Kotona yhden lapsen kanssa 3-vuotiaaksi, mitä lusmuilua!
Miten voi millään perustella itselleen, että se vastaa työssäkäyntiä tai on ylipäätään työntekoa?
Kommentit (71)
Minua ihmetyttää se, miksi kaiken täytyy aina olla niin pirun rankkaa? Miksi kilpaillaan siitä kenellä on rankinta ja sitten haukutaan muita? Mitä pahaa siinä on, jos haluaa oikeasti elää ja nauttia lapsensa ensimmäisistä vuosista, jos siihen on mahdollisuus? Kukaan ei tiedä toisten perheiden elämästä yhtään mitään, joten jokainen vastatkoon omista asioistaan. Itse olin lapseni kanssa kolme vuotta kotona ja tein koko ajan väitöskirjaa, mitä en olisi työn ohessa millään pystynyt tekemään. Itse en veisi alle 3-vuotiasta päiväkotiin muuta kuin pakon edessä, mutta en myöskään hauku ja tuomitse niitä, jotka vievät. Jokainen perhe päättää hoitoasiat kuten parhaaksi katsoo eikä se muille kuulu.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole. [/quote] Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain? [/quote] Vakuutus on olemassa ja erossa saa puolet. Lisäksi minä ainakin elän ihan omilla säästöilläni. [/quote] Naivia ajatella että vakuutus + puolet tämän hetkisestä omaisuudesta riittäisi lopun iäksi. Noin yleisesti ottaen, toki suomessa muutama suku on jossa omaisuus kestää yhden sukupolven lusmuilun ja vielä jää perintöäkin.
[/quote]
Sinulla taitaa olla aika yksiulotteinen suhde rahaan?
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 10:54"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole. [/quote] Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain? [/quote] Vakuutus on olemassa ja erossa saa puolet. Lisäksi minä ainakin elän ihan omilla säästöilläni. [/quote] Naivia ajatella että vakuutus + puolet tämän hetkisestä omaisuudesta riittäisi lopun iäksi. Noin yleisesti ottaen, toki suomessa muutama suku on jossa omaisuus kestää yhden sukupolven lusmuilun ja vielä jää perintöäkin.
[/quote]
Minulla on 3 sijoitusasuntoa joista nettoan kuukaudessa 1000e Lisäksi velaton asunto missä asutaan ja perintönä kesämökki minkä voin tarvittaessa myydä.
Vakuutuksista saan puoli miljoonaa, myös lapset saavat oman osuutensa. Lisäksi miehellä (ja minulla) on yritys jonka myymällä saan minimissään puoli miljoonaa jos en ala itse sitä pyörittämään.
tämän lisäksi miehellä on jokin verran omaisuutta jonka saan perintönä.
Luulen että selviäisin näillä varoilla eläkeikään asti:)
[/quote]
Joo, ehkä pitäisi puhua että kotiäideillä pitäisi olla omia tuloja, samapa tuo onko se pääoma- vai palkkatuloa. Sinä pärjäät varmasti, mutta suurimmalla osalla ei ole tuollaista omaisuutta takana.
Mutta kannattaa silti miettiä, olisiko sinulla tuollaista omaisuutta/perintöä jos kukaan suvustasi ei olisi tehnyt töitä ja säästänyt, jos kaikki olisi vain hengannut kotona koska se on kivaa.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole. [/quote] Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain? [/quote] Vakuutus on olemassa ja erossa saa puolet. Lisäksi minä ainakin elän ihan omilla säästöilläni. [/quote] Naivia ajatella että vakuutus + puolet tämän hetkisestä omaisuudesta riittäisi lopun iäksi. Noin yleisesti ottaen, toki suomessa muutama suku on jossa omaisuus kestää yhden sukupolven lusmuilun ja vielä jää perintöäkin.
[/quote]
Sinulla taitaa olla aika yksiulotteinen suhde rahaan?
[/quote]
Ja perustelut kiitos.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 10:35"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole.
[/quote]
Mua on aina vähän ihmetyttänyt tällaiset ihmiset. Eikä teillä ole yhtään kunnianhimoa? Ettekö halua olla mitään? Mitään muuta kuin kotiäiti ja elättivaimo? Itselleni on ainakin hyvin tärkeää päästä toteuttamaan itseäni, vaikuttamaan johonkin, TEHDÄ JOTAIN. Eikö teillä todellakaan ole mitään intohimoa? Vai onko perheen pyörittäminen se intohimo? En käsitä.
