Muita huolestuneita äitejä syrjäytyneistä yli 25-vuotiaista tyttäristään tai pojistaan?
Oma tytär, kohta 28-vuotias viettää kaikki vapaa-aikansa yksin. Vierailee kyllä meillä ja siskoillaan ja pyytää kylään, mutta hänellä ei ole omia ystäviä, eikä miesystävää.
Asumme miehen kanssa 100 km päässä tyttärestä, joten emme joka viikonloppu tietenkään ehdi nähdä.
Tässä illalla kyselin, mitä tekee niin oli kotonaan leipomassa pullaa. Sentään ulos oli nenänsä pistänyt ja käynyt kävelyllä - mutta tietysti taas yksin. Ei millään pahalla, mutta muut ikäisensä tekevät kyllä muita harrastuksia lauantai-iltana kuin vaivaavat pullataikinaa.
Kumpa löytäisi jonkun miehen rinnalleen, niin ei tarvitsisi koko ajan olla huolissaan. Yksin asuvalle kun jos sattuu jotain niin kukaan ei ole auttamassa. Joka päivä joutuu kyselemään kuulumisia ja varmistamaan, että on hengissä.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä sun tyttären pitäisi sitten muka olla tällä hetkellä tekemässä?
Harratasmassa seksiä ja käyttämässä päihteitä varmaan
Ja kauan tuotakin elämänvaihetta täytyy elää? Itse harrastin seksiä, bailasin ja käytin päihteitä ikävuodet 16-24. Sen jälkeen ei enää ole kiinnostanut mikään noista vaan viihdyn mielummin kotona.
n26
Et harrasta seksiä enää? Ei tuo ihan normaalilta kuulosta
Itsekään en jaksa nähdä irtoseksin etsimisen vaivaa, kun sitä on päässyt jo ihan tarpeeksi harrastamaan nuorempana. Usein se ei vain ole vaivan arvoista. Parisuhde on taas ihan oma asiansa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tää provo on. Oikeesti se tyttö on joku viisas menestyvä ministeri
Olisikin, mutta on valtiolla konttorihommissa.
Ap
No nyt ainakin tiedän että aloitus on provo. Ei valtiolla ole pitkään aikaan ollut mitään mystisiä "konttorihommia". Palkeet hoitaa palkka-asiat, Valtori ICT-tuen. Valtiolla on nykyään asiantuntijatehtäviä jotka vaativat akateemisen loppututkinnon. Mitään kahvinkeittäjiä yms. juoksupoikia ei todellakaan ole. Ministerien ja kansialpäälliköiden sihteerit taas on kovatasoisia ammattilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ennen nähtiin enemmän ihmisiä ja nyt on paljon nuoria jotka nököttävät yksin 🤔. Mitenköhän ulkomailla, onkohan siellä sama ilmiö yhtä yleinen, että ei vapaa-ajalla nähdä juuri ketään. Tuntuis että pitemmän päälle ei välttämättä hyvä juttu. Mutta toisaalta tyttösi käy töissä ja näkee siellä ihmisiä. Ei hän syrjäytynyt ole. Omat nuoreni ovat 22v ja 20v ja kovin sosiaalista tuntuu elämä oleva. Heidän kohdallaan huolestuisin, jos eivät enää vapaa-ajalla näkisi ystäviä. Mutta jos nuori on jo alunperin yksin viihtyvä, niin toki tilanne olisi silloin eri.
Ennen oli pakko nähdä ihmisiä jos halusi puhua kenelläkään. Nykyään sosiaalisen kanssakäymisen voi myös hoitaa internetin välityksellä. Jos koko viikon on tekemisissä työkavereiden kanssa sekä kavereiden ja tuttujen kanssa Whatsappin tai muun somen välityksellä niin kuinka kova tarve sitä enää on viikonloppuna nähdä? Tai varsinkaan joka viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vanhemmat ette tiedäkään mitä tuon ikäiset "nuoret" puuhaa :D :D
Avaatko? Rupes kiinnostaa
sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu intenetin välityksellä, on instat ja tiktokit ja muut somet. siellä jutellaan ihmisille ja ei tavata ketään, tai tosi harvoin. Voihan tämä vaikuttaa syrjäytymisellä mutta ajat ei ole enää niinkuin ennen vanhaan.
Vähän ohis, mutta jos sä vaan seuraat ihmisiä igssä ja katselet tiktokkeja niin ei sitä kyllä saisi sosiaaliseen elämään sekoittaa.
