Lue keskustelun säännöt.
Onko vauva-arki oikeasti kauheaa kaaosta?
07.10.2021 |
Ei saa nukuttua, huolehdittua itsestään, unohtaa itsensä, elää kuplassa?
Kyselee 30-vuotias nainen
Kommentit (29)
En ole koskaan aikuisiällä ollut niin rentoutunut ja hyvin levännyt kuin vauvan kanssa kotona. Ihana pitkä loma töistä oli tosiaan lomaa mulle, kun lapsi on ollut terve ja hyvä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan aikuisiällä ollut niin rentoutunut ja hyvin levännyt kuin vauvan kanssa kotona. Ihana pitkä loma töistä oli tosiaan lomaa mulle, kun lapsi on ollut terve ja hyvä nukkumaan.
Hehehee... Hassua kuinka totaalisen eri tavalla ihmiset voivat kokea asioita. Itse taas en ole koskaan ollut yhtä poikki ja väsynyt elämässäni, kuin pienen lapsen/vauvan kanssa. Vaikka olen opiskellut, tehnyt kovasti töitä, perustanut yrityksen ja yhdistyksenkin, rempannut kotia ja tehnyt kaikkia noita vielä samaan aikaan. Siitä huolimatta MIKÄÄN NOISTA ei vedä läheskään vertoa sille uupumukselle mitä lapsi aiheuttaa. Suurin syy lienee se, että ennen lasta oli olemassa viikonloput, jolloin sai latautua, mutta lapsen tulon jälkeen viikonlopuistakin on tullut lähinnä arkista työtä. Lisäksi kaikista em. asioista on aikaisemmin voinut ottaa lomaa, mutta lapsesta ei voi (paitsi joskus harvoin, jos olemme saaneet hoitajan). T. Isä 42v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan aikuisiällä ollut niin rentoutunut ja hyvin levännyt kuin vauvan kanssa kotona. Ihana pitkä loma töistä oli tosiaan lomaa mulle, kun lapsi on ollut terve ja hyvä nukkumaan.
Hehehee... Hassua kuinka totaalisen eri tavalla ihmiset voivat kokea asioita. Itse taas en ole koskaan ollut yhtä poikki ja väsynyt elämässäni, kuin pienen lapsen/vauvan kanssa. Vaikka olen opiskellut, tehnyt kovasti töitä, perustanut yrityksen ja yhdistyksenkin, rempannut kotia ja tehnyt kaikkia noita vielä samaan aikaan. Siitä huolimatta MIKÄÄN NOISTA ei vedä läheskään vertoa sille uupumukselle mitä lapsi aiheuttaa. Suurin syy lienee se, että ennen lasta oli olemassa viikonloput, jolloin sai latautua, mutta lapsen tulon jälkeen viikonlopuistakin on tullut lähinnä arkista työtä. Lisäksi kaikista em. asioista on aikaisemmin voinut ottaa lomaa, mutta lapsesta ei voi (paitsi joskus harvoin, jos olemme saaneet hoitajan). T. Isä 42v
Isällehän homma on helppoa kun ei tarvitse imettää jne.
Väsyttävää kyllä. Kaaosta ei. Kaaos on lähes poikkeuksetta ihmisen itsensä aiheuttamaa. Yksi vauva ei elämää kaaokseen saa.
Musta vauva-aika on helppoa, yöheräämistä, tissiä, jatkuvaa saatavillaoloa toki tarvitaan.
Mutta vauvat nukkuu melko paljon, joskin pätkissä ja pysyvät aika hyvin paikallaan siinä mihin heidät jättävät.
Vuoden iässä kaikki muuttuu paljon enemmän kaaokseksi.
Mukulaa ei voi jättää sekunniksikaan yksin, se kiipeää, kaatuilee, tunkee kaiken suuhunsa, kaivaa mullat kukkaruukuista, tyhjentää alalaatikot, syö koiranruoat kupista, tunkee tavarat pistorasiaan, tunkee suun täyteen hiekkaa hiekkalaatikolla, säntäilee päättömästi ympäriinsä.
