Suomen mielenterveyspalvelujen kriisi
Nyt on pakko avautua. Mielenterveyspalvelut sekä perustasolla että erikoissairaanhoidossa, avo- ja laitospalveluissa ovat kriisissä. Alamäkeen on menty jo pitkään, mutta korona taisi olla se viimeinen syöksykierteeseen heittävä niitti.
Esimerkki meidän työpaikalta. Asiakasmäärät yli tuplaantuneet 3 vuoden aikana. Työntekijämäärää ei ole kasvatettu, ei sillä että hakijoitakaan olisi. Psykiatreja tuntuu olevan koko Suomessa enää vain yksityisvastaanottoa pyörittämässä, sama alkaa olla psykologien kohdalla. Joku nuori jaksaa vielä raataa kahden ihmisen työt, mutta jokainen katkeaa jossakin kohtaa. Jatkuva vajaus, kokeneet työntekijät burn outissa. Auttajat muuttuvat autettaviksi ja jonot senkun kasvaa.
Tästä on pakko puhua ja saada päättäjät tekemään jotain, ennen kuin ihan oikeasti katastrofi iskee.
Niin asiakkaat kuin auttajatkin, sana on vapaa.
Go!
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni alkaa masentuessaan aidosti reflektoimaan omaa elämäänsä, lukemaan masennuksesta ja hyvän elämän käsitteestä myös virallisten hoitosuositusten ulkopuolelta(esim filosofien, neurotieteilijöiden ja evoluutiobiologien ajatuksia) ja myös tekee elämäänsä hyödyllisiä muutoksia ennen kun masennus muuttuu sietämättömäksi? Suurimmalla osalla tuntuu samantien menevän uhrimentaliteetti päälle ja aletaan syömään tehottomia pillereitä, koska lääkäri määrää.
Tarkoitukseni ei ole tässä vähätellä oikeasti masentuneita, joita ei elämäntapamuutokset auta. Suurimmalla osalla 2 yksinkertaista muutosta kuitenkin nostaisi mielialaa huomattavasti. Internetin ja puhelimen käytön minimointi ja kovatempoinen lenkkeily 3-5 kertaa viikossa poisti masentuneisuuden ja keskittymiskyvyttömyyden itseltäni käytännössä kokonaan.
Internetin haitallisuuden tajuaminen oli ehkä tärkein oivallus, minkä olen elämässäni tehnyt. Internet tekee vähän samaa kuin huumeet, tosin lievempänä. Jos totuttaa aivonsa loputtomaan uusien ärsykkeiden tulvaan, menettää pikkuhiljaa kyvyn keskittyä ja nauttia asioista, joissa ärsykkeitä ei tule kuin konetuliaseesta. Miettikää miten elämä on muuttunut internetin myötä. Ihmiset avaavat puhelimensa keskimäärin 100 kertaa päivässä ja tuijottavat sen näyttöä yli 5 tuntia päivässä. Ei ihme jos masentaa.
"Suurimmalla osalla 2 yksinkertaista muutosta kuitenkin nostaisi mielialaa huomattavasti. Internetin ja puhelimen käytön minimointi ja kovatempoinen lenkkeily 3-5 kertaa viikossa poisti masentuneisuuden ja keskittymiskyvyttömyyden itseltäni käytännössä kokonaan."
Eli minulla itselläni=suurimmalla osalla. 🤦♀️ Mulle liikunta ja tanssi on henkireikä, en tuijota ruutuja addiktionomaisesti (enkä vetele kyllä mielialalääkkeitäkään.) Kuullostaa siltä että sulla on ollut jotain huonoista elämäntavoista ja nettiaddiktiosta johtuvaa v*tutusta ja alakuloa, noi nyt on vielä aika helppo muuttaa jos ei ole mitään syvempää traumaa taustalla.
"Tarkoitukseni ei ole tässä vähätellä"
Mutta kuitenkin teet niin :D
Liikunnasta on tutkitusti hyötyä masennuksen hoidossa ja internetin runsaalla käytöllä on tutkitusti yhteys masennukseen. Muutokset näissä lähes varmasti vähintään lieventää oireita, vaikka ei niitä poistaisikaan.
https://www.sciencedaily.com/releases/2010/02/100202193605.htm
https://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/exercise-is-an-all-natural…
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan selkeä adhd ja lääkkeitä en saa. Koti on kuin läävä, ajatus karkailee, joskus etätyöpäivän aikana tuijotan vaan ikkunasta ulos ja huomaan että hups tunti on mennyt, unohtelen asioita, kaupassakin ostan kaikkea muuta kuin sitä, mitä kauppalistassa lukee. Sen sijaan sanotaan, että mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, tuossa lähete terapiaan ja hyvää loppuelämää. Että näinkin voi käydä että tarvitsisi myös niitä lääkkeitä mutta niitä ei määrätä, vaan lätkäistään väärä koko loppuelämän pilaava ja leimaava diagnoosi.
