Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä toiminta. Onko toiminta aikuislähtöistä, sitä mistä aikuinen on kiinnostunut. Lapset ei niinkään. Onko aikuinen valmis huomioimaan ja kuulemaan mikä lapsia kiinnostaa. Monet polkevat samaa sisältöäpolkua ja opetusmenetelmiä vuodesta toiseen. 

Meillä ei juurikaan ehdi yhtään mitään toimintaa. Että jos jotain ehtii, niin pitäisi olla tyytyväinen että ylipäätänsä toimintaa on, oli se sitten aikuislähtöistä tai lapsilähtöistä.

Laatu on kaukana nykyään tästä hommasta.

Mitä te sitten teette päivät pitkät? Ettekö jaa lapsia pienryhmiin? Tämä samaa asiaa, ettei ehditä mitään, toistetaan kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä toiminta. Onko toiminta aikuislähtöistä, sitä mistä aikuinen on kiinnostunut. Lapset ei niinkään. Onko aikuinen valmis huomioimaan ja kuulemaan mikä lapsia kiinnostaa. Monet polkevat samaa sisältöäpolkua ja opetusmenetelmiä vuodesta toiseen. 

Meillä ei juurikaan ehdi yhtään mitään toimintaa. Että jos jotain ehtii, niin pitäisi olla tyytyväinen että ylipäätänsä toimintaa on, oli se sitten aikuislähtöistä tai lapsilähtöistä.

Laatu on kaukana nykyään tästä hommasta.

Mitä te sitten teette päivät pitkät? Ettekö jaa lapsia pienryhmiin? Tämä samaa asiaa, ettei ehditä mitään, toistetaan kerta toisensa jälkeen.

Pienryhmissä toimiminen onnistuu ehkä pikkuisen useammin kuin toimintojen pitäminen, mutta aika harvoin/hyvin lyhyitä aikoja nekin onnistuu.

Ja en nyt jaksa alkaa luetella tässä kaikkia mahdollisia työtehtäviä, totean vain lyhyesti että perustyö vie nykyään niin paljon aikaa, kun lapsille pitää opettaa ihan perusasioita mitkä ennen opetettiin jo kotona (esim. syödään pöydän ääressä ja aina ei pääse heti pois kun haluaa, syödään itse ja ikätasonmukaisesti mahdollisimman siististi), että ei kyllä ehdi kuin hyvin harvoin joitain ylimääräistä.

Tärkeintä on että homma pysyy suhteellisen rauhallisena ja turvallisena lapsille, on syliä ja huomiota ja että elämä ei ole mitään jatkuvaa siirtymistä asiasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miten aikuiset voivat opettaa hyväksymään erilaisuutta ja muita yksilöitä, kun eivät itse hyväksy työkavereiden erilaisuutta ja yksilöllisyyttä. Jatkuva kontrolli ja harhaisuus, joustamattomuus ei myöskään luo lapsille rauhallista ja turvallista ilmapiiriä/ympäristöä, joka näkyy levottomuutena. Aikuinen saattaa myös rähjätä muille aikuisille ja tietyille lapsille. Moni vanhempi työntekijä ei myöskään ymmärrä opimisen haasteita omaavaa lasta, vaan väkisin tunkee samaan muottiin muiden kanssa, jolloin lapsen tuen toimet jäävät saavuttamatta. Totuus on myös se, ettei naisporukkaan kolmas mahdu.

Joo en suosittele alaa kenellekään, marketin kassalla on helpompaa, itsenäisempää ja silti sama palkka. Kokeillut tuota vakaa  niin ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten aikuiset voivat opettaa hyväksymään erilaisuutta ja muita yksilöitä, kun eivät itse hyväksy työkavereiden erilaisuutta ja yksilöllisyyttä. Jatkuva kontrolli ja harhaisuus, joustamattomuus ei myöskään luo lapsille rauhallista ja turvallista ilmapiiriä/ympäristöä, joka näkyy levottomuutena. Aikuinen saattaa myös rähjätä muille aikuisille ja tietyille lapsille. Moni vanhempi työntekijä ei myöskään ymmärrä opimisen haasteita omaavaa lasta, vaan väkisin tunkee samaan muottiin muiden kanssa, jolloin lapsen tuen toimet jäävät saavuttamatta. Totuus on myös se, ettei naisporukkaan kolmas mahdu.

Joo en suosittele alaa kenellekään, marketin kassalla on helpompaa, itsenäisempää ja silti sama palkka. Kokeillut tuota vakaa  niin ei kiitos.

