Lue keskustelun säännöt.
Ihastunut nuorempaan miehen :(
04.12.2014 |
Olen ihastunut itseäni viisi vuotta nuorempaan mieheen, ja hän minuun.
Ongelma on, että en luota siihen, että suhteemme voisi pidemmällä tähtäimellä kestää. Tiedän, kyse on omasta huonosta itsetunnostani ja siinä, että olen täältä ja muualta lukenut vain kauhutarinoita siitä, miten miehet jatkuvasti lähtevät itseään huomattavasti nuorempien naisten matkaan, vaikka oma vaimo olisi samanikäinen, tai jopa hieman nuorempi. Miten ihmeessä mies sitten tyytyisi itseään jopa jonkin verran vanhempaan naiseen?
Miten pääsisin eroon näistä ajatuksista ja voisin luottaa tähän juttuun?
Kommentit (58)
Ystäväni, parikymppinen mies, esitteli jokunen viikko sitten tyttöystävänsä, kolmekymppisen naisen. He ovat silminnähden rakastuneita ja puhuivat paljon tulevaisuudensuunnitelmistaan.
Tämä ystäväni on omistautuva, huomioiva ja rakastava, ja minusta on naurettavaa että miehet eivät muka lähtökohtaisesti voi sellaista olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi vuotta on ihan ok vielä, mun mielestä ei kumpaankaan suuntaan enää 10.
Mun mies on 4 v nuorempi.Ollaan oltu naimisissa 35 v.Onnellinen liitto, sanoi kuka mitä hyvänsä.Kivaa kun ollaan kumpainenkin vielä hyvässä vedossa.Se on tärkeintä tässä iässä.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 15:40"]
Mietin tosin sitä milloin (jos) sinulla biologinen kello naksahtaa ja onko nuorehko miesystäväsi valmis isäksi muutaman vuoden sisällä?
[/quote]
Tämä voi olla ongelma. Harva mies haluaa isäksi alle 30-vuotiaana.
[/quote]
Niin, arvon Av-mammat, niitä teidän vahinkojanne, "vahinkojanne" tai "vähän joutui suostuttelemaan" -raskauksianne ei voi tulkita niin, että mies olisi halunnut isäksi.
Hyvä itsetunto pitää molemmilla olla jos ikäeroa on yli 10 vuotta. Ja jos on hyvä itsetunto niin ikäero ei merkkaa mitään. Muut asiat on paljon tärkeämpiä.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 20:31"]
Hyvä itsetunto pitää molemmilla olla jos ikäeroa on yli 10 vuotta. Ja jos on hyvä itsetunto niin ikäero ei merkkaa mitään. Muut asiat on paljon tärkeämpiä.
[/quote]
Luitko sä koko aloitusta? Ap:n tapauksessa ikäeroa oli vain viisi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 16:33"]
Perintöä odotellessa!
[/quote]
Muuten hyvä, mutta Suomessa naiset tuppaavat olemaan pitkäikäisempiä kuin miehet.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 15:40"]
Mietin tosin sitä milloin (jos) sinulla biologinen kello naksahtaa ja onko nuorehko miesystäväsi valmis isäksi muutaman vuoden sisällä?
[/quote]
Tämä voi olla ongelma. Harva mies haluaa isäksi alle 30-vuotiaana.
[/quote]
Niin, arvon Av-mammat, niitä teidän vahinkojanne, "vahinkojanne" tai "vähän joutui suostuttelemaan" -raskauksianne ei voi tulkita niin, että mies olisi halunnut isäksi.
