Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja: jätin maksullisen pääsykokeen kesken...
02.12.2014 |
Minulla oli taannoin lähäripääsykoe, jonne menin hyvissä ajoin ja tein välttämättömät kirjalliset testit ja maksoin maksut. Jokin vain naksahti päässä ja jättäydyin sitten pois psykologin haastattelusta ja ryhmäkeskustelusta, jotka olivat vielä jäljellä. Koin aika paljon pahaa mieltä tuosta päätöksestä. Tuli kai vain jotenkin sellainen fiilis, että olin väärässä paikassa...vaikeaa selittää tunnetta.
Nyt huomasin, että pääsykoe samalle alalle uusitaan tässä kuussa, ilmeisesti hakijoiden vähyyden takia. Voisinkohan vielä yrittää korjata virheen ja ilmoittautua uudelleen? Siis käydä tekemässä jäljelle jääneet jutut ja skipata muut. Tulokset ovat kuulemma voimassa vuoden.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 06:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:59"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"] Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee. [/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK. [/quote] Jos sulla naksahtelee sen verran että lähärinkään koulutus tai edes siihen pyrkiminen tuntuu liian ahdistavalta ja voi että kun masentaakin niin tekee mieli jo sanoa että et tule saavuttamaan tässä elämässä mitään ellet lopeta hulluilua. Ota itseäsi niskasta kiinni, mene sinne kouluun, lue itselle tutkinto ja ala elää. Unohda masentumiset ja mut pelleilyt, ketään ei kiinnosta.
[/quote]No minulla on siis eräänlaisia pakkoajatuksia tai siihen liittyvää ahdistusta monta tuntia päivässä, kolme eri diagnoosia (osa fyysisiä) ja muutenkin vain yleensä paha olla. Olen opiskellut jo aika paljon eri aloja (myös hoitamista perusopintojen verran, mutta lopetin, koska en saanut kannustusta ja riittäviä sosiaalisia onnistumisen kokemuksia opiskeluympäristöstä, joka oli silloin toinen), mutta työllistyminen on vaikeaa. Ja sen lisäksi motivaation ailahteluun vaikuttaa sekin, kun koulussa on todella pitkiä lähipäiviä, jolloin katse ajautuu enemmän tai vähemmän kelloon, kun käsitellään itselle itsestäänselviä asioita pitkän kaavan kautta jopa yli vuoden päivät... Tai näin on ainakin sanottu. Ja teen jo vapaaehtoistöitä ja opiskelen muita juttuja omaehtoisesti, eli mistään hassuttelusta tai laiskottelusta tässä ei todellakaan ole kysymys, vaan ihan osin itsellekin tuntemattomista ristiriidoista ja taistelusta pään sisällä. Jos se on sinusta noin yksinkertaista, niin et ole varmaan ikinä kärsinyt oikeista mielenterveysongelmista tai syrjäytymisestä.
Lähinnä minä kai halusin tietää, onko joku muu ollut samassa tilanteessa, mutta en sitä tuossa väsyneenä hoksannut suoraan kysyä. Siis samassa tilanteessa pääsykokeen keskenjäämisen suhteen.
[/quote]
Työllistyminen on vaikeaa??? Tsiisus! Meillä on Suomessa ihan koulutettujakin ihmisiä työttömänä. Sinulla ei ole valmista tutkintoa eikä ammattia ja silti ihmettelet miksi et löydä töitä.
Tutkinnon opiskeleminen kertoo, että sinulla on valmiuksia ja motivaatiota tehdä asioita loppuun asti. Kesken jättäminen ei kerro sinusta mitään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 06:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:59"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"] Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee. [/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK. [/quote] Jos sulla naksahtelee sen verran että lähärinkään koulutus tai edes siihen pyrkiminen tuntuu liian ahdistavalta ja voi että kun masentaakin niin tekee mieli jo sanoa että et tule saavuttamaan tässä elämässä mitään ellet lopeta hulluilua. Ota itseäsi niskasta kiinni, mene sinne kouluun, lue itselle tutkinto ja ala elää. Unohda masentumiset ja mut pelleilyt, ketään ei kiinnosta.
