Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut / onko sinulla toivoton 17-vuotias? (ov)
07.12.2014 |
Meillä on 17-vuotias tyttö, jonka tulevaisuudesta olen vähän huolestunut. Tyttö käy tällä hetkellä toista vuotta lukiota ja tulevaisuuden haaveisiin kuuluu opinnot yliopistossa tietyllä alalla. Näin on ollut jo pari-kolme vuotta. Ongelmana on, että tyttö ei tee yhtään mitään suunnitelmiensa eteen. Lukio menee ihan surkeasti, koska ei lue eikä tee läksyjä. Keväällä päätti tehdä opinnot neljässä vuodessa, koska ei ollut päässyt kursseista läpi. No, nyt niitä hylättyjä kursseja tulee koko ajan lisää mutta eipä ne tunnu tyttöä masentavan. Tyttö on aina ollut armottoman laiska ja mukavuudenhaluinen ja ollaan kyllä yritetty tsempata hyvällä ja vähän kiristämälläkin mutta mikään ei vaan auta. Eipä tuo lukio nyt mikään pakollinen koulu ole mutta kun tyttöä ei kiinnosta mikään sellainenkaan ala, mitä voisi opiskella ammattikoulussa. Vähän siis huolettaa hänen tulevaisuutensa, jos jossain vaiheessa potkitaan lukiosta kokonaan pois! Töitä (vaikka hänellä työkokemusta jo onkin aika paljon ikäisekseen) ei tuonikäinen helpolla saa eikä todellakaan tule päiviänsä viettämään kotona makoillen! Jos olet siis itse ollut samanlainen tai sinulla on ollut samanlainen lapsi, niin kiinnostaisi tietää, miten elämä on jatkossa sujunut!
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 11:16"]On, tyttöystävänä, olen 38. Olen puhunut hänet jo peppuseksiin ja antamaan kaverilleni myös. Mutta toivotonta on se ettei hän suostu antamaan viidelle kaverilleni. Upea tyttö ja naisen pimppi kestää kyllä, se on tehty räjäytettäväksi.
[/quote]
Ahhah. Korkeintaan sun unissas. t. 17v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä tyttö ei ole vielä löytänyt mitään joka OIKEASTI kiinnostaa. Jotkut ihmiset ovat sellaisia että pystyvät selviytymään koulussa aineesta kuin aineesta pelkästään sitkeän opiskelun avulla. Toiset taasen ovat vaan niin laiskoja että pärjäävät kyllä niissä hommissa jotka oikesti kiinnostavat, mutta sellaiset aineet jotka ei, niin ne menevät ihan päin honkia. Lukio opiskelu on aika teoriapainoitteista niin ehkäpä tyttöä kiinnostaisi jokin käytännönläheisempi? Harrastaako mitään? Onko tytöllä mitään intohimoa jonka parissa viihtyy? Tietysti jos tytöllä on jotain ongelmia, jotka vaikuttavat opiskeluun niin tämä on asia erikseen (masennus, päihteet, ihmissuhdeongelmat..?)
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 11:23"][quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 11:16"]On, tyttöystävänä, olen 38. Olen puhunut hänet jo peppuseksiin ja antamaan kaverilleni myös. Mutta toivotonta on se ettei hän suostu antamaan viidelle kaverilleni. Upea tyttö ja naisen pimppi kestää kyllä, se on tehty räjäytettäväksi.
[/quote]
Ahhah. Korkeintaan sun unissas. t. 17v
[/quote]
Ollaan vaan vähän aikaan näin nuoria jne, niin miks helvetissä tuhlattaisiin nuoruutemme johonkin viimeisen käyttöpäivänsä ohittaneeseen mieheen? :Dd Ei mun ikäisiä kiinnosta löysät kullit, jotka ei jaksa enää nousta ilman viagraa.
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 11:20"]
Meillä poika käyttäytyi tuolla tavalla. On laiska ja mukavuudenhaluinen. Lisäksi vielä lintsasi todella paljon koulusta ja jätti menemättä kokeisiin. Jos yritin patistaa lukemaan, niin uhkaili itsemurhalla. Yhden kerran sitten sain totallisen hepulin ja vein hänet nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Siinä vaiheessa hänelle välähti, että nyt pitää muuttaa käyttäytymistä ja oli sen jälkeen kuin toinen ihminen. Alkoi ottaa vastuuta koulutöistään ja suorittaa kursseja ihan eri tavalla kuin ennen.
Meidän pösilö siis heräsi todellisuuteen, mutta en osaa mitään yleispätevää neuvoa antaa. Itse olin ilmeisesti liian lepsu hänen suhteensa koko hänen nuoruutensa. Sitten kun kilahdin, alkoi tulla tulosta :D.
