Lue keskustelun säännöt.
Ikää 28 vuotta, koulutuksena pelkät merkonomin paperit - mitä tekisitte tilanteessani?
10.10.2021 |
Ei tullut nuorempana erinäisten syiden takia opiskeltua hyvin ja 23-vuotiaana löytyikin nykyinen työpaikka, joten opintojen jatkaminen on ollut jo pidempään jäissä.
Minulla on siis vakituinen työ, jossa bruttopalkka on 2600€/kk. Työ on perus toimistotyötä, jossa ei tunne tekevänsä mitään maailmaa mullistavaa, mutta tekeepähän jotakin leipänsä ansaitakseen.
Toisaalta on mukavaa tienata suht helpolla keskitason palkka, saada olla etätöissä rauhassa ja omistaa ns. tylsä perusturvallisuuden tunne elämässään. Jää hyvin vapaa-aikaa ja elämä on aikalailla stressitöntä. Tässä sitä vaan mennään päivä kerrallaan taviksena.
Ongelmani on, että häpeän koulutustani ja haluaisin olla sivistyneempi niin itseni, kuin muidenkin silmissä.
Hävettää omistaa pelkät merkonomin paperit. Yleensä ikätoverit tuppaavat aina udella, mitä kukin on opiskellut ja missä. Monella on ansaittuna hienoja titteleitä, mä olen papereideni perusteella stereotyyppisesti kaikkien silmissä tyhmä kaupan kassa. En halua antaa sellaista kuvaa muille. Haluaisin olla sivistynyt akateeminen. Pinnallista varmaan, ajattelette?
Mitä te tekisitte tilanteessani? Lähtisittekö töiden ohella kokeilemaan esimerkiksi avointa yliopistoa vai irtisanoutuisitteko kokonaan ja pyrkisitte opiskelemaan täyspäiväisesti? Entä sitten, jos ja kun hienot paperit saa kouraan - jos jäänkin työttömäksi ja tyhjän päälle? Tulenko katumaan, kun en pitänyt turvallista konttorirotan työtäni?
Kommentit (63)
En tiedä. Olen itse 38-vuotias ja käynyt vain peruskoulun.
Olen keskituloinen ja vakituisessa työssä.
Aina välillä tulee itsellenikin tuo fiilis, että jotain pitäis varmaan opiskella mutta en mä ehkä kumminkaan opiskele, ellen jää jostain muusta syystä pois tästä työstä mitä nyt teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta sun elämä ja työ kuulostaa ihanalta, itse en opiskelisi lisää. Mutta jos sua aidosti kiinnostaa opiskelu, ei vain muiden mielipiteiden takia, niin anna mennä vaan.
Niinpä.. moni antais mitä vaan tosta.. Työelämä on kovaa kilpailua nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sinulla omituiset arvot.
No niin on. "Tyhmä kaupan kassa". Tyttäreni on merkonomin papereilla tyhmä kaupan kassa, eikä hävetä yhtään. Olen ylpeä hänestä. Ja totta puhuen, on todella napakka ja nopeaälyinen.
Asiakaspalvelutyössä ei kuka tahansa myöskään pärjää, ainakaan ap:n tyylinen muita halveksiva typerys.
Suurimman osan mielestä merkonomit nyt vaan ovat stereotyyppisesti tyhmiä pissiksiä, joista ei ole muuhun kuin Alepan kassaksi. Merkonomin kanssa ei voi käydä järkeviä keskusteluja esimerkiksi puhua yhteiskunnallisista asioista.
Ja sulla on kans aikamoinen stereotypia, kun väität, että merkonomilla ei voi olla hyvä yleissivistys. Ihmisiä johtaa tänäkin päivänä merkonomin lämisköillä monenlaista yritystoimintaa. Mun appi ja anoppi esim. erittäin fiksuja, ei puheista kyllä erota onko lisensiaatti, ekonomi, merkonomi vaiko yo. Tietoa ja taitoa löytyy. Jokainen voi myös opiskella itsekseen kaikenlaista, ei siihen yliopistoa tarvita.
Kunnioittakaa työtä tekeviä ihmisiä, niin lähihoitajia kuin kaupan alan henkilöitä, sekä erityisesti siivoojia. Moni on myös huomattavasti älyään vaatimattomimmissa tehtävissä. Kyse on siitä, ettei ole tarvetta kenties pomottaa sataa alaista tai tienata kymppitonnia kk:ssa. Näyttäis tyyli menevän enemmän juuri siihen nykyään, että less is more, ja halutaan asua ja elää vaatimattomammin, a la Kirsi Salo.
Minä tunnen useita akateemisia, joilla ei ole tunneälyä, empatiakykyä jne. Ahneus, kovat arvot ja juuri alempiarvoisten halveksiminen on tyypillistä. (Poikkeuksiakin löytyy tietenkin, mutta he ovat niitä, jotka ovat kovimman kautta nousseet huipulle ja kasvatus arvoineen ollut kunnossa).
Kuvottavaa halveksia jotain ammattiryhmää. Oksettava on itsensä muiden yläpuolelle nostava ylimys.
No mun työkaveri on maisteri eikä löytänyt töitä. Opiskeli merkonomiksi ja on nyt taloushallinnon hommissa. Ei se koulutus itsessään muutu työksi ja rahaksi.
Täällä toinen merkonomi:) Tällä hetkellä opiskelen tradenomiksi.
Itse kyllä sanoisin että kouluttautuminen kannattaa aina, jos siihen vain on mahdollisuus.
Sinuna tutkisin avoimen yliopiston tarjontaa ja aloittaisin sillä. Keväällä sitten hakisin yhteishaussa. Äläkä missään nimessä irtisano itseäsi, sulla on hyvä ja mukava työpaikka ja sellaiset on kiven alla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele ohjelmointia. Nykyään monet yliopistot tarjoavat avoimina kursseina tietojenkäsittelykurssejaan. Sitten kun osaat vähän niin tee projekteja ja töitä tältä alalta. Palkka on hyvä.
En suosittele. IT-ala on ihan paskaa.
t. masentunut DI
Opiskele työn ohella, paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin akateeminen kuin akateeminen ihminen vaan voi olla. Ikinä en ole ollut vakityössä, tuskin koskaan pääsenkään, vaikka olen jo reippaasti päälle 40v. Seuraavaksi varmaan pistävät nuorempien alta pois. Vastuuta on kyllä valtavasti ja palkkakin hyvä. Mutta onko tämä sitä mitä sinä Ap haluat vai onko kyse kuitenkin jostain muusta? Kavereihin vertailusta? Aikaa sinulla toki on opiskella vaikka kuinka monta vuotta, joten sinne vaan, esimerkiksi avoimeen, mutta en kyllä suosittele luopumaan noin hyvästä ja mukavasta ja vielä hyvin aikatauluihisi sopivasta työstä jos siitä tykkäät. Sitten kun muut asiat alkavat tulla "vertailuihin", kuten perheasiat jne ja muuten mennään työelämässäkin eteenpäin niin ei kukaan muista toistensa koulutuksia sen kummemmin. Silloin tuntuisi hullulta luopua kivasta työstä vain "statuksen" takia.
Minusta sinulla on kaikki ihan hyvin. Ymmärrän todella sen, että haluaisit vaihtaa ammattia ja opiskella, mutta en näe todellakaan mitään hävettävää. Itsestäni voin kertoa sen ( olen 27), että kävin lukion aikoinaan, mutta ei tullut mitään hyvää todistusta. Oli voimat aika lopussa jo silloin. Sen jälkeen menikin vuosia niin, että vaan elin jotenkin eteenpäin. Itseä myös paljon kiusattu. Yritin jotain kouluksia käydä, mutta jäivät kesken. Samalla en päässyt yliopistoon, vaikka sinne hain monta kertaa. Samalla toisaalta en tiedä olisinko jaksanut siellä kuitenkaan. Nyt vasta viime vuonna sain itseni amikseen ja yritän saada itselleni edes ammatin. Tämäkin ammatti ihan turha työllistymisen kannalta, mutta koska tämä oli melkein ainoa missä ajattelin pärjääväni niin valitsin tämän. Alku se on tämäkin ja ehkä se tuo jotain hyvää mukanaan. Työkokemus melkein nolla ja hävettää. En varmaan koskaan pärjäisi merkonomin töissä, koska sosiaaliset tilanteet edelleen vaikeita ja jännitän kaikkea. En ole koskaan tienannut oikeastaan mitään. Työkkärin kanssa olen jo riidoissa ja laittaisivat varmaan minut jonnekin pajalle mieluusti. Olen välillä saanut tukia ja välillä elänyt jotenkin ilmankin. Ajatuksissani haluaisin olla riippumaton heistä ja jokainen kerta, kun haen rahaa niin häpeän sitä ja samalla tiedän kuinka olen heidän armoillaan.
Samalla haluaisin aina yliopistoon ja tuskin koskaan se haave sammuu täysin. Samalla ajattelin aina elämäni menevän ihan toisin. En koskaan (onneksi) uskonut, että se meneekin näin. Siinä mielessä minä saan hävetä tätä kaikkea. Puuttuvaa ammattia, työkokemuksen puuttumista tai sitä etten kestä elämää niin hyvin ja olen vielä sellainen hermoileva ja jännittänyt tyyppi. Muuten en jaksa enää välittää mitä joku ajattelee, koska yritän vaan itse pärjätä jotenkin. Itsetuntoa minulla ei tosin ole. Samalla se hyvä puoli on ettei ole läheisiä niin ei tarvi peitellä tätä kaikkea. Joskus sukulaisten kanssa sitä yrittää selittää kaikkea ja peitellä etteivät he saisi tietää kaikkea. En kestäisi sitä, kun eivät ymmärrä ja ovat itse menestyneet ihan hyvin ja ovat liiankin ylpeitä itsestään. Ehkä erilaisten ihmisten kanssa voisi puhua vapaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin suunnilleen samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Tein sitten töiden ohessa tradenomitutkinnon ja nyt tienaan reilu neljä tonnia ihan yhtä mukavasti suht helpossa toimistotyössä etänä kotona verkkarit jalassa. Suosittelen opiskelemaan työn ohessa. Se tradenomitutkinto menee ihan helposti, jos on vähääkään fiksu.
