Pahasti nettiriippuvainen täällä moi (APUA)

Tässä mun päivä:

Ensimmäisenä kun herään, otan kännykän käteen. Sängyssä dataillessa menee niin kauan, kunnes tarvitsee nousta vessaan tai lataamaan puhelin (joskus jopa pari-kolme tuntia). Siitä sitten siirryn sohvalle, jatkan kännykällä datailemista tai avaan läppärin tai joskus datailen molemmilla yhtä aikaa. 

Kännykkä on myös viimeisenä kädessä kun menen nukkumaan. Jossain vaiheessa kun päätän että nyt on aika mennä sänkyyn, niin saatan vielä sängyssäkin selata puhelinta siihen asti että tuntuu että uni saattaisi tulla (joskus jopa pari-kolme tuntia). 

Silloin kun olen töissä, niin kännykkä on käden ulottuvilla ja selailen sitä töiden lomassa vaikkei saisi. Kahvi- ja ruokatauot menee netissä surffaillen. Käyn samat sivut uudestaan ja uudestaan läpi ja turhaudun jos ei ole enää mitään uutta datailtavaa. Silti jatkan samojen sivujen läpikäymistä ja aina jossain vaiheessa eksyn sivuraiteille ja löydän jotain uutta ja ihmeellistä. 

Joko eksyn Wikipediaan ja uppoudun lukemaan aivan ties mistä aiheesta, selailen uutisia, avaan kymmeniin välilehtiin kiinnostavia nettikeskusteluja, hauskoja kissakuvia löytyy aina lisää, Instagramissa eksyy aina jonkun profiilin kautta jonkun profiiliin ja sieltä jonkun, sama Facebookissa. Videoita harvemmin jaksan katsella koska yleensä turhaudun että saman olisi voinut näyttää nopeammin giffinä tai parina valokuvana. 

Mun verenpaineen saa myöskin nousemaan ihan uusiin sfääreihin kaikki vajakit, joita Internetti on pullollaan. Mielensäpahoittajiin, kapeakatseisiin, ääri-ismi-ihmisiin, idiootteihin, suvaitsemattomiin ja vastaaviin harvemmin törmää tosielämässä kun siellä voi vähän vapaammin valita seuransa. En yksinkertaisesti kestä sellaista järjen köyhyyttä, kuin nyt esimerkiksi viime viikolla pinnalla ollut tasa-arvoinen avioliittolaki ja sen vastustajien argumentit. "No kun ei vaan voi", nyt yhtenä äärimmäisimpänä esimerkkinä.

Nykyään mun keskittyminen on aivan surkealla tasolla. Lukeminen, elokuvat, sarjoihin uppoutuminen, pelaaminen... kaikki nämä kärsii kun on päästävä aina välillä katsomaan mitä uutta nettiin on tullut. Lempparisarjoja katsellessa nykyään on kännykkä koko ajan kädessä ihan huomaamatta päivitellen facebookin feedia. Sitten ajattelee että kyllä mä kuitenkin kärryillä pysyn...

Mun elinikäinen unelma on ollut kirjoittaa kirja. Nyt kun vihdoin olen tämän vuoden aikana saanut kehiteltyä tarinan, hahmot ja kaiken materiaalin tämän ympärille, niin olemattoman keskittymiskykyni vuoksi en pääse tässäkään projektissa ollenkaan eteenpäin. 

Puhelin on mulla aikalailla pelkästään netin ja sovellusten käyttöä varten. Suurimman osan ajasta se on äänettömällä. En jaksa vastata kun ihmiset soittaa. Tekstailen, whatsappailen ja chattailen mieluummin, mutta silloinkin vastailen jos/kun jaksan. 

Myöskin silloin kun jaksan olla sosiaalinen ja nähdä kavereita, niin puhelin eksyy sieltä laukusta väkisinkin jossain vaiheessa käteen ja sitten siinä ihan huomaamatta käy läpi samat päivitykset jotka on nähnyt puoli tuntia aiemmin. 

Olen ihan saamarin saamaton. Jos mulla on päiväohjelmassa siivousta tai ruoanlaittoa, niin menee ikuisuus ennen kuin pääsen aloittamaan touhut. Aina löytyy jotain mitä piti katsoa tai tarkistaa ja sitten kesken perunoiden kuorimisen tuleekin mieleen että mites se jokin juttu menikään ja se täytyy päästä tarkistamaan ja sitten kuoriminen venyy kun huomaankin että unohduin taas tunniksi netin ääreen. 

Ja noh, ruokahalua mulla nyt ylipäätään ei edes ole. Mitäpä tämä datailu edes kuluttaisi. Saatan päivän aikana syödä joskus illalla yhdeksän maissa jonkin lämpimän aterian. Joskus muutama leipä riittää. Ei ihme että väsyttää jatkuvalla syötöllä - paitsi sitten tietysti kun pitäisi mennä nukkumaan.

Mulla on viha-rakkaussuhde mun puhelimeen. Kaipaan aikaa ennen älypuhelinta, mutta toisaalta puhelin on kuin yksi raaja lisää enkä osaisi kuvitella eläväni ilman sitä yhtään sen enempää kuin vaikka ilman vasenta jalkaani. En haluaisi olla näin riippuvainen, koska tietoisesti olen koittanut olla synnyttämättä riippuvuussuhdetta mihinkään. Kahvia tai teetä en juo, en käytä mitään lääkkeitä/e-pillereitä, tupakkaa olen polttanut kymmenen vuotta, mutta ainoastaan silloin kun juon (n. kerran viikossa). 

En haluaisi olla näin saamaton, ahdistunut erakko. Haluaisin olla iloinen, energinen ja pirteä joka tekisi mielenkiintoisia asioita ja nauttisi ihmisten seurasta ilman että pelkkä ajatus ulos menemisestä saa ahdistuneeksi. Siksi rakastan humalassaoloa, alkoholi muuttaa mut introvertistä ekstrovertiksi eikä mikään ihmismassa saa pakokauhun tunnetta. Jaksan olla sosiaalinen, jutella, iloita ja nauttia. 

Muita nettiriippuvaisia?