka aamupäivä todella huono olo, pakko vain maata kun sydän hakkaa ihan hulluna ja oksennus meinaa tulla. Kahtena päivänä on aamusta iltaan asti särkenyt alavatsaa. Se on sellaista ihan kunnon kuukautiskivun tyyppistä, siihen ei auta särkylääke tai lämmin jyväpussi. Särky on voimakasta ja kestää siis koko päivän, myös alaosastolla vihloo, kiristää ja on paineentunnetta.



Eilen oli neuvola ja pääsin siellä kertomaan näistä vaivoistani. Terkka pääsi myös näkemään huonovointisuuteni kun lyhistyin hänen petiin heti ovelta tullessani :) Sain huomiselle ylimääräisen lääkäriajan jossa tarkastetaan kohdunkaulan tilanne. Hemppa oli edelleen satasen pintaan ja ajattelin vaihtaa rautavalmistetta. Painoa on nyt tullut 2,2kg ja sf-mitta kulkee keskikäyrällä. Kun joku kauhisteli sitä navanympärystäänsä niin minulla se on ainakin 105cm!



Palailen astialle huomisen jälkeen!



the-masu ja pikkuakka 31+5

Oli sitten eilen IHAN hirvee ilta ja yö. Viiden aikaan iltapäivällä alkoi supistaa tosi napakasti vartin välein. Join 2 litraa vetta ja makasin niin pää alaspäin kun pystyin. Reilin tunnin päästä hiipuivat sitten. loppuilta meni ihan ok, mutta sitten klo 23 alkoi taas, niin ettei pystynyt nukkumaan. Ja taas ramppasin juomassa vettä ja pissillä ja kellottelin. Oli jo puhelin kourassa että soitan synnärille ja tilaan taksin. Hiipuivat sitten taas reilun tunnin suppailun jälkeen.



Alkaa olla varhvistua se olo, että ei tässä kauaa enää mene.



Huomenna mulla olis lääkärineuvola, jossa olis tarkotus laittaa sterilisaatiopaperit jonoon. Ajattelin että pyydän tuolta lääkäriltä nitrolaastarin kotiin. Edellisessä raskaudessa se oli käytössä useita viikkoja. Äitipoli mulla olis viikon päästä. En sitten tiedä että olisko järkevää soitella sinne, mutta toisaalta sen tietää että jos sinne matkan päähän lähden ajamaan niin supistuksia tulee taatusti ja osastolle ottavat. Vähän nyt arpomista tämä homma.



Miehellä on kalenteri täynnä taas työmatkoja ja lapsetkin joutuat yökyläilemään anopin luona. Ei hirveetä herkkua ole ajatella etä yksin täällä olen ja kellottelen. Mutta kaipa tänne ambulanssinkin saa, jos tarttee.





POskionteloista oli eilen puhe: Mulla on olleet ontelot tukossa jo pari kuukautta. Ei mitään varsinaista tulehdusta, mutta limakalvot turvoksissa. Miehen lääkärisisko sanoi että eipä sille paljon mitään voi. Höyryhengitystä vaan.



Maha mulla saavuttin sen metrin rv20. enpä ole sen jälkeen mitannut

;-) Isomahaista porukkaa siis.



aha, ja taas supistaa....



mom rv30+4

Täällä jo hikisenä aamu" lenkin" jälkeen (täysi hiki päällä 10min kävelystä). Siivousta pitäisi jatkaa kun eilen en saanut kuin imuroitua.



Huomenna tulee tyttären kaveri kylään ja torstaina näen hyvän ystäväni pitkästä aikaa. Omenapiirakkaa meinasin tehdä.



Hei kuulkaas nyt tuosta navanympäryksestä...vaikka edellisen kerran mittauksestani olenkin tullut 2cm " hoikemmaksi" , on senttejä vielä kuitenkin 116cm...että repikääpä siitä. Uskoisin tuolla tuloksella vetäväni joukon pohjat! Vatsani on kuin ylipuhallettu ilmapallo...ihme ja kumma, uusia arpia ei ole vielä syntynyt...no, ehtiihän noita vielä tulla...