N.3200€/kk ja työaika klo7-16 välillä, ainakin itselläni, kassalla sama?

Per se puutuisi kassalla istumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä toiminta. Onko toiminta aikuislähtöistä, sitä mistä aikuinen on kiinnostunut. Lapset ei niinkään. Onko aikuinen valmis huomioimaan ja kuulemaan mikä lapsia kiinnostaa. Monet polkevat samaa sisältöäpolkua ja opetusmenetelmiä vuodesta toiseen. 

Meillä ei juurikaan ehdi yhtään mitään toimintaa. Että jos jotain ehtii, niin pitäisi olla tyytyväinen että ylipäätänsä toimintaa on, oli se sitten aikuislähtöistä tai lapsilähtöistä.

Laatu on kaukana nykyään tästä hommasta.

Mitä te sitten teette päivät pitkät? Ettekö jaa lapsia pienryhmiin? Tämä samaa asiaa, ettei ehditä mitään, toistetaan kerta toisensa jälkeen.

Pienryhmissä toimiminen onnistuu ehkä pikkuisen useammin kuin toimintojen pitäminen, mutta aika harvoin/hyvin lyhyitä aikoja nekin onnistuu.

Ja en nyt jaksa alkaa luetella tässä kaikkia mahdollisia työtehtäviä, totean vain lyhyesti että perustyö vie nykyään niin paljon aikaa, kun lapsille pitää opettaa ihan perusasioita mitkä ennen opetettiin jo kotona (esim. syödään pöydän ääressä ja aina ei pääse heti pois kun haluaa, syödään itse ja ikätasonmukaisesti mahdollisimman siististi), että ei kyllä ehdi kuin hyvin harvoin joitain ylimääräistä.

Tärkeintä on että homma pysyy suhteellisen rauhallisena ja turvallisena lapsille, on syliä ja huomiota ja että elämä ei ole mitään jatkuvaa siirtymistä asiasta toiseen.

Millainen ryhmä teillä on, onko joustavan rakenteen ryhmä vai lapset suunnilleen saman ikäisiä, 0-3 tai 3-5 vuotiaita. Entä milloin lapset aloittivat, mietin vain kun syyskuu lähenee loppua ja edelleen harjoittelette perustaitoja ja päivänne kuluvat perushoidossa. Teettekö lasten kanssa mukavia juttuja, muovailua ja maalausta, vai onko nekin mahdottomia teidän ryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä toiminta. Onko toiminta aikuislähtöistä, sitä mistä aikuinen on kiinnostunut. Lapset ei niinkään. Onko aikuinen valmis huomioimaan ja kuulemaan mikä lapsia kiinnostaa. Monet polkevat samaa sisältöäpolkua ja opetusmenetelmiä vuodesta toiseen. 

Meillä ei juurikaan ehdi yhtään mitään toimintaa. Että jos jotain ehtii, niin pitäisi olla tyytyväinen että ylipäätänsä toimintaa on, oli se sitten aikuislähtöistä tai lapsilähtöistä.

Laatu on kaukana nykyään tästä hommasta.

Mitä te sitten teette päivät pitkät? Ettekö jaa lapsia pienryhmiin? Tämä samaa asiaa, ettei ehditä mitään, toistetaan kerta toisensa jälkeen.

Pienryhmissä toimiminen onnistuu ehkä pikkuisen useammin kuin toimintojen pitäminen, mutta aika harvoin/hyvin lyhyitä aikoja nekin onnistuu.

Ja en nyt jaksa alkaa luetella tässä kaikkia mahdollisia työtehtäviä, totean vain lyhyesti että perustyö vie nykyään niin paljon aikaa, kun lapsille pitää opettaa ihan perusasioita mitkä ennen opetettiin jo kotona (esim. syödään pöydän ääressä ja aina ei pääse heti pois kun haluaa, syödään itse ja ikätasonmukaisesti mahdollisimman siististi), että ei kyllä ehdi kuin hyvin harvoin joitain ylimääräistä.

Tärkeintä on että homma pysyy suhteellisen rauhallisena ja turvallisena lapsille, on syliä ja huomiota ja että elämä ei ole mitään jatkuvaa siirtymistä asiasta toiseen.

Millainen ryhmä teillä on, onko joustavan rakenteen ryhmä vai lapset suunnilleen saman ikäisiä, 0-3 tai 3-5 vuotiaita. Entä milloin lapset aloittivat, mietin vain kun syyskuu lähenee loppua ja edelleen harjoittelette perustaitoja ja päivänne kuluvat perushoidossa. Teettekö lasten kanssa mukavia juttuja, muovailua ja maalausta, vai onko nekin mahdottomia teidän ryhmässä?

