Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen että mikä määrä on soveliasta syödä treffikumppanin edessä? Pitääkö esittää olevansa täynnä, vaikkei ole?

Täh? Mies toki törppö ja nainen sai sen tietää heti. Minä syön buffassa niin paljon kun jaksan ja haluan, siksi se on buffa.

Minä syön just sen verran kun huvittaa enkä aio tuollaisia miettiä. Jos siihen on jotain sanomista on paras jatkaa eri suuntiin. Ja "laihduta, läski" -huutelijoille tiedoksi että olen normaalipainoinen.

Ei tietenkään. Syöt niin paljon kuin jaksat

Kyllähän se ahmiminen antaa huonon ensivaikutelman. Itse syön aina suhteen alussa niin vähän että miehet ihmettelee elänkö pelkästään ilmalla, vasta kun ollaan yhteen muuton tasolla  alan hiljalleen isontaa annoksia. En myöskään voi   kuvitella sanovani miehelle, jota tuskin tunnen että ku settaa tai pas kattaa, vaan kerron käyväni naistenhuoneessa. Miehet haluavat naisellisen viehättävän naisen eivätkä porsasta!

I

Tästä on tehty tutkimuksia että treffeillä jos deitti ei syö tai syö hyvin huonosti, vähän, niin hän on kiinnostunut seuralaisestaan. Jos deitti taas syö normaalilla ruokahalulla niin kiinnostusta kumppaniin ei ole. Ei tarvitse sievistellä eikä esittää. Tunnistan itseni 😊

Vierailija kirjoitti:

Minä syön just sen verran kun huvittaa enkä aio tuollaisia miettiä. Jos siihen on jotain sanomista on paras jatkaa eri suuntiin. Ja "laihduta, läski" -huutelijoille tiedoksi että olen normaalipainoinen.

"normaali" bmi lienee nykykehopositiivisuuden aikana noin 40

Söisin niin paljon, että nälkä lähtee. Hyvää ruokaa ravintolassa vaikka vähän enemmänkin. Ylipäätään en pidä ihmisistä, jotka kommentoivat toisten syömisiä tai syömättömyyksiä. Moista törppöä en deittailisi. - Nainen, bmi 19,5

Muistan kun menin hänen luokseen ja katsoin sitä lautasta täynnä ranskalaisia. Ne upposivat naiseen ja järkytyin kun eikun uutta lautasta hakemaan...

Jossei buffassa saa syödä niin paljon kuin jaksaa, niin miksei tuo pariskunta mennyt jonnekin gourmet-hampurilaispaikkaan, jossa nenän eteen tuodaan yksi annos ja se on sitten laatua koko rahan edestä? Buffassa määrä ja valikoima korvaa aina laadun.

Olen buffassa aina syönyt mieheni pöydän alle, vaikka olen hoikka tyttö. Jos tuohon parisuhde kaatuisi, niin mitä väliä, jollain luuserilla on?

Vierailija kirjoitti:

Tästä on tehty tutkimuksia että treffeillä jos deitti ei syö tai syö hyvin huonosti, vähän, niin hän on kiinnostunut seuralaisestaan. Jos deitti taas syö normaalilla ruokahalulla niin kiinnostusta kumppaniin ei ole. Ei tarvitse sievistellä eikä esittää. Tunnistan itseni 😊

Sama täällä. Stressi/jännitys vie minulla ruokahalun täysin, ja kiinnostavan miehen kanssa treffeillä en saa juuri mitään putoamaan! Kerrankin hävetti oikein, kun tilasin ensitreffeillä risottoruoan, ja se olikin sellainen vaaaaltava saavillinen (no iso kulhollinen oikeasti). Enhän minä saanut siitä syötyä juuri mitään ja jouduin lopuksi palauttamaan annoksen lähes koskemattoman näköisenä. Mutta kun ei vaan saa alas, kun jännittää!

Nyt asutaan miehen kanssa yhdessä ja ruoka maistuu normaalisti 🤗

Ihan normaalisti syön, ei kiinnosta esittää mitään. Ja näkisipähän heti jos toinen siitä valittaa, en halua puolisoa joka puuttuu syömisiini.

Jos tapailuvaiheessa/tutustuessa ei halua (tai voi) olla oma itsensä niin miten suhteesta voisi tulla mitään?

Kaikki menee vaan pieleen ja siinä hukkaa omaa ja toisen aikaa jos (yrittää) esittää erilaista/parempaa kuin mitä todellisuudessa on.

Tutustumassahan siellä ollaan ni se syödään mitä yleensäkin. Miksi mä haluaisin treffeillä esittää jotain roolia?

LiliMay kirjoitti:

Kyllähän se ahmiminen antaa huonon ensivaikutelman. Itse syön aina suhteen alussa niin vähän että miehet ihmettelee elänkö pelkästään ilmalla, vasta kun ollaan yhteen muuton tasolla  alan hiljalleen isontaa annoksia. En myöskään voi   kuvitella sanovani miehelle, jota tuskin tunnen että ku settaa tai pas kattaa, vaan kerron käyväni naistenhuoneessa. Miehet haluavat naisellisen viehättävän naisen eivätkä porsasta!

I

Mä oon ihan normaali ihminen, en mikään nukke tai eläin. Etsin ihmistä, joka etsii ihmistä.

Treffeillä ei kannata esittää yhtään mitään ellei sitten ole valmis esittämään koko loppuelämänsä. En kyllä kannata myöskään sellaisen ihmisen tapailua, jonka edessä tuntee tarvetta esittämiselle.

Toinen tapaaminen nykyisen puolisoni kanssa oli autoretki erääseen Unescon maailmanperintökohteeseen. Miehen ehdotus, joten minä vuorostaan ehdotin, että käydään matkalla syömässä ja minä tarjoan ruoat. Kävimme pizzalla eikä tullut kyllä mieleenikään jättää pizzaa syömättä esittääkseni jotain. Se  oli kuitenkin useamman tunnin reissu, vaikkei maantieteellisesti kovin kaukana ollutkaan, ja olin oikeasti paluumatkalla jo nälkäinen..

En kyllä myöskään jännittänyt yhtään, en tilannetta (treffejä) enkä häntä.