Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (21443)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna menen töihin klo 8. Iltavuoro tulee klo 9. Opettajalla on lapsen vasu oheistöineen 9.30-10.30, sitten lounas, sitten vessatus, sitten nukkariin klo 11.45. Opettajan suunnitteluaika on 12.15-13.45 työkaveri pääsee töistä klo 13.45.
Eli ryhmässä LASTEN KANSSA on riittävästi työntekijöitä: klo 9-9.30 (jolloin puetaan lapset ulos), 10.30-12.15 (tullaan sisälle, riisutaan, lounas, vaihdetaan 12 vaippaa ja paimennetaan lapset nukkariin ja nukuttaminen jää opettajalta kesken).
Täysi määrä työntekijöitä ryhmässä siis 2,5 tuntia koko päivän aikana. Ja lounasaikaan oikeastaan yksi ei ole lasten kanssa, kun valmistelee ruokailua tai korjaa ruokalua pois ja vie kärryä keittiölle ja laittaa nukkaria valmiiksi jne.
Semmoista on päiväkodin arki. Joo joinaki päivinä vähän enemmän on ryhmässä tarpeeksi työntekijöitä, mutta ei tuo huominen mikään erityisen harvinainen tilanne ole.Miksi nyt on jo vasukeskustelu, vaikka kausi on vasta alkanut? Jos on uusi lapsi, niin ei häntä vielä riittävästi tunneta.
Opettajan suunnitteluaika on yksi tunti, eli tässä tapauksessa 12.15-13.15.
Mikä 1h?
Se on 5h/vkossa. Ja kun ryhmässä 2 opettajaa niin 10h/vkossa. Ja opettaja+sosionomi niin 5h+2,5h.
Ja surprise hoitajalla 0h VAIKKA myös hän miettii ja toteuttaa (häneltä odotetaan ja edellytetään sitä, koska työnkuva) mm kädentaitotöitä, piirejä, jumppatuokioita ym.ym
Vinkki lastenhoitajille! Kun ette ole lepassa, niin on hyvin aikaa suunnittelulle! Samalla tavalla kuin opeilla- oma kännykkä voi olla kaapissa ja ripeästi vain koneen ääreen 👏
Jos ei ole vasuja tai muita keskusteluja, tai talon palaveria tai tiimipalaveria, tai pedapalaveria tai jos joku ei pääse kotiin klo 12.45 tai puole lapsista päätä olla hereillä, niin kyllä vaan, jos siis lepa tarkoittaa samaa ku nukkari.
Se on kyllä ärsyttävää, että kun annetaan vinkkejä, niin johan alkaa tulla negatiivista palautetta.
Negatiivista palautetta??
Sinulle on kommentoitu ihan siitä käytännön arjesta. Jos/kun se vesittää vinkkisi niin se on voivoi, koeta kestää faktat ilman herneen sieraimeen imaisua. Ei millään pahalla, mutta ihan oikeasti!
Sydämellinen kiitos kauniista sanoistasi! Koita jaksaa 😊
Hohhoijakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna menen töihin klo 8. Iltavuoro tulee klo 9. Opettajalla on lapsen vasu oheistöineen 9.30-10.30, sitten lounas, sitten vessatus, sitten nukkariin klo 11.45. Opettajan suunnitteluaika on 12.15-13.45 työkaveri pääsee töistä klo 13.45.
Eli ryhmässä LASTEN KANSSA on riittävästi työntekijöitä: klo 9-9.30 (jolloin puetaan lapset ulos), 10.30-12.15 (tullaan sisälle, riisutaan, lounas, vaihdetaan 12 vaippaa ja paimennetaan lapset nukkariin ja nukuttaminen jää opettajalta kesken).
Täysi määrä työntekijöitä ryhmässä siis 2,5 tuntia koko päivän aikana. Ja lounasaikaan oikeastaan yksi ei ole lasten kanssa, kun valmistelee ruokailua tai korjaa ruokalua pois ja vie kärryä keittiölle ja laittaa nukkaria valmiiksi jne.
Semmoista on päiväkodin arki. Joo joinaki päivinä vähän enemmän on ryhmässä tarpeeksi työntekijöitä, mutta ei tuo huominen mikään erityisen harvinainen tilanne ole.Miksi nyt on jo vasukeskustelu, vaikka kausi on vasta alkanut? Jos on uusi lapsi, niin ei häntä vielä riittävästi tunneta.
Opettajan suunnitteluaika on yksi tunti, eli tässä tapauksessa 12.15-13.15.
Mikä 1h?
Se on 5h/vkossa. Ja kun ryhmässä 2 opettajaa niin 10h/vkossa. Ja opettaja+sosionomi niin 5h+2,5h.
Ja surprise hoitajalla 0h VAIKKA myös hän miettii ja toteuttaa (häneltä odotetaan ja edellytetään sitä, koska työnkuva) mm kädentaitotöitä, piirejä, jumppatuokioita ym.ym
Vinkki lastenhoitajille! Kun ette ole lepassa, niin on hyvin aikaa suunnittelulle! Samalla tavalla kuin opeilla- oma kännykkä voi olla kaapissa ja ripeästi vain koneen ääreen 👏
Jos ei ole vasuja tai muita keskusteluja, tai talon palaveria tai tiimipalaveria, tai pedapalaveria tai jos joku ei pääse kotiin klo 12.45 tai puole lapsista päätä olla hereillä, niin kyllä vaan, jos siis lepa tarkoittaa samaa ku nukkari.
Se on kyllä ärsyttävää, että kun annetaan vinkkejä, niin johan alkaa tulla negatiivista palautetta.
Vinkkien antajat ei aina tiedä kaikkia muuttujia mitkä voi vaikuttaa siihen onko vinkki hirveän toimiva.
Minä en muista milloin olisin viimeksi nukkariaikaan ehtiny irrota tunniksi ryhmästä. Opettajalla on sak niinä päivinä kun muuta ei ole ja aika usein sitten on sitä muuta.
Tämä työ on vaan suunniteltu niin täyteen jo kaikkea, ettei siitä enää oikein irtoa lisäaikaa.
Kun pengon päiväkodin varastoa (joskus sellainen ihme tapahtuu, että ehtii edes vähäsen), niin meinaa tulla tippa linssiin, kun löytää jotakin entisaikojen työntekijöiden tekemiä puuleluja, puisia palapelejä, kudelmia ja ommeltuja roolivaatteita/muuta tarpeistoa. Muistan senkin ajan (omasta lapsuudestani), kun työntekijät saattoi järjestää jonkin pienen näytelmän aikuisten toimesta joulujuhliin ja harjoitellakkin niitä. Tai tehdä oikeasti todella upeita seikkailurata-juttuja joissa oli kaikenlaista rekvisiittaa. Se oli silloin, kun lapset osasi leikkiä itsekseenkin ja vain harvalla oli käytösongelmia. Vanhan päiväkodin varastossa sitä työntekijöiden tekemää tavaraa on ihan valtava määrä, näkee ihan selvästi, että ennen on ehditty.
Nyt se sama aika menee tietokonehommiin tai keskusteluihin perheiden kanssa, koulutuksissa, palavereissa ja lopulta lapset ei vaan anna irtautua, vaan vaativat jatkuvaa läsnäoloa, käytösongelmineen ja kun eivät edes päiväunia enää nuku.Joo. Kaikki se ihana, mitä tähän työhön joskus kuului, on jäänyt pois. Tehtiin mm. lapsille joskus näytelmiä, aiheena esim. ystävyys tms opettavainen tarina. Tai olihan ne joulujuhlat ihania, kun ehti tehdä jotain rekvisiittaakin sinne.
No ei nykypäivänä enää kerkee. Se on itseasiassa todella surullista. Ja liikaa painottuu se pedagogiikka, ei siitä vaan mihinkään pääse. Se kun tuo henkilökunnalle ihan liikaa ryhmän ulkopuolisia velvotteita kuten paperityöt, palaverit, koulutukset jne. Ei jää enää aikaa perustyölle, joka on lasten kanssa olemista, läsnäoloon painottamista, lasten havainnointia jne.
Ennen esim. oli ihanaa pitää jumppatunteja, eläytyä lasten kanssa jumpan vietäväksi. Nyt mukana on aina jotkut taulukot missä pitää pisteyttää lapsen osaamista siinä ja tässä asiassa. Ja vähän kökösti toimii systeemi missä opettaja kiireessä suunnittelee kaikenkirjavaa toimintaa ja sit lennossa heittää ohjeet hoitajille, jotka yrittää lennossa niitä toteuttaa. Ei siitä laatua synny.
Lisäksi pitää muistaa dokumentoida ja lähettää valokuvia päivän meiningistä tuokiokuvia lasten vanhemmille. Joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna menen töihin klo 8. Iltavuoro tulee klo 9. Opettajalla on lapsen vasu oheistöineen 9.30-10.30, sitten lounas, sitten vessatus, sitten nukkariin klo 11.45. Opettajan suunnitteluaika on 12.15-13.45 työkaveri pääsee töistä klo 13.45.
Eli ryhmässä LASTEN KANSSA on riittävästi työntekijöitä: klo 9-9.30 (jolloin puetaan lapset ulos), 10.30-12.15 (tullaan sisälle, riisutaan, lounas, vaihdetaan 12 vaippaa ja paimennetaan lapset nukkariin ja nukuttaminen jää opettajalta kesken).
Täysi määrä työntekijöitä ryhmässä siis 2,5 tuntia koko päivän aikana. Ja lounasaikaan oikeastaan yksi ei ole lasten kanssa, kun valmistelee ruokailua tai korjaa ruokalua pois ja vie kärryä keittiölle ja laittaa nukkaria valmiiksi jne.
Semmoista on päiväkodin arki. Joo joinaki päivinä vähän enemmän on ryhmässä tarpeeksi työntekijöitä, mutta ei tuo huominen mikään erityisen harvinainen tilanne ole.Miksi nyt on jo vasukeskustelu, vaikka kausi on vasta alkanut? Jos on uusi lapsi, niin ei häntä vielä riittävästi tunneta.
Opettajan suunnitteluaika on yksi tunti, eli tässä tapauksessa 12.15-13.15.
Mikä 1h?
Se on 5h/vkossa. Ja kun ryhmässä 2 opettajaa niin 10h/vkossa. Ja opettaja+sosionomi niin 5h+2,5h.
Ja surprise hoitajalla 0h VAIKKA myös hän miettii ja toteuttaa (häneltä odotetaan ja edellytetään sitä, koska työnkuva) mm kädentaitotöitä, piirejä, jumppatuokioita ym.ym
Vinkki lastenhoitajille! Kun ette ole lepassa, niin on hyvin aikaa suunnittelulle! Samalla tavalla kuin opeilla- oma kännykkä voi olla kaapissa ja ripeästi vain koneen ääreen 👏
Jos ei ole vasuja tai muita keskusteluja, tai talon palaveria tai tiimipalaveria, tai pedapalaveria tai jos joku ei pääse kotiin klo 12.45 tai puole lapsista päätä olla hereillä, niin kyllä vaan, jos siis lepa tarkoittaa samaa ku nukkari.