Enhän minä puhu vain tästä kaudesta, vaan ihan jo useamman vuoden ajan homma on ollut tällaista.

Kyllä siihen vaikuttaa työntekijöiden vaihtuvuus ja se, että on vaan niin kovat säästölinjat päällä, jos joskus onkin vähemmän lapsia, niin saakin siirtyä toiseen ryhmään töihin, sen sijaan että olisi edes hetken aikaa vähän helpompaa. Lapsia siirrellään ryhmästä toiseen kesken kautta kun pitää olla joka paikassa piirua myöten ryhmät täynnä.

Vanhemmat varaa lapsille hoitoja miten sattuu ja tuovat lapsia hoitoon miten sattuu, joten on mahdotonta ennakoida paljonko lapsia mihinkin aikaan tulee olemaan.

On suunnitteluajat, vasukeskustelut yms. että aika vähän ryhmässä on kaikki kolme paikalla.

Ei voi mitään, olen jo hyväksynyt että tämä tulee olemaan tällaista jatkossakin, ellei säästöjen kiristyessä vieläkin kiireisempää. Tottakai surullista niiden pienten lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Innolla kohti uutta viikkoa!

Just näin. Jätetään nää valitukset vähemmälle. Ja käsitellään vanhempien palautteet kuten ammattilaiset, oikeassa mittasuhteessa.

Et sitten sarkasmia tunnista.

Itse asiassa viestini ei ollut sarkasmia, vaikka tiesin, että osa haluaa sen niin tulkita.

Kannattaa miettiä näitä pointteja ilman sarkasmia.

1. Vaka-ala on niin vaativa, että pikkuasioista valittamalla se on bye bye ja kaput. Ei tule jaksamaan.

2. Vanhempien palautteet saavat käsittämättömät mittasuhteet, niitä paisutellaan ja kauhistellaan työntekijöiden keskuudessa. Vaikka palaute olisi vain, että lapsella kengät usein väärissä jaloissa eli helposti korjattava asia.

Molemmat kohdat liittyvät suhteellisuudentajuun. Toinen asia, mitä vakassa tarvitaan, on oleellisen erottaminen epäoleellisesta. Kaikkeen ei aika riitä. Kaikkia vaatimuksia et pysty täyttämään etkä kaikkia miellyttämään. Mihin käytät resurssisi ja onko sinulla rohkeutta käyttää ne oleellisiin asioihin.

Alan suurin ongelma on että pyörää yritetään keksiä uudelleen muutaman vuoden välein. Tulee uusia kehittämisprojekteja ja idioottimaisia linjauksia. 

Yliopistokoulutettujen "ammattilaisten" määrää kasvatetaan. Suunnitteluaikaa heillä on 5t per viikko. Jos ryhmässä 2 opea niin se tekee 10 tuntia heidän työajastaan pois lapsiryhmästä.

Lapset tarvitsevat läsnäoloa, turvallista aikuista joka tuntee ja tietää heidän tarpeensa. Ei sellaista aikuista joka käyttää suurimman osan työpäivästään kirjaamalla koneelle, suunnittelemassa koneella, olemassa koneella.

Näiden koneella vietettyjen aikojen lisäksi on vielä työryhmät, palaverit sun muut.. Ei siinä lapsen kanssa paljon olla. 

Tämä ei ole opettajien vika. Vaan varhaiskasvatusjohdon, ja ylempänä vielä ministeriö ja muut lainsäädäntöelimet.

Miksi opettajat eivät nosta asiaa enemmän esille? Jollekkin kansalaisaloitteelle opettajien työajan järkeistämisestä olisi ehkä paikka?

Mitä ihme tappouhkauksia luin tuolla aiemmilla sivuilla? 

Meillä onneksi saa vielä pitää kuria. Hangoittelevalle lapselle sanon aina että mulla on aikuisena enemmän voimaa kuin sinulla.

Auktoriteetti pitää olla. Olen nähnyt kasvattajia jotka selkeästi pelkäävät tiettyjä lapsia ja lapset aistivat sen ja osaavat käyttää hyväkseen. 

Kasvattajalla kuuluu olla tietty auktoriteetti ja arvovalta. Lapsen ei kuulu olla käskyasemassa.

Vierailija kirjoitti:

Alan suurin ongelma on että pyörää yritetään keksiä uudelleen muutaman vuoden välein. Tulee uusia kehittämisprojekteja ja idioottimaisia linjauksia. 

