Tyttäreni todennäköisesti muuttaa kotoaan syksyllä, ahdistaa jo nyt :(

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 23:18"]

Eli siis tyttö muuttaa todennäköisesti Helsinkiin yliopistoa varten ja minusta on hienoa että hän on jaksanut opiskella niin että pääsy unelmien alalle on todennäköinen nyt kun vielä viimeiset aineet kirjoittaa keväällä. 

Mutta ahdistaa kun jään yksin :( 

vertaistukea? 

[/quote]

Pitäisikö tyttäresi jäädä elämään sinun elämääsi? Miten voit olla noin itsekäs? Eihän se ole tyttären vika että olet yksin, ota se peukalo irti perseestä ja tee asialle jotain!

Mua sitten järkyttää tällaiset mammat jotka elää vain äitiyden kautta, elämässä ei ole mitään muuta kuin lapsi joka valitettavasti kasvaa ja lähtee omilleen. Voi voi.

Vanhempien tehtävä on antaa juuret ja siivet, päästää irti että saavat säilytettyä hyvät välit lapsiinsa. Jos näytät eroahdistuksesi tyttärellesi ja syyllistät häntä voi olla että välinne katkeavat kokonaan. Silloin tytär on vain onnellinen että asuu eri kaupungissa. Jos osaat hoitaa asiat hyvin saat nauttia siitä että tytär tulee ilomielin lomilla ja viikonloppuina käymään ja nauttimaan kodin lämmöstä. Sinun valintasi.

Tsemppiä tytölle että onnistuu kokeissa ja pääsee opiskelemaan.

4:n äiti jolla enää 1 kotona

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 00:43"]

Jahas ja taas täällä jotkut vastailee ihan typeriä....mut joo, ymmärrän. Itselle oli kova paikka tyttäreni muutto vaikka poika vielä jäi kotiin. Monet ei ymmärrä, että jos on lapsiin tosi hyvät, läheiset välit niin kyllä se koville ottaa. Mulla oli 2-3 kuukautta vaikeeta, sitten alkli helpottamaan kun huomasin, että tytär haluaa yhä åitää yhteyttä, soitteli usein jne.

Eli siihen tottuu mutta ymmärrän kyllä hyvin sun tunteet/ajatukset!

[/quote]

Riippuvuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko hyvä välit vai ei.

Olen edelleenkin todella läheinen lasteni kanssa (käyvät kotona 2-3x kuukaudessa syömässä, viestitellään monta kertaa viikossa) vaikka en jäänytkään itkemään heidän peräänsä kun lähtivät kotoa. Yhdessä laitettiin uusi koti kuntoon ja osteltiin tavaroita sinne, nautittiin uudesta elämänvaiheesta.

22

Ymmärrän niin ap:ta! Se o hirveän vaikeaa aikaa kun lapset alkavat lähteä omilleen. Ei sitä etukäteen osaa aavistaa kuinka vaikeaa se on ja kuinka raskasta. Poika kävi jo armeijan ja nyt odottelee solukämppää eli on kohta lähdössä ja pahalta se tuntuu. Pakkohan se on lapset omilleen päästää mutta nykyään on niin paljon kaikkea pahaa ja sekin ahdistaa. Soisin, että lapset jäisivät jonnekin lähistölle asumaan ja jos niin ei käy muutan varmaan perässä lähemmäs. Olen kuitenkin elämästäni 20 vuotta panostanut lapsiini ja he ovat mulle mietsäkin tärkeämpiä ihmisiä. En halua, että välimme etääntyvät mikä väistämättä tapahtuisi jos asuttaisin monen sadan kilometrin päässä.

Minusta Suomessa on niin nurinkurinen tapa, että lapset pitää erottaa vanhemmistaan jo hyvin nuorena ja nuoret aikuisetkin pitää etäännyttää vanhemmistaan heti. Sitten toisaalta ihmetellään miksei isovanhemmista olekaan lastenhoitoapua kun sitä tarvittaisiin ja kun kukaan ei käykään vanhuksia katsomassa. Mutta sehän on vain ihan luonnollinen seuraus siitä kun ei enää ole läheiset välit, niin ei sitä niin välitä. Minutkin äitini halusi itsenäistää varsin nopeasti ja nyt sitten ihmettelee kun en tulekaan kotona käymään kun hän on siellä vanhana ja yksin. En mä enää osaa, äitini ei ole enää mulle läheinen.

Tätä en halua omien lasteni kanssa tapahtuvan. Haluan, että välimme pysyvät läheinä senkin jälkeen kun asumme eri osoitteissa.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 08:35"]

Ymmärrän niin ap:ta! Se o hirveän vaikeaa aikaa kun lapset alkavat lähteä omilleen. Ei sitä etukäteen osaa aavistaa kuinka vaikeaa se on ja kuinka raskasta. Poika kävi jo armeijan ja nyt odottelee solukämppää eli on kohta lähdössä ja pahalta se tuntuu. Pakkohan se on lapset omilleen päästää mutta nykyään on niin paljon kaikkea pahaa ja sekin ahdistaa. Soisin, että lapset jäisivät jonnekin lähistölle asumaan ja jos niin ei käy muutan varmaan perässä lähemmäs. Olen kuitenkin elämästäni 20 vuotta panostanut lapsiini ja he ovat mulle mietsäkin tärkeämpiä ihmisiä. En halua, että välimme etääntyvät mikä väistämättä tapahtuisi jos asuttaisin monen sadan kilometrin päässä.

Minusta Suomessa on niin nurinkurinen tapa, että lapset pitää erottaa vanhemmistaan jo hyvin nuorena ja nuoret aikuisetkin pitää etäännyttää vanhemmistaan heti. Sitten toisaalta ihmetellään miksei isovanhemmista olekaan lastenhoitoapua kun sitä tarvittaisiin ja kun kukