Lue keskustelun säännöt.
harkitsen itseni tappamista
06.12.2014 |
Koska en näe minkäänlaista toivoa parantumisesta. Luulin olevani täysin terve, etten voisi enää vajota pohjalle. Olin kuitenkin väärässä. Enkä jaksa käydä samaa helvettiä läpi toistamiseen, tuntuu helpommalta vain lähteä. Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (22)
Koetko yleensä kannustavampana asiana tsemppaamisen, kiellon vai omien kokemusten jakamisen? Mietin vain, miten tähän pitäisi vastata. En kuitenkaan halua edesauttaa itsemurha-ajatuksiasi vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö jokin vertaisryhmä, johon voisit mennä juttelemaan ?
voimia sinulle.
Kertoisitko enemmän. Minä kuuntelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psyykkisestä sairaudesta kyse. Diagnoosi on vaihdellut lääkärin mukaan. Pääpiirteittäin siis masennusta, ahdistutuneisuutta, syömishäiriötä, joku lääkäri myös oli sitä mieltä että kyse on persoonallisuushäiriöstä. Mutta tämä kaikki on tapahtunut monia vuosia sitten. Kuten sanoin, kuvittelin että selvitin asiat terapiassa aikoinaan, mutta viimeisen kuukauden sietämätön stressi on saanut samat oireet ja ajatukset pintaan. En tiedä miten selvitä.
Ja ei, täältä ei löydy vertaistukea ainakaan tähän hätään.
Ap
Tee jotakin äläkä valita.
Tuu kertomaan sitten miten kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen sairaslomalla masennuksen takia. Sinulla ei varmastikaan ole oikeat lääkkeet. Vaihda lääkäriä tai ainakin soita lääkärillesi ja kerro tuntemuksistsi heti huomenna.
Jookos.
Oliko terapia niin raskasta että et jaksa uudelleen parantua? Olet kuitenkin tehnyt sen jo kerran. Miksei se siis onnistuisi toistekin.
Jos sairastuisin uudelleen, olisin äärettömän pettynyt ja en tykkäisi yllä kerrotusta vaikka se totta onkin. Sitten aikani surtuani lähtisin sinne terapiaan uudelleen ja varmaan paranisin aika nopeasti noska reitti on jo tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 06:31"]
Psyykkisestä sairaudesta kyse. Diagnoosi on vaihdellut lääkärin mukaan. Pääpiirteittäin siis masennusta, ahdistutuneisuutta, syömishäiriötä, joku lääkäri myös oli sitä mieltä että kyse on persoonallisuushäiriöstä. Mutta tämä kaikki on tapahtunut monia vuosia sitten. Kuten sanoin, kuvittelin että selvitin asiat terapiassa aikoinaan, mutta viimeisen kuukauden sietämätön stressi on saanut samat oireet ja ajatukset pintaan. En tiedä miten selvitä. Ja ei, täältä ei löydy vertaistukea ainakaan tähän hätään. Ap
[/quote]
Kerro minulle lisää itsestäsi, miten olet tuohon jamaan pudonnut. Yritetään yhdessä kömpiä pohjallta taas pinnalle. kyllä se onnistuu usko pois.
En ole syönyt lääkkeitä moneen vuoteen. En kai kuvitellut tarvitsevani niitä. En myöskään ole minkään avun piirissä, joten ei ole lääkäriä jolle soittaa. Voin olla valittamatta, mutta eipä ollut muutakaan paikkaa avautua kuin av. Pahoitteluni. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea yritykseen! Kerro sitten kuinka kävi! :)
Samanlaiset fiilikset täälläkin. 4v syönyt masennyslääkkeitä ihan turhaan. Nyt tuntuu ettei elämällä enää minkäänlaista pohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 06:42"]
Samanlaiset fiilikset täälläkin. 4v syönyt masennyslääkkeitä ihan turhaan. Nyt tuntuu ettei elämällä enää minkäänlaista pohjaa.
[/quote]
Sinulle myös stemppiä. Usko pois että joku päivä elämä taas hymyilee.
Täällä mietitään samoja. En yksinkertaisesti enää ymmärrä miksi eläisi. Olen opiskelija, ja tulen valmistumaan ammattiin, jossa joudun elämään köyhänä. Rahkeeni eivät riitä muille aloille, enkä nää köyhänä elämisessä iloa. Nytkään en saa vuokraani maksettua, ja joulunkin joudun jättämään välistä. Vietetään se ison perheen kesken, eikä minulla ole mitään mahollisuutta ostaa kenellekään lahjoja. En voi avautua tilanteestani heille, joten aion vaan jäädä yksin kotiin. Mietin yöllä pari tuntia, jos hyppäisi parvekkeelta. Syön masennuslääkkeitä, mutta en vaan nää mitään valoa tunnelin päässä. Elämässäni ei ole yhtäkään asiaa jonka vuoksi kamppailla. Olen vasta parikymppinen, enkä voi kuvitellakaan että viittäkään vuotta enää jaksaisin.
Hei 18! Älä nyt ole noin itsekäs, please! Olet nuori vielä, ei elämä aina tule olemaan noin "köyhää". Sinulla on rakastavia läheisiä, ja tulet joskus löytämään sen oman puolison ja saamaan ehkä lapsiakin? Elämä kantaa ja myöskin antaa paljon, jos nyt vaan et anna periksi. Itse olen jatkuvasti yhteydessä erään mummon kanssa, jonka lapsenlapsi luovutti liian aikaisin ja lodutettavaa riittää vielä moniksi vuosiksi eteenpäin, eikä ymmärrystä tahdo löytyä helposti. Tsemppiä, koeta löytää jostain jotain kaunista (luonto, musiikki ym..) mikä saisi sinut herkistymään.
Miten ajattelit tehdä itsemurhan ?
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 06:39"]
En ole syönyt lääkkeitä moneen vuoteen. En kai kuvitellut tarvitsevani niitä. En myöskään ole minkään avun piirissä, joten ei ole lääkäriä jolle soittaa. Voin olla valittamatta, mutta eipä ollut muutakaan paikkaa avautua kuin av. Pahoitteluni. Ap.
[/quote]
Avaudu tänne pahimpaan hätään?
Kriisipuhelin päivystää numerossa 01019 5202
arkisin klo 9.00– 07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00
Itse ei ole kokenut masennusta niin ei tiedä miten toivoton se tilanne on. Elämä on kuitenkin lyhyt. Kai niitä pillereitä on siihenkin vaivaan, terapioita jne.
Merkkipäivä.