Eipä tähän aamuun ihmeempiä kuulu. Liitoskivut ovat melkoisen mahtavat ja kävely on sellaista ankan vaapuntaa. Vauveli on varmaan taas poikkitilassa kun potkut ja käden huitelut tuntuvat tuossa navan kohdalla ja olo on melkoisen kivulias, ei siis tukala, mutta kivulias.



Tässä kovasti jo odottelen sitä äitiyspakkausta saapuvaksi. Ihmeen kauan siinä nyt näyttäisi menevän, kun hakemus on nettipalvelun mukaan rekisteröity Kelaan saapuneeksi jo 16.8. Taitaa olla ruuhkaa...



Olikos se Bubbles, joka oli menossa sinne Kelaan selvittelemään niitä äitiyspäiväraha-asioitaan? Kerrohan sitten, miten kävi. Luulisi ainakin, että osaavat lukea omilta sivuiltaan printattua kapulatekstiä...



Kanelisokeri 29+3

Taas ehtii koneella istua, kun tyttö meni jatkaan unia ja poika eskarissa. Eipä mulla oikein muuta tekemistä sit ookkaan kun koneella istua, makoilla tms. no tekemistä toki olis vaikka kuinka mut ku ei pysty tekeen ja sekös turhauttaa, toki mä joskus vaan otan ja imuroin huoneen, kaks ja sitte kärsin mut pakko, ei mieskään ny kaikkee kerkee yksin tekeen ja enkä viiti ees vaatii.

Mulla on noita supistuksia kans paljon, mut ei ne mitään aiheuta tuola kuhan vaan supistelee ja kipuilee.

Momentille kovasti jaksamista noiden suppareiden kanssa, sulla hiukan, tai aika paljonkin eri kun ne tosiaan aiheuttaa sulla kypsymistä jne.

Taidanpa mennä mäki nukkuun vielä, vaikka yön saiki nukuttua nyt hyvin, mut jotenki känkkä päällä silti...



Tuuli rv 31

Jaksamista täältä toivottelen! Ei kovin hyvältä kuulosta tuo Momentin kellottelu...hirveä stressi päällä varmaan, varsinkin jos miehellä on työmatkoja ja lapsetkin ovat siinä vielä yhden vastuulla tuossa tilassa. En osaa edes kuvitella.



The masulle piti kirjoittamani, että minulla on myös sitä menkkamaista jomotusta, melko voimakastakin, tosin se ei kestä kuin esim. yhden aamupäivän, ei koskaan koko päivää. Nuo vihlaisut ovat ihan kamalia minullakin. Välillä tuntuu kuin joku kaivaisi sormella tuolla kohdunkaulan kanavassa. Ihmeellisiä kramppeja, jotka notkauttavat jalat alta...lienevät kuitenkin ihan normaaleja?

Eli viikkoja nyt 30 (JEE!!!), kolme lasta ennestään ja mies matkatöissä seuraavat viisi viikkoa. Ollaan tässä sairastettu tällä viikkoa porukalla flunssaa ja mahatautia, onneksi aika lievinä. Välillä vaan meinaa mieli mennä ihan synkäksi, kun yksin pyöritän arkea =( Vaan tietty itseppä olen osani valinnut.



Onko muita isomahaisia, joilla on ylityöllistetty tai yksinäinen olo? Mä olen tottunut olemaan ilman miestä, mutta raskaana sitä on ihan eri ihminen. Toisen läsnäolo olisi nyt niin oleellista.



On minulla isovanhemmat lähellä onneksi. Heiltä saa lähinnä henkistä tukea, muuta apua ei kannata odottaa. Kavereilta tulee myös henkistä tukea, jota arvostan suuresti. Siivooja käy noin kolmen viikon välein kantamassa matot pihalle ja tekemässä kunnon viikkosiivouksen.



Näin meillä.



Saaga

Teillä nimittäin :) Tuo 93cm on niin pikkuinen lukema (suurimmalta kohdalta), että mulla oli sitä luokkaa varmaan ennen raskautta, enkä ollut mitenkään lihava edes. Tällä hetkellä mittanauha näyttää 111cm! Ei puutu enää kuin 3cm edellisen raskauden loppumitasta. Hui karmee. Sf -mitta lienee jotain 38cm, vaikea edes mitata enää, kun kohdun pohja on tuolla jossain kylkiluiden alla.