Se on kyllä ärsyttävää, että kun annetaan vinkkejä, niin johan alkaa tulla negatiivista palautetta.
Vinkkien antajat ei aina tiedä kaikkia muuttujia mitkä voi vaikuttaa siihen onko vinkki hirveän toimiva.
Minä en muista milloin olisin viimeksi nukkariaikaan ehtiny irrota tunniksi ryhmästä. Opettajalla on sak niinä päivinä kun muuta ei ole ja aika usein sitten on sitä muuta.
Tämä työ on vaan suunniteltu niin täyteen jo kaikkea, ettei siitä enää oikein irtoa lisäaikaa.
Kun pengon päiväkodin varastoa (joskus sellainen ihme tapahtuu, että ehtii edes vähäsen), niin meinaa tulla tippa linssiin, kun löytää jotakin entisaikojen työntekijöiden tekemiä puuleluja, puisia palapelejä, kudelmia ja ommeltuja roolivaatteita/muuta tarpeistoa. Muistan senkin ajan (omasta lapsuudestani), kun työntekijät saattoi järjestää jonkin pienen näytelmän aikuisten toimesta joulujuhliin ja harjoitellakkin niitä. Tai tehdä oikeasti todella upeita seikkailurata-juttuja joissa oli kaikenlaista rekvisiittaa. Se oli silloin, kun lapset osasi leikkiä itsekseenkin ja vain harvalla oli käytösongelmia. Vanhan päiväkodin varastossa sitä työntekijöiden tekemää tavaraa on ihan valtava määrä, näkee ihan selvästi, että ennen on ehditty.
Nyt se sama aika menee tietokonehommiin tai keskusteluihin perheiden kanssa, koulutuksissa, palavereissa ja lopulta lapset ei vaan anna irtautua, vaan vaativat jatkuvaa läsnäoloa, käytösongelmineen ja kun eivät edes päiväunia enää nuku.
Vanhan päiväkodin varastossa kahlaten näkee, mitä aikoinaan oli maailman paras päiväkotisysteemi suomessa. Lasten kanssa tehtiin oikeasti yhdessä kaikkea kivaa .
Kuka olisi uskonut että se paskottiin muutamassa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te ikinä, ikinä hyvällä tuulella, tyytyväisiä työhönne ja työpaikkaanne? Kun tätä ketjua lukee taaksepäin, niin ei juuri mitään hyvää sanottavaa löydä. Ja jos joku uskaltaa sanoa jotain positiivista, niin heti tulee teilaus.
Minä olen suhteellisen tyytyväinen aina silloin kun ei tarvi tehdä mitään ylimääräistä:
Aamupala, aamupalalta vaipanvaihtoa jos tarvii ja ulos, ulkoa sisälle ja lounas, vaipanvaihtoja taas ja lapset nukkumaan, 10 minuutin tauko, ehkä nukkarivahtina tai jo heräävien/ei nukahtaneiden kanssa vähän rauhallisempaa olemista, sitten välipala, vaipat vaihtoon ja pihalle.
Ja siinä se. Ei tuokioita, ei ylimääräisiä siirtymisiä, ei palavereita, ei sinne sun tänne pomppimisia, perus olemista vaan. Mahtuu se opettajan suunnitteluaikakin ihan hyvin johonki rakoon.
Kupla särkyy vaan heti jos pitää jotain muuta tehdä tai jos joku toinen päättää tehdä jotain muuta. Tämä on siis se mitä varhaiskasvatus oikeasti voi nykyisellään tarjota, jos halutaan että henkilökuntamitoitus säilyy samana. Henkilökunta kiittäisi jos joku vaan nostaisi ne ylimääräiset vaatimukset pois hartioilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te ikinä, ikinä hyvällä tuulella, tyytyväisiä työhönne ja työpaikkaanne? Kun tätä ketjua lukee taaksepäin, niin ei juuri mitään hyvää sanottavaa löydä. Ja jos joku uskaltaa sanoa jotain positiivista, niin heti tulee teilaus.
Minä olen suhteellisen tyytyväinen aina silloin kun ei tarvi tehdä mitään ylimääräistä:
Aamupala, aamupalalta vaipanvaihtoa jos tarvii ja ulos, ulkoa sisälle ja lounas, vaipanvaihtoja taas ja lapset nukkumaan, 10 minuutin tauko, ehkä nukkarivahtina tai jo heräävien/ei nukahtaneiden kanssa vähän rauhallisempaa olemista, sitten välipala, vaipat vaihtoon ja pihalle.
Ja siinä se. Ei tuokioita, ei ylimääräisiä siirtymisiä, ei palavereita, ei sinne sun tänne pomppimisia, perus olemista vaan. Mahtuu se opettajan suunnitteluaikakin ihan hyvin johonki rakoon.
Kupla särkyy vaan heti jos pitää jotain muuta tehdä tai jos joku toinen päättää tehdä jotain muuta. Tämä on siis se mitä varhaiskasvatus oikeasti voi nykyisellään tarjota, jos halutaan että henkilökuntamitoitus säilyy samana. Henkilökunta kiittäisi jos joku vaan nostaisi ne ylimääräiset vaatimukset pois hartioilta.
Jos tällä menis jonkun aikaa, niin voisi jopa tapahtua semmoinen ihme, että jaksamista alkaiskin hyvinä hetkinä löytyä muuhunkin. Kun sitä ei pakoteta mistään ulkopuolelta vaan annetaan rauha elää tilanteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodin henkilöstöltä vietiin työrauha ja annettiin tilalle suoriutuminen kohtuuttomine vaatimuksineen.
Sitten jotkut vielä kehtaavat tulla tänne syyllistämään heitä, ettei heillä muka ole oikeutta edes valittaa kohtelustaan vauvapalstalla! Vaikka heitä laitetaan joka ikinen päivä halvalla mitoituksineen - ja viedään sekä ammattiylpeys että sen mielekkyys- terveydestä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te ikinä, ikinä hyvällä tuulella, tyytyväisiä työhönne ja työpaikkaanne? Kun tätä ketjua lukee taaksepäin, niin ei juuri mitään hyvää sanottavaa löydä. Ja jos joku uskaltaa sanoa jotain positiivista, niin heti tulee teilaus.
Mikä estää sinua aloittamasta ihan uutta keskusteluketjua, missä kehut kuinka hyvällä tuulella sinä ainakin aina olet ja ja tyytyväinen omaan työpaikkaasi?
Ole hyvä. Siitä vaan. Mitäs täällä notkut masentumassa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna menen töihin klo 8. Iltavuoro tulee klo 9. Opettajalla on lapsen vasu oheistöineen 9.30-10.30, sitten lounas, sitten vessatus, sitten nukkariin klo 11.45. Opettajan suunnitteluaika on 12.15-13.45 työkaveri pääsee töistä klo 13.45.
Eli ryhmässä LASTEN KANSSA on riittävästi työntekijöitä: klo 9-9.30 (jolloin puetaan lapset ulos), 10.30-12.15 (tullaan sisälle, riisutaan, lounas, vaihdetaan 12 vaippaa ja paimennetaan lapset nukkariin ja nukuttaminen jää opettajalta kesken).
Täysi määrä työntekijöitä ryhmässä siis 2,5 tuntia koko päivän aikana. Ja lounasaikaan oikeastaan yksi ei ole lasten kanssa, kun valmistelee ruokailua tai korjaa ruokalua pois ja vie kärryä keittiölle ja laittaa nukkaria valmiiksi jne.
Semmoista on päiväkodin arki. Joo joinaki päivinä vähän enemmän on ryhmässä tarpeeksi työntekijöitä, mutta ei tuo huominen mikään erityisen harvinainen tilanne ole.Miksi nyt on jo vasukeskustelu, vaikka kausi on vasta alkanut? Jos on uusi lapsi, niin ei häntä vielä riittävästi tunneta.
Opettajan suunnitteluaika on yksi tunti, eli tässä tapauksessa 12.15-13.15.
Mikä 1h?
Se on 5h/vkossa. Ja kun ryhmässä 2 opettajaa niin 10h/vkossa. Ja opettaja+sosionomi niin 5h+2,5h.
Ja surprise hoitajalla 0h VAIKKA myös hän miettii ja toteuttaa (häneltä odotetaan ja edellytetään sitä, koska työnkuva) mm kädentaitotöitä, piirejä, jumppatuokioita ym.ym
Vinkki lastenhoitajille! Kun ette ole lepassa, niin on hyvin aikaa suunnittelulle! Samalla tavalla kuin opeilla- oma kännykkä voi olla kaapissa ja ripeästi vain koneen ääreen 👏
Jos ei ole vasuja tai muita keskusteluja, tai talon palaveria tai tiimipalaveria, tai pedapalaveria tai jos joku ei pääse kotiin klo 12.45 tai puole lapsista päätä olla hereillä, niin kyllä vaan, jos siis lepa tarkoittaa samaa ku nukkari.
Se on kyllä ärsyttävää, että kun annetaan vinkkejä, niin johan alkaa tulla negatiivista palautetta.
Vinkkien antajat ei aina tiedä kaikkia muuttujia mitkä voi vaikuttaa siihen onko vinkki hirveän toimiva.
Minä en muista milloin olisin viimeksi nukkariaikaan ehtiny irrota tunniksi ryhmästä. Opettajalla on sak niinä päivinä kun muuta ei ole ja aika usein sitten on sitä muuta.
Tämä työ on vaan suunniteltu niin täyteen jo kaikkea, ettei siitä enää oikein irtoa lisäaikaa.
Kun pengon päiväkodin varastoa (joskus sellainen ihme tapahtuu, että ehtii edes vähäsen), niin meinaa tulla tippa linssiin, kun löytää jotakin entisaikojen työntekijöiden tekemiä puuleluja, puisia palapelejä, kudelmia ja ommeltuja roolivaatteita/muuta tarpeistoa. Muistan senkin ajan (omasta lapsuudestani), kun työntekijät saattoi järjestää jonkin pienen näytelmän aikuisten toimesta joulujuhliin ja harjoitellakkin niitä. Tai tehdä oikeasti todella upeita seikkailurata-juttuja joissa oli kaikenlaista rekvisiittaa. Se oli silloin, kun lapset osasi leikkiä itsekseenkin ja vain harvalla oli käytösongelmia. Vanhan päiväkodin varastossa sitä työntekijöiden tekemää tavaraa on ihan valtava määrä, näkee ihan selvästi, että ennen on ehditty.
Nyt se sama aika menee tietokonehommiin tai keskusteluihin perheiden kanssa, koulutuksissa, palavereissa ja lopulta lapset ei vaan anna irtautua, vaan vaativat jatkuvaa läsnäoloa, käytösongelmineen ja kun eivät edes päiväunia enää nuku.