[/quote]
Katsos kun esim olen reilu 30 v nainen, ja saanut jo toteuttaa itseäni. Muutin 16 v kotoa, opiskelin akateemisen tutkinnon, ollut 25 v. asti oman alan töissä, edennyt uralla johtotehtäviin. Nyt on aivan mahtavaa pitää hengähdystaukoa urasta ja nauttia oman lapsen kasvusta ja kiireettömästä arjesta. Voi kuule vaikka työelämä on ollut jännittävää, tiedän jo nyt, että näitä ihania hetkiä lapseni kanssa tulen vanhuuden päivinäni vaalimaan tai jos kuolisin huomenna päivääkään lapseni kanssa en vaihtaisi pois!
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:01"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 10:37"] [quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:43"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 09:36"]Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole. [/quote] Mitä jos miehellesi sattuisi jotain, millä sitten pärjäisit? Ja siis yleistäen, millä ylipäänsä kotona monta vuotta oleva työelämästä vieraantunut kotirouva elättää perheensä jos miehelle tai avioliitolle kävisi jotain? [/quote] Vakuutus on olemassa ja erossa saa puolet. Lisäksi minä ainakin elän ihan omilla säästöilläni. [/quote] Naivia ajatella että vakuutus + puolet tämän hetkisestä omaisuudesta riittäisi lopun iäksi. Noin yleisesti ottaen, toki suomessa muutama suku on jossa omaisuus kestää yhden sukupolven lusmuilun ja vielä jää perintöäkin. [/quote] Sinulla taitaa olla aika yksiulotteinen suhde rahaan? [/quote] Ja perustelut kiitos.
[/quote]
Perustelut löytyvät sinun kommentistasi. "...riittäisi lopun iäksi...".
On hölmöä ja ylimielistä ap:lta ja kumppaneilta kuvitella, että kotiäidit eivät ottaisi mm. eläkekertymää huomioon valintojaan tehdessään.
Olen erittäin tietoinen ottamastani talousrasitteesta. Mut So What? Sijoitukset tuottaa kyllä eläkkeelleni mukavan lisän. Ehkä hieman nurinkurisesti kun en ole rahasta, urasta, kulutuksesta ja "yhteiskunnan tuottavana osana" olemisesta niin kovin kiinnostunut, mulle jää aika sievoinen summa kuussa säästöön niiltä ajoilta, kun olen töissä. Nyt kun olen kotona, ei säästöön jää kenelläkään mitään, mutta toisaalta säästöihin ei tarvitse myöskään koskea (enkä sitä suostuisi tekemäänkään).
Kenenkään en pienelläkään eläkkeellä ole kuullut valittavan että tuli vietettyä aikaa lasten kassa, sen sijaan hyväeläkkeiset uraihmiset ovat joskus sanoneet katuvansa sitä että laittoivat lapset jo pienenä hoitoon. Päiväkotiin luotan kyllä joten kukin tehkööt omat valintansa. Itse olen onnellisempi tehden vähemmän töitä, ja oho, suomessahan tämä on vielä ihan laillinen valinta.
Itkekää vaan te työmatkoineen 50-tuntista viikkoa tahkoavat. En ymmärrä, miten päätökseni teitä liikuttaa.
Velaton asunto
velaton kesämökki
kaksi velatonta kaksiota joista vuokratuloa
säästössä 50 000e
henkivakuutus
Uskallan ottaa riskin ja olla kotona 7 vuotta kunnes lapseni menevät kouluun, jos se ei kannata en usko että siltikään kadun sitä että olen saanut itse hoitaa lapseni ja nähdä heidän kasvavan ensimmäiset 7 vuotta.
lapsilleni minun kotona oloni ei ole lusmuilua ja av-mamman katkeralla mielipiteellä ei ole mitää väliä:)
"Ap, katsos kun joillakin on varaa olla kotona vaikka lasten kouluikään asti, tai pidempäänkin. Kuten minulla. Asun ulkomailla, mies tienaa erittäin hyvin ja olen ollut molempien lasten kanssa kouluikään asti kotona. Sitten olen tehnyt puolipäiväistä työtä, sitäkin ihan omaksi huvikseni, pakko ei ole. [/quote]
Mua on aina vähän ihmetyttänyt tällaiset ihmiset. Eikä teillä ole yhtään kunnianhimoa? Ettekö halua olla mitään? Mitään muuta kuin kotiäiti ja elättivaimo? Itselleni on ainakin hyvin tärkeää päästä toteuttamaan itseäni, vaikuttamaan johonkin, TEHDÄ JOTAIN. Eikö teillä todellakaan ole mitään intohimoa? Vai onko perheen pyörittäminen se intohimo? En käsitä."
Todellisuudessa vain hyvin harvalla työssäkäyvällä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, vaan työkuva tulee ylemältä organisaatiosta, oli työntekijä kuinka lahjakas tai kunnianhimoinen tahansa. Suurin osa tekee rutiinihommia päivästä toiseen, saamatta siitä juuri mitään itselleen, myös rahallisesti.