Ja sosiaalisessa virtuaalikanssakäymisessä on vain se nega, että eihän siellä kukaan 'aito oma itsensä' Ile. Sieltä syntyy vain vääristyneitä käsityksiä siitä minkälainen 'pitäisi olla' ollakseen hyväksytty ja jos on huono itsetunto niin siellä se vaan huononee... vahvat pärjää aina, mutta harva meistä ihmisistä pärjää aidosti erakkona, ilman konkreettisia 'tärkeitä ihmisiä' elämässä, siis ihmisiä, joille sä olet jollain lailla tärkeä omana itsenäsi.
Ja on kyllä aika luonnollista, ettå vanhemmat kantaa tästäkin huolta, vaikka miten tietää, että 'maailma on muuttunut'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tää provo on. Oikeesti se tyttö on joku viisas menestyvä ministeri
Olisikin, mutta on valtiolla konttorihommissa.
Ap
No nyt ainakin tiedän että aloitus on provo. Ei valtiolla ole pitkään aikaan ollut mitään mystisiä "konttorihommia". Palkeet hoitaa palkka-asiat, Valtori ICT-tuen. Valtiolla on nykyään asiantuntijatehtäviä jotka vaativat akateemisen loppututkinnon. Mitään kahvinkeittäjiä yms. juoksupoikia ei todellakaan ole. Ministerien ja kansialpäälliköiden sihteerit taas on kovatasoisia ammattilaisia.
Valtiolla konttorihommissa saattaisi olla vaikkapa joku ihan 'osastosihteeri' jossain sairaanhoitopiirille tai 'opintosihteeri' työväenopistolla, tai vaikkap se Palkeen palkkakuittien lähettäjä. - mut niin tai näin, ap voi hieman helpommin hengittää jos tytär kuitenkin käy töissä - pakko lähteä ulos ovesta, ei pysty täysin erakoitumaan ja esim vakava masennus kyllä huomattaisiin töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vanhemmat ette tiedäkään mitä tuon ikäiset "nuoret" puuhaa :D :D
Avaatko? Rupes kiinnostaa
sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu intenetin välityksellä, on instat ja tiktokit ja muut somet. siellä jutellaan ihmisille ja ei tavata ketään, tai tosi harvoin. Voihan tämä vaikuttaa syrjäytymisellä mutta ajat ei ole enää niinkuin ennen vanhaan.
Vähän ohis, mutta jos sä vaan seuraat ihmisiä igssä ja katselet tiktokkeja niin ei sitä kyllä saisi sosiaaliseen elämään sekoittaa.
Ja sosiaalisessa virtuaalikanssakäymisessä on vain se nega, että eihän siellä kukaan 'aito oma itsensä' Ile. Sieltä syntyy vain vääristyneitä käsityksiä siitä minkälainen 'pitäisi olla' ollakseen hyväksytty ja jos on huono itsetunto niin siellä se vaan huononee... vahvat pärjää aina, mutta harva meistä ihmisistä pärjää aidosti erakkona, ilman konkreettisia 'tärkeitä ihmisiä' elämässä, siis ihmisiä, joille sä olet jollain lailla tärkeä omana itsenäsi.
Ja on kyllä aika luonnollista, ettå vanhemmat kantaa tästäkin huolta, vaikka miten tietää, että 'maailma on muuttunut'
Mun tyttö ainakin sanoi että sillä on nettiystäviä, puhuu niiden kanssa nettikamerra jne.. En sitten tiedä lasketaanko tuo syrjäytymiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vanhemmat ette tiedäkään mitä tuon ikäiset "nuoret" puuhaa :D :D
Avaatko? Rupes kiinnostaa
sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu intenetin välityksellä, on instat ja tiktokit ja muut somet. siellä jutellaan ihmisille ja ei tavata ketään, tai tosi harvoin. Voihan tämä vaikuttaa syrjäytymisellä mutta ajat ei ole enää niinkuin ennen vanhaan.
Vähän ohis, mutta jos sä vaan seuraat ihmisiä igssä ja katselet tiktokkeja niin ei sitä kyllä saisi sosiaaliseen elämään sekoittaa.
Ja sosiaalisessa virtuaalikanssakäymisessä on vain se nega, että eihän siellä kukaan 'aito oma itsensä' Ile. Sieltä syntyy vain vääristyneitä käsityksiä siitä minkälainen 'pitäisi olla' ollakseen hyväksytty ja jos on huono itsetunto niin siellä se vaan huononee... vahvat pärjää aina, mutta harva meistä ihmisistä pärjää aidosti erakkona, ilman konkreettisia 'tärkeitä ihmisiä' elämässä, siis ihmisiä, joille sä olet jollain lailla tärkeä omana itsenäsi.
Ja on kyllä aika luonnollista, ettå vanhemmat kantaa tästäkin huolta, vaikka miten tietää, että 'maailma on muuttunut'
Ei kaikilla ole tärkeitä ihmisiä elämässä, jotka välittää. Ei mullakaan ole koskaan ollut. Silti olen suoriutunut elämästä ihan mallikaasti kun on työ ja koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä sun tyttären pitäisi sitten muka olla tällä hetkellä tekemässä?
Harratasmassa seksiä ja käyttämässä päihteitä varmaan
Ja kauan tuotakin elämänvaihetta täytyy elää? Itse harrastin seksiä, bailasin ja käytin päihteitä ikävuodet 16-24. Sen jälkeen ei enää ole kiinnostanut mikään noista vaan viihdyn mielummin kotona.
n26
Et harrasta seksiä enää? Ei tuo ihan normaalilta kuulosta
Ei ole parisuhdetta. Irtoseksi tuntemattoman kanssa ei kiinnosta.
n26
Sentään leipoo pullaa! Oma juo kaljaa, syö juustomaksuja ja katsoo Youben videoita. Töissäkin lakkasi käymästä ja sai karenssia. 26vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vanhemmat ette tiedäkään mitä tuon ikäiset "nuoret" puuhaa :D :D
Avaatko? Rupes kiinnostaa
sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu intenetin välityksellä, on instat ja tiktokit ja muut somet. siellä jutellaan ihmisille ja ei tavata ketään, tai tosi harvoin. Voihan tämä vaikuttaa syrjäytymisellä mutta ajat ei ole enää niinkuin ennen vanhaan.
Vähän ohis, mutta jos sä vaan seuraat ihmisiä igssä ja katselet tiktokkeja niin ei sitä kyllä saisi sosiaaliseen elämään sekoittaa.
Ja sosiaalisessa virtuaalikanssakäymisessä on vain se nega, että eihän siellä kukaan 'aito oma itsensä' Ile. Sieltä syntyy vain vääristyneitä käsityksiä siitä minkälainen 'pitäisi olla' ollakseen hyväksytty ja jos on huono itsetunto niin siellä se vaan huononee... vahvat pärjää aina, mutta harva meistä ihmisistä pärjää aidosti erakkona, ilman konkreettisia 'tärkeitä ihmisiä' elämässä, siis ihmisiä, joille sä olet jollain lailla tärkeä omana itsenäsi.
Ja on kyllä aika luonnollista, ettå vanhemmat kantaa tästäkin huolta, vaikka miten tietää, että 'maailma on muuttunut'Ei kaikilla ole tärkeitä ihmisiä elämässä, jotka välittää. Ei mullakaan ole koskaan ollut. Silti olen suoriutunut elämästä ihan mallikaasti kun on työ ja koulutus.
Olet suoriutunut, mutta oletko nauttinut? Minusta on todella surullista jos ihmisellä ei ole läheisiä, jotka välittää. Mahtaa olla ulkopuolinen tunne tässä maailmassa.
Erakoituminen on huolestuttava trendi, vaikka muutama introvertti täällä muuta yrittää väittää. Ei ole normaalia eikä mielenterveydelle hyväksi se että ei tapaa ihmisiä livenä.
Minäkin olisin huolissani tuossa tilanteessa.
Ongelma on Suomessa kulttuurinen. Täällä on aivan liikaa sosiaalisesti kyvyttömiä ihmisiä, joten seuraa on vaikea löytää. Itse lasken päiviä siihen että voin taas muuttaa pois, sellaiseen maahan jossa ihmiset ovat normaaleja. Onneksi korona vihdoin hellittää niin pääsen takaisin oikeiden ihmisten pariin.
En minäkään äidille tiliä tehnyt naimapuuhistani.
En olisi niin huolissaan syrjäytyneistä yli 25 -vuotiaista, vaan otteensa reaalimaailmaan menettäneistä ja some/virtuaalimaailmaan passivoituneista 15-25 -vuotiaista kasvatuksella siihen hyysätyistä.
Näistä pitäisi kasvaa duunareita ja isojen eläkemassojen tilalle hyppääviä työntekijöitä ja veronmaksajia.
Sote ala kauhuesimerkkinä. Kuka tätä yhteiskuntaa pyörittää seuraavat vuosikymmenet?
Iso massa poistuu ja tilalle ei ole ketään.
Ja ulkomaisen työvoiman huutajat heti hiljaa. Heistä ei ole hyvää kielitaitoa vaativiin suorittaviin, etenkään hoitotöihin.
Miten tässä näin kävi, että somemaailma ja kasvatus syrjäytti kokonaisen sukupolven ulos realismista.
Pelottaa tämän yhteiskunnan tulevaisuuden puolesta.
Vierailija kirjoitti:
No miehistä tulee vaan sydänsuruja niin parempi yksin :D t syrjäytynyt 25-v tyttö
Samaa mieltä mt-naisista ja elätettävistä lapsista.
M25
No itsestäni tuli 25-vuotiaana mukavuudenhaluinen kotihiiri. Biletyksen jätin teineille. Olin liian vanha siihen. Kotona on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Äkkiä joku mies kotiinsa hakkaamaan ja pari varastelevaa pahanilmanlintua kaveriksi.
Näitä jänniksiähän nykynaiset itselleen haalii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te vanhemmat ette tiedäkään mitä tuon ikäiset "nuoret" puuhaa :D :D
Avaatko? Rupes kiinnostaa
sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu intenetin välityksellä, on instat ja tiktokit ja muut somet. siellä jutellaan ihmisille ja ei tavata ketään, tai tosi harvoin. Voihan tämä vaikuttaa syrjäytymisellä mutta ajat ei ole enää niinkuin ennen vanhaan.
Vähän ohis, mutta jos sä vaan seuraat ihmisiä igssä ja katselet tiktokkeja niin ei sitä kyllä saisi sosiaaliseen elämään sekoittaa.
Ja sosiaalisessa virtuaalikanssakäymisessä on vain se nega, että eihän siellä kukaan 'aito oma itsensä' Ile. Sieltä syntyy vain vääristyneitä käsityksiä siitä minkälainen 'pitäisi olla' ollakseen hyväksytty ja jos on huono itsetunto niin siellä se vaan huononee... vahvat pärjää aina, mutta harva meistä ihmisistä pärjää aidosti erakkona, ilman konkreettisia 'tärkeitä ihmisiä' elämässä, siis ihmisiä, joille sä olet jollain lailla tärkeä omana itsenäsi.
Ja on kyllä aika luonnollista, ettå vanhemmat kantaa tästäkin huolta, vaikka miten tietää, että 'maailma on muuttunut'Ei kaikilla ole tärkeitä ihmisiä elämässä, jotka välittää. Ei mullakaan ole koskaan ollut. Silti olen suoriutunut elämästä ihan mallikaasti kun on työ ja koulutus.
Olet suoriutunut, mutta oletko nauttinut? Minusta on todella surullista jos ihmisellä ei ole läheisiä, jotka välittää. Mahtaa olla ulkopuolinen tunne tässä maailmassa.
Tietenkin on ulkopuolinen olo, aina ollut. Vaan minkäs teet. Olen yrittänyt hankkia kavereita nuorempana koulusta, harrastuksista ja töistä eikä siitä ikinä mitään ole tullut. Sisaruksia tai sukulaisia ei ole.
"Ei millään pahalla, mutta muut ikäisensä tekevät kyllä muita harrastuksia lauantai-iltana kuin vaivaavat pullataikinaa."
Ei voi yleistää tuollaista väitettä. Aika moni suomalaisnuori on erakkoluonteinen/introvertti/yksin viihtyvä. T. 28N, joka pelaa ja leipoo viikonloput kotonaan
"Ei millään pahalla, mutta muut ikäisensä tekevät kyllä muita harrastuksia lauantai-iltana kuin vaivaavat pullataikinaa."
Puhut noin oikeasti omasta tyttärestäsi. "Ei millään pahalla"....taitaa olla provo koko ketju
Oletko mun äiti? Ärsyttää kun äiti aina nyyhkii puhelimessa, että miksen muuttaisi lähemmäs häntä niin ei olisi niin yksinäistä, nyyh! Siis tarkoittaa, että minulla on yksinäistä, vaikka en oikeasti kärsi yhtään siitä ja suorastaan tarvitsen vähän hajurakoa läheisriippuvaiseen ja rasittavaan äitiini. Erakkotyyppiset ihmiset oikeasti TARVITSEVAT sitä yksinoloa, kuormittavan työviikon jälkeen ei edes jaksaisi lässyttää turhuuksia toisten ihmisten seurassa.