[/quote]No minulla on siis eräänlaisia pakkoajatuksia tai siihen liittyvää ahdistusta monta tuntia päivässä, kolme eri diagnoosia (osa fyysisiä) ja muutenkin vain yleensä paha olla. Olen opiskellut jo aika paljon eri aloja (myös hoitamista perusopintojen verran, mutta lopetin, koska en saanut kannustusta ja riittäviä sosiaalisia onnistumisen kokemuksia opiskeluympäristöstä, joka oli silloin toinen), mutta työllistyminen on vaikeaa. Ja sen lisäksi motivaation ailahteluun vaikuttaa sekin, kun koulussa on todella pitkiä lähipäiviä, jolloin katse ajautuu enemmän tai vähemmän kelloon, kun käsitellään itselle itsestäänselviä asioita pitkän kaavan kautta jopa yli vuoden päivät... Tai näin on ainakin sanottu. Ja teen jo vapaaehtoistöitä ja opiskelen muita juttuja omaehtoisesti, eli mistään hassuttelusta tai laiskottelusta tässä ei todellakaan ole kysymys, vaan ihan osin itsellekin tuntemattomista ristiriidoista ja taistelusta pään sisällä. Jos se on sinusta noin yksinkertaista, niin et ole varmaan ikinä kärsinyt oikeista mielenterveysongelmista tai syrjäytymisestä.
Lähinnä minä kai halusin tietää, onko joku muu ollut samassa tilanteessa, mutta en sitä tuossa väsyneenä hoksannut suoraan kysyä. Siis samassa tilanteessa pääsykokeen keskenjäämisen suhteen.
[/quote]Ja sen lisäksi istuin jonkun hakijan vieressä, joka haisi pullottavalta biojätepussilta kesähelteellä ja muutenkin siellä oli jotakin vähän sen oloista porukkaa, että en ollut varma miten tullaan toimeen.
[/quote]
Lähihoitajan työssä voit joutua koskettelemaan ihmisiä jotka aisevat biojätteeltä, joten jos tuo tuottaa ongelmia..keskittymisvaikeudet, osaan jo blaaa blaa, on sitä ja on tätä. Tunnut keksivän kosolti selityksiä, jotta tapahtunut ei olsiis sinun syysi, mutta itse sieltä kokeesta lähdit. Itse päätit. Nyt otat vastuun omasta elämästä ja teet kerrankin jotain loppuun asti ilman selittelyitä.
[/quote]Joo, mutta vituttaa istua opiskelijoiden vieressä, jotka eivät hyvästä terveydestä huolimatta välitä olla haisematta paskalle. Työstä sentään maksetaan, mutta opiskelusta ei.
[/quote]
Mistäs tiedät että sillä pahalle haisevalla on hyvä terveys? Mä epäilisin ainakin psyykkistä terveyttä jos ihminen ei välitä huolehtia hygieniastaan vaikka on ihmisten ilmoilla.
Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"]
Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee.
[/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"]
Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee.
[/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mehmet vielä taala, menetko naimisiin minu kansa naimisii
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:59"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"]
Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee.
[/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK.
[/quote]
Jos sulla naksahtelee sen verran että lähärinkään koulutus tai edes siihen pyrkiminen tuntuu liian ahdistavalta ja voi että kun masentaakin niin tekee mieli jo sanoa että et tule saavuttamaan tässä elämässä mitään ellet lopeta hulluilua. Ota itseäsi niskasta kiinni, mene sinne kouluun, lue itselle tutkinto ja ala elää. Unohda masentumiset ja mut pelleilyt, ketään ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haasta itsesi ja usko itseesi. Et voi elää kavereiden avulla vaikka niitä olisikin vaan kyllä sinun on tehtävä päätökset ihan itse ja elettävä niiden mukaan.