Silloin kun ihminen on oman itsensä ja aikansa herra, itsensä toteuttamiseen mahdollisuudet ovat paljon suuremmat ja voi tehdä mitä lystää ja myös vaikutusmahdollisuudet ovat paljon suuremmat ja saada elämälleen sisältöä, jopa yhteiskunnallista arvostusta esim. järjestöjen, säätiöiden jne. toiminnassa.
Eikä kaikki todellakaan kaipaa kunnianhimoa tai yhteiskunnallista arvostusta, vaan heille riittävät hyvät ihmissuhteet, hyväntekeväisyys, perhe-elämä, itsensä toteuttaminen jne.
Jostakin syystä, jotkut hehkuttavat työssäkäynnin merkitystä, mutta samaan aikaan monet kuitenkin haluaisivat enemmän vapaa-aikaa työelämästä - pitkiä lomia, lyh.työaikoja. Mistähän syystä? Siinä on jokin ristiriita.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:07"]
Velaton asunto
velaton kesämökki
kaksi velatonta kaksiota joista vuokratuloa
säästössä 50 000e
henkivakuutus
Uskallan ottaa riskin ja olla kotona 7 vuotta kunnes lapseni menevät kouluun, jos se ei kannata en usko että siltikään kadun sitä että olen saanut itse hoitaa lapseni ja nähdä heidän kasvavan ensimmäiset 7 vuotta.
lapsilleni minun kotona oloni ei ole lusmuilua ja av-mamman katkeralla mielipiteellä ei ole mitää väliä:)
[/quote]
Silti saat samat tuet eli yhteiskunnan kannalta eroa ei ole. Sossua ei tietty saa.
Kahden tunnin pesukoneohjelma on kaksi tuntia kotityötä tilastoissa.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:07"]
Velaton asunto
velaton kesämökki
kaksi velatonta kaksiota joista vuokratuloa
säästössä 50 000e
henkivakuutus
Uskallan ottaa riskin ja olla kotona 7 vuotta kunnes lapseni menevät kouluun, jos se ei kannata en usko että siltikään kadun sitä että olen saanut itse hoitaa lapseni ja nähdä heidän kasvavan ensimmäiset 7 vuotta.
lapsilleni minun kotona oloni ei ole lusmuilua ja av-mamman katkeralla mielipiteellä ei ole mitää väliä:)
[/quote]
Silti saat samat tuet eli yhteiskunnan kannalta eroa ei ole. Sossua ei tietty saa.
Kahden tunnin pesukoneohjelma on kaksi tuntia kotityötä tilastoissa.
[/quote]
Täällä taidettiikin jo kertoa se, että kotihoidontuki lapsesta maksaa yhteiskunnalle vähemmän kuin päivähoidon järjestäminen.
Voisimmekin itse asiassa kääntää asian niin, että mites ihmeessä vaadit meitä maksamaan sinun hoitosi niin että pääset rikastumaan ja kerryttämään sitä eläkettäsi samalla kun me kotiäidit raadetaan lastemme hoitajina kotona ja jäädään pienen kotihoidontuen varaan?
Mulle oikeesti ihan sama, mut argumentointisi on löyhää.
Jotkuu taitaa olla vähän katkeria?
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:07"]
Velaton asunto
velaton kesämökki
kaksi velatonta kaksiota joista vuokratuloa
säästössä 50 000e
henkivakuutus
Uskallan ottaa riskin ja olla kotona 7 vuotta kunnes lapseni menevät kouluun, jos se ei kannata en usko että siltikään kadun sitä että olen saanut itse hoitaa lapseni ja nähdä heidän kasvavan ensimmäiset 7 vuotta.
lapsilleni minun kotona oloni ei ole lusmuilua ja av-mamman katkeralla mielipiteellä ei ole mitää väliä:)
[/quote]
Silti saat samat tuet eli yhteiskunnan kannalta eroa ei ole. Sossua ei tietty saa.
Kahden tunnin pesukoneohjelma on kaksi tuntia kotityötä tilastoissa.
[/quote]
Tottakai saan samat tuet kuin muutkin jotka hoitavat lapsensa kotona kolme vuotiaaksi. kotona oleva äiti tekee hieman muutakin kuin pesee pyykkiä:)
kyllä tämä kotona olo ihan työstä käy kun kasvattajana ei toimi televisio tai tietokone.