Ja ne ketkä nukkuvat niin herätetään 30min-1h sisällä. Osa ei saisi nukahtaa ollenkaan. Meidän ryhmässä 21 lapsesta kolme on sellaisia, ketkä saavat nukkua rauhassa. Eli pitkä on lista, milloin kukin herätetään. Siihen menee yhden hoitajan aika, kun käy kaikki herättämässä ja jokainen on aivan unen pöpperössä.
Minä ainakin downshiftaan ihan huolella.. Esimiehet eivät arvosta osaamistani pätkän vertaa, olen heille vain numero ja resurssi.
Minä taas olen vastannut tähän asetelmaan työskentelemällä puolitehoilla. Toisinsanoen hommat jäävät puolitiehen. Elän hetkessä ja teen mitä teen. En stressaa mistään. Johonkin innonorsuhöpöhöpöön vedän rastit hatusta. Ei niitä kukaan ikinä lue. Mitä sitä stressaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna menen töihin klo 8. Iltavuoro tulee klo 9. Opettajalla on lapsen vasu oheistöineen 9.30-10.30, sitten lounas, sitten vessatus, sitten nukkariin klo 11.45. Opettajan suunnitteluaika on 12.15-13.45 työkaveri pääsee töistä klo 13.45.
Eli ryhmässä LASTEN KANSSA on riittävästi työntekijöitä: klo 9-9.30 (jolloin puetaan lapset ulos), 10.30-12.15 (tullaan sisälle, riisutaan, lounas, vaihdetaan 12 vaippaa ja paimennetaan lapset nukkariin ja nukuttaminen jää opettajalta kesken).
Täysi määrä työntekijöitä ryhmässä siis 2,5 tuntia koko päivän aikana. Ja lounasaikaan oikeastaan yksi ei ole lasten kanssa, kun valmistelee ruokailua tai korjaa ruokalua pois ja vie kärryä keittiölle ja laittaa nukkaria valmiiksi jne.
Semmoista on päiväkodin arki. Joo joinaki päivinä vähän enemmän on ryhmässä tarpeeksi työntekijöitä, mutta ei tuo huominen mikään erityisen harvinainen tilanne ole.Miksi nyt on jo vasukeskustelu, vaikka kausi on vasta alkanut? Jos on uusi lapsi, niin ei häntä vielä riittävästi tunneta.
Opettajan suunnitteluaika on yksi tunti, eli tässä tapauksessa 12.15-13.15.
Mikä 1h?
Se on 5h/vkossa. Ja kun ryhmässä 2 opettajaa niin 10h/vkossa. Ja opettaja+sosionomi niin 5h+2,5h.
Ja surprise hoitajalla 0h VAIKKA myös hän miettii ja toteuttaa (häneltä odotetaan ja edellytetään sitä, koska työnkuva) mm kädentaitotöitä, piirejä, jumppatuokioita ym.ym
Vinkki lastenhoitajille! Kun ette ole lepassa, niin on hyvin aikaa suunnittelulle! Samalla tavalla kuin opeilla- oma kännykkä voi olla kaapissa ja ripeästi vain koneen ääreen 👏
Jos ei ole vasuja tai muita keskusteluja, tai talon palaveria tai tiimipalaveria, tai pedapalaveria tai jos joku ei pääse kotiin klo 12.45 tai puole lapsista päätä olla hereillä, niin kyllä vaan, jos siis lepa tarkoittaa samaa ku nukkari.
Se on kyllä ärsyttävää, että kun annetaan vinkkejä, niin johan alkaa tulla negatiivista palautetta.
Vinkkien antajat ei aina tiedä kaikkia muuttujia mitkä voi vaikuttaa siihen onko vinkki hirveän toimiva.
Minä en muista milloin olisin viimeksi nukkariaikaan ehtiny irrota tunniksi ryhmästä. Opettajalla on sak niinä päivinä kun muuta ei ole ja aika usein sitten on sitä muuta.
Tämä työ on vaan suunniteltu niin täyteen jo kaikkea, ettei siitä enää oikein irtoa lisäaikaa.
Kun pengon päiväkodin varastoa (joskus sellainen ihme tapahtuu, että ehtii edes vähäsen), niin meinaa tulla tippa linssiin, kun löytää jotakin entisaikojen työntekijöiden tekemiä puuleluja, puisia palapelejä, kudelmia ja ommeltuja roolivaatteita/muuta tarpeistoa. Muistan senkin ajan (omasta lapsuudestani), kun työntekijät saattoi järjestää jonkin pienen näytelmän aikuisten toimesta joulujuhliin ja harjoitellakkin niitä. Tai tehdä oikeasti todella upeita seikkailurata-juttuja joissa oli kaikenlaista rekvisiittaa. Se oli silloin, kun lapset osasi leikkiä itsekseenkin ja vain harvalla oli käytösongelmia. Vanhan päiväkodin varastossa sitä työntekijöiden tekemää tavaraa on ihan valtava määrä, näkee ihan selvästi, että ennen on ehditty.
Nyt se sama aika menee tietokonehommiin tai keskusteluihin perheiden kanssa, koulutuksissa, palavereissa ja lopulta lapset ei vaan anna irtautua, vaan vaativat jatkuvaa läsnäoloa, käytösongelmineen ja kun eivät edes päiväunia enää nuku.Ja ne ketkä nukkuvat niin herätetään 30min-1h sisällä. Osa ei saisi nukahtaa ollenkaan. Meidän ryhmässä 21 lapsesta kolme on sellaisia, ketkä saavat nukkua rauhassa. Eli pitkä on lista, milloin kukin herätetään. Siihen menee yhden hoitajan aika, kun käy kaikki herättämässä ja jokainen on aivan unen pöpperössä.