Kaikkea kannattaa kokeillla, yrittää ja opiskella. Mitä siitä jos se ollut omaa alaa tai itselle sopivaa. Tulipahan ainakin kokeiltua eikä sitten vaivaa. Vanhana kadut ainoastaan sitä että et edes kokeillut kuin sitä että meni metsään.
Elä ja uskalla ja pyri pois mukavuusalueeltasi. Ja opiskelussa tapaa ihmisiä joista voi ihan hyvin tulla kavereitakin.
ryhdy lukemaan positiivareita http://www.positiivarit.fi/ joka päivä. Ne ainakin kannaustavat sinua
Tilaa heidän aamiaisviestii itsellesi http://www.positiivarit.fi/ajatusten_aamiainen
elämä ja opiskelu on oikeasti kivaa
t 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 06:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:59"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"] Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee. [/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK. [/quote] Jos sulla naksahtelee sen verran että lähärinkään koulutus tai edes siihen pyrkiminen tuntuu liian ahdistavalta ja voi että kun masentaakin niin tekee mieli jo sanoa että et tule saavuttamaan tässä elämässä mitään ellet lopeta hulluilua. Ota itseäsi niskasta kiinni, mene sinne kouluun, lue itselle tutkinto ja ala elää. Unohda masentumiset ja mut pelleilyt, ketään ei kiinnosta.
[/quote]No minulla on siis eräänlaisia pakkoajatuksia tai siihen liittyvää ahdistusta monta tuntia päivässä, kolme eri diagnoosia (osa fyysisiä) ja muutenkin vain yleensä paha olla. Olen opiskellut jo aika paljon eri aloja (myös hoitamista perusopintojen verran, mutta lopetin, koska en saanut kannustusta ja riittäviä sosiaalisia onnistumisen kokemuksia opiskeluympäristöstä, joka oli silloin toinen), mutta työllistyminen on vaikeaa. Ja sen lisäksi motivaation ailahteluun vaikuttaa sekin, kun koulussa on todella pitkiä lähipäiviä, jolloin katse ajautuu enemmän tai vähemmän kelloon, kun käsitellään itselle itsestäänselviä asioita pitkän kaavan kautta jopa yli vuoden päivät... Tai näin on ainakin sanottu. Ja teen jo vapaaehtoistöitä ja opiskelen muita juttuja omaehtoisesti, eli mistään hassuttelusta tai laiskottelusta tässä ei todellakaan ole kysymys, vaan ihan osin itsellekin tuntemattomista ristiriidoista ja taistelusta pään sisällä. Jos se on sinusta noin yksinkertaista, niin et ole varmaan ikinä kärsinyt oikeista mielenterveysongelmista tai syrjäytymisestä.
Lähinnä minä kai halusin tietää, onko joku muu ollut samassa tilanteessa, mutta en sitä tuossa väsyneenä hoksannut suoraan kysyä. Siis samassa tilanteessa pääsykokeen keskenjäämisen suhteen.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 06:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:59"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"] Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee. [/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK. [/quote] Jos sulla naksahtelee sen verran että lähärinkään koulutus tai edes siihen pyrkiminen tuntuu liian ahdistavalta ja voi että kun masentaakin niin tekee mieli jo sanoa että et tule saavuttamaan tässä elämässä mitään ellet lopeta hulluilua. Ota itseäsi niskasta kiinni, mene sinne kouluun, lue itselle tutkinto ja ala elää. Unohda masentumiset ja mut pelleilyt, ketään ei kiinnosta.