Vierailija kirjoitti:
Olin suunnilleen samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Tein sitten töiden ohessa tradenomitutkinnon ja nyt tienaan reilu neljä tonnia ihan yhtä mukavasti suht helpossa toimistotyössä etänä kotona verkkarit jalassa. Suosittelen opiskelemaan työn ohessa. Se tradenomitutkinto menee ihan helposti, jos on vähääkään fiksu.
Sama täällä. Opiskelu kannattaa aina, vaikka joku yrittää väittää, että etenemään pääsee vain olemalla hyvä tyyppi, koulutuksesta viis. Joillain voi toki niin hyvä onni käydä ja riippuu alastakin. Omalla kohdallani ainakin kouluttautuminen työn ohella osoitti, että olen vielä yli nelikymppisenäkin valmis kehittämään itseäni. Sain silloisessa työpaikassa jo vaativampia tehtäviä ja parempaa palkkaa. Sitten hain uutta työpaikkaa (johon vaadittiin korkeakoulututkinto, ennen en olisi voinut edes hakea) ja tulin valituksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50- vuotiaana jatko-opiskelijana ajattelen, että olet hyvin nuori ja ehdottomasti kannattaa tavalla tai toisella lisäkouluttautua. Pidä työpaikasta edes jotenkin kiinni ainakin aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluttautuminen kannattaa aina jos on intoa. Työpaikasta ei kylläkään kannata luopua, paitsi jos on ihan sysipaska paikka.
Jos olet töissä, niin voit töiden ohella hakeutua johonkin ammatillista uraasi kehittävään koulutukseen. Avoin yliopisto esim.
Harrastustesi pohjalta voit tietysti esim. pyrkiä hankkimaan vaikka uutta ammattia... jos sellainen harrastus on joka vie mennessään ja josta voisi siten tulla ammattikin.
Tai jos talous kestää niin voit tietysti hakeutua kokopäiväiseen opiskeluunkin kehittääkseni ammattitaitoasi ja sitä kautta uraasi.
Mä aiemmin itsekseni naureskelin työkavereille kun ne oli jotain yliopiston käyneitä, mutta tekivät samaa duunia kuin minä, merkonomi (peruskoulupohjalta). Olinpa myöhemmin jopa heidän esimiehensä.
Nykyään olen yrittäjä.
Siis se mitä yritän sanoa on että ei sillä koulutuksella ole niin väliä. Fiksu pärjää aina ja työtä tehdessä oppii parhaiten.
Älä luovu työstäsi ja turhaan tuhlaat aikaa avoimessa yliopistossa. Hae suoraan korkeakouluun opiskeleman haluamaasi tutkintoa esim. kauppatieteitä tms. Pääset vielä hakemaan ensikertalaiskiintiössä kerta sinulla ei ole vielä korkeakoulututkintoa. Toki jos et ekalla kerralla pääse niin sitten voi opiskella ko. yliopiston kursseja jo etukäteen avoimessa yliopistossa, jolloin kun pääset tutkinto-opiskeijaksi niin voit ne kurssit hyväksilukea. Pelkästä avoimessa yliopistossa opiskelusta ei ole hyötyä ellet tähtää myös tutkinto-opiskelijaksi. Avoin yliopisto ei anna tutkintoa tai pätevöitä mihinkään vaikka lukisitkin tutkintoon vaadittavat opinnot siellä. Kannattaa hakea opiskelemaan ja opiskella työn ohessa ja/tai hakea opintovapaata työstä. Opintojen takia ei kannata irtisanoutua hyvästä työpaikasta. Helpompi sitten vaikka valmistumisen jälkeen hakea nykyisestä tehtävästä muihin tehtäviin.
Jos ongelmasi on se, että tunnet olevasi jotenkin liian sivistymätön, niin ala sivistämään itseäsi.
Ei sinun tarvitse uutta tutkintoa hankkia jos viihdyt työssäsi, mutta itsensä sivistäminen kannattaa aina.
Tuo olo voi olla myös jotain orastavaa kolmenkympin kriisiä.
Kyllä todella moni tuntee samanlaisia fiiliksiä kuin ap. Itse olen tehnyt 13 vuotta samaa duunia. Nyt opiskelen tradenomiksi, koska haluan jotain uutta ja haastavaa. On täysin normaalia, että kyllästyy omassa työssään ja haluaa jotain muuta. Ja kyllä, mun ammattitutkintoni hävettää minua tällä hetkellä. Haluan edetä urallani.