Kohta menee 80kg rikki :/ Järkkyä. Yöllä on tosi vaikea päästä ylös sängystä. Pelkkä painokin aiheuttaa ongelmia, siihen sitten päälle maha, johon sattuu yöllä ja virtsarakko joka huutaa hoosiannaa.



Alia ja pikkuoravat rv31+1

Piti oikein itsekin hakea mittanauha ja mitata vatsan ympärysmitta. Oli huikeat 101cm. Mun mielestä ihan riittävän iso, vaikka kaikki tutut sanoo " onpa pieni maha jos la on jo marraskuussa" =)



Eilenkin kun hemmottelin itseäni jalkakylvyllä ja lakkasin vielä varpaankynnet, niin oli se tuskaa. Kyllä tää rantapallo tässä keskivartalolla alkaa olla tiellä. Jos kävis sit hieman ennen la jalkahoitajalla. Tuskin synnytyksen jälkeen ihan heti ehtii... =)



Tänään oli myös hammaslääkärikontrolli, kaksi reikäähän sieltä sitten löyty. Heti kun tuli raskaaksi alko hampaiden reikiintyminen. Ei ole reikiä ennestään kuin 1-2. En muista. Ja nyt 2 kerralla. Hyi! Kait sitä saa puudutuksen vaikka on raskaana??



Flunssaisia näytti olevan aika paljon meidän joukossa. Onneksi ei ole vielä tänne yltänyt *koputtaa puuta*. Todella raskasta teillä varmaan. Ja lisäviikkoja teille joilla saattaa synnytys olla lähellä. Odottakaa nyt vain sinne marraskuuhun, se on hyvä kuukausi!!!



Itsellä ollut parina iltana ihmeellinen ahdistava olo. Heti kun menee makuulle, tuntuu ettei happea saa tarpeeksi. Pitää nousta istumaan ja hengitellä rauhallisesti. Painaakohan vauva jotenki keuhkoja tällä hetkellä. Päivällä ihan ok olo. Kummallista! Muuten masussa voidaan hyvin. Liikkuu ja potkii! =)



Eiköhän tässä ollut nyt kaikki tällä erää. Haleja ja jaksamista kaikille!!



rusina 28+5

153 cm pätkässä varressa se on ihan tarpeeksi iso mitta tässä vaiheessa.



Viime yönä säikähdin tehneeni tuhoja pikkuiselle, kun ryminällä käänsin kylkeä (viime yönä pystyin siis nukkumaan jonkin aikaa myös toisella kyljellä), vauva oli vaihtanut asentoa ja mulla kävi tosi kipeetä kun pienen pää (ilmeisesti) osui tuolla sisäelimissä johonkin. Kesken unien inahdin ääneen... lähinnä tietenkin sitten murehdin, että käviköhän pienelle kipeää...



Momentti, mulla tuli just kerran mieleen, ettei oo varmaan mukavaa miettiä lähtiskö näytille, kun jo pelkän matkan taittaminen aiheuttaa sinulle niin voimakkaasti supistuksia yms. Pitäis olla joku kotikäyntisysteemi.



Mä poden stressiä tytön synttärikakusta (onpa suuret huolet!). Oon aikonu tehdä Maisa-kakun ja nyt pitää vissiin tehä kaks kakkua, kun eihän tonne meidän jääkaappiin koko uunipellin kokonen kakku mahdu.Pitänee alkaa vähän mittomaan...



Sarafan rv 29+5

Tänään onkin sitten erikoinen päivä esikoisella, ensimmäinen kerhopäivä! 2,5h poissa äidin helmoista ja täytyy kyllä myöntää että äitiä jännittää tuleva kerhon aloitus paljon enemmän kuin lasta.

