Lue keskustelun säännöt.
Olen vasta vanhemmalla iällä oppinut, että ihmisiä ei kannata liiaksi romantisoida, koska he ovat usein juuri sitä miltä näyttävät
10.10.2021 |
Nuorempana halusin kuvitella, että kesätyöpaikkani duunarit eivät olisi oikeasti olleet niin juntteja ja tyhmiä kuin vaikutti. Lopulta oli pakko tunnustaa, että he olivat eikä heitä voinut puolustaa mitenkään.
Toisessa työpaikassa pomona oli nainen, joka oli tosi muodollisen oloinen. Ajattelin, että se nyt on sellainen rooli vaan, että kyllä siellä sisällä on varmasti mukavakin ihminen. Ei ollut. Kun omaiseni kuoli, tämä tyyppi alkoi laskemaan ääneen lomapäiviäni kun pyysin että voisin olla pari päivää pois (äkillinen kuolema). Minun piti anoa ne lomapäivät samantien siinä tokkurassa ja pöydän toisella puolella tuijotti ilmeetön robotti.
Yksi tuttavapiiriini kuuluva oli hyvässä nosteessa yliopistomaailmassa. Hän oli jotenkin elitistin oloinen, mutta ajattelin että se on vaan rooli, ei se oikeasti ole sellainen koska eihän kukaan täysijärkinen nyt noin oikeasti voi ajatella. Väärin. Hän ihan oikeasti oli arvomaailmaltaan 100 vuotta myöhässä ja avoimesti halveksi esim ns tavallisia ihmisiä tai niitä, joilla ei ollut yliopistokoulutusta. Se ei ollut mikään läppä, hän oli niin masentava ihminen.
Nämä ja monet muut kokemukset yhdessä saivat minut täysin kyynistymään. Ymmärsin, että ihminen on aika usein juuri sitä miltä heti alkuun vaikuttaa. Joten ei pidä kuvitella liikoja, eikä pidä luoda mielessään mitään selittäviä tai ymmärtäviä ajatuskulkuja. Jos joku näyttää sialta, se on sika. Jos joku käyttäytyy kuin elukka, on elukka. Niin helppoa se on. Oletteko huomanneet saman?
Kommentit (28)
Niin, olen myös työskennellyt jopa 2 rikollisen kanssa. En tiennyt sitä silloin mutta jälkikäteen kuulin asiasta. Toinen taparikollinen oli varas. Toinen jo pahempaa astetta eli 2 ihmisen murhaaja! (kerralla 2 ihmistä kylmäksi) Varsinkin tuon murhaajan kanssa tein pitkää päivää ja voi kertoa että en ikinä olisi uskonut enkä meinannut uskoa kun kuulin murhaajaksi. Mutta asia on päivänselvä eikä jätä asiaan tulkinnan varaa. Tapaus oli valtakunnan lehdessäkin ja rikosartikkeleissa ja TV jutuissa... Miellyttävä henkilö täysin enkä minkäänlaista uhkaa kokenut hänen taholtaa töissä ollessa. Oikein mukava ja miellyttävä henkilö. Huumuori kukoisti ja avoin ihmisille. Ei ahdistunut persoona. Tuo taparikollinen oli vain hiukan tuttu mutta kyllä se tutuksi tuli lähemminkin ja ei siitäkään olisi tuota uskonut. Työpaikalta ei koskaan kadonnut mitään. Edes vessapaperia ;-) Oli yllätys kun poliisit sitten tulivat hakemaan ja kysyivät henkilöä...olin hiukan että mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän huomaa jo treffaillessa.
Lähiomainen ei huomannut ja ilkeilee nyt viattomille läheisilleen pahaa oloaan. Kauanko tämä jatkuu, lopullinen elämän tilanne?
Uskotko, että myös nuorista näkee mitä heistä tulee? Periaatteessa esimerkiksi pääsykokeet kouluihin voitaisiin lopettaa jos asiat vaan näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä...? Omat kohtaanto-ongelmat:
1. Työpaikan naishirmuksi luulemani inhottava olento paljastui myöhemmin mitä mukavemmaksi ja ihmisyyttä vaalivaksi/rakastavaksi ihmiseksi. En ole mitenkään suhteessa tyyppiin mutta näin vuosia jälkikäteen olen häneen tutustunut ja kuullut asioita hänestä. Ja puolesta on puhuttava. Ei voi mitään vaikka en haluaisi näin tehdä alun ensikuukausien vaikutelman perusteella...
2. Mitä mukavempi ja ihanempi ihminen paljastu täydeksi pas..ksi!
3. Nauoruuden vuosien parhain kaverin paljastui tosi hädässä täydeksi pa..ksi.. Olen häntä auttanut sen sadassa asiassa. Hän ei voin ut yhtä ainuaa hommaa hoitaa kun en itse mitenkään voinut sitä silloin hoitaa. Kyse oli vain parista autokyydistä viedä vanhempiani kauppaan kun ajokortti meni isältäni sairauden taka hetkellisesti. Ajaa päivittäin ko. talon ohimuutenkin. Ei voinut ottaa kyytiin eikäö edes tuoda tärkeimpiäkään taloustuotteita eettä itse ehtisin viikonloppuna käydä enempi hommaamassa tavaroita. Asuin tuolloin n.100 km. päässä vanhemmistani. Kaverini liki naapurissa. Ja sanomattakin on selvää että apua pyytää kyllä nytkin mutta jostan syystä olen sitänykyisin nihkee antamaan... Oikein soittelutkaan ei kumma kyllä tahdo onnistua...