[/quote]No minulla on siis eräänlaisia pakkoajatuksia tai siihen liittyvää ahdistusta monta tuntia päivässä, kolme eri diagnoosia (osa fyysisiä) ja muutenkin vain yleensä paha olla. Olen opiskellut jo aika paljon eri aloja (myös hoitamista perusopintojen verran, mutta lopetin, koska en saanut kannustusta ja riittäviä sosiaalisia onnistumisen kokemuksia opiskeluympäristöstä, joka oli silloin toinen), mutta työllistyminen on vaikeaa. Ja sen lisäksi motivaation ailahteluun vaikuttaa sekin, kun koulussa on todella pitkiä lähipäiviä, jolloin katse ajautuu enemmän tai vähemmän kelloon, kun käsitellään itselle itsestäänselviä asioita pitkän kaavan kautta jopa yli vuoden päivät... Tai näin on ainakin sanottu. Ja teen jo vapaaehtoistöitä ja opiskelen muita juttuja omaehtoisesti, eli mistään hassuttelusta tai laiskottelusta tässä ei todellakaan ole kysymys, vaan ihan osin itsellekin tuntemattomista ristiriidoista ja taistelusta pään sisällä. Jos se on sinusta noin yksinkertaista, niin et ole varmaan ikinä kärsinyt oikeista mielenterveysongelmista tai syrjäytymisestä.
Lähinnä minä kai halusin tietää, onko joku muu ollut samassa tilanteessa, mutta en sitä tuossa väsyneenä hoksannut suoraan kysyä. Siis samassa tilanteessa pääsykokeen keskenjäämisen suhteen.
[/quote]Ja sen lisäksi istuin jonkun hakijan vieressä, joka haisi pullottavalta biojätepussilta kesähelteellä ja muutenkin siellä oli jotakin vähän sen oloista porukkaa, että en ollut varma miten tullaan toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"]
Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee.
[/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK.
[/quote]
No niin, päässä naksahtelee, kärsit masennuksesta. Sori vaan mutta tuo ala ei ole sinua varten.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:07"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"]
Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee.
[/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK.
[/quote]
No niin, päässä naksahtelee, kärsit masennuksesta. Sori vaan mutta tuo ala ei ole sinua varten.
[/quote]Vaan mikä? Olen vasta aiemmin hakenut monen muunkin eri alan oppisopimuspaikkaa, mutta niitä ei vain ole.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 06:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:59"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"] Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee. [/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK. [/quote] Jos sulla naksahtelee sen verran että lähärinkään koulutus tai edes siihen pyrkiminen tuntuu liian ahdistavalta ja voi että kun masentaakin niin tekee mieli jo sanoa että et tule saavuttamaan tässä elämässä mitään ellet lopeta hulluilua. Ota itseäsi niskasta kiinni, mene sinne kouluun, lue itselle tutkinto ja ala elää. Unohda masentumiset ja mut pelleilyt, ketään ei kiinnosta.
[/quote]No minulla on siis eräänlaisia pakkoajatuksia tai siihen liittyvää ahdistusta monta tuntia päivässä, kolme eri diagnoosia (osa fyysisiä) ja muutenkin vain yleensä paha olla. Olen opiskellut jo aika paljon eri aloja (myös hoitamista perusopintojen verran, mutta lopetin, koska en saanut kannustusta ja riittäviä sosiaalisia onnistumisen kokemuksia opiskeluympäristöstä, joka oli silloin toinen), mutta työllistyminen on vaikeaa. Ja sen lisäksi motivaation ailahteluun vaikuttaa sekin, kun koulussa on todella pitkiä lähipäiviä, jolloin katse ajautuu enemmän tai vähemmän kelloon, kun käsitellään itselle itsestäänselviä asioita pitkän kaavan kautta jopa yli vuoden päivät... Tai näin on ainakin sanottu. Ja teen jo vapaaehtoistöitä ja opiskelen muita juttuja omaehtoisesti, eli mistään hassuttelusta tai laiskottelusta tässä ei todellakaan ole kysymys, vaan ihan osin itsellekin tuntemattomista ristiriidoista ja taistelusta pään sisällä. Jos se on sinusta noin yksinkertaista, niin et ole varmaan ikinä kärsinyt oikeista mielenterveysongelmista tai syrjäytymisestä.
Lähinnä minä kai halusin tietää, onko joku muu ollut samassa tilanteessa, mutta en sitä tuossa väsyneenä hoksannut suoraan kysyä. Siis samassa tilanteessa pääsykokeen keskenjäämisen suhteen.
