Lue keskustelun säännöt.
Olen vasta vanhemmalla iällä oppinut, että ihmisiä ei kannata liiaksi romantisoida, koska he ovat usein juuri sitä miltä näyttävät
10.10.2021 |
Nuorempana halusin kuvitella, että kesätyöpaikkani duunarit eivät olisi oikeasti olleet niin juntteja ja tyhmiä kuin vaikutti. Lopulta oli pakko tunnustaa, että he olivat eikä heitä voinut puolustaa mitenkään.
Toisessa työpaikassa pomona oli nainen, joka oli tosi muodollisen oloinen. Ajattelin, että se nyt on sellainen rooli vaan, että kyllä siellä sisällä on varmasti mukavakin ihminen. Ei ollut. Kun omaiseni kuoli, tämä tyyppi alkoi laskemaan ääneen lomapäiviäni kun pyysin että voisin olla pari päivää pois (äkillinen kuolema). Minun piti anoa ne lomapäivät samantien siinä tokkurassa ja pöydän toisella puolella tuijotti ilmeetön robotti.
Yksi tuttavapiiriini kuuluva oli hyvässä nosteessa yliopistomaailmassa. Hän oli jotenkin elitistin oloinen, mutta ajattelin että se on vaan rooli, ei se oikeasti ole sellainen koska eihän kukaan täysijärkinen nyt noin oikeasti voi ajatella. Väärin. Hän ihan oikeasti oli arvomaailmaltaan 100 vuotta myöhässä ja avoimesti halveksi esim ns tavallisia ihmisiä tai niitä, joilla ei ollut yliopistokoulutusta. Se ei ollut mikään läppä, hän oli niin masentava ihminen.
Nämä ja monet muut kokemukset yhdessä saivat minut täysin kyynistymään. Ymmärsin, että ihminen on aika usein juuri sitä miltä heti alkuun vaikuttaa. Joten ei pidä kuvitella liikoja, eikä pidä luoda mielessään mitään selittäviä tai ymmärtäviä ajatuskulkuja. Jos joku näyttää sialta, se on sika. Jos joku käyttäytyy kuin elukka, on elukka. Niin helppoa se on. Oletteko huomanneet saman?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Miten teoriasi selittää sen jos joku tekee ympäristölleen yllättävän muutoksen elämässään?
Teoriani selittää sen niin, että nämä ovat niin harvinaisia tapauksia, että ne eivät vaikuta kokonaisuuteen yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän karuja opetuksia. Luonnostaan ystävälliset ja sopuisat ihmiset ajattelevat usein hyvää toisesta, kunnes se toinen osoittaa omalla käytöksellään että hyvää ei kannata ajatella kun sitä ei vaan ole. Jotkut on vaan raskaita, ikäviä ihmisiä. Mitä nopeammin nämä oppii tunnistamaan, sen parempi koska sitten voi heitä myös vältellä tai suhtautua viileästi.
Mä olen ennen ajatellut että kaikki on lopulta hyviä ihmisiä, on vain hetkiä kun he käyttäytyvät pelkojensa vuoksi välillä ikävästi. Sitten tajusin, mitä enemmän ihmisessä on pelkoa sitä ikävämpi ihminen hän on.
Olen tehnyt parisuhteessani aikanaan tämän mokan. Vaikka exäni vertauskuvallisesti hieroi paskaa naamaani, halusin kaikesta huolimatta ajatella että jossakin siellä sisällä on se hyvä ihminen. Itsepetosta, ei ollut.
Nykyään en suostuisi tuollaiseen, mutta mistä sitä nuori ja kokematon sen ymmärryksen saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelimiehiltä vaikuttavat ovat myös aina pelimiehiä. Pelimieheyden kieltäminen kuuluu pelimieheyteen.
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa jo treffaillessa.
Kyllä ja intuitioon kannattaa heti luottaa. Se on usein täysin oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä...? Omat kohtaanto-ongelmat:
1. Työpaikan naishirmuksi luulemani inhottava olento paljastui myöhemmin mitä mukavemmaksi ja ihmisyyttä vaalivaksi/rakastavaksi ihmiseksi. En ole mitenkään suhteessa tyyppiin mutta näin vuosia jälkikäteen olen häneen tutustunut ja kuullut asioita hänestä. Ja puolesta on puhuttava. Ei voi mitään vaikka en haluaisi näin tehdä alun ensikuukausien vaikutelman perusteella...
2. Mitä mukavempi ja ihanempi ihminen paljastu täydeksi pas..ksi!
3. Nauoruuden vuosien parhain kaverin paljastui tosi hädässä täydeksi pa..ksi.. Olen häntä auttanut sen sadassa asiassa. Hän ei voin ut yhtä ainuaa hommaa hoitaa kun en itse mitenkään voinut sitä silloin hoitaa. Kyse oli vain parista autokyydistä viedä vanhempiani kauppaan kun ajokortti meni isältäni sairauden taka hetkellisesti. Ajaa päivittäin ko. talon ohimuutenkin. Ei voinut ottaa kyytiin eikäö edes tuoda tärkeimpiäkään taloustuotteita eettä itse ehtisin viikonloppuna käydä enempi hommaamassa tavaroita. Asuin tuolloin n.100 km. päässä vanhemmistani. Kaverini liki naapurissa. Ja sanomattakin on selvää että apua pyytää kyllä nytkin mutta jostan syystä olen sitänykyisin nihkee antamaan... Oikein soittelutkaan ei kumma kyllä tahdo onnistua...
3. Armeija pas..in kapiainen paljastu mitä mukavemmaksi ihmiseksi leirillä kahden kesken. Mutta porukassa mitä kummallisin simputtaja! Kahden kesken joutiin sotkussa kahveja ja tarjosi munkkeja ja puhuttiin siiviili niitä näitä mutta heti kun pääsi porukan eteen niin sitten mentiin... Aivan kammottava siviili ja työminä ero! Ja voi kertoa että rivissä en erottunut muista... nakki kävi jos oli käydäkseen ja menin kuten muutkin... ei armoa!
Näitä on paljon. Siksi en enää tee mitään päätelmiä tyypistä kun vasta pitkän ajan päästä. Minustakin saa ensitapaamisella ihan paskan kuvan. Olen hyvin varovainen siksi ihmsten kanssa mutta tutustuttuani olen mitä mukavin ihminen ja auttavainen. Siksi olen töikseni katsonutkin asiakaspalvelun. Tervetuloa palveltavaksi! En vain kerro kuka olen ja missä... Voin esim. kertoa että yhden ainutta riitaa ei vamon kanssa ol eollut koko n., 30 vuotisen yhdessolon aikana. Lapsemmekaan ei muutamaa yhteydenottoa lukuunottamatta ole pahemmin nahistelleet. Ei meidän eikä muiden kanssa.
Minulla on Whatsappin taustakuvana teksti "Stop being so forgiving. People know what they're doing." Auttoi taipumukseeni puolustella muita ja selittää heidän teot parhain päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Whatsappin taustakuvana teksti "Stop being so forgiving. People know what they're doing." Auttoi taipumukseeni puolustella muita ja selittää heidän teot parhain päin.
Erittäin hyvä teksti.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ennen ajatellut että kaikki on lopulta hyviä ihmisiä, on vain hetkiä kun he käyttäytyvät pelkojensa vuoksi välillä ikävästi. Sitten tajusin, mitä enemmän ihmisessä on pelkoa sitä ikävämpi ihminen hän on.
Et "tajunnut", vaan teit oletuksen tai loit oman teoriasi pelkojen vaikutuksesta. Ei ikävimpien ihmistyyppien käytökseen pelko vaikuta: psykopaatit, tietyt persoonallisuushäiriöiset jne. Ja onko vaikka sosiaalisesta fobiasta kärsivä pelkonsa ja ahdistuksensa takia "ikävä ihminen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut itsestäni sanottavan, että vaikutin omituiselta mutta olinkin sitten ihan hyvä tyyppi. Ehkä se ei tosiaan kaikkiin päde. Oman kokemukseni mukaan useammin käy niin, että kivalta vaikuttanut ihminen onkin pohjimmiltaan paska, harvemmin toisin päin.
Olet siis asettanut ihmisiin omat odotuksesi ja sinuun lapsena iskostetut näkemykset siitä mikä on oikein tai väärin. Minusta ajatusmaailmasi kuulostaa mustavalkoiselta. Koska ihmiset eivät vastaakaan omia odotuksiasi, he ovat ihan paskoja. Sinulla ei ole ymmärrystä siihen, että toisen ihmisen ajatus- ja arvomaailma voi vain olla erilainen. Ehkä siinä on omat puutteensa, mutta ei se yleensä tarkoita että ihminen olisi täysin pylleröstä. He pystyvät luultavasti tekemään sellaisia asioita ja töitä joihin sinä et kaikesta ylevyydestäsi huolimatta pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskushan luonteen tajuu heti ihmisen ulkonäöstä. Se homssuinen ja harmaa tosiaan on tylsistynyt ja näissä tyypeissä on h.tin paljon katkeroituneita.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Whatsappin taustakuvana teksti "Stop being so forgiving. People know what they're doing." Auttoi taipumukseeni puolustella muita ja selittää heidän teot parhain päin.
Hyvä pointti. Ihmiset - erityisesti naisia hyväksikäyttävät miehet - tietävät tarkalleen mitä tekevät. He tietävät valehtelevansa. He tietävät kohtelevansa muita huonosti. Mutta he eivät välitä. Heillä ei ole katumusta muille antamastaan tuskasta ja surusta.
Ihmisten hoidon puute ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Miten teoriasi selittää sen jos joku tekee ympäristölleen yllättävän muutoksen elämässään?