3. Armeija pas..in kapiainen paljastu mitä mukavemmaksi ihmiseksi leirillä kahden kesken. Mutta porukassa mitä kummallisin simputtaja! Kahden kesken joutiin sotkussa kahveja ja tarjosi munkkeja ja puhuttiin siiviili niitä näitä mutta heti kun pääsi porukan eteen niin sitten mentiin... Aivan kammottava siviili ja työminä ero! Ja voi kertoa että rivissä en erottunut muista... nakki kävi jos oli käydäkseen ja menin kuten muutkin... ei armoa!
Näitä on paljon. Siksi en enää tee mitään päätelmiä tyypistä kun vasta pitkän ajan päästä. Minustakin saa ensitapaamisella ihan paskan kuvan. Olen hyvin varovainen siksi ihmsten kanssa mutta tutustuttuani olen mitä mukavin ihminen ja auttavainen. Siksi olen töikseni katsonutkin asiakaspalvelun. Tervetuloa palveltavaksi! En vain kerro kuka olen ja missä... Voin esim. kertoa että yhden ainutta riitaa ei vamon kanssa ol eollut koko n., 30 vuotisen yhdessolon aikana. Lapsemmekaan ei muutamaa yhteydenottoa lukuunottamatta ole pahemmin nahistelleet. Ei meidän eikä muiden kanssa.
Juuri näin. Ensivaikutelma ja pintapuolinen kanssakäyminen johtavat usein harhaan. Ihminen voi olla eri moodeissaan, eri tilanteissa ja mielentiloissa hyvin erilainen. Temperamentiltaan erilaisten ihmisten on lisäksi usein vaikea tulkita ja ymmärtää toisenlaista ihmistä, minkä esim. moni kaltaiseni ujo ja introvertti hyvin tietää.
Tuleekin mieleen, kuinka monessa tapauksessa tuo kuuluisa "intuitio" itse asiassa on lähinnä (enemmän tai vähemmän perusteettomia) ennakkokäsityksiä ja mielikuvia henkilöstä?
On luonnollista, että ihminen käyttäytyy erilaisissa tilanteissa eri tavalla, mutta se millaisena hän näyttäytyy useimmilla ihmisille on mielestäni se hänen todellinen luonteensa (vrt. tuo simputtajaesimerkki).
On minullakin esimerkki armeijasta, meillä oli tiukka mutta reilu sotilasmestari kouluttajana. Vapaa-ajalla häntä ei olisi tunnistanut sotilaaksi vaatteiden ja auton perusteella. En kuitenkaan hetkeäkään usko, että hän olisi todelliselta luonteeltaan ollut mikään hippi tai huolimaton toheloija. Vaan se huolellinen, tarkka ja reilu joka odotti myös muilta samaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämän karuja opetuksia. Luonnostaan ystävälliset ja sopuisat ihmiset ajattelevat usein hyvää toisesta, kunnes se toinen osoittaa omalla käytöksellään että hyvää ei kannata ajatella kun sitä ei vaan ole. Jotkut on vaan raskaita, ikäviä ihmisiä. Mitä nopeammin nämä oppii tunnistamaan, sen parempi koska sitten voi heitä myös vältellä tai suhtautua viileästi.
Juuri näin. Itseltäni meni tähän noin 30 vuotta, koska uskonnollisessa kodissa olin saanut kasvatuksen jonka mukaan kaikissa ihmisissä on jotain hyvää. Ja varmasti onkin, mutta se ei silti tee heistä kokonaisuutena hyviä tai mukavia ihmisiä eikä heihin kannata uhrata yhtään enempää aikaa kuin on pakko.
Nuorempana ajattelin naiivisti, että jos olen oikein mukava jollekin minua kohtaan ikävälle ihmiselle hän jossain vaiheessa ymmärtää toimineensa vääriin ja muuttaa suhtautumistaan minuun. Pari kokemusta työelämästä ja opiskeluelämästä vei lopullisest tämän harhaluulon minusta pois, harmi kun siihen meni niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä välitän tiedostamattani ympärilleni negatiivisia fipoja ja kaikki ovat olettaneet ensi alkuun, että olen paskaa täynnä tai muuten vain omituinen. Olen kuitenkin kiltti, empaattinen ja ystävällinen ihminen. Tämän he huomaavat, kun tutustuvat minuun. Ensi vaikutelma ei aina pidä paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Mä välitän tiedostamattani ympärilleni negatiivisia fipoja ja kaikki ovat olettaneet ensi alkuun, että olen paskaa täynnä tai muuten vain omituinen. Olen kuitenkin kiltti, empaattinen ja ystävällinen ihminen. Tämän he huomaavat, kun tutustuvat minuun. Ensi vaikutelma ei aina pidä paikkansa.
Ehkä tässä ei kuitenkaan haettu sitä ensivaikutelmaa vaan sitä kuvaa jonka henkilö päivittäisessä kanssakäymisessa muiden kanssa antaa. Tuskin sinäkään jatkuvasti negatiivisia signaaleja annat.
Ei vahvista. Yksi ääliömäisimmistä sanonnoista maailmassa.