Yliopistokoulutettujen "ammattilaisten" määrää kasvatetaan. Suunnitteluaikaa heillä on 5t per viikko. Jos ryhmässä 2 opea niin se tekee 10 tuntia heidän työajastaan pois lapsiryhmästä.

Lapset tarvitsevat läsnäoloa, turvallista aikuista joka tuntee ja tietää heidän tarpeensa. Ei sellaista aikuista joka käyttää suurimman osan työpäivästään kirjaamalla koneelle, suunnittelemassa koneella, olemassa koneella.

Näiden koneella vietettyjen aikojen lisäksi on vielä työryhmät, palaverit sun muut.. Ei siinä lapsen kanssa paljon olla. 

Tämä ei ole opettajien vika. Vaan varhaiskasvatusjohdon, ja ylempänä vielä ministeriö ja muut lainsäädäntöelimet.

 

Miksi opettajat eivät nosta asiaa enemmän esille? Jollekkin kansalaisaloitteelle opettajien työajan järkeistämisestä olisi ehkä paikka?

Opettajat ovat tyytyväisiä, kun pääsevät päivittäin pois hetkeksi ryhmästä, missä kova melu ja muutenkin meno melkoista. Hoitajat ovat kovilla, kun ovat koko aika ryhmässä. Mutta hoitajia ei kukaan ajattele ja arvosta. Ovathan he vain toisen asteen käyneet, ei korkeasti koulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis lopettaako Seure?? Mistä niitä sijaisia sitten pyydetään?

Ei Seure lopeta vaan Seure lopetetaan.

Siis Vantaan kaupungin osalta eli eivät enää anna Vantaan varhaiskasvatuksen käyttää Seurea ostopalvelufirmana sijaisten suhteen.

Yllättyikö joku? Ei ainakaan Vantaan vakassa työssä olevat, koska viimeiset pari vuotta sijaistilauskielto-ja kiristykset olleet arkipäivää.

Jatkossa kasvattajia pompotellaan entistä enemmän eri yksiköiden välillä ja välimatkat niissä laajenee lisää. Siis sen lisäksi, että yksiköiden suhdeluvut saavat varmasti paukkua, lasten vs kasvattajien määrä, koska lakihan sallii surullisenkuuisat "tilapäiset ylitykset".

Että näin.

Kas, viime viikolla oli useita keikkoja auki Vantaan päiväkodeissa. Eli milloin se kielto tulee jos 2 päivää sitten oli tarjolla sijaisuuksia?

Säästökampanjan suunnitelmat alkavat pian, viimeistään alkuvuodesta-27.

Voisiko joku kertoa onko tämä totta?

Johan se on sinulle tässä ketjussa kerrottu.

Vai odotatko, että säästökohteista linjaavat päättäjät joilta kys sp on yksikköpomoille ja siitä kasvattajille jaettu, tulevat tähän ketkuun siitä sinulle kertomaan?

Rasittavaa toistaa tätä asiaa sinulle.

No miksi sitten vastasit, jos sinua ärsyttää? Kannattaa olla vaan hiljaa.

Ihan siinä toivossa, että asia menisi sinulle ns jakeluun, sinä kyselet asiasta ja sinulle on siitä vastattu.

Omituista ylipäätään, että asiasta jankkaat, et ainakaan alalla ole ja täällä pk-seudulla, kun noin ihmettelet voiko kys säästötoimenpide olla totta.

Vaikutat ihanalta ihmiseltä, voisit olla ihana työkaveri. NOT.

Kaamea tapa kirjoittaa sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Innolla kohti uutta viikkoa!

Just näin. Jätetään nää valitukset vähemmälle. Ja käsitellään vanhempien palautteet kuten ammattilaiset, oikeassa mittasuhteessa.

Et sitten sarkasmia tunnista.

Itse asiassa viestini ei ollut sarkasmia, vaikka tiesin, että osa haluaa sen niin tulkita.

Kannattaa miettiä näitä pointteja ilman sarkasmia.

1. Vaka-ala on niin vaativa, että pikkuasioista valittamalla se on bye bye ja kaput. Ei tule jaksamaan.

2. Vanhempien palautteet saavat käsittämättömät mittasuhteet, niitä paisutellaan ja kauhistellaan työntekijöiden keskuudessa. Vaikka palaute olisi vain, että lapsella kengät usein väärissä jaloissa eli helposti korjattava asia.

Molemmat kohdat liittyvät suhteellisuudentajuun. Toinen asia, mitä vakassa tarvitaan, on oleellisen erottaminen epäoleellisesta. Kaikkeen ei aika riitä. Kaikkia vaatimuksia et pysty täyttämään etkä kaikkia miellyttämään. Mihin käytät resurssisi ja onko sinulla rohkeutta käyttää ne oleellisiin asioihin.

En ole varma mihin viestiin viittaat omanasi, mutta minä tuumasin tuon "innolla kohti uutta viikkoa" ja se oli tarkoitettu sarkasmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Alan suurin ongelma on että pyörää yritetään keksiä uudelleen muutaman vuoden välein. Tulee uusia kehittämisprojekteja ja idioottimaisia linjauksia. 

Yliopistokoulutettujen "ammattilaisten" määrää kasvatetaan. Suunnitteluaikaa heillä on 5t per viikko. Jos ryhmässä 2 opea niin se tekee 10 tuntia heidän työajastaan pois lapsiryhmästä.

Lapset tarvitsevat läsnäoloa, turvallista aikuista joka tuntee ja tietää heidän tarpeensa. Ei sellaista aikuista joka käyttää suurimman osan työpäivästään kirjaamalla koneelle, suunnittelemassa koneella, olemassa koneella.

Näiden koneella vietettyjen aikojen lisäksi on vielä työryhmät, palaverit sun muut.. Ei siinä lapsen kanssa paljon olla. 

Tämä ei ole opettajien vika. Vaan varhaiskasvatusjohdon, ja ylempänä vielä ministeriö ja muut lainsäädäntöelimet.

 

Miksi opettajat eivät nosta asiaa enemmän esille? Jollekkin kansalaisaloitteelle opettajien työajan järkeistämisestä olisi ehkä paikka?

Siksi, koska tykkäävät olla siellä koneella, eräs pomo sanoi osuvasti, että sekin on tietynlaista "työn pakoilua" ellei puhuta sak-ajasta.

Hekin ovat uupuneita ja väsyneitä ja uupuvat ja väsyvät koko ajan lisää tähän nykyiseen tilanteeseen varhaiskasvatuksessa. 

Silloin sitä on todella mielellään jossain toisaalla, siellä koneen äärellä, sen sijaan, että on siinä meluisassa ja koko ajan lähikontaktia ja silmiä ja käsiä tarvitsevassa lapsiryhmässä, se on äärimmäisen raskasta ja kuormittavaa olla sen hitusen alle 8h "silmät selässä" valppaana, estämässä, ennakoimassa ja sammuttamassa erinäisiä tulipaloja ja tilanteita.

T. Kroonisesti väsynyt ja uupunut

Tuntuu että nykyään on paljon näitä 50/50 vanhempia äiti ja isäviikkoja. Erotaanko nykyään paljon vai onko ennenkin ollu näin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Innolla kohti uutta viikkoa!

Just näin. Jätetään nää valitukset vähemmälle. Ja käsitellään vanhempien palautteet kuten ammattilaiset, oikeassa mittasuhteessa.

Et sitten sarkasmia tunnista.

Itse asiassa viestini ei ollut sarkasmia, vaikka tiesin, että osa haluaa sen niin tulkita.

Kannattaa miettiä näitä pointteja ilman sarkasmia.

1. Vaka-ala on niin vaativa, että pikkuasioista valittamalla se on bye bye ja kaput. Ei tule jaksamaan.

2. Vanhempien palautteet saavat käsittämättömät mittasuhteet, niitä paisutellaan ja kauhistellaan työntekijöiden keskuudessa. Vaikka palaute olisi vain, että lapsella kengät usein väärissä jaloissa eli helposti korjattava asia.

Molemmat kohdat liittyvät suhteellisuudentajuun. Toinen asia, mitä vakassa tarvitaan, on oleellisen erottaminen epäoleellisesta. Kaikkeen ei aika riitä. Kaikkia vaatimuksia et pysty täyttämään etkä kaikkia miellyttämään. Mihin käytät resurssisi ja onko sinulla rohkeutta käyttää ne oleellisiin asioihin.

No riippuu minusta vähän miten valittaa. Tottakai pitää valittaa sinne jolla valtaa on niitä asioita muuttaa. Ja pienistä asioista tulee aika isoja lopulta, jos vähän joka asiassa on joku pieni ongelma joka hankaloittaa työtä, niin kyllähän ne pienetkin asiat yhdessä vaikuttaa aika paljon siihen kokonaisuuteen.

Että kyllä voi myös sanoa, että jos kaiken pitää sisällään niin sekin on bye bye ja kaput. Ei tule jaksamaan.

Vanhempien palautteen kohdalla olen samaa mieltä, ne voi jättää omaan arvoonsa, siinäpä inisköön mitä inisevät, vieköön lapsensa muualle jos ei hoito kelpaa.

Ja kyllä oleellinen erottaminen epäoleellisesta: Tärkeintä on että lapset ovat turvassa ja perustarpeet tyydytettynä, kaikki muu on ekstraa mitä tehdään jos pystytään siten, että myös nuo oleellisimmat asiat toimii. Ja ylimääräisestä sälästä pitää vaan opetella luopumaan: Jos ei vanhempien kaaliin mene esim. että ne vaatteet pitää nimetä, niin sitten vaan nakellaan nimeämättömät vaatteet kerta toisensa jälkeen sinne löytötavarakoriin.

Tai että lapsista ei aina ehdi kirjoittaa kuulumisia ylös, niin minkäs mahtaa, kunhan toki tieto kulkee jos lapselle on esim. sattunut jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan suurin ongelma on että pyörää yritetään keksiä uudelleen muutaman vuoden välein. Tulee uusia kehittämisprojekteja ja idioottimaisia linjauksia. 

Yliopistokoulutettujen "ammattilaisten" määrää kasvatetaan. Suunnitteluaikaa heillä on 5t per viikko. Jos ryhmässä 2 opea niin se tekee 10 tuntia heidän työajastaan pois lapsiryhmästä.

Lapset tarvitsevat läsnäoloa, turvallista aikuista joka tuntee ja tietää heidän tarpeensa. Ei sellaista aikuista joka käyttää suurimman osan työpäivästään kirjaamalla koneelle, suunnittelemassa koneella, olemassa koneella.

Näiden koneella vietettyjen aikojen lisäksi on vielä työryhmät, palaverit sun muut.. Ei siinä lapsen kanssa paljon olla. 

Tämä ei ole opettajien vika. Vaan varhaiskasvatusjohdon, ja ylempänä vielä ministeriö ja muut lainsäädäntöelimet.

 

Miksi opettajat eivät nosta asiaa enemmän esille? Jollekkin kansalaisaloitteelle opettajien työajan järkeistämisestä olisi ehkä paikka?

Siksi, koska tykkäävät olla siellä koneella, eräs pomo sanoi osuvasti, että sekin on tietynlaista "työn pakoilua" ellei puhuta sak-ajasta.

Hekin ovat uupuneita ja väsyneitä ja uupuvat ja väsyvät koko ajan lisää tähän nykyiseen tilanteeseen varhaiskasvatuksessa. 

Silloin sitä on todella mielellään jossain toisaalla, siellä koneen äärellä, sen sijaan, että on siinä meluisassa ja koko ajan lähikontaktia ja silmiä ja käsiä tarvitsevassa lapsiryhmässä, se on äärimmäisen raskasta ja kuormittavaa olla sen hitusen alle 8h "silmät selässä" valppaana, estämässä, ennakoimassa ja sammuttamassa erinäisiä tulipaloja ja tilanteita.

T. Kroonisesti väsynyt ja uupunut

Jep, tämä on ihan totta.

Olisi jo aika alkaa tarkastella varhaiskasvatuksen epäinhimillistä taukokäytäntöä paremmaksi. Ihan älytöntä ettei tällaisella alalla ole kunnolla taukoja, yksi 10 minuutin kahvitauko, joka sekin usein vietetään kiireentunnussa kun on tiedossa että ryhmässä tarvitaan. Ei mikään ihme että ihmiset väsyy, kun eivät saa kunnolla palautua edes työpäivän aikana ja huonolla omallatunnolla pitää vessassakin käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä toiminta. Onko toiminta aikuislähtöistä, sitä mistä aikuinen on kiinnostunut. Lapset ei niinkään. Onko aikuinen valmis huomioimaan ja kuulemaan mikä lapsia kiinnostaa. Monet polkevat samaa sisältöäpolkua ja opetusmenetelmiä vuodesta toiseen. 

Meillä ei juurikaan ehdi yhtään mitään toimintaa. Että jos jotain ehtii, niin pitäisi olla tyytyväinen että ylipäätänsä toimintaa on, oli se sitten aikuislähtöistä tai lapsilähtöistä.

Laatu on kaukana nykyään tästä hommasta.

Mitä te sitten teette päivät pitkät? Ettekö jaa lapsia pienryhmiin? Tämä samaa asiaa, ettei ehditä mitään, toistetaan kerta toisensa jälkeen.