[/quote]
Jep, tiedän, että olen ollut ihan liian lepsu tytön kanssa aina. Viime vuoden aikana olen hommannut tytön koulupsykoliglle (joka oli täysin eri planeetalta), erityisopelle, opolle ja perheterapiaan. Mikään niistä ei ole vielä tehonnut tähän kouluasiaan. Muuhun käytökseen kyllä. Mikä on tosi hienoa, koska oli väärässä kaveriporukassa vaarassa joutua muutenkin ihan väärille raiteille elämässä. Olen epäillyt myös masennusta mutta kun tyttö on kuitenkin tosi positiivinen ja liikkuu edelleen kavereiden kanssa eikä ole mitenkään eristäytynyt. On myös alkanut viettää muun perheen kanssa aikaa sen entisen murkkukyräilyn sijasta. Pidän vielä mielessä tuon nuorisopsykiatrian polin. Ne ihan kunnon kilaritkin taitaa olla vielä saamatta ;)
ap
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 11:24"]
Ehkäpä tyttö ei ole vielä löytänyt mitään joka OIKEASTI kiinnostaa. Jotkut ihmiset ovat sellaisia että pystyvät selviytymään koulussa aineesta kuin aineesta pelkästään sitkeän opiskelun avulla. Toiset taasen ovat vaan niin laiskoja että pärjäävät kyllä niissä hommissa jotka oikesti kiinnostavat, mutta sellaiset aineet jotka ei, niin ne menevät ihan päin honkia. Lukio opiskelu on aika teoriapainoitteista niin ehkäpä tyttöä kiinnostaisi jokin käytännönläheisempi? Harrastaako mitään? Onko tytöllä mitään intohimoa jonka parissa viihtyy? Tietysti jos tytöllä on jotain ongelmia, jotka vaikuttavat opiskeluun niin tämä on asia erikseen (masennus, päihteet, ihmissuhdeongelmat..?)
[/quote]
Harrastuksen puute on aina ollut ongelma mut nyt onneksi ollaan löydetty sellainenkin hänelle! Ja siitä on kyllä ihan aidosti kiinnostunut. Luulen myös, että tuo tulevaisuuden ala, mitä on suunnitellut, on sellainen, mistä tykkää ja mikä kuulostaa hänen mielestään tosi hienolta mutta ei sitten kuitenkaan ole se aidosti kiinnostava hänelle. Ei kuitenkaan jaksa lukiossa edes lukea sen alan kursseja! Ollaan juteltu siitäkin, että isästä ja äidistä tärkeintä on se, että me nähdään tytön olevan onnellinen. Että meidän takia ei tarvitse yrittää mitään hienoja opintoja suorittaa (ollaan molemmat aika pedantteja omilla aloillamme). Meille riittää, että tyttö tekee sellaista, mistä ihan oikeasti tykkää. Vaikka ei sitten opiskelisi päivääkään! Ehkä pitää vaan odottaa ja antaa ajan kulua, että oma aito kiinnostus johonkin alaan löytyy. Pelkään vaan, että potkitaan lukiosta pihalle eikä sitten ole mitään paikkaa, missä päivänsä viettää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoa siis on, jos kerran perheenkin kanssa viettää aikaa. :). Tsemppiä ja valoa tulevaan, ap! t. nro 3
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 11:35"]
Toivoa siis on, jos kerran perheenkin kanssa viettää aikaa. :). Tsemppiä ja valoa tulevaan, ap! t. nro 3
[/quote]
Kiitos paljon :)!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 11:34"]
Ollaan juteltu siitäkin, että... Meille riittää, että tyttö tekee sellaista, mistä ihan oikeasti tykkää.
ap
[/quote]
Ehkä vika onkin tässä. Nykyään nuorlle opetetaan tätä oman alan ja juurin minua kuvaavan työn etsintää. Hämmätsyttävän monilta jää tajuamatta, että sen oman alan löytymisen ja sillä pärjäämisen eteen joutuu AINA tekemään pajon myös ei-niin-kivoja ja jopa vastenmielisiä, hankalia ja vaikeita asioita. Siis vaika sen oman jutun löytäisi ja siinä olisi hyvä. Puhumattakaan siitä, että useimpien ihmisten täytyy tehdä vaa jotain työtä, nälän aiheuttamina pakkoliikkeinä, vaikke se niin oma juttu olisikaan - ja näille se oma juttu on sitten jtain, mitä puuhataan vapaa-ajalla.
Mulla oli sama juttu lukiossa aikoinaan. Venytin opintoja neljään vuoteen ja tuntui että motivaatio oli välillä todella pahasti hukassa: kurssien suorittaminen venyi ja menin sieltä mistä aita on matalin. Sitten koin jonkun valaistumisen ihan loppuvaiheessa ja pääsinkin haluamalleni alalle ammattikorkeaan.
