IL: Juho 22v pettyi työelämään

Mitä kautta masennusdiagnoosi tuli ilmi? Ei mennyt töihin?

Mä tavallaan ymmärrän mistä tässä on kyse.

Otetaan nuori töihin mutta ei opeteta eikä perehdytetä. Tästä saadaan sitten oiva keino mollata, väheksyä ja haukkua toisen työpanosta ja lopulta potkaista ulos. Ei ihme että työinto karisee, vain kovapäisimmät selviää

Ja tämä palvelee - ketä?

Tätä on ollut aina. Itse olen ollut työelämässä 42v, 10 työpaikkaa + kesätyöt teininä ja vain 1-2× perehdytetty. Täytyy olla valtava motivaatio ja uskallus oppia yrityksen ja erehdyksen (näitä kun ei saa tulla) kautta. Heikoimmat luovuttaa ja näitä luovuttajia on aina vain enemmän. Todellisuudessa kenelläkään ei enää ole aikaakaan perehdytykseen kun oma (moninkertainen) työtaakka kusee heti.

Usein on jätetty ihan tahallaan kertomatta asioita ja sitten tultu kuuluvaan ääneen nöyryyttävästi esittämään "etkö täkään tehtyt/osannut".

tosi hyvä juttu oli toimittajalta, nuoria tylytetään,hyväksikäytetään ja ei makseta palkkaa.ilmaiset harjoittelut pitäisi kieltää kun ovat tätä tasoa.paremmin oppii kun koululla oma kahvio tai ruokala.josta voi ostaa oikeat asiakaat.pystyy opettleen myyntiä oikeasti.

juholle ja muille voisi vaihto toisen paikkakunnan oppilaitokseen auttaa. sastamalas ja kankaanpääs,ammattikoulun oppilaat pyörittää kouluruokaloita.

Harjoittelupaikat voivat olla tylyjä.

Mutta Juhon kohdalla kuulostaa enemmänkin lintsailuilta ja sen takia potkittu pois harjoituspaikasta ja koulusta.

Juho ei edes ehtinyt työelämään ja silti hän toteaa, että ei ole hänen juttunsa? Vaikuttaa siltä, että meillä on liian tiheä turvaverkko, jos tuossa iässä saa päättää, että en tee, kun ei ole kivaa.

Työharjoittelusta ei potkita pois diagnoosin takia eikä kaiketi käytännössä kuin silloin, kun toimii kuin "työntekijästä johtuvista syistä irtisanottava", harjoittelusta kun voi antaa hylätyn, jos osaaminen ei riitä. Juho jättää nyt jotain olennaista kertomatta ja se lienee se, että opettajia ei kiinnostanut opettaa iltaisin, heille kun oli sovittu tunnit aamuiksi ja silloin ei nuoria paikalla näkynyt. Monen amiksen koulupäivä alkaa heidän omasta mielestään lounasaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelupaikat voivat olla tylyjä.

Mutta Juhon kohdalla kuulostaa enemmänkin lintsailuilta ja sen takia potkittu pois harjoituspaikasta ja koulusta.

Ilman perehdytystä et osaa yhtään mitään. Vaikea pysyä motivoituneena kun ei tiedä oikeasti mitä pitää tehdä. Töitä joo mutta mitä töitä ja miten? Ja kun kysyt saat epäuskoista tuhahtelua etkös sitä muka tiedä ja räkänen nauru päälle.

Sivusta seurannut ja tilanteeseen kykenemätön vaikuttamaan N55

osa nuorista on herkkiä ja ei pääse yli lannistavista kokemuksista.kyllä koulun ja harjoittelupaikan pitää huolehtia että harjoittelu on asiallista ja opetusta saa. tämän tyypin kohtelu ei ole ollut asiallista. myös lähihoitajien harjoittelussa työpaikkakiusaamista paljonkin.siitä ollut netissä juttua keskustelupalstoilla.

Mode voisi poistaa sivustoilta tämän yhden miehen lähettämät videot! Tunkee näitä joka keskusteluun monia peräkkäin. 

Jos jollain näin huono olo, niin suosittelen ottamaan yhteyttä kriisipäivystykseen tai ottamaan ne pillerit ajoissa tai laittamaan sen pullon korkin kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Mä tavallaan ymmärrän mistä tässä on kyse.