Väärät käsitykset epävakaasta ovat peruja 70-luvulta, keskustelu myös koskee usein ainoastaan ääritapauksia. En tiedä mistä olet tietosi saanut, mutta vähän jokatapauksessa huvittaa tuo ettet taida lainkaan ymmärtää miten leimaava oma kirjoituksesi on. Minun loppuelämäni ei ole pilalla, kiitos vain. :) Terapiasta on ollut valtavasti hyötyä. Ja siis voihan sulla se adhd ollakin, who knows, siihen asiaan en ota kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan selkeä adhd ja lääkkeitä en saa. Koti on kuin läävä, ajatus karkailee, joskus etätyöpäivän aikana tuijotan vaan ikkunasta ulos ja huomaan että hups tunti on mennyt, unohtelen asioita, kaupassakin ostan kaikkea muuta kuin sitä, mitä kauppalistassa lukee. Sen sijaan sanotaan, että mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, tuossa lähete terapiaan ja hyvää loppuelämää. Että näinkin voi käydä että tarvitsisi myös niitä lääkkeitä mutta niitä ei määrätä, vaan lätkäistään väärä koko loppuelämän pilaava ja leimaava diagnoosi.
Mene jonnekki muualle tutkimuksiin, ei tuohon muuta vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan selkeä adhd ja lääkkeitä en saa. Koti on kuin läävä, ajatus karkailee, joskus etätyöpäivän aikana tuijotan vaan ikkunasta ulos ja huomaan että hups tunti on mennyt, unohtelen asioita, kaupassakin ostan kaikkea muuta kuin sitä, mitä kauppalistassa lukee. Sen sijaan sanotaan, että mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö, tuossa lähete terapiaan ja hyvää loppuelämää. Että näinkin voi käydä että tarvitsisi myös niitä lääkkeitä mutta niitä ei määrätä, vaan lätkäistään väärä koko loppuelämän pilaava ja leimaava diagnoosi.
Väärät käsitykset epävakaasta ovat peruja 70-luvulta, keskustelu myös koskee usein ainoastaan ääritapauksia. En tiedä mistä olet tietosi saanut, mutta vähän jokatapauksessa huvittaa tuo ettet taida lainkaan ymmärtää miten leimaava oma kirjoituksesi on. Minun loppuelämäni ei ole pilalla, kiitos vain. :) Terapiasta on ollut valtavasti hyötyä. Ja siis voihan sulla se adhd ollakin, who knows, siihen asiaan en ota kantaa.
Epävakaa (niinkuin moni muukaan mt- vaiva) ei lääkkeillä parane, ainoastaan auttaa hallitsemaan oireita.
Aito paraneminen ja muutos ovat mahdollisia vasta kun mennään kivun juurille, usein lapsuuden/nuoriuuden vaillejäämiskokemuksiin. Itsekseenkin noita asioita voi työstää esim kirjoittamisen kaukka.
Psykiatreista on pulaa koko Euroopassa, se vaan ei ole sellainen lääketieteen ala, jonne kukaan haluaisi erikoistua. Enkä ihmettele. Lasten- ja nuorten psykiatrian puolella on aivan toivoton tilanne. Lapset jonottavat palveluihin vuosia ja pienikin haluttomuus teinillä johtaa siihen, että kirjataan ulos. Kun niitä hoitohalukkaita siellä jonossa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatreista on pulaa koko Euroopassa, se vaan ei ole sellainen lääketieteen ala, jonne kukaan haluaisi erikoistua. Enkä ihmettele. Lasten- ja nuorten psykiatrian puolella on aivan toivoton tilanne. Lapset jonottavat palveluihin vuosia ja pienikin haluttomuus teinillä johtaa siihen, että kirjataan ulos. Kun niitä hoitohalukkaita siellä jonossa riittää.
Jos ala on epähaluttava, sen haluttavuutta pitäisi nostaa. Helppo keino on palkkojen nostaminen -> lisää työntekijöitä -> inhimillisemmät potilasmäärät per työntekijä -> alalla jaksetaan paremmin ja viihdytään pitempään
Ei se paljoa auta vaikka Suomeen tulisi 100 000 terapeuttia ja sairaanhoitajaa lisää jos poliitikot ja yritysjohtajat jatkuvasti poraa suomalaiseen prseeseen.
Pääministeriä ei kiinnosta nämä asiat. On huolissaan viihdealan työntekijöiden tulevaisuudesta!
Mistä sinä tiedät, roikkuuko joku ammattiurheilija netissä vai ei? Suurin osa niistähän on nykyään myös somevaikuttajia, eli todennäköisesti roikkuu huomattavan paljon netissä. Ja miksi sinulla menee niin pahasti tunteisiin se tosiasia, että liikunta on tutkitusti tehokas keino masennuksen hoidossa, vaikka ei tietenkään yleensä yksin riitä? Miksi koet tarpeelliseksi väheksyä kokemustani lenkkeilyn hyödystä? Myös internetin runsaalla käytöllä on tutkitusti yhteys masennukseen.
https://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/exercise-is-an-all-natural…
https://www.sciencedaily.com/releases/2010/02/100202193605.htm