Tässä vaiheessa sama tehdä joku tietty aika milloin kaikki unirajoitteiset herätetään, oli sitten nukkuneet kuinka pitkään hyvänsä. Siis esim. tunnin unirajoitteisethan voi herättää jo samalla kun herättää puolentunnin unirajoitteisia (kun se rajoite kuitenkin on maks.tunti yleensä). Ja vaikka se puolituntia minimimääräksi milloin lapsia suostutaan ylipäätänsä herättämään, ihan naurettavaa jos alkaa mennä minuuttipeliksi. Minä en usko että yöuniin oikeasti vaikuttaa että nukkuuko lapsi 15min vai 30min, siinä on jo kyse jostain vanhempien luulotautisuudesta.
Itse en ainakaan tuossa kohdin enää välittäisi niistä toiveista. Tuo on juuri se tilanne, mitä olen pitänyt mahdollisena, että jos lähdetään jokaisen vanhemman toiveita kuuntelemaan niin aika helvetillistä on sitten meno työntekijöille.
En siis suostuisi, yrittäköön joku pakottaa. Hoitakoon ne työntekijät joiden mielestä tuohon on pakko suostua, minä en. Ihan tarpeeksi raastavaa tämä työ muutenkin, kun on ihme jos edes kaikki lapset ylipäätänsä nukahtaa.
Työuran alussa nukkariajat oli aivan ihanaa aikaa, SILLOIN sai tehtyä ylimääräistä tai levättyä vähän itsekkin ja kerättyä voimia iltapäivän härdellejä varten. Nykymeno on aivan sairasta, sen yhden kytysen 10 kahvitauon kanssa, joka on vain perua siitä kun työssä vielä oli paljon ns. "löysää".
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin downshiftaan ihan huolella.. Esimiehet eivät arvosta osaamistani pätkän vertaa, olen heille vain numero ja resurssi.
Minä taas olen vastannut tähän asetelmaan työskentelemällä puolitehoilla. Toisinsanoen hommat jäävät puolitiehen. Elän hetkessä ja teen mitä teen. En stressaa mistään. Johonkin innonorsuhöpöhöpöön vedän rastit hatusta. Ei niitä kukaan ikinä lue. Mitä sitä stressaamaan.
Minä olen ottanut mallia joistakin nuoremmista työntekijöistä: Ihan ok välillä selata omaa puhelinta, tai vaan istua möllöttää ja tauotkin voi rennossa tiimissä sopia että ollaan pidempään kuin 10 minuuttia jos se vaan on mahdollista. Voi myös jutella työkaverin kanssa kun on lasten keskellä jne.
Olen siis toisinsanoen höllännyt pipoa ja opetellut olemaan stressaamatta (tai parhaani yritän). Työ on tehty niin mahdottomaksi että oikeasti mihinkään tavoitteisiin ei voi päästä kuitenkaan. Toki oma moraali silti on mukana ja lapset hoidetaan asiallisesti, mutta ei tarvitse olla mikään hikipinko kuitenkaan.
Ja ei muuten jaksa enää ilmaista kaikista epäkohdista johtajalle, kun ei niille mitään tehdä kuitenkaan tai vaihtoehtoisesti johtaja turhautuu siihen sanomiseen. Niin olkoon sitten, kai joku muukin voi sanoa, joka jaksaa tai joka on johtajan suosiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas pitää kyhätä se päiväkodin toimintasuunnitelma ja ryhmävasu, jotka vaan tehdään ja kukaan ei sen jälkeen vilkaisekkaan niihin päin. Täysin ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin downshiftaan ihan huolella.. Esimiehet eivät arvosta osaamistani pätkän vertaa, olen heille vain numero ja resurssi.
Minä taas olen vastannut tähän asetelmaan työskentelemällä puolitehoilla. Toisinsanoen hommat jäävät puolitiehen. Elän hetkessä ja teen mitä teen. En stressaa mistään. Johonkin innonorsuhöpöhöpöön vedän rastit hatusta. Ei niitä kukaan ikinä lue. Mitä sitä stressaamaan.Minä olen ottanut mallia joistakin nuoremmista työntekijöistä: Ihan ok välillä selata omaa puhelinta, tai vaan istua möllöttää ja tauotkin voi rennossa tiimissä sopia että ollaan pidempään kuin 10 minuuttia jos se vaan on mahdollista. Voi myös jutella työkaverin kanssa kun on lasten keskellä jne.
Olen siis toisinsanoen höllännyt pipoa ja opetellut olemaan stressaamatta (tai parhaani yritän). Työ on tehty niin mahdottomaksi että oikeasti mihinkään tavoitteisiin ei voi päästä kuitenkaan. Toki oma moraali silti on mukana ja lapset hoidetaan asiallisesti, mutta ei tarvitse olla mikään hikipinko kuitenkaan.
Ja ei muuten jaksa enää ilmaista kaikista epäkohdista johtajalle, kun ei niille mitään tehdä kuitenkaan tai vaihtoehtoisesti johtaja turhautuu siihen sanomiseen. Niin olkoon sitten, kai joku muukin voi sanoa, joka jaksaa tai joka on johtajan suosiossa.
Jeps, rauhassa vaan, hoidat just ja just minimin ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin downshiftaan ihan huolella.. Esimiehet eivät arvosta osaamistani pätkän vertaa, olen heille vain numero ja resurssi.