"Hassua. Mies raataa ansiotyössä ja maksaa veroistaan kotona vuosia viihtyvän naisen tuet sekä elättää perheensä vuosikaudet kun nainen on kotona ja nyt naisen erotilanteessa pitäisi saada jonkinlaista tasoitusta. Niinhän se saakin eli puolet pääosin miehen ansiotyöllään ansaitsemasta yhteisestä omaisuudesta. Kenen pitäisi maksaa palkkaa sinulle siitä, että peset omat pyykkisi? Minusta holhousyhteiskunta on mennyt siinä vaiheessa hitusen liian pitkälle"
Ei minua ole kukaan tarvinnut elättää, sillä omaisuutta ja pääomatuloja oli jo ennen avioliittoa. Mitä tulee pyykinpesuun, meillä minä pesin myös miehen ja lasten pyykit, petasin pedit, tein ruuat miehelleni, hoidin lapset (myös miehen osuuden) ja siksi miehestä oli reilua se huomioida myös rahallisesti, koska lapset olivat myös miehen ja sitä sanotaan vastuunottamiseksi.
Toinen vaihtoehto olisi tietysti minun lähteä työelämään ja maksaa puoliksi mieheni kanssa lastenhoidosta, siivouksesta jne. mutta meistä olisi ollut hölmöläisten hommaa ja meistä ratkaisu oli paras mahdollinen, kun siihen meillä oli mahdollisuudet ja näin meillä molemmilla oli runsaasti vapaa-aikaa viettää toistemme ja lastemme kanssa.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 10:01"]
Mammojen kotonaolo on yksi syy nykyisiin vaikeuksiin Anders Borgin mielestä.
"Suomalaiset naiset eivät tee riittävästi töitä. Tilanne on näin etenkin silloin, kun lapset ovat pieniä", sanoo Suomen taloudesta raporttia kirjoittava Ruotsin ex-valtiovarainministeri Anders Borg.
Borg viittaa hoitovapaajärjestelmään, jota ei muissa Pohjoismaissa tunneta. Tästä syystä myös pienten lasten äitien työssäkäynti on Suomessa muita Pohjoismaita vähäisempää."
Miksi suomalaismamma olisi pohjoismaisittain poikkeus. Juhana Vartiainen mm. on puhunut samasta asiasta.
[/quote]
Ja molemmat arvostelijat miehiä, kuinkas muuten.
Minusta oli ihana olla lasten kanssa kotona, mielestäni se oli aivan korvaamatonta ja ihanaa aikaa. Lapset kasvaa niin äkkiä.
Ei kolme vuotta edes ole paljon, kyllä töitä ehtii tehdä!
Paremmin mielin voin muistella lasten kanssa vietettyä aikaa, kuin aikaa töissä.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 10:01"]
Mammojen kotonaolo on yksi syy nykyisiin vaikeuksiin Anders Borgin mielestä.
"Suomalaiset naiset eivät tee riittävästi töitä. Tilanne on näin etenkin silloin, kun lapset ovat pieniä", sanoo Suomen taloudesta raporttia kirjoittava Ruotsin ex-valtiovarainministeri Anders Borg.
Borg viittaa hoitovapaajärjestelmään, jota ei muissa Pohjoismaissa tunneta. Tästä syystä myös pienten lasten äitien työssäkäynti on Suomessa muita Pohjoismaita vähäisempää."
Miksi suomalaismamma olisi pohjoismaisittain poikkeus. Juhana Vartiainen mm. on puhunut samasta asiasta.
[/quote]
Ja molemmat arvostelijat miehiä, kuinkas muuten.
[/quote]
Kyllä tästä kannattaa sukupuolikysymys tehdäkin. Miten Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa pärjätään lyhyemmillä vapailla? Anyone?
Pyykinpesu on vain esimerkki miten niitä kotityötunteja kertyy.
Aloittajalla on täysi oikeus mielipiteeseensä. Itse puolestani ole sitä mieltä, että jos lusmuilusta halutaan puhua, sellaista on jos hommaa ensinnäkin vain yhden lapsen ja sitten sen kanssa ei voi jäädä kotiin ollenkaan vaan jo alle 1-vuotias työnnetään kodin ulkopuolelle hoitoon jonnekin isoon ryhmään, jonne sen ikäiset ei yksiselitteisesti kuulu laisinkaan.
En tiedä yhen lapsen kotiäideistä, mutta itse suurperheen kotiäitinä (tällä hetkellä, myös muusta on kokemusta ja koulutus löytyy) voin kertoa, että tähän hommaan ei kaikista ole, eikä tämä työ sovi etenkään laiskoille tai lusmuille ihmisille.
Olisin minäkin ollut kotona siihen asti kunnes lapsi olisi ollut 3 tai vaikka kouluikään asti.
Oli pakko palata töihin lapsen ollessa 1,5v.(itsellä pajon velkaa maksettavana) olkaa ihmeessä niin kauan kotona kuin suinkin pystytte.lapset ovat vain hetken pieniä ja töitä ehdit kyllä elämässä vielä tarpeeksi tehdä.