Huomenna olisi sitten taas esikoisella kerho ja minulla neuvola. Siinä pikaiset kuulumiset tältä päivältä. Nyt valmistelemaan jotain evästä esikoiselle sinne kerhoon :)



Swehina rv 30+2

mutta ilmeisesti maha näyttää isolta, saan ainakin jatkuvasti kuulla kommenteja " onpa sulla iso maha" , johon tekisi mieli vastata " daa, oon raskaana" .



Lääkäri määräsi mut tänään sitten sairaslomalle, joka jatkuu äitiyslomaan asti. OLin vähän yllättynyt tästä " tuomiosta" mutta todennäköisesti se on täysin oikea ratkaisu. Oon ollu äärettömän väsynyt, tosi huonovointinen ja stressaantunut viime viikot. Kivuliaita supistuksia tulee suhteellisen paljon. Itku on ollut jopa yliherkässä. Ruoka ei ole oikein maistunut ja niin paino olikin nyt sitten tippunut yli kilon viime torstaisesta käynnistä. Eli varmasti ihan viisasta jäädä kotiin lepäilemään. Mutta miksi on niin syyllinen olo? Ihan kuin tekisin jotain väärin kun olen pois töistä vaikka tiedän, että mua tarvittais sielä. Olenko jotenkin outo? Äitiysloma mulla olisi alkanut reilun 3 viikon päästä. On mulla kuitenkin aika helpottunut olo kun tietää, että nyt voi päivisin vihdoinkin keskittyä itseensä ja illalla sitten lapsiin. mutta silti...



Vauvan sydänäänet oli hyvät ja ny hän oli taas kääntynyt pääalaspäin vaikka viime viikolla oli PT.



Nyt lähden kahvin keittoon, voimia kaikille ja varsinkin supistuksista kärsiville (tiedän, että se on henkisestikin tosi rankkaa kun vähän väliä supistaa, mutta onneksi ollaan kaikki jo kohtuu hyvillä viikoilla)



onna 31+4

Terkkuja neuvolasta, kaikki hyvin! Rauhoittaa mieltä kuulla ne sydänäänet aina!



Ympärysmitta täällä ainakin 110 cm ja kiloja tullut raskauden aikana jo 17!! Nyt siis rv 30+3. Neuvolatäti sanoi suoraan että paljonhan se on, mutta ei siitä varsinaista haittaakaan ole. Pituutta 170 cm ja kiloja nyt siis 86. Sitten vielä jaksan hämmästellä miten ei jaksa tehdä mitään...



Sain itsekin eilen sairaslomaa äitiyslomaan asti, ja ihan hyvällä omalla tunnolla aion sen viettää. Työ ei ole fyysisesti raskasta, mutta työajat vaihtelee ja vuorot usein 12 tunnin pituisia työn luonteesta johtuen. Nyt keskityn täysillä äidiksi tulemiseen ja nautin viimeisistä hetkistä miehen kanssa kaksin!

Olen kuvitellut, että olen yksin jättimahani kanssa, mutta onhan teitä muitakin =D Kakkosesta mittailin joka viikko, mutta ei ole nyt muistissa noita mittoja. Tästä en ole mittaillut, mutta nyt sitten piti se mittanauha kipaista ja todeta, että navan kohdalta (isoin mitta siis) ollaan nyt 103cm! Pituutta 165, joten aika paljon tuo lienee. Ja maha näyttää isolta! Terkkarin sanoin ei vauva kuitenkaan ole niin iso kuin mahasta voisi luulla... huh... tai sitten vain rauhoittelee ja putkautan sellaisen puolivuotiaan =o



Täälläkin niitä menkkakipuja on ja on ollut jo pitkään. Välillä tuntuu aika ikävälle, mutta sitten on päiviä, ettei mitään. Yhtä lailla kummallisia tuntemuksia alaosastolla... välillä tuntuu, kuin jotain haluaisi jo ulos =o Ja sitten kivistelee milloin mistäkin. Mutta mielestäni kyllä aika lievästi. En ota noita juttuja minään ennen kuin tulee sellaiset oikeat supistukset, jotka todella pysäyttävät tämän mamman. Ja sellaiset, jotka etenevät eivätkä katoa. Kun oikein kuullostelin, niin onhan niitä harjoitussuppareitakin ihan kohtuudella; en vain oikeasti niitä tahdo huomata, kroppa on tainnut niihin niin tottua...



Kohta nuo naperot varmaan heräävät ja sitten alkaa toiminta! Esikoisen synttärit siis tänään ja viimeiset hommat (imurointi, kermanvatkaus, kakunkoristelu jne.) tehdään vasta, kun päikkärit nukuttu. Aamupäivä ulkoiltiin, jotta uni maistuisi eikä ilta menisi ihan sähläämiseksi.



TalviSalama + Tiitiäinen 31+5

Eka masunympärysG: 111cm. Onhan tuo iso pallo omasta ja muitten mielestä :) Kovastihan tuohon ympäryksen suuruuteen vaikuttaa se lähtötilanne ja oma pituus, että ei kai noita ihan voi suoraan vertailla.



Tämän päivän hommat on hoidettu, kun olen vaihtanut lakanat ja pyörittänyt 2 koneellista pyykkiä ja leiponut sämpylöitä. Olen tehnyt itselleni ihan oikean " lukujärjestyksen" kotitöistä, siis että mitä hommaa millekin päivälle on ohjelmassa! Tiistait olen valinnut leipomispäiviksi, tällä viikolla oli sämpylöiden vuoro, ensi viikolla jotain pullan puolta. Ns. viikkosiivotkin olen jakannut tasaisesti eri päiville, siis niin että kotona pitäis olla koko ajan siistiä ja joka päivälle vain pari hommaa tehtäväksi. Kuluu aika paremmin ja toisaalta ei käy liian rankaksi selän kanssa, kun ei yhtenä päivänä yritäkään saada koko huushollia siivottua.



Odottelen kovasti lääkärin soittoa, hänen siis pitäisi tänään soittaa ja kysellä, että jaksanko töihin. No en kyllä jaksa. Tai siis toki muuten (ei tää kotona oleminen tällä rajoitetulla selällä ole kivaa, kun ei voi netissäkään surffata kuin tunnin päivässä, muuten selkä tykkää kyttyrää), mutta kun ei tää istuminen onnistu kuin hammasta purren ja ihan lyhyissä pätkissä. Ruoat pystyn syömään istualtaan ja tässä koneella istua sen tunnin, mutta loppu aika pitää keksiä muita asentoja.



Esikoinen oli tänään niin surullinen aamulla, kun laitoin häntä hoitoon... Totesi vakavalla äänellä: " Äiti, mä en haluais mennä hoitoon, mä haluaisin olla sun kanssa kotona sairaslomalla." Höh :( No, muutaman viikon kun vielä esikko tätä kestää, niin sitten en voikaan enää viedä tai siis mies ei voi viedä kuin ne 2 päivää viikossa. Sitten on vain pakko jotenkin pärjätä päivät selän ja esikoisen kanssa. Nytkään ei esikoinen täysiä viikkoja hoidossa ole, 4 päivää/vko olen ajatellut häntä pitää kuun loppuun. Toisaalta kyllä tiedän, että hoidossa on oikeasti hänestä hauskaa.



Viime yö meni meillä aivan ihanasti, juteltiin illalla pitkään pojan kanssa siitä, että ei ole kiva jos yöllä itkee ja häiritsee muita, jos ei ole oikeasti mitään hätää. Ja että yöllä jos herää, niin pitää käydä pissalla ja mennä takaisin nukkumaan omaan sänkyyn. Ja niin poika tekikin sitten viime yönä, ei edes yrittänyt meidän väliin. Joten nukuin todella hyvin!



Momentille oikein paljon voimia ja päiviä lisää!!! Onko ollut puhetta siitä, että menisit sairaalaan makaamaan, vai onko tarkoitus jatkaa kotona niin kauan että synnytys käynnistyy? Ei ole kyllä todellakaan kiva tilanne :( Onneksi sentään olet jo 30+ viikoilla!!



Mukavaa syyspäivää kaikille :)



Marrastoive rv 32+3

Ensinnäkin kamalasti voimia ja jaksamista Momentille! Toivottavasti masukki viihtyis vielä edes muutaman viikon masussa=)!