Pienryhmissä toimiminen onnistuu ehkä pikkuisen useammin kuin toimintojen pitäminen, mutta aika harvoin/hyvin lyhyitä aikoja nekin onnistuu.

Ja en nyt jaksa alkaa luetella tässä kaikkia mahdollisia työtehtäviä, totean vain lyhyesti että perustyö vie nykyään niin paljon aikaa, kun lapsille pitää opettaa ihan perusasioita mitkä ennen opetettiin jo kotona (esim. syödään pöydän ääressä ja aina ei pääse heti pois kun haluaa, syödään itse ja ikätasonmukaisesti mahdollisimman siististi), että ei kyllä ehdi kuin hyvin harvoin joitain ylimääräistä.

Tärkeintä on että homma pysyy suhteellisen rauhallisena ja turvallisena lapsille, on syliä ja huomiota ja että elämä ei ole mitään jatkuvaa siirtymistä asiasta toiseen.

Lapsille ei opeteta perusasioita enää kotona. Ei kohteliasta käytöstä, puhumattakaan ruokatavoista . Ruoka heitetään lattialle jos ei maistu ja kiikutetaan maistuvampaa tilalle. Pahimmillaan päiväkotiin tuodaan pikkukeisareita joilta ei saa vaatia mitään ettei ne ahdistu tai pure, lause aloitetaan "haluatko", viisivuotiaita lapsia tuodaan vaipoissa ja kohdellaan vauvoina. Miettikää kun nämä pikkukeisarit marssivat kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan suurin ongelma on että pyörää yritetään keksiä uudelleen muutaman vuoden välein. Tulee uusia kehittämisprojekteja ja idioottimaisia linjauksia. 

Yliopistokoulutettujen "ammattilaisten" määrää kasvatetaan. Suunnitteluaikaa heillä on 5t per viikko. Jos ryhmässä 2 opea niin se tekee 10 tuntia heidän työajastaan pois lapsiryhmästä.

Lapset tarvitsevat läsnäoloa, turvallista aikuista joka tuntee ja tietää heidän tarpeensa. Ei sellaista aikuista joka käyttää suurimman osan työpäivästään kirjaamalla koneelle, suunnittelemassa koneella, olemassa koneella.

Näiden koneella vietettyjen aikojen lisäksi on vielä työryhmät, palaverit sun muut.. Ei siinä lapsen kanssa paljon olla. 

Tämä ei ole opettajien vika. Vaan varhaiskasvatusjohdon, ja ylempänä vielä ministeriö ja muut lainsäädäntöelimet.

 

Miksi opettajat eivät nosta asiaa enemmän esille? Jollekkin kansalaisaloitteelle opettajien työajan järkeistämisestä olisi ehkä paikka?

Opettajat ovat tyytyväisiä, kun pääsevät päivittäin pois hetkeksi ryhmästä, missä kova melu ja muutenkin meno melkoista. Hoitajat ovat kovilla, kun ovat koko aika ryhmässä. Mutta hoitajia ei kukaan ajattele ja arvosta. Ovathan he vain toisen asteen käyneet, ei korkeasti koulutettuja.

Hoitajanakin pitää olla fiksu. Kun kerran opettajille on siunattu suunnitteluaika, niin opettaja sitten myös hoitaa sen suunnittelun. Itse en osallistu enää ollenkaan esim. askarteluideoihin tai muuhun, kuten työuran alussa tein (silloin oli ihana kun ehti askarrella aika upeitakin asioita itsekkin koristeeksi tai sellaista mitä lapset pysty sitten omalla panoksellaan jatkamaan). Enkä pystyisikään, kun ei ole annettu aikaa työajalla käydä askarteluideoita läpi jne. ja vapaa-ajalla en todellakaan ala työasioita hoitamaan.

Samoin vasujen kanssa, jos ehdin niin voin jotakin toki sanoa, mutta kyllä mun kädet on ainakin niin täynnä sitä lasten kanssa olemista että harvoin ehdin omaa panostani siihenkään antamaan.

Eli jos hoitajalla nyt ei ole jotain pakkomiellettä siitä, että täytyy saada osallistua, niin silloin omaa työtaakkaa voi keventää edes siltä osin ja jättää kaiken ryhmän ulkopuolisen tekemisen sille opettajalle, jolle on aikakin siihen annettu.

Itse keskityn lapsiin kun olen lasten kanssa, en ala siihen että tekisin jotakin tietokonehommia tai muita samalla kun lapset pörrää ympärilä ja tarvitsevat ohjausta/huomiota.

