On tämä kun pitää miettiä, että kehtaanko hakea lisää sairauslomaa
Meni olkapää töissä ja olen nyt ollut kaksi viikkoa sairauslomalla. Samalla olkapäässä huomattiin ahtautta joka on voinut edes auttaa, että se nyt sitten pamahti. Onhan se aina välillä kipuillut, mutta sen kanssa on pärjännyt.
Olen hoitoalalla töissä ja tiistaina pitäisi töihin. Mua kuitenkin epäilyttää töihin meno ja olkapään kestävyys. Ei se saisi pettää kesken kaiken, kyse on kuitenkin potilasturvallisuudestakin. Käyn fyssarilla ja teen kotonakin jumppaa, mutta aina se kipeytyy pahasti jumpan jälkeen. Joitakin fyssarin katsottuja liikkeitä olen jättänyt pois fyssarin ohjeesta koska ne teki niin kipeää. Fysioterapian avulla tässä nyt yritetään saada olkapää kuntoon, että ei tarvitsisi leikata. Lääkäri sanoi, että on pitkä prosessi.
Töissä on kamala tilanne kun sijaisia ei tahdo saada ja poissaoloja muillakin kuin mulla. Mutta kai se on se oma terveys mitä tässä nyt pitäisi miettiä. Jos menen liian aikaisin töihin, niin voi vain mennä pahemmaksi olkapää ja tulla vieläkin pidempi poissaolo sen takia. Mutta silti mietin, että kehtaanko mä oikeasti olla pois... Liian tunnollista tuntea syyllisyyttä sairauslomasta? Tunne, että olenko nyt pois liian pienestä syystä.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Tuntemieni olkapäävaivaisten hoitajien kokemuksen pohjalta suosittelen, että alat pohtia siirtymistä toisenlaisiin tehtäviin. Jos hoidat vuodepotilaita, olkapää ei välttämättä tule enää koskaan täysin kuntoon, vaan pahenee ajan myötä. Jos olet sh, toisenlaisia tehtäviä on melko helppo löytää, kun hoitajista on nyt niin pulaa. Sellaisia töitä siis, missä et enää nostele potilaita. Lähärikin voi varmaan suunnata muunlaisiin tehtäviin.
Mä olen lähihoitaja vanhustyössä. Meillä on useita vuodepotilaita. Asumme pienellä paikkakunnalla jossa hoitoalan suurin työllistäjä on vanhustyö ja vaikea saada muita hoitoalan töitä. Niihin on kova tunku ja paikat aina täynnä, harvoin vapautuu paikkoja.
Sen unohdin kertoa, että välillä olkapäähän tulee äkillinen kipu. Aivan kuin veitsellä iskettäisiin.
Sairausloma? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemieni olkapäävaivaisten hoitajien kokemuksen pohjalta suosittelen, että alat pohtia siirtymistä toisenlaisiin tehtäviin. Jos hoidat vuodepotilaita, olkapää ei välttämättä tule enää koskaan täysin kuntoon, vaan pahenee ajan myötä. Jos olet sh, toisenlaisia tehtäviä on melko helppo löytää, kun hoitajista on nyt niin pulaa. Sellaisia töitä siis, missä et enää nostele potilaita. Lähärikin voi varmaan suunnata muunlaisiin tehtäviin.
Mä olen lähihoitaja vanhustyössä. Meillä on useita vuodepotilaita. Asumme pienellä paikkakunnalla jossa hoitoalan suurin työllistäjä on vanhustyö ja vaikea saada muita hoitoalan töitä. Niihin on kova tunku ja paikat aina täynnä, harvoin vapautuu paikkoja.
Sen unohdin kertoa, että välillä olkapäähän tulee äkillinen kipu. Aivan kuin veitsellä iskettäisiin.
Ei sinne töihin kannata tuossa kunnossa mennä. Lääkäri on varmaan samaa mieltä. Tässä nyt on aistittavissa taas hoitoalan ihmisten itsensä uhraamista, ikäänkuin pakko mennä töihin ja pelastaa tilanne ja koko Suomi, vaikka oma terveys pettää. Ei näin. Hoida itsesi kuntoon, ja jos se ei onnistu tuossa työssä, jää pois tai vaihda alaa.
Ja siis, jos se olkapää ns lopullisesti pettää niin sitten sinun on vain pakko keksiä jotain muuta koska ethän voi olla nostelua vaativassa työssä jos et voi nostaa, vaikka haluaisitkin.