Otetaan nuori töihin mutta ei opeteta eikä perehdytetä. Tästä saadaan sitten oiva keino mollata, väheksyä ja haukkua toisen työpanosta ja lopulta potkaista ulos. Ei ihme että työinto karisee, vain kovapäisimmät selviää

Ja tämä palvelee - ketä?

Tätä on ollut aina. Itse olen ollut työelämässä 42v, 10 työpaikkaa + kesätyöt teininä ja vain 1-2× perehdytetty. Täytyy olla valtava motivaatio ja uskallus oppia yrityksen ja erehdyksen (näitä kun ei saa tulla) kautta. Heikoimmat luovuttaa ja näitä luovuttajia on aina vain enemmän. Todellisuudessa kenelläkään ei enää ole aikaakaan perehdytykseen kun oma (moninkertainen) työtaakka kusee heti.

Olisikohan asennekysymys? Minullakin takana työelämää reilusti yli 40 vuotta, työpaikkoja yli 20 kpl (osa lyhytaikaisia kesätöitä) ja vain kahdesti ei ole perehdytetty. Tämä on oma kokemus asiasta, joku toinen olisi voinut kokea toisin.

Vierailija kirjoitti:

osa nuorista on herkkiä ja ei pääse yli lannistavista kokemuksista.kyllä koulun ja harjoittelupaikan pitää huolehtia että harjoittelu on asiallista ja opetusta saa. tämän tyypin kohtelu ei ole ollut asiallista. myös lähihoitajien harjoittelussa työpaikkakiusaamista paljonkin.siitä ollut netissä juttua keskustelupalstoilla.

Lannistavia kokemuksia olisi pitänyt kokea koko lapsuus. Herkkyyttä on meissä kaikissa, siksi niitä lannistavia kokemuksia pitää vain käydä läpi.

Harjoittelu on oppimista varten. Työnantajalla on kuitenkin oletus, että mitä voi vaatia ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden opiskelijalta. Jos nämä eivät suju niin kannattaa opiskelijan, herkkyyksistään huolimatta, katsoa peiliin. Ottaa vaikka vanhempansa mukaan.

Varsinkin vanhempien ihmisten tylyttävä kohtelu nuorempia kohtaan on yleistä (kokemusta hoitoalalta). Mielestäni opettajien tulisi olla kiinnostuneempia oppilaistaan ja tunnistaa mm. herkemmät tapaukset, joita voisi tarvittaessa auttaa löytämään sopivan työharjoittelupaikan.

Kukaan ei mahda herkkyydelleen/ujoudelleen/masennukselleen mitään, ja sopivan tuen avulla heilläkin voisi olla täysi mahdollisuus hyvään uraan ja elämään.

Miten ketään hyödyttää näiden tiettyjen asenne ("ei minuakaan ole perehdytetty"/"jotain vikaa oltava tuossa Nico-Jannicassa", jne)?

jollain ihmisillä on sadistinen ja sairas ilkeä asenne toisiin ihmisiin,herkkyys ei ole niin paha vika.kaikille työelämä olisi parempi jos ei olisi työpaikkakiusaamista ja tapojen puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tavallaan ymmärrän mistä tässä on kyse.

Otetaan nuori töihin mutta ei opeteta eikä perehdytetä. Tästä saadaan sitten oiva keino mollata, väheksyä ja haukkua toisen työpanosta ja lopulta potkaista ulos. Ei ihme että työinto karisee, vain kovapäisimmät selviää

Ja tämä palvelee - ketä?

Tätä on ollut aina. Itse olen ollut työelämässä 42v, 10 työpaikkaa + kesätyöt teininä ja vain 1-2× perehdytetty. Täytyy olla valtava motivaatio ja uskallus oppia yrityksen ja erehdyksen (näitä kun ei saa tulla) kautta. Heikoimmat luovuttaa ja näitä luovuttajia on aina vain enemmän. Todellisuudessa kenelläkään ei enää ole aikaakaan perehdytykseen kun oma (moninkertainen) työtaakka kusee heti.

Olisikohan asennekysymys? Minullakin takana työelämää reilusti yli 40 vuotta, työpaikkoja yli 20 kpl (osa lyhytaikaisia kesätöitä) ja vain kahdesti ei ole perehdytetty. Tämä on oma kokemus asiasta, joku toinen olisi voinut kokea toisin.

