tänään loppui jaksaminen

Minun äitini kuulemma antoi meille lapsille kaurapuuroa äidinmaidon lisäksi ja kuulemma nukuttiin täysiä öitä. Ei siis ole omien sanojensa mukaan kärsinyt koskaan yöllä heräämisestä meidän vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 10:54"]

Minne olette menossa lääkäriin? Itse kävimme silloin pikkujätissä kun asuimme pk-seudulla. En enää oikeasti tajua miten sitä jäi henkiin tuosta pikkulapsiajasta. Neuvolan mielipide oli tosiaan että "vauvat on sellaisia, toiset nukkuu huonommin, menee se ohi", kun taas monet viisastelivat että joko emme ole kokeilleet tarpeeksi asioita, emme olleet tarpeeksi johdonmukaisia tai muuten vain tehneet asiat väärin. Se vain pahentaa omaa uupumusta, sitä psyykkistä fyysisen lisäksi. Jutelkaa siitä melatoniinista. Jos se auttaa, se auttaa, ellei auta se ei ollut melatoniinintuotannosta kiinni. Tsemppiä! Jaksa vielä, hetki ja päivä/yö kerrallaan! -78-

[/quote]

mehiläiseen.

ap

itse asiassa tajusin juuri että vauva luultavasti haluaa vain läheisyyttä. riippumatta siitä mitä lääkäri huomenna sanoo niin aion ruveta ottamaan vauvan viereeni nukkumaan kun hän yöllä herää. tämä ei ole hyvä vaihtoehto koska silloin nukun itse huonosti mutta parempi sekin kuin ei mitään.

t. ap

Vaikka nukut huonosti niin voi olla helpompaa silti kun ei tarvitse nousta ylös. Mä luovutin omassa sängyssä nukkumisen suhteen ihan parissa kuukaudessa kun en vaan jaksanut nousta tunnin välein. Vauva heräsi huutamalla suoraa huutoa, mutta kun olin jonkun aikaa nukkunut sen kanssa, osa heräilyistä muuttui sellaiseksi että se avasi silmät ja vähän aikaa katteli mua. Tai sitten myöhemmin sieltä peittojen seasta kiemurteli pikkuinen käsi ja kun se löysi mut niin muksu samantien simahti. Totuin nukkumaan vauvan kanssa ja siirryttiin lattialle patjoille kun pelkäsin sen putoavan. Aattelin että kun sen yöt muuttuu kokonaisiksi niin siirrän sen omaan sänkyynsä, mutta toisaalta oon kyllä niin tottunut nukkumaan sen kanssa, ettei ole tarvetta.

Itse imetin niin yösyötötkin sujuivat tosi pian heräämättä, kun vauva oppi itse hakemaan unissaan sen rinnan eikä se silloinkaan huutanut. Myöhemmin se ei välttämättä edes imenyt, kunhan vaan taputti rintaa pari kertaa ja nukahti uudestaan. Että meidän lapseen se vieressä nukkuminen auttoi aluksi ihan sillä, että sain enemmän lepoa vaikka se heräili paljon, mutta myöhemmin osa heräilyistä muuttui mun nukkumisen kannalta harmittomiksi.

Meidän vauvalla oli yleensä todella todella surkea nukkumiskausi ennen kuin yöunet piteni. Sitten ne oli pitkiä taas, kunnes tuli uusi surkea kausi, jonka jälkeen taas pätkät parani huomattavasti. Ja yhtenä yönä todella huonon kauden jälkeen se posotti läpi yön. Sitä ennen pisin pätkä koskaan oli ollut 4 tuntia. Että tilanne voi parantua todella nopeastikin!

Ja ensimmäinen 4 tunnin pätkä oli 1,5-vuotiaana ja tuo läpi yön vähän vaille 2-vuotiaana.

-85