Miten kestää hidasta ihmistä?

Tekevätkö molemmat samaa työtä? Eikö työtä ole mahdollista järjestellä eri tavalla?

Ymmärän ap:n ärsytyksen. Itse olen työssä, jossa palvellaan jonottavia asiakkaita vuoronumerolla. Kyllä kypsyttää päivän lopuksi vilkaista seurantaa ja katsoa, kuinka itse palvelee päivän aikana 70 asiakasta ja työkaveri 30. Juu ja sama palkka molemmilla tottakai. Miten voikin joka asiakkaan välissä pitää niin pitkiä tuumailutaukoja, plääh. Ja sitä yhtä ja samaa asiakasta pitää istuttaa ja viivyttää mahdollisimman pitkään, vaikka heillä olisikin jo kiire pois. Ei ole kerta eikä kaksi, kun asiakas on minun tuoliini istuessaan sanonut, että hyvä, että pääsin sinulle, kun minun pitäis ehtiä junaan/bussiin/töihin.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:08"]

Ymmärän ap:n ärsytyksen. Itse olen työssä, jossa palvellaan jonottavia asiakkaita vuoronumerolla. Kyllä kypsyttää päivän lopuksi vilkaista seurantaa ja katsoa, kuinka itse palvelee päivän aikana 70 asiakasta ja työkaveri 30. Juu ja sama palkka molemmilla tottakai. Miten voikin joka asiakkaan välissä pitää niin pitkiä tuumailutaukoja, plääh. Ja sitä yhtä ja samaa asiakasta pitää istuttaa ja viivyttää mahdollisimman pitkään, vaikka heillä olisikin jo kiire pois. Ei ole kerta eikä kaksi, kun asiakas on minun tuoliini istuessaan sanonut, että hyvä, että pääsin sinulle, kun minun pitäis ehtiä junaan/bussiin/töihin.

[/quote]

Ja tästä syystä organisaatioissa tulisi palkkauksen riippua siitä kuinka tehokas on työssään. Miksi olla motivoitunut palvelemaan useaa asiakasta kun tietää, että palkka on sama vähemmän asiakkaita palvelevilla?

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 12:07"]Tekevätkö molemmat samaa työtä? Eikö työtä ole mahdollista järjestellä eri tavalla?
[/quote]
Meidän työpaikalla on monenlaisia työvaiheita, ja kaikissa niissä huomaa hyvin eron niiden välillä, jotka tekevät kunnolla ja tosissaan, ja niiden jotka eivät. Esim. tuotannossa tuote tulee koneesta suoraan pakkaukseen, jota yksi pitelee ja ottaa alle uuden pakkauksen sitä mukaa kun ne täyttyvät. Seuraava linjalla sulkee pakkauksen ja viimeisenä kaksi liimaavat etikettirarroja, laittavat tuotteet laatikoihin ja vievät täysiä laatikoita varastoon. Viides hakee lisää pakkauksia, säätää koneita, järjestää varastoa, siivoaa mahdolliset sotkut ym.

Linjastossa ensimmäisenä oleva joutuu olemaan eniten skarppina, koska jos hän ei pysy tahdissa, tulee sotkua kun tuote leviää pakkauksesta ulos. Viimeisenä olevien taas on tehtävä melko nopeasti, jotta ei tule sumaa vaan homma etenee.

Kaikkien kannalta olisi reilua ja loogista, että jokainen tekisi eri työvaiheita vuorollaan, ja etenkin yksi työvaiheista on niin epäergonominen, että jos sitä joutuu tekemään paljon, hartiat menevät aivan jumiin. Pari näistä hitaimmista työntekijöistä ei meinaisi millään suostua tekemään tuota työvaihetta, koska kokevat sen jotenkin hankalaksi. Ihme juttu, että satunnaiset vuokrafirman ekstratyöntekijätkin ovat sen oppineet tekemään mutta talossa kaksi vuotta olleet eivät vaan kykene ja osaa.

Viime aikoina olemme välillä ottaneet käyttöön ajastimen, joka piippaa esim. 20 minuutin välein ja silloin jokainen siirtyy myötäpäivään tekemään seuraavaa työvaiheita. Se on ollut ainoa tapa saada jokainen tekemään oma osansa kun vapaaehtoinen sopiminen ei luonnistu.

Kaikkein pahinta on olla hitaan ihmisen perehdytyksessä. Kun pitäisi oppia ja hommasta ei meinaa tulla oikein mitään. Ja pakko on juoruilla puolet työajasta työkavereitten kanssa tai surffailla netissä tai päivitellä työn luonnetta sen sijaan, että vain tekisi ja opettaisi. Aaaargh! Tämän olen kokenut peräti kaksi kertaa. Tosin molemmilla kerroilla perehdyttäjä on ollut kohtuu iäkäs ja muisti on tällä pätkinyt.

Professionalismi=pyytteettömän empatian kuolema.

Tulee johtamaan ns. elämän pudotuspeleihin, joissa yhä suurempi osa ihmiskunnasta katoaa todellisuudesta sääntöjen ja tuottavuuslaskelmien tiukentuessa.

'Kehityksen' hinta, kait.