Moneen tehtävään olen tullut kun edeltäjä on jo lähtenyt talosta, siirtynyt toisiin tehtäviin toiselle osastolle tai tehtävä on ollut uusi. Silloin ei ole käytettävissä ko henkilön osaamista eikä perehdytystä. Kollegoilta voi toki kysyä jotain mutta mulle on kyllä ollut vaikea häiritä ihmistä jolla on ihan järjetön kiire omien töittensä kanssa. Toki kaikissa paikoissa on muodostunut kaveriporukoita joissa sitten kokemuksia ja työtapoja on voinut verrata ja kysyä neuvoa mutta ensimmäiset kuukaudet on kyllä aika yksin.

ed

Minulle on tähän mennessä yhdessä työpaikassa ollut jonkinlainen perehdytys, eli parantamisen varaa käytännöissä lienee.

Nuoria harjoittelijoita kohdellaan monissa paikoissa kuin karjaa. Joko ei anneta töitä tai pistetään tekemään jotakin turhaa ja puuduttavaa, tai sitten laitetaan hommiin ilman minkäänlaista opastusta (esimerkiksi myytävistä tuotteista tai kassajärjestelmästä) ja v*ttuillaan päälle. Osa tietysti tajuaa mikä meininki on ja ymmärtää että se ei ole normaalia ja lusivat sen pakollisen jakson hammasta purren ennen järkihommiin hakeutumista, mutta ne joilla ei ole siihen elämänkokemusta voivat olla henkisesti hankalassa paikassa.

Herran jestas, tuon ikäinen ei ole edes ehtinyt mitään töitä tehdä, parin kokemuksen perusteella ei pidä koko elämää heittää hukkaan..

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tähän mennessä yhdessä työpaikassa ollut jonkinlainen perehdytys, eli parantamisen varaa käytännöissä lienee.

Nuoria harjoittelijoita kohdellaan monissa paikoissa kuin karjaa. Joko ei anneta töitä tai pistetään tekemään jotakin turhaa ja puuduttavaa, tai sitten laitetaan hommiin ilman minkäänlaista opastusta (esimerkiksi myytävistä tuotteista tai kassajärjestelmästä) ja v*ttuillaan päälle. Osa tietysti tajuaa mikä meininki on ja ymmärtää että se ei ole normaalia ja lusivat sen pakollisen jakson hammasta purren ennen järkihommiin hakeutumista, mutta ne joilla ei ole siihen elämänkokemusta voivat olla henkisesti hankalassa paikassa.

Harjoittelun voi aina jättää kesken. Myös kouluun pitäisi ottaa heti yhteyttä jos työharjoittelussa ei homma toimi...

Vierailija kirjoitti:

Herran jestas, tuon ikäinen ei ole edes ehtinyt mitään töitä tehdä, parin kokemuksen perusteella ei pidä koko elämää heittää hukkaan..

Itse asiassa tuon ikäisen olisi pitänyt ehtiä tehdä jo vaikka ja mitä töitä. 

Taisi olla vain liian suuri järkytys kokeilla ensimmäistä kertaa eläissään työntekoa 22-vuotiaana.

No kyllä nyt reagoidaan aika vahvasti yli. Jos 17 vuotiaana on eteen tullut yksi huono kokemus ja sen pohjalta tuomitaan koko työelämä paskaksi ja jättäydytään mielummin siitä kokonaan ulos ja yhteiskunnan tukien varaan.

Tämä on yksi syy, miksi keskiluokka sortuu raskaan verotaakan alle.

Tää diginatiiviporukka ei kestä mitään ja kaikki pitäis vaan olla kivaa hengailua ja chilliä tabletin räpläämistä.

Näiden pitäisi sitten pystyä maksamaan meidän eläkkeet.

Yhdestä harjoittelupaikasta olen itse lähtenyt kesken pois, uusi löytyi koulun puolesta todella nopeasti ja siihen paikkaan jäinkin osa-aikaiseksi harjoittelun jälkeen. Perehdytyksen puute ja oikean työntekijän korvaaminen harjoittelijalla ei ole toimiva yhtälö. Oma suu pitää kuitenkin tarpeen tullen saada auki, eikä muutamastakaan kokemuksesta voi lannistua. Aika harva löytää oman juttunsa heti ensiyrittämällä.