Meillä on aina onnistunut kevennetty työ. Kun olin ranneleikkauksessa, toipumisvaiheessa sain osasairauslomaa. Moni ei edes tiedä siitä mahdollisuudesta. En enää muista, miten päin ne prosentit meni 60/40%. Ehkä olin 60% töissä tai sitten 40% ja loput saikulla. Työ oli muutaman viikon ajan kevennettyä: osallistuin syöttämiseen, laitoin ruokaa tarjolle, seurustelin asukkaiden kanssa, tein käytännössä kaikki vuoron asiakaskirjaukset, tein ruoka- ja kauppatilaukset yms. En osallistunut asiakkaiden siirtoihin, suihkutuksiin tai vaipanvaihtoon.
Työkaverit suhtautui myönteisesti. Sijaisia (tai ainakin kunnollisia sijaisia) on niin vaikea saada, että vajaalla miehityksellä siellä joka tapauksessa mentiin. Auttaahan sekin, jos on paikalla ja osallistuu mihin pystyy, kun kaikki ne työt oli sellaisia, jotka joku olisi joka tapauksessa joutunut tekemään. Esihenkilö hankki sijaiset kaikkiin niihin vuoroihin, joihin löysi jonkun.
Kaikille tätä pohtiville: Et ole työntekijänä vastuussa työpaikkasi henkilöstömäärästä tai ratkaisuista. Johtajien tehtävä on järjestää työt ja henkilöstöasiat siten että toiminta on turvattu. Vaikka käytännössä tämä ei aina onnistu kovin helposti, sinun ei silti tarvitse oman terveytesi uhalla murehtia tätä niin paljon että teet ratkaisuja jotka tuhoavat työkykysi ja terveytesi pitkällä aikavälillä. Työkaverien tilannehan näissä harmittaa mutta et ole heillekään hyödyksi työkyvyttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis, jos se olkapää ns lopullisesti pettää niin sitten sinun on vain pakko keksiä jotain muuta koska ethän voi olla nostelua vaativassa työssä jos et voi nostaa, vaikka haluaisitkin.
Aina puhutaan nostelusta. Ihmettelen miksi. Olen ollut sh yli 20 vuotta ja kyllä sinä aikana nostaminen on ainakin pk-seudulla vähentynyt huomattavasti. Nykyisin käytetään apuvälineitä, kuten liukulakana vuoteessa asennon muuttamiseen, sähkösängyt, henkilönostimet, siirtolaitteet. Nykyisessä työpaikassani esimerkiksi siirretään henkilönostimella pesulavetille suihkuun kaikki ne, jotka eivät itsenäisesti rollaattorin turvin pysty siirtymään suihkutuoliin. Eipä enää retuuttaa niin, että hoitajat omilla voimilla nostaisivat kainaloista suihkun puolelle.
Myönnettäköön, että meillä on tosi hyvin asiat, kun apuvälineitä on yksikössä niin paljon. Ei enää tarvitse omaa voimaa käyttää niin paljon kuin ennen. Luonnollisten liikemallien käyttö ja kinestetiikan periaatteiden mukaan työskentely on vielä entisestään keventänyt työtä. Meillä on hyvä fyssari, joka osaa neuvoa, miten kannattaa jonkun asukkaan kohdalla sitä hyödyntää. Enää ei muuten revitä asiakkaita parempaan asentoon housun kauluksesta nostaen, kun on opittu parempiakin tapoja työskennellä. Asiakkaat eivät roiku käsissä tai kaulassa, kuten oli tapana vielä 10 v. sitten.
Jotkut väittävät, että kaikkien apuvälineiden käyttö hidastaa työtä. Ehkä niin, mutta mieluummin käytän aikaa ja annan laitteiden tehdä päätyön kuin alan repiä itseäni. Toista se työ oli vielä 10 v. sitten.
Haet lisää sairauslomaa kun et ole kunnossa. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Työnantajan velvollisuus on hankkia riittävästi henkilöstöä.
Kyllähän sitä työtä varmaan kannattaisi käydä kokeilemassa, tai sitten kysyä työnantajalta, olisiko toipumisajaksi vielä kokonaan tai osittain ns. korvaavaa työtä.
Kaikkialla ei varmasti voi "valikoida" potilaita, mutta miten teillä; voiko sopia että hoidat väliaikaisesti vain niitä, joiden kanssa toimiminen ei rasita olkapäätä pahasti?
Tuntemieni olkapäävaivaisten hoitajien kokemuksen pohjalta suosittelen, että alat pohtia siirtymistä toisenlaisiin tehtäviin. Jos hoidat vuodepotilaita, olkapää ei välttämättä tule enää koskaan täysin kuntoon, vaan pahenee ajan myötä. Jos olet sh, toisenlaisia tehtäviä on melko helppo löytää, kun hoitajista on nyt niin pulaa. Sellaisia töitä siis, missä et enää nostele potilaita. Lähärikin voi varmaan suunnata muunlaisiin tehtäviin.