On se siltikin raskasta, kun ei juuri taukoja siitä metelistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan suurin ongelma on että pyörää yritetään keksiä uudelleen muutaman vuoden välein. Tulee uusia kehittämisprojekteja ja idioottimaisia linjauksia. 

Yliopistokoulutettujen "ammattilaisten" määrää kasvatetaan. Suunnitteluaikaa heillä on 5t per viikko. Jos ryhmässä 2 opea niin se tekee 10 tuntia heidän työajastaan pois lapsiryhmästä.

Lapset tarvitsevat läsnäoloa, turvallista aikuista joka tuntee ja tietää heidän tarpeensa. Ei sellaista aikuista joka käyttää suurimman osan työpäivästään kirjaamalla koneelle, suunnittelemassa koneella, olemassa koneella.

Näiden koneella vietettyjen aikojen lisäksi on vielä työryhmät, palaverit sun muut.. Ei siinä lapsen kanssa paljon olla. 

Tämä ei ole opettajien vika. Vaan varhaiskasvatusjohdon, ja ylempänä vielä ministeriö ja muut lainsäädäntöelimet.

 

Miksi opettajat eivät nosta asiaa enemmän esille? Jollekkin kansalaisaloitteelle opettajien työajan järkeistämisestä olisi ehkä paikka?

Siksi, koska tykkäävät olla siellä koneella, eräs pomo sanoi osuvasti, että sekin on tietynlaista "työn pakoilua" ellei puhuta sak-ajasta.

Hekin ovat uupuneita ja väsyneitä ja uupuvat ja väsyvät koko ajan lisää tähän nykyiseen tilanteeseen varhaiskasvatuksessa. 

Silloin sitä on todella mielellään jossain toisaalla, siellä koneen äärellä, sen sijaan, että on siinä meluisassa ja koko ajan lähikontaktia ja silmiä ja käsiä tarvitsevassa lapsiryhmässä, se on äärimmäisen raskasta ja kuormittavaa olla sen hitusen alle 8h "silmät selässä" valppaana, estämässä, ennakoimassa ja sammuttamassa erinäisiä tulipaloja ja tilanteita.

T. Kroonisesti väsynyt ja uupunut

Jep, tämä on ihan totta.

Olisi jo aika alkaa tarkastella varhaiskasvatuksen epäinhimillistä taukokäytäntöä paremmaksi. Ihan älytöntä ettei tällaisella alalla ole kunnolla taukoja, yksi 10 minuutin kahvitauko, joka sekin usein vietetään kiireentunnussa kun on tiedossa että ryhmässä tarvitaan. Ei mikään ihme että ihmiset väsyy, kun eivät saa kunnolla palautua edes työpäivän aikana ja huonolla omallatunnolla pitää vessassakin käydä.

Meillä pitäisi olla 10 min kahvitauko ja 20 min toinen tauko, olisiko se nimeltään sitten ruokatauko vai mikä.

No, aniharvoin toteutuu. Aamupäivällä ryhmästä ei pääse mihinkään, hyvä jos pissalla ehtii käydä jossain aamupalan, pienryhmien ja aamu-ulkoilun välissä. Lounaan jälkeen pitää olla joko nukkarissa, pitää sak-aika eli suunnitella/valmistella/pitää keskusteluja/kirjata/tehdä viikkokirjettä etc, tai sitten on tiimipalaveria, talon palaveria, pedapalaveria tai sitten joku pakollinen teams-koulutus tai muu tapaaminen. Eli siitä sit suoraan välipalalle lasten kanssa klo 14, ilman että sinulla on ollut ainoatakaan taukoa päivän aikana. Eikä tule olemaan iltapäivälläkään, kun paikalla on enää kaksi aikuista mutta lapsia 18-21 kpl. 

Tätä sitten päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja on alalla ihan normi, olen saanut melkein hankalan työntekijän maineen kun olen joskus yrittänyt pitää tauoista kiinni. Ihmekös henkilökunta sitten väsyy, uupuu ja vaihtaa alaa, heti jos mahdollisuus siihen tulee. Työ on emotionaalisesti todella kuluttavaa, kun pitää olla jatkuvasti kaikkien saatavilla ja tunnepuntarina, jonka lisäksi tarkkaavaisuus ei saa herpaantua hetkeksikään. Tauot olisi tosi tärkeitä! 

Sen sijaan esimies on puhunut meille mikrotauoista, eli esim. vessaan laitettiin kuva hiekkarannasta, mitä voi katsella 1 minuutin ajan vessassa olessaan. Siinä sitten kuulemma aivot palautuu ja stressi vähenee. 😂