Olin käytännössä katsoen koko lukion ajan (ihan sinne valmistumiseen asti) ihan hukassa sen suhteen että mitä oikeasti halusin tehdä. Samaten tuli huomattua että pelkkä pänttääminen ei ollut minun juttu, kaipasin koko ajan lukiossa jotain käytännöllisempää oppimistapaa.
Ehkä teidänkin tyttö on jollain tapaa vähän hukassa ja siksi tuntuu ettei saa oikein otetta mihinkään? Jos ei kannustuksesta huolimatta muutosta tapahdu (kuten itseni kohdalla) niin ei auta kun toivoa että joku "valaistuminen" tapahtuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko opiskelu vain tytöille? Kun ei löydy mitään sopivaa koulutusta. Mitä poikien
pitää tehdä? Vaikuttaa kaikki opiskelu on tehty vain tytöille.
Vierailija kirjoitti:
Onko opiskelu vain tytöille? Kun ei löydy mitään sopivaa koulutusta. Mitä poikien
pitää tehdä? Vaikuttaa kaikki opiskelu on tehty vain tytöille.
Etsiä sopiva koulutus.
Iso osa AMK:n ja yliopistojen koulutuksista on teknisiä tai luonnontieteitä. Näillä aloilla miehet ovat yliedustettuja.
Lukion jälkeen voi mennä myös amikseen, jos ei muuta keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 11:24"]
Ehkäpä tyttö ei ole vielä löytänyt mitään joka OIKEASTI kiinnostaa. Jotkut ihmiset ovat sellaisia että pystyvät selviytymään koulussa aineesta kuin aineesta pelkästään sitkeän opiskelun avulla. Toiset taasen ovat vaan niin laiskoja että pärjäävät kyllä niissä hommissa jotka oikesti kiinnostavat, mutta sellaiset aineet jotka ei, niin ne menevät ihan päin honkia. Lukio opiskelu on aika teoriapainoitteista niin ehkäpä tyttöä kiinnostaisi jokin käytännönläheisempi? Harrastaako mitään? Onko tytöllä mitään intohimoa jonka parissa viihtyy? Tietysti jos tytöllä on jotain ongelmia, jotka vaikuttavat opiskeluun niin tämä on asia erikseen (masennus, päihteet, ihmissuhdeongelmat..?)
Harrastuksen puute on aina ollut ongelma mut nyt onneksi ollaan löydetty sellainenkin hänelle! Ja siitä on kyllä ihan aidosti kiinnostunut. Luulen myös, että tuo tulevaisuuden ala, mitä on suunnitellut, on sellainen, mistä tykkää ja mikä kuulostaa hänen mielestään tosi hienolta mutta ei sitten kuitenkaan ole se aidosti kiinnostava hänelle. Ei kuitenkaan jaksa lukiossa edes lukea sen alan kursseja! Ollaan juteltu siitäkin, että isästä ja äidistä tärkeintä on se, että me nähdään tytön olevan onnellinen. Että meidän takia ei tarvitse yrittää mitään hienoja opintoja suorittaa (ollaan molemmat aika pedantteja omilla aloillamme). Meille riittää, että tyttö tekee sellaista, mistä ihan oikeasti tykkää. Vaikka ei sitten opiskelisi päivääkään! Ehkä pitää vaan odottaa ja antaa ajan kulua, että oma aito kiinnostus johonkin alaan löytyy. Pelkään vaan, että potkitaan lukiosta pihalle eikä sitten ole mitään paikkaa, missä päivänsä viettää.
ap
Tuota, jos kyseisen alan kurssit eivät nappaa lukiossa niin ei ne nappaa varsinkaan siellä jatko-opinnoissa. Ei taida tyttöä oikeasti kiinnostaa tuo ala. Tiedän tuon asenteen ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Meillä poika käyttäytyi tuolla tavalla. On laiska ja mukavuudenhaluinen. Lisäksi vielä lintsasi todella paljon koulusta ja jätti menemättä kokeisiin. Jos yritin patistaa lukemaan, niin uhkaili itsemurhalla. Yhden kerran sitten sain totallisen hepulin ja vein hänet nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Siinä vaiheessa hänelle välähti, että nyt pitää muuttaa käyttäytymistä ja oli sen jälkeen kuin toinen ihminen. Alkoi ottaa vastuuta koulutöistään ja suorittaa kursseja ihan eri tavalla kuin ennen.
Meidän pösilö siis heräsi todellisuuteen, mutta en osaa mitään yleispätevää neuvoa antaa. Itse olin ilmeisesti liian lepsu hänen suhteensa koko hänen nuoruutensa. Sitten kun kilahdin, alkoi tulla tulosta :D.