Minä taas olen vastannut tähän asetelmaan työskentelemällä puolitehoilla. Toisinsanoen hommat jäävät puolitiehen. Elän hetkessä ja teen mitä teen. En stressaa mistään. Johonkin innonorsuhöpöhöpöön vedän rastit hatusta. Ei niitä kukaan ikinä lue. Mitä sitä stressaamaan.Minä olen ottanut mallia joistakin nuoremmista työntekijöistä: Ihan ok välillä selata omaa puhelinta, tai vaan istua möllöttää ja tauotkin voi rennossa tiimissä sopia että ollaan pidempään kuin 10 minuuttia jos se vaan on mahdollista. Voi myös jutella työkaverin kanssa kun on lasten keskellä jne.
Olen siis toisinsanoen höllännyt pipoa ja opetellut olemaan stressaamatta (tai parhaani yritän). Työ on tehty niin mahdottomaksi että oikeasti mihinkään tavoitteisiin ei voi päästä kuitenkaan. Toki oma moraali silti on mukana ja lapset hoidetaan asiallisesti, mutta ei tarvitse olla mikään hikipinko kuitenkaan.
Ja ei muuten jaksa enää ilmaista kaikista epäkohdista johtajalle, kun ei niille mitään tehdä kuitenkaan tai vaihtoehtoisesti johtaja turhautuu siihen sanomiseen. Niin olkoon sitten, kai joku muukin voi sanoa, joka jaksaa tai joka on johtajan suosiossa.Jeps, rauhassa vaan, hoidat just ja just minimin ja se riittää.
Olisikin mahdollista.
Mutta kun ei ole, koska tiimissä myös niitä jotka intopiukkana puuhaavat ja härdäävät, vaikka samalla allekirjoittavat kaikki nuo mainitut päin persettä olevat asiat ja sen miten väsyttää ja vtuttaa moni seikka.
Ja jos sluibailee yhtään, siis tekisi sen "vain minimin" niin varmasti siitä tulisi selän takana jauhantaa ja jopa marssittaisiin pomolle valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin downshiftaan ihan huolella.. Esimiehet eivät arvosta osaamistani pätkän vertaa, olen heille vain numero ja resurssi.
Minä taas olen vastannut tähän asetelmaan työskentelemällä puolitehoilla. Toisinsanoen hommat jäävät puolitiehen. Elän hetkessä ja teen mitä teen. En stressaa mistään. Johonkin innonorsuhöpöhöpöön vedän rastit hatusta. Ei niitä kukaan ikinä lue. Mitä sitä stressaamaan.Minä olen ottanut mallia joistakin nuoremmista työntekijöistä: Ihan ok välillä selata omaa puhelinta, tai vaan istua möllöttää ja tauotkin voi rennossa tiimissä sopia että ollaan pidempään kuin 10 minuuttia jos se vaan on mahdollista. Voi myös jutella työkaverin kanssa kun on lasten keskellä jne.
Olen siis toisinsanoen höllännyt pipoa ja opetellut olemaan stressaamatta (tai parhaani yritän). Työ on tehty niin mahdottomaksi että oikeasti mihinkään tavoitteisiin ei voi päästä kuitenkaan. Toki oma moraali silti on mukana ja lapset hoidetaan asiallisesti, mutta ei tarvitse olla mikään hikipinko kuitenkaan.
Ja ei muuten jaksa enää ilmaista kaikista epäkohdista johtajalle, kun ei niille mitään tehdä kuitenkaan tai vaihtoehtoisesti johtaja turhautuu siihen sanomiseen. Niin olkoon sitten, kai joku muukin voi sanoa, joka jaksaa tai joka on johtajan suosiossa.Jeps, rauhassa vaan, hoidat just ja just minimin ja se riittää.
Olisikin mahdollista.
Mutta kun ei ole, koska tiimissä myös niitä jotka intopiukkana puuhaavat ja härdäävät, vaikka samalla allekirjoittavat kaikki nuo mainitut päin persettä olevat asiat ja sen miten väsyttää ja vtuttaa moni seikka.
Ja jos sluibailee yhtään, siis tekisi sen "vain minimin" niin varmasti siitä tulisi selän takana jauhantaa ja jopa marssittaisiin pomolle valittamaan.
So? Anna jauhaa ja marssia pomon paikeille, ei siihen kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin downshiftaan ihan huolella.. Esimiehet eivät arvosta osaamistani pätkän vertaa, olen heille vain numero ja resurssi.
Minä taas olen vastannut tähän asetelmaan työskentelemällä puolitehoilla. Toisinsanoen hommat jäävät puolitiehen. Elän hetkessä ja teen mitä teen. En stressaa mistään. Johonkin innonorsuhöpöhöpöön vedän rastit hatusta. Ei niitä kukaan ikinä lue. Mitä sitä stressaamaan.Minä olen ottanut mallia joistakin nuoremmista työntekijöistä: Ihan ok välillä selata omaa puhelinta, tai vaan istua möllöttää ja tauotkin voi rennossa tiimissä sopia että ollaan pidempään kuin 10 minuuttia jos se vaan on mahdollista. Voi myös jutella työkaverin kanssa kun on lasten keskellä jne.
Olen siis toisinsanoen höllännyt pipoa ja opetellut olemaan stressaamatta (tai parhaani yritän). Työ on tehty niin mahdottomaksi että oikeasti mihinkään tavoitteisiin ei voi päästä kuitenkaan. Toki oma moraali silti on mukana ja lapset hoidetaan asiallisesti, mutta ei tarvitse olla mikään hikipinko kuitenkaan.
