Onhan se ihan kiva, että osoitteenmuutoskortin sain...

Siis mitä, etkö ole perinyt kuollutta äitiäsi?

Ilman muuta pyydät noita tavaroita! Sinullehan ne kuuluu. Nehän voi ties minne kaatikselle kuskata ne, jos eivät tajua tunnearvon perään. Nyt kun sait os.muutoskortin, ota itse yhteyttä!

Joulumieltä kuitenkin ikävästä tilanteesta huolimatta!

Ei häneltä jäänyt kummemmin perittävää. Sitä en muuten tiedä oliko asunto jonka ostivat kokonaan isäpuoleni nimeen ostettu, todnäk koska äiti oli jo silloin sairas. Olin kyllä perunkirjoituksessa mukana, mutta mitään en itselleni saanut, joitakin koruja siellä taisi olla mainittuna mutta ei ne minulla ole. Äiti kuoli niin nuorena ja elämä oli ollut lähes 3kymppiseksi sellaista (teinistä asti yksissä biologisen isäni kanssa joka joi kaiken ja hakkasi jne) ettei hänellä ollut oikein omaisuutta.

ap

Mites se sun sisarpuolesi, etkös itse voi pitää yhteyttä?

Ja toisekseen, onko pesä jakamaton?  Sinulle kuuluu joku osuus perinnöstä, jos äitisi on kuollut. Otahan asioista nyt hyvä ihminen selvää. HJänellä ei ole enää lesken suojaa eli asumisoikeutta, kun on muuttanut pois. Voit vaatia perinnön jakoon. Siinä saattaa olla syy hiljaisuuteen, oletkos ajatellut?

Jos äitilläsi ei ollut perunkirjan mukaan omaisuutta, niin silloin sinulle ei kuulukaan perintöä, koska varakkaamman ei tarvitse antaa tasinkoa vainajalle, mutta niitä valokuvia ja huonekaluja voit hyvin kysellä.

Olisi kiva, jos pitäisi...oletko sinä kyvytön pitämään sitä yhteyttä. Voi olla, että isäpuoli ajattelee ihan samalla tavalla, että olisi kivaa jos sinä pitäisit yhteyttä.

Monesti jopa biologiset isät hylkäävät lapsensa kun löytävät uuden naisen tai tekevät uusia lapsia. Ei ole siis mikään ihme. Mutta se ei varmasti ole sinun syysi että isäpuolesi on munapää.

Edelleen, mistä perinnöstä? ja mitä on jakamaton pesä? oletan siis että äitini ei asuntolainassa mukana ollut koska oli tuolloin jo sairaseläkkeellä. Enkä minä tässä mitään perintöä ole penäämässä, purin vain sitä kuinka ihmettelen tuota hiljaisuutta joka jatkunut jo n.7-8v ajan..eikä tuo osoitteenmuutoskorttikaan ole mielestäni isäpuoleni käsialaa..

ap

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 14:49"]

Monesti jopa biologiset isät hylkäävät lapsensa kun löytävät uuden naisen tai tekevät uusia lapsia. Ei ole siis mikään ihme. Mutta se ei varmasti ole sinun syysi että isäpuolesi on munapää.

[/quote]

Juuri näin.

Ehkä hänellä on oman elämänsä kanssa tekemistä sen verran, että ei enää jaksa aikusita ihmistä kädestä pitää. Leskeksi jääminen, yksinhuoltajuus, jne. on kyllä kuvio, jossa jokaisella on kyllä riittävästi tekemistä, ilman lisäuhuollettavia.

Yritä nyt siskoosi edes pitää yhteyttä. Onhan se vähän enemmän isosiskon vastuulla ottaa yhteyttä kuin pikkusiskon joka on vasta teini.

