Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Joopajoo. Missä henkilöt jotka haluavat olla lasten kanssa, eivätkä kiiruhda palavereihin ja paperihommiin pitkin päivää. Alle 5-6 vuotiaat eivät opettajia tarvitse vaan läsnäolevia aikuisia. Olen tätä touhua ihan paikanpäällä seurannut. Mummo

Vierailija kirjoitti:

Kyllä: koulutuksemme kuuluu todellakin A-neloslappujen kiinnittäminen seinälle📝.

Samoin tiedottaminen  tekstareiden, eVakan ym. vastaavien viestintäkanavien kautta. 

Miksei niitä viestejä lueta? Ihmiset kävelevät  päin ulko-ovia, joissa on myös tiedotteita, joita ei muka huomata.

"Ai tänäänkö se retki on, ai nytkö olette jo lähdössä. Meidän jannica-nicolaus ei jaksanut herätä ajoissa, eikä ehtinyt syödä suklaamuroja kotona. Eikö vielä ehtisi aamupalalle?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä: koulutuksemme kuuluu todellakin A-neloslappujen kiinnittäminen seinälle📝.

 

Samoin tiedottaminen  tekstareiden, eVakan ym. vastaavien viestintäkanavien kautta. 

Miksei niitä viestejä lueta? Ihmiset kävelevät  päin ulko-ovia, joissa on myös tiedotteita, joita ei muka huomata.

"Ai tänäänkö se retki on, ai nytkö olette jo lähdössä. Meidän jannica-nicolaus ei jaksanut herätä ajoissa, eikä ehtinyt syödä suklaamuroja kotona. Eikö vielä ehtisi aamupalalle?"

Juuu, ja siihen olen kuluneellakin viikolla todennut vanhemmalle, ettå näin on, kuten tuossa ryhmän ulko-oven että eteisen viikkokalenterista näkyy ja kyllä, kyllä siitä tuli myös tekstiviesti ja on suullisestikin infottu.

Tuulimyllyjä vastaan taistelua vakatyö on, monelta kantilta.

Kys vanhemmat ovat kirjaimellisesti kusessa lapsen aloittaessa koulun, kun ei se opettaja sieltä kerro asioista moneen kertaan monella eri tavalla.

.

Tänään juu4v lapsi itki nälkäänsä kun ei saanut lisää ruokaa kun jäi nälkä ensimmäisestä pikkiriikkisestä annoksesta. Ei ollut mistä antaa. Keittiö vaan puhuu hävikin vähentämisestä. Useana päivänä ruoka myös tosi tiukilla esim. eskariryhmässä jotka juuri tarvitsisivat riittävän aterian kun kasvavat ja liikkuvat todella paljon. Myöskään meille aikuisille ei riitä, vaikka maksamme ruuasta.

Näkkärilläkö nämä syötetään kylläisiksi? 

T. Erään päiväkodin aikuinen 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä: koulutuksemme kuuluu todellakin A-neloslappujen kiinnittäminen seinälle📝.

Kuuluuko myös kehityspainotteisuus, asiakasmyönteisyys ja hyvän työilmapiirin vaaliminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä: koulutuksemme kuuluu todellakin A-neloslappujen kiinnittäminen seinälle📝.

 

Samoin tiedottaminen  tekstareiden, eVakan ym. vastaavien viestintäkanavien kautta. 

Miksei niitä viestejä lueta? Ihmiset kävelevät  päin ulko-ovia, joissa on myös tiedotteita, joita ei muka huomata.

"Ai tänäänkö se retki on, ai nytkö olette jo lähdössä. Meidän jannica-nicolaus ei jaksanut herätä ajoissa, eikä ehtinyt syödä suklaamuroja kotona. Eikö vielä ehtisi aamupalalle?"

Teidän tehtävänne on asettaa rajoja toiminnalle. Noudatatte itse selkeitä sääntöjä ja ohjaatte myös asiakkaat noudattamaan niitä.

Voin kuvitella, miten ikävää on jankuttaa ja ohjeistaa jatkuvasti itsestään selviä asioita. En siksi itse ikinä olisi hakeutunut lastenhoitoalalle, sillä sitähän tuo työ pitkälti on.

4v täyttävä lapsi, jota toinen vanhemmista pitää vielä vauvana ja vaipoissa. Päiväkodissa yritetään harjoitella pois vaipasta, lapsi siis on täysin kuiva ja osaa käydä tarpeillaan, käyttää vaippaa siis vain "pikkuhousuina," koska tuntuvat "mukavammalta" ja niitä kotona pidetään aina. Yritämme päiväkodissa harjoitella ja motivoida lasta vaipasta luopumiseen, mutta vaikeaa se on kun kodin asenne on tuo. Samaa lasta lahjojaan uusilla leluilla tulemaan päiväkotiin tai ylipäätään eri asioihin suostuttelussa. 