Kaikille muillekkin suppareiden kanssa tuskaileville kovasti vielä viikkoja lisää=)!



Mulla oli eilen neuvola-lääkäri ja kaikki oli hyvin. Verenpaineista sano sen verran,että ei oo mitään syytä huoleen kun koti-mittarilla saa hyviä lukemia eikä oo päänsärkyä/turvotuksia/ylävatsa kipuja ja kaikilta noilta olen onnex säästynyt. Pissa oli puhdas ja vaavilla kaikki ultrankin mukaan hyvin=)! Ja äidillä oli paikat kiinteet ja kiinni, kanavaa oli jäljellä se 3senttiä mikä on ollu koko ajan. Sukupuolesta sano hassusti,voi olla tyttö mutta ei poikakaan olis mikään ihme eli ei mitään varmaa osannu sanoo=)! Mutta onnex noi verenpaineet oli noin ok,oon jännittäny sitä monta päivää ja aatellut jo että ne laittaa mut popsimaan jotain beeta-salpaajia...!



Kanelisokeri: Mä kans jo rupeen tuskastuun ton Kelan hitauden kanssa, mulla on ollut nyt 5 viikkoo hakemukset sisällä ja ei mitään kuulu. Kelan sivuilta kyllä näkee, että hakemukset on saapunu heille 01.08 mutta kun se ei tosiaan paljon auta. Mä naureskelinkin miehelle,että mä varmaan synnytän ennen kun saan sen äitiyspakkauksen=)!



Mutta nyt päivä kahveen keittoon=)!



tiitiäinen78 ja " nestori" 28+4

Tervehdys taas,



Flunssainen tytär päikkäreillä, äiti heräsi hetki sitten. Ei tytär mikään kuoleman sairas ilmeisesti ole koska jaksoi kovastikin kiukutella päikkäreille menemisen kanssa. Välillä kyllä pötköttelee, mutta välillä on taas sellainen vauhti päällä, ettei tosikaan. Hikoaa kyllä kun vähän hötköttää, joten ei toki ihan terve ole, vaikkei kyllä kuumeinenkaan.



Ai, että muitakin Kelaan tuskastuneita. Minulla tuli päätös aivan äärimmäisen nopeasti: olivat tosin laskeneet tuloni kolmanneksen pienemmiksi kun ne todellisuudessa olivat. Äitiyspäivärahani siis perustuvat edeltävän kuuden kuukauden tuloihin. Soitin eilen Kelaan ja kysyin siltä mammalta, joka oli hakemukseni käsitellyt, että mikä oli vialla. No, hän oli jotenkin tulkinnut, että ne minun kuuden kuukauden tulot olikin tehty yhdeksän kuukauden aikana, eli kuukausitulo oli pienempi kuin oikeasti. Kuinka joku voi tulkita, että kuusi kuukautta on sama kuin yhdeksän kuukautta. Minun piti pyytää työnantajalta uusi Y17 lomake, johon kuusi edeltävää kuukautta oli korjattu. VIRKAMIEHET!



Saaga tuskasteli yksinäisyyttä ja lityöllistyneisyyttä. Mieheni ei varsinaisesti reissaa paljon, mutta on yrittäjä, joten tekee aika paljon hommia. Arjen pyörittäminen jää siis pitkälti minulle. Nyt itse asiassa kun tytär on kipeä, mies sattuu juuri olemaan työmatkalla. Ymmärrän kyllä, että välillä tympii. Itselleni ainakin muiden aikuisten tukiverkko on aivan äärimmäisen tärkeä. Omat vanhemmat onneksi asuvat lähellä, heiltä saa sekä henkistä, että muutakin tukea. Lisäksi muutama hyvä ystävä lähietäisyydellä tekee ihmeitä. Meillä siivotaan aika harvakseltaan, silloin kun intoa piisaa. No tänään tuli siivottua meidän makuuhuone, kun tytär leikki aamupäivällä meidän sängyssä pitseriaa. Huone kerrallaan ja kun kaikki saa siivottua, saakin jo alottaa kierroksen alusta.



Tytär taitaa alkaa heräillä, joten huomiseen.



Viljonkka74