Päiväunet vähenee, ensin pariin kertaan päivässä, sitten ehkä yhdet huonot torkut autossa turvaistuimessa, kun kuvittelet, että ehditte neuvolareissulta kotiin päikkäreille. Rauhallista, edes kahvikupin mittaista taukoa tuskin on. Aamut alkaa kuudelta, päättyy iltakasilta, siinä välissä 2-10 herätystä.
Taaperoaikana vauvavuosi tuntuu lökölomalta 🥱
3+ vuotiaiden kanssa alkaa sitten se kiva lapsielämä. Lasten kanssa voi puhua, jutella, neuvotella. Niitä kiinnostaa jo oikeat asiat. Päiväunet, hoitolaukut, jonkun tietyn soseen lämmitys ei ole enää se juttu. Päikkärit voi skipata, banaanin voi syöttää ensiavuksi nälkään, lapsi tykkää touhuta jo itsekseenkin.
Eli mun näkemys; vauvavuosi ok, 1-3-vuodet sähläystä ja hermojenkiristystä, sen jälkeen mukavaa ja leppoisaa eloa. ( Kunhan ei aina siinä vaiheessa hairahdu ja tee uutta vauvaa taloon, jolloin kaikki sama sähläys on edessä taas)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu täysin vauvasta. Koliikkivauvan kanssa voi olla. Esikoisen kanssa oli hyvin leppoista. Nukuttiin aamusin pitkään ja muutenkin elettiin melko rauhallista elämää. Sain normaalisti syötyä ja käytyä suihkussa yms. Toinen kun syntyi, niin ei se elämä sillonkaan mitään kaaosta ollut, vaikka ikäeroa tuli vain 1v 4kk. Silloin ei vain aina pystynyt huilaamaan, kun vauva nukkui. Olen kyllä tyytyväinen, että tuli pienellä ikäerolla. Saavat paljon seuraa toisesta ja nykyään ovat n. 3,5v ja n. 5v niin yhteiset leikit saattaa kestää tunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan aikuisiällä ollut niin rentoutunut ja hyvin levännyt kuin vauvan kanssa kotona. Ihana pitkä loma töistä oli tosiaan lomaa mulle, kun lapsi on ollut terve ja hyvä nukkumaan.
Hehehee... Hassua kuinka totaalisen eri tavalla ihmiset voivat kokea asioita. Itse taas en ole koskaan ollut yhtä poikki ja väsynyt elämässäni, kuin pienen lapsen/vauvan kanssa. Vaikka olen opiskellut, tehnyt kovasti töitä, perustanut yrityksen ja yhdistyksenkin, rempannut kotia ja tehnyt kaikkia noita vielä samaan aikaan. Siitä huolimatta MIKÄÄN NOISTA ei vedä läheskään vertoa sille uupumukselle mitä lapsi aiheuttaa. Suurin syy lienee se, että ennen lasta oli olemassa viikonloput, jolloin sai latautua, mutta lapsen tulon jälkeen viikonlopuistakin on tullut lähinnä arkista työtä. Lisäksi kaikista em. asioista on aikaisemmin voinut ottaa lomaa, mutta lapsesta ei voi (paitsi joskus harvoin, jos olemme saaneet hoitajan). T. Isä 42v
Surullista. Nautitko lapsesi seurasta ollenkaan?
Vaikuttaa että olet tottunut tekemään asioita omalla aikataulullasi ilman häiriötekijöitä, ja uudenlainen arki tuntuu kuormittavalta koska haluaisit tehdä kaiken kuten ennenkin.
Minua lapsi ei kuormita vaikka jäinkin täysin yh:ksi. Nautin tästä ajasta nyt, omien harrastusten ja menojen aika on taas myöhemmin.
Tulisin varmasti hulluksi jos keskittyisin miettimään asioita joita en pysty nyt tekemään. Se olisi turhaa ja hölmöä.
Riippuu tosiaan lapsesta mutta myös tukiverkoista. Meillä ei asu ketään sukua lähellä ja aina piti hommata ulkopuolinen lastenvahti. Olin myös tosi väsynyt koska unirytmi oli niin sekaisin, olen huono toimimaan vähällä unella. Kyllä, mielestäni ekat neljä vuotta olivat aika raskaat vaikka ihanat.