Ja ei muuten jaksa enää ilmaista kaikista epäkohdista johtajalle, kun ei niille mitään tehdä kuitenkaan tai vaihtoehtoisesti johtaja turhautuu siihen sanomiseen. Niin olkoon sitten, kai joku muukin voi sanoa, joka jaksaa tai joka on johtajan suosiossa.Jeps, rauhassa vaan, hoidat just ja just minimin ja se riittää.
Olisikin mahdollista.
Mutta kun ei ole, koska tiimissä myös niitä jotka intopiukkana puuhaavat ja härdäävät, vaikka samalla allekirjoittavat kaikki nuo mainitut päin persettä olevat asiat ja sen miten väsyttää ja vtuttaa moni seikka.
Ja jos sluibailee yhtään, siis tekisi sen "vain minimin" niin varmasti siitä tulisi selän takana jauhantaa ja jopa marssittaisiin pomolle valittamaan.
Meidän työyhteiössä ainaki sluibailijoita riittää ja kyllä heistä johtajalle valitetaan, mutta minkäpä se johtaja sille asialle voi? Palaverissa aina sitten yleisesti koko työyhteisölle kertoo miten pitäis tehdä, eikä sluibailijoita se kiinnosta.
Potkujen antaminen tässä maassa on tarkkaa puuhaa, että se ei ainakaan iso riski ole, ellei nyt sitten ihan jo kunnolla laiminlyö työtään ja esim. vaaranna lapsia.
Nää viimeiset viestit! Juostaan valittamassa johtajalle tästä ja tuosta työkaverista. Mua oksettaa tällainen ruskeakielisyys ja valittaminen pomoille. Ihan oikeasti! Olen ollut pari vuosikymmentä alalla, enkä muista haukkuneeni tai valittaneeni kenestäkään. Miksi olisin?! Me ollaan kaikki erilaisia, jokainen taaplaa tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Nää viimeiset viestit! Juostaan valittamassa johtajalle tästä ja tuosta työkaverista. Mua oksettaa tällainen ruskeakielisyys ja valittaminen pomoille. Ihan oikeasti! Olen ollut pari vuosikymmentä alalla, enkä muista haukkuneeni tai valittaneeni kenestäkään. Miksi olisin?! Me ollaan kaikki erilaisia, jokainen taaplaa tavallaan.
Oksettaa joo, mutta minkä sille(kään) mahtaa, ei voi työkaveria kieltää eikä kahlita. Palautetta voi antaa, mutta ei sekään asioita muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin downshiftaan ihan huolella.. Esimiehet eivät arvosta osaamistani pätkän vertaa, olen heille vain numero ja resurssi.
Minä taas olen vastannut tähän asetelmaan työskentelemällä puolitehoilla. Toisinsanoen hommat jäävät puolitiehen. Elän hetkessä ja teen mitä teen. En stressaa mistään. Johonkin innonorsuhöpöhöpöön vedän rastit hatusta. Ei niitä kukaan ikinä lue. Mitä sitä stressaamaan.Minä olen ottanut mallia joistakin nuoremmista työntekijöistä: Ihan ok välillä selata omaa puhelinta, tai vaan istua möllöttää ja tauotkin voi rennossa tiimissä sopia että ollaan pidempään kuin 10 minuuttia jos se vaan on mahdollista. Voi myös jutella työkaverin kanssa kun on lasten keskellä jne.
Olen siis toisinsanoen höllännyt pipoa ja opetellut olemaan stressaamatta (tai parhaani yritän). Työ on tehty niin mahdottomaksi että oikeasti mihinkään tavoitteisiin ei voi päästä kuitenkaan. Toki oma moraali silti on mukana ja lapset hoidetaan asiallisesti, mutta ei tarvitse olla mikään hikipinko kuitenkaan.
Ja ei muuten jaksa enää ilmaista kaikista epäkohdista johtajalle, kun ei niille mitään tehdä kuitenkaan tai vaihtoehtoisesti johtaja turhautuu siihen sanomiseen. Niin olkoon sitten, kai joku muukin voi sanoa, joka jaksaa tai joka on johtajan suosiossa.Jeps, rauhassa vaan, hoidat just ja just minimin ja se riittää.
Olisikin mahdollista.
Mutta kun ei ole, koska tiimissä myös niitä jotka intopiukkana puuhaavat ja härdäävät, vaikka samalla allekirjoittavat kaikki nuo mainitut päin persettä olevat asiat ja sen miten väsyttää ja vtuttaa moni seikka.
Ja jos sluibailee yhtään, siis tekisi sen "vain minimin" niin varmasti siitä tulisi selän takana jauhantaa ja jopa marssittaisiin pomolle valittamaan.
Meidän työyhteiössä ainaki sluibailijoita riittää ja kyllä heistä johtajalle valitetaan, mutta minkäpä se johtaja sille asialle voi? Palaverissa aina sitten yleisesti koko työyhteisölle kertoo miten pitäis tehdä, eikä sluibailijoita se kiinnosta.
Potkujen antaminen tässä maassa on tarkkaa puuhaa, että se ei ainakaan iso riski ole, ellei nyt sitten ihan jo kunnolla laiminlyö työtään ja esim. vaaranna lapsia.
Minua ei ainakaan kiinnosta jos joku juoksee pomolle kertomaan että minä en ole tarpeeksi tehokas. Ihan vapaasti, vielä vähemmän haittaa joku selän takana puhuminen. Oikeasti.
Sydämellinen kiitos kauniista sanoistasi! Koita jaksaa 😊