[/quote]
Siis millaisia miehiä sinä oikein tunnet. Omassa kaveripiirissäni on yhteensä 5 alle pariskuntaa joissa mies alle 30v tahtoi isäksi. Näistä 2 osalta kävivät hedelmöityshoidoissa, ja yksi pariskunta yritti 3 vuotta kunnes monen keskenmenon jälkeen onnistuivat. Yhdellä pariskunnalla oli vahinkoraskaus, nainen ei ollut silloin aivan varma halusiko lapsen vai abortin, mies halusi lapsen ja lopulta nainenkin päätyi sille kannalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee toi otsikon kirjoitusvirhe :/
Ihan yhtä paljon voit luottaa siihen nuorempaan kuin samanikäiseen tai vanhempaan. Kaikki lähtee jos haluaa, ei sitä ikä estä.
Mun mies on 12 vuotta nuorempi, ollaan oltu naimisissa 16 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveissaan ne miehet lähtee mut totuus on että harva nuori nainen jotain rupsahtaneita vanhoja ukkoja kattelee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 10:28"]
Ihan yhtä paljon voit luottaa siihen nuorempaan kuin samanikäiseen tai vanhempaan. Kaikki lähtee jos haluaa, ei sitä ikä estä.
Mun mies on 12 vuotta nuorempi, ollaan oltu naimisissa 16 vuotta.
[/quote]
Kiitos, tuo ajatus auttoi paljon! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 10:35"]
Minkä ikäisiä olette?
[/quote]
30 ja 25
Toi viisi vuotta on pieni ikaero, eli ala turhaan tee karpasesta harkasta. Turha naista asioista muutenkaan stressata; yhdestakaan suhteesta ei etukateen voi tietaa, tuleeko se onnistumaan. Ihan samallalailla suhde, jossa nainen on vanhempi, voi paattya siihen, etta nainen lahtee. Jos alkaa tulkita jo alkuunsa tilannetta niin, etta on jotenkin 'huonompi', kun on vanhempi... niin siina ei tee kuin itselleen hallaa.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 10:35"]
Minkä ikäisiä olette?
[/quote]
30 ja 25
[/quote]
No ihan turha tuota on vielä stressata, tilanne tulee eteen aikaisintaan viidentoista vuoden päästä, jos silloinkaan. Elintavoistanne riippuen voi olla, että ukko on hyvinkin rupsahtanut siinä vaiheessa, kun taas sä voit olla elämäs kunnossa.
Mitä mieltä mies on ikäerosta? Kauanko olette olleet yhdessä?
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 10:45"]
Mitä mieltä mies on ikäerosta? Kauanko olette olleet yhdessä?
[/quote]
Muutaman kuukauden olemme vasta tapailleet. Hän vaikuttaa ihastuneelta, emmekä ole keskustelleet ikäerostamme mitenkään suuremmin, joten vaikuttaa siltä, että hänelle se ei ole mikään ongelma. Oman pääni sisällä vaan tällaisia mietin.
Minusta mietit ihan liikaa. Miksi et anna sen miehen päättää "tyytyykö" sinuun vai ei. Noita suhteen kestoja on myös ihan turha etukäteen kovasti miettiä, koska mikä tahansa suhde voi päätyä eroon, se on fakta. Se ei kuitenkaan ole maailmanloppu sekään. Mikseipä vaan menisi hommaan ja katsoisi mitä siitä tulee? Nauttisi joka hetkestä niin kauan kuin sitä kestää!
Itselläni on minua 9 vuotta nuorempi mies. Kun tapasimme, mies oli 29 ja minä 38. Lisäksi mies on komea ja hoikka, minä rumanpuoleinen ja ylipainoinen. En minä vaan viitsi elämääni kuluttaa sellaisten miettimisiin että miksi mies tyytyy minuun tai jättääkö se minut joskus. Minä vaan nautin joka ainoasta hetkestä kun saan nauttia yhdessäolosta hänen kanssaan :) Ihan sama loppuuko se huomenna, tai 10 vuoden päästä, tai ollaanko kunnes kuolema meidät erottaa. Se on sen ajan murhe. Ei pidä antaa omien synkkien tulevaisuuden pelkojen varjostaa nykyhetkeä ja estää nauttimasta siitä.
Alkaako miehen etunimi S-kirjaimella?