Poikkeus vahvistaa säännön.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä...? Omat kohtaanto-ongelmat:
1. Työpaikan naishirmuksi luulemani inhottava olento paljastui myöhemmin mitä mukavemmaksi ja ihmisyyttä vaalivaksi/rakastavaksi ihmiseksi. En ole mitenkään suhteessa tyyppiin mutta näin vuosia jälkikäteen olen häneen tutustunut ja kuullut asioita hänestä. Ja puolesta on puhuttava. Ei voi mitään vaikka en haluaisi näin tehdä alun ensikuukausien vaikutelman perusteella...
2. Mitä mukavempi ja ihanempi ihminen paljastu täydeksi pas..ksi!
3. Nauoruuden vuosien parhain kaverin paljastui tosi hädässä täydeksi pa..ksi.. Olen häntä auttanut sen sadassa asiassa. Hän ei voin ut yhtä ainuaa hommaa hoitaa kun en itse mitenkään voinut sitä silloin hoitaa. Kyse oli vain parista autokyydistä viedä vanhempiani kauppaan kun ajokortti meni isältäni sairauden taka hetkellisesti. Ajaa päivittäin ko. talon ohimuutenkin. Ei voinut ottaa kyytiin eikäö edes tuoda tärkeimpiäkään taloustuotteita eettä itse ehtisin viikonloppuna käydä enempi hommaamassa tavaroita. Asuin tuolloin n.100 km. päässä vanhemmistani. Kaverini liki naapurissa. Ja sanomattakin on selvää että apua pyytää kyllä nytkin mutta jostan syystä olen sitänykyisin nihkee antamaan... Oikein soittelutkaan ei kumma kyllä tahdo onnistua...
3. Armeija pas..in kapiainen paljastu mitä mukavemmaksi ihmiseksi leirillä kahden kesken. Mutta porukassa mitä kummallisin simputtaja! Kahden kesken joutiin sotkussa kahveja ja tarjosi munkkeja ja puhuttiin siiviili niitä näitä mutta heti kun pääsi porukan eteen niin sitten mentiin... Aivan kammottava siviili ja työminä ero! Ja voi kertoa että rivissä en erottunut muista... nakki kävi jos oli käydäkseen ja menin kuten muutkin... ei armoa!
Näitä on paljon. Siksi en enää tee mitään päätelmiä tyypistä kun vasta pitkän ajan päästä. Minustakin saa ensitapaamisella ihan paskan kuvan. Olen hyvin varovainen siksi ihmsten kanssa mutta tutustuttuani olen mitä mukavin ihminen ja auttavainen. Siksi olen töikseni katsonutkin asiakaspalvelun. Tervetuloa palveltavaksi! En vain kerro kuka olen ja missä... Voin esim. kertoa että yhden ainutta riitaa ei vamon kanssa ol eollut koko n., 30 vuotisen yhdessolon aikana. Lapsemmekaan ei muutamaa yhteydenottoa lukuunottamatta ole pahemmin nahistelleet. Ei meidän eikä muiden kanssa.
Juuri näin. Ensivaikutelma ja pintapuolinen kanssakäyminen johtavat usein harhaan. Ihminen voi olla eri moodeissaan, eri tilanteissa ja mielentiloissa hyvin erilainen. Temperamentiltaan erilaisten ihmisten on lisäksi usein vaikea tulkita ja ymmärtää toisenlaista ihmistä, minkä esim. moni kaltaiseni ujo ja introvertti hyvin tietää.
Tuleekin mieleen, kuinka monessa tapauksessa tuo kuuluisa "intuitio" itse asiassa on lähinnä (enemmän tai vähemmän perusteettomia) ennakkokäsityksiä ja mielikuvia henkilöstä?
Juuri näin. Iän myötä tämän myös havainnut. Että yleisvaikutelma ei petä ja turha ajatella ihmisistä niin optimistisesti. Asiat asioina. Myös se että näin muutkin ajattelee jo alkujaan. Ei ole ollut mitään ruusunpunaisia laseja. Tyypillisesti ihmiset ajattelee vielä mustavalkoisemmin ja stereotyyppisesti sinusta. Lokeroi. Ja on yksi taivaan sama mitä osaat, millainen olet persoonana jne jos olet viiteryhmääsi lokeroitavissa. Sen mukaan sinuun suhtaudutaan. Tästä syystä suomessa on hirveän tärkeää status ja kulissit. Ja juuri niiden hankkimisen takia ihmisten elämä menee pilalle ja ylivelkaantuu. Kun sen statuksen saavitettuaan ei ollut mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Joskushan luonteen tajuu heti ihmisen ulkonäöstä. Se homssuinen ja harmaa tosiaan on tylsistynyt ja näissä tyypeissä on h.tin paljon katkeroituneita.
Luultavasti tylsistynyt vain sinun seurassasi, jos ajatusmaailmaasi ei mahdu elämää ulkonäön lisäksi.
Miten teoriasi selittää sen jos joku tekee ympäristölleen yllättävän muutoksen elämässään?