Itku pääsi

Emme ole voineet tavata erään kanssa yli viikkoon ja tässä voi mennä helposti toinenkin viikko ilman että näemme, koska hän on nyt flunssassa eikä ole voimissaan + minä en halua saada tartuntaa. Ja taas purskahdin itkuun :'( Minulla on niin kauhea ikävä tämän ihmisen kainaloon, siinä on niin hyvä olla. Pelkään, ettei meistä tulekaan mitään. Toisaalta uskon, että tulee. Lisäksi hänen murheensa sattuvat minuunkin. Sattuu, että niin hymyilevä ihminen voi olla niin rikki. Ja liikuttaa tajuta, että voin oikeasti purskahtaa itkuun myötätunnosta. :'( Huh... Raastava tunne, ikävä.