Missä on vanhemmuus ja vanhempien aikuisuus? 

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo. Missä henkilöt jotka haluavat olla lasten kanssa, eivätkä kiiruhda palavereihin ja paperihommiin pitkin päivää. Alle 5-6 vuotiaat eivät opettajia tarvitse vaan läsnäolevia aikuisia. Olen tätä touhua ihan paikanpäällä seurannut. Mummo

Luuletko ihan tosissasi, että sinne palavereihin ja paperitöihin on kellään mikään erityinen hinku ja halu mennä? Ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kun johtoporras ja säädökset määrää. Kun saisikin vaan olla lasten kanssa ja keskittyä siihen! Sulla ei taida olla alan koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo. Missä henkilöt jotka haluavat olla lasten kanssa, eivätkä kiiruhda palavereihin ja paperihommiin pitkin päivää. Alle 5-6 vuotiaat eivät opettajia tarvitse vaan läsnäolevia aikuisia. Olen tätä touhua ihan paikanpäällä seurannut. Mummo

 

 

Luuletko ihan tosissasi, että sinne palavereihin ja paperitöihin on kellään mikään erityinen hinku ja halu mennä? Ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kun johtoporras ja säädökset määrää. Kun saisikin vaan olla lasten kanssa ja keskittyä siihen! Sulla ei taida olla alan koulutusta.

Hyvin sanottu! Kunpa lasten kanssa ehtisikin olla, mutta ei, aina on jotain palavereita ja erilaisia kyselyitä täytettävänä. Välillä palavereja on kesken parhaan toiminta-ajan, jolloin ryhmä jää lähes heitteille yhden työntekijän ollessa palaverissa. Ja johdon kommentti näissä usein on, että yksikö teiltä vain pääsi paikalle.

Minä mielelläni olisin vaan lasten kanssa.

Sen sijaan ryhmässäni on kolme vaativaa lastensuojelun kanssa tekemisissä olevaa perhettä, joiden kanssa vääntäminen vie työaikaani kohtuuttomasti. Istun palavereissa, joissa on paikalla 8 ammattilaista saman pöydän ääressä ja mihinkään ei saada rotia, koska vanhemmilla nyt on vaan lähtökohtaisesti niin suuri oikeus yksityisyyteen ja omiin lapsiinsa, että saavat toimia lapsia vahingoittavasti (henkinen väkivalta, kasvatus omien periaatteiden mukaan) ilman että Suomessa sille voidaan yhtään mitään. Jos lapsi saa suurin piirtein ruokaa ja juomaa, ei voida puuttua. Ketään ei voi hoitaa vasten tahtoaan.

Yksi näistä on Jumalaa seuraava perhe, joka antaa lapsensa kulkea rikkinäisissä vaatteissa. Eskari-ikäinen itkee päivittäin, että on vain yhdet puhtaat ja ehjät vaatteet joita käyttää koko viikon, ei halua vaihtaa rikkinäisiin. Kotona on kurjaa kun sisaruksia on kahdeksan pienessä kodissa, haastavia hekin. Koti ei tee mitään. Auttaa mieluummin kerjäläisiä kadulla, kuin omia lapsiaan. Mietin, missä on tuon lapsen Jumala.

Työurani alussa ajattelin, että tekemistäni lastensuojeluilmoituksista ja lapsen, sekä perheen tukemisesta on hyötyä. Nyt kun työuraa on takana 10v, olen kohdannut niin hankalia asioita, kamalia asioita, hankalia sosiaalityöntekijöitä, prosessien hitautta, että voin todellakin sanoa että Suomessa ei lapsen etu toteudu. Henkistä väkivaltaa ei Suomessa hoideta.

Jos voisin keskittyä omaan työhöni, se olisi ihan mukavaa. Toivon, että joskus saan sen sosionomin työpariksi, joka hoitaa nuo perheet.

t. Väsynyt ope

Mitähän tuoll pyhäjoella on tapahtunut.

Hyvä kirjoitus tuo edellinen. Lastensuojelu on aliresurssoitu, ei ole aikaa eikä osaamista, eivät oikeasti kykene auttamaan. Lasuilla etsitään autettavia, mutta kaikkia ei saada edes pysymään hengissä. Varmaan ahdistavaa työtä. Kumileimasimena ja näennisauttajana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä: koulutuksemme kuuluu todellakin A-neloslappujen kiinnittäminen seinälle📝.

Kuuluuko myös kehityspainotteisuus, asiakasmyönteisyys ja hyvän työilmapiirin vaaliminen?

Tähän kysymykseen ei ole vastannut kukaan. Kertonee sekin jotain.

Noista asioista tietoisena jäinkin kotiäidiksi ja hyvä tuli!

Kertokaa nyt ihmeessä mikä on sellainen työpaikka ala jossa ei ole stressiä kiirettä, tehdään töitä pienellä porukalla aina joku saikulla. Samat työt on tehtävä oli väkeä töissä tai ei. Ainainen valitus hoitoalalla. Kaupan töissä 30 vuotta töitä tehneenä ei tämäkään ala tosiaan oo mikään lepokoti. Töitä tehdään niin pienellä työntekijä määrällä varsinkin kun on lomia tai sairaslomia. Ei kaupan työntekijät itke palstoilla kun on nii rankkaa. Et on sitä muillakin 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt ihmeessä mikä on sellainen työpaikka ala jossa ei ole stressiä kiirettä, tehdään töitä pienellä porukalla aina joku saikulla. Samat työt on tehtävä oli väkeä töissä tai ei. Ainainen valitus hoitoalalla. Kaupan töissä 30 vuotta töitä tehneenä ei tämäkään ala tosiaan oo mikään lepokoti. Töitä tehdään niin pienellä työntekijä määrällä varsinkin kun on lomia tai sairaslomia. Ei kaupan työntekijät itke palstoilla kun on nii rankkaa. Et on sitä muillakin 

Ne rullakot ei kärsi, jos jää purkamatta. Lapsi kärsii, jos työtä ei voi hoitaa hyvin. Syntyy eettistä stressiä.

pieni lapsi ei ymmärrä, miksi aikuinen ei jaksa, miksi hänen pitää olla kuormittavassa ympäristössä 10h, miksi aikuiset ympärillä muuttuu, miksi ruoka päiväkodissa loppuu kesken ja vaihtoehtona on näkkäri, miksi aikuisella ei riitä aika kohdata häntä miksi, miksi

Vierailija kirjoitti:

Tänään juu4v lapsi itki nälkäänsä kun ei saanut lisää ruokaa kun jäi nälkä ensimmäisestä pikkiriikkisestä annoksesta. Ei ollut mistä antaa. Keittiö vaan puhuu hävikin vähentämisestä. Useana päivänä ruoka myös tosi tiukilla esim. eskariryhmässä jotka juuri tarvitsisivat riittävän aterian kun kasvavat ja liikkuvat todella paljon. Myöskään meille aikuisille ei riitä, vaikka maksamme ruuasta.

Näkkärilläkö nämä syötetään kylläisiksi? 

T. Erään päiväkodin aikuinen 

Minä tilaan aina ekstraa. Joskus soitamme keskuskeittiöön että tuokaa lisää, ei riitä. Aikaa menee tietysti kun odotellaan ruokaa, mutta mikäs siinä. Noin 20 minuuttia menee kun toimittavat lisää ruokaa yksikköömme muutaman kilsan päästä. Tätä kun tekee pari kertaa, alka ruoka yleensä riittämään.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt ihmeessä mikä on sellainen työpaikka ala jossa ei ole stressiä kiirettä, tehdään töitä pienellä porukalla aina joku saikulla. Samat työt on tehtävä oli väkeä töissä tai ei. Ainainen valitus hoitoalalla. Kaupan töissä 30 vuotta töitä tehneenä ei tämäkään ala tosiaan oo mikään lepokoti. Töitä tehdään niin pienellä työntekijä määrällä varsinkin kun on lomia tai sairaslomia. Ei kaupan työntekijät itke palstoilla kun on nii rankkaa. Et on sitä muillakin 

niinpä. Itse en suostu stressaamaan töissä. Olen huomannut, että vähintään puolella voi laskea rimaa. Mitään olennaista ei jää tekemättä, kunhan nyt hengissä pysytään. Siinä minun rimani.

ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään juu4v lapsi itki nälkäänsä kun ei saanut lisää ruokaa kun jäi nälkä ensimmäisestä pikkiriikkisestä annoksesta. Ei ollut mistä antaa. Keittiö vaan puhuu hävikin vähentämisestä. Useana päivänä ruoka myös tosi tiukilla esim. eskariryhmässä jotka juuri tarvitsisivat riittävän aterian kun kasvavat ja liikkuvat todella paljon. Myöskään meille aikuisille ei riitä, vaikka maksamme ruuasta.

Näkkärilläkö nämä syötetään kylläisiksi? 

T. Erään päiväkodin aikuinen 

Minä tilaan aina ekstraa. Joskus soitamme keskuskeittiöön että tuokaa lisää, ei riitä. Aikaa menee tietysti kun odotellaan ruokaa, mutta mikäs siinä. Noin 20 minuuttia menee kun toimittavat lisää ruokaa yksikköömme muutaman kilsan päästä. Tätä kun tekee pari kertaa, alka ruoka yleensä riittämään.

Hienoa, että jollain on aloitekykyä ratkaista ongelmia. Harvinaista hoitoalalla.