[/quote]Ja sen lisäksi istuin jonkun hakijan vieressä, joka haisi pullottavalta biojätepussilta kesähelteellä ja muutenkin siellä oli jotakin vähän sen oloista porukkaa, että en ollut varma miten tullaan toimeen.
[/quote]
Lähihoitajan työssä voit joutua koskettelemaan ihmisiä jotka aisevat biojätteeltä, joten jos tuo tuottaa ongelmia..keskittymisvaikeudet, osaan jo blaaa blaa, on sitä ja on tätä. Tunnut keksivän kosolti selityksiä, jotta tapahtunut ei olsiis sinun syysi, mutta itse sieltä kokeesta lähdit. Itse päätit. Nyt otat vastuun omasta elämästä ja teet kerrankin jotain loppuun asti ilman selittelyitä.
No maan linjahan se on, että oli fyysisen tai psyykkisen terveyden tila ihan mikä tahansa, lähihoitajaksi vaan. Oli selkäkremppaa, käsi-ihottumaa, alkoholi-tai päihdeongelmaa, masennusta tai mitä vaan, lähihoitajaksi vaan. En kyllä oikein ymmärrä tätä linjaa mutta totta se on.
Ap:lle: hoitoala on sekä fyysisesti että henkisesti yksi kaikkein raskaimmista aloista ja työyhteisöt eivät todellakaan ole tunnettuja ymmärryksestä ja kannustuksesta....Henkisesti herkän ja ongelmaisen ihmisen kannattaisi ehkä kuitenkin hakeutua jollekin muulle alalle. Esim. sähkö -ja konepuolella vaikkapa kokoamis-ja suunnittelutöissä ja vaikkapa maalareina ym. on jatkuvasti enemmän naisia ja heitä myös arvostetaan työntekijöinä huolellisuutensa takia. Oletko koskaan näitä aloja miettinyt? Miesvaltaiset työyhteisöt tai paikat joissa on sekä naisia että miehiä ovat lisäksi usein paljon terveempiä kuin sairaalan kanalaumat. Työ, jossa hoidat vain oman tehtäväsi (esim. joku hienomekaaninen kokoamistyö) voi olla henkisesti paljon helpompaa kuin ottaa kantaakseen potilaidenkin murheet ja hätä ja lisäksi kantaa kaikki henkinen kuorma yleensä aika huonon työyhteisön taholta. Itse olen siis sairaalatyössä ja joku ikkunatehtaan tai laitevalmistajan kokoonpanolinja kyllä usein tuntuu erittäin houkuttelevalta....
aikuiset nyt vaan joutuu tekemään asioita ihan itse, ottamaan vastuun päätöksistään ja tekemään sellaistakin, mikä ei miellytä siksi että siitä annetaan arvosanoja, saadaan työpaikka, josta maksetaan palkkaa. Työtehtävätkin voi olla sellaisia, että niissä ei saa arvostusta ja kannustusta, mutta ne on vaan tehtävä. Jos se ei sinulle sovi, niin keksipä jotain muuta puuhaa, mutta älä syyttele muita epäonnistumisestasi.
No niin, höpö höpö noille, jotka sanovat, ettei ala ole sinua varten. Masennus ei vaikuta sosiaali- ja terveysalan opintoihin. Akuutti psykoosi vaikuttaa. Yksinäisyys ei myöskään ole syy hylkäämiselle.
Suomen Psykologikeskus on taho, joka järjestää pääsykokeet. Soita koululle, kysy, saatko yrittää päästä sisään uudestaan. Sano, että epäilit itseäsi ekalla hakukerralla, mutta se kaduttaa ja haluaisit yrittää uudestaan. Sen jälkeen varmistat, saatko käyttää kirjallista osuutta pääsykokeista jo pohjana (yleensä psykologikeskus ei edes anna suorittaa kirjallista heti uudestaan samana vuonna) ja suorittaa haastattelun.
Usko itseesi. Tsemppiä. Älä kuuntele näitä av:n idiootteja, jotka eivät ymmärrä koko asiasta mitään. Ja lähihoitaja on vaativa koulutus, mutta ei mahdoton.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 07:03"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 06:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:59"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 04:49"] Älä kouluttaudu alalle jos päässäsi naksahtelee. [/quote]Kärsin siis masennuksesta ja sen semmoisesta, mutta olen kuitenkin liian työkykyinen ollakseni työttömänä. Olen myös aika yksinäinen enkä saa suunnitelmiini useinkaan riittävää kannustusta ja tukea, koska esim.kaveripiiri puuttuu. Näistä se 'naksahtelu' aika ajoin tulee; usko loppuu kesken. Toivon että joku ymmärtäisi, kun yritän kuitenkin pyrkiä vain hyvään. Jos sillä on mitään merkitystä, niin olen suorittanut joitakin lähisukuisia opintojaksoja avoimessa AMK:ssa ja pärjäsin ihan OK. [/quote] Jos sulla naksahtelee sen verran että lähärinkään koulutus tai edes siihen pyrkiminen tuntuu liian ahdistavalta ja voi että kun masentaakin niin tekee mieli jo sanoa että et tule saavuttamaan tässä elämässä mitään ellet lopeta hulluilua. Ota itseäsi niskasta kiinni, mene sinne kouluun, lue itselle tutkinto ja ala elää. Unohda masentumiset ja mut pelleilyt, ketään ei kiinnosta.
[/quote]No minulla on siis eräänlaisia pakkoajatuksia tai siihen liittyvää ahdistusta monta tuntia päivässä, kolme eri diagnoosia (osa fyysisiä) ja muutenkin vain yleensä paha olla. Olen opiskellut jo aika paljon eri aloja (myös hoitamista perusopintojen verran, mutta lopetin, koska en saanut kannustusta ja riittäviä sosiaalisia onnistumisen kokemuksia opiskeluympäristöstä, joka oli silloin toinen), mutta työllistyminen on vaikeaa. Ja sen lisäksi motivaation ailahteluun vaikuttaa sekin, kun koulussa on todella pitkiä lähipäiviä, jolloin katse ajautuu enemmän tai vähemmän kelloon, kun käsitellään itselle itsestäänselviä asioita pitkän kaavan kautta jopa yli vuoden päivät... Tai näin on ainakin sanottu. Ja teen jo vapaaehtoistöitä ja opiskelen muita juttuja omaehtoisesti, eli mistään hassuttelusta tai laiskottelusta tässä ei todellakaan ole kysymys, vaan ihan osin itsellekin tuntemattomista ristiriidoista ja taistelusta pään sisällä. Jos se on sinusta noin yksinkertaista, niin et ole varmaan ikinä kärsinyt oikeista mielenterveysongelmista tai syrjäytymisestä.
Lähinnä minä kai halusin tietää, onko joku muu ollut samassa tilanteessa, mutta en sitä tuossa väsyneenä hoksannut suoraan kysyä. Siis samassa tilanteessa pääsykokeen keskenjäämisen suhteen.
[/quote]Ja sen lisäksi istuin jonkun hakijan vieressä, joka haisi pullottavalta biojätepussilta kesähelteellä ja muutenkin siellä oli jotakin vähän sen oloista porukkaa, että en ollut varma miten tullaan toimeen.
[/quote]
Lähihoitajan työssä voit joutua koskettelemaan ihmisiä jotka aisevat biojätteeltä, joten jos tuo tuottaa ongelmia..keskittymisvaikeudet, osaan jo blaaa blaa, on sitä ja on tätä. Tunnut keksivän kosolti selityksiä, jotta tapahtunut ei olsiis sinun syysi, mutta itse sieltä kokeesta lähdit. Itse päätit. Nyt otat vastuun omasta elämästä ja teet kerrankin jotain loppuun asti ilman selittelyitä.
[/quote]Joo, mutta vituttaa istua opiskelijoiden vieressä, jotka eivät hyvästä terveydestä huolimatta välitä olla haisematta paskalle. Työstä sentään maksetaan, mutta opiskelusta ei.