Muita, jotka haluaisivat palata takaisin aikaan ennen lapsia?

Joo välillä

Täällä! Mutta olen niin onnekas että minulta löytyy ystävä joka auttaa minua jaksamaan ja on myös itse samassa tilanteessa. Hänen kanssa voi puhua ja purkaa mieltä ja tiedän että hän ymmärtää ja ei tuomitse. Tuo tunne tulee ja menee, kyllä se lopulta helpottaa. Tsemppiä sinne!!

Ei. mun elämä ei ollut niin hääviä ennen lapsia, kun sain esikoisen, sain syyn elää. Lasten vuoksi jaksan nousta aamulla sängystä ja lähteä töihin. Kyllä tuo jatkuva migreeni on sellainen ongelma johon kannattaisi puuttua, lasten metelöintiä ei voi mitenkään kokonaan saada pois, mutta ehkä sen migreenin saisi lääkkeillä tai jollain kuriin? 

Olin 28v kun sain esikoisen, siihen mennessä olin elänyt hyvin antoisaa nuoruutta, olin taistellut traumani pois ja kituuttanut opintotuella, matkustellut ja reppureissannut. Se aika on nyt eletty ja nyt eletään äidin arkea. Omaa lapsuutta kaipaan jos jotakin, vähän liian nopeaan jouduin kasvamaan.

Joo ja en. Esim. moottoripyörämatkailu olisi helpompaa ilman lapsia, mutta kyllä sekin toisaalta onnistuu lasten kanssa sitten, kun he ovat isompia. Mä sain elää sitä lapsetonta elämää ihan tarpeeksi, en sitä oikeastaan kaipaa. Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa, nyt on siis se vaihe, kun lapset ovat pieniä, ja siinä on ihmettä ja ihastelemista kerrakseen.

Joskus on sellaisia hetkiä että joo. Aamut varsinkin. Mutta kyllä toi meidän vekara on niin huipputapaus että paljon jäisin ilman jos häntä ei olisi.

joo kyllä. oli niin ihanaa käydä vielä töissä, ja kun tuli töistä ja oli edessä pari arkivapaata, ni tiesi että ei oikeasti tarvinu tehä yhtään mitään!! käydä illemmalla siwasta hakemassa vaikka mäyräkoira, tissutella parvekkella tupakkaa poltellen ja hyvää kirjaa lukien... ai että mä joskus sitä ikävöin!! toki olin jo 27v ku ekan sain, että sinänsä ihan ehdin elää ennen lapsia, plus miehen kanssa oltiin joku 8v ennen lapsia, että senkin kanssa ehittiin olla ihan riittävästi kahestaan :) no, nyt on tämä elämänvaihe, ja sitten joskus kaipaan tätä, toki nytkin siitä nauttien :) (mutta tosiaan joskus kun on taas vauvan kanssa saanut valvoa, ja esikoinen herättää puol 7, ni ois kiva lentää vaikka raketilla kuuhun)!!

Haluan! Ennen lapsia olin varma, että olen kokenut riittävästi. Vasta lasten synnyttyä olen tajunnut mitä kaikkea olisinkaan halunnut tehdä. Muutenkin tuntuu, että ovet sulkeutuvat yksi kerrallaan ja tulevaisuuden mahdollisuudet haihtuvat ilmaan. Nyt olen keksinyt alan mitä haluaisin opiskella, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei ole mitään järkeä edes haaveilla alanvaihdosta. Vauva on valvottanut kohta vuoden ja olen todella väsynyt.