Tiettyyn rajaan asti itseään voi tehdä ns tykö ja olla aktiivinen mutta sen rajan jälk tyhjäpääkin tajuaa olevansa asiassa yksin. Näin käynyt nyt minulle. Sama juttu siskopuoleni suhteen, täysi hiljaisuus jo vuosien ajan ja herra tietää että tein selväksi miten haluaisin meidän olevan yhteyksissä, miten ole "korvana" ja tukena jos vain tarvitsee sellaista (oli äidin kuollessa teini) jne mutta ei, häntä ei kiinnosta.

Minussa varmaan jotakin vikaa sitten, kun ensin biologinen isä kohtelee kuin roskaa mm myymällä kastelahjani viinaa saadakseen, hakkaamalla ja olemalla kuin mikäkin mielipuoli ekat 10v elämästäni ja sitten vielä isäpuolikin "hylkää".

ap

11! siskoni on jo aikuinen, ollut vikat 6v ja asunut omillaankin jo vuosia.

12! kts ed viestini.

ap

Pitäisikö sinun mennä johonkin vähän purkamaan noita tunteitasi... 7-8 vuotta ja sinä edelleen velloit noita asioita. Ei millään pahalla, mutta ei tuo ihan tervettä ole.

15!

Onko sinulla luetun ymmärtämisessä vaikeuksia?

Se mikä tämän purkauksen nyt aiheutti oli tuo osoitteenmuutoskortti, ei mikään muu. En siis "vello" näissä asioissa vaan elän tyytyväisenä ja varsin onnellisena elämääni, nuo vain ovat asioita jotka kuuluvat siihen elämääni ja kun sopiva kimmoke tulee, kuten nyt tuo postikortti, niin tietyt asiat ja muistot luonnollisestikin palaavat mieleeni.

ap

Soitapas hänelle ja kysele kuulumisia, samalla pyydät saada keinun ja niitä valokuvia. Toivota samalla hyvät joulun odotukset.

Eipä ole 17 tuoretta puhelinnumeroa. Sitä kun ei minulle ole kerrottu eikä ilmoitettu eikä tuossa kortissakaan ollut sellaista.

ap

Ei ole sun syytäsi että sait paskan perheen, älä edes luule niin. Miten voisi olla sinun syytäsi etteivät aikuiset lähelläsi osanneet olla turvallisia aikuisia?

No jos on osoite, on ihan vanhanaikainen kirje. Tai mennä puksuttelet oven taa käymään.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 14:43"]

Ei häneltä jäänyt kummemmin perittävää. Sitä en muuten tiedä oliko asunto jonka ostivat kokonaan isäpuoleni nimeen ostettu, todnäk koska äiti oli jo silloin sairas. Olin kyllä perunkirjoituksessa mukana, mutta mitään en itselleni saanut, joitakin koruja siellä taisi olla mainittuna mutta ei ne minulla ole. Äiti kuoli niin nuorena ja elämä oli ollut lähes 3kymppiseksi sellaista (teinistä asti yksissä biologisen isäni kanssa joka joi kaiken ja hakkasi jne) ettei hänellä ollut oikein omaisuutta.

ap

[/quote]

En nyt oikein ymmärrä, mikset ole pitänyt oikeuksistasi kiinni? Miten niin ne korut eivät ole sinulla, jos ne on perunkirjoituksessa mainittu? Ja vaikka ei jäisi "sen kummemmin perittävää", niin ainakin ne rahallisesti vähäarvoiset, mutta tunnearvoltaan mittaamattomat valokuvat yms. kuuluvat ilman muuta sinulle! Nyt ryhdistäydy ja ota yhteyttä! Jos haluat osuutesi, sinun pitää se vaatia, ja ainakin perunkirjoituksessa mainitut tavarat sinun pitää ilman muuta saada. Omituisen saamattomalta nyhveröltä vaikutat. Ei se kai omaa syytäsi ole, jos sinua on pienestä lähtien lytätty, mutta nyt olet aikuinen ja kerta kaikkiaan on jo aika vaatia oikeuksiaan. Sitaatti: "Ei oikeutta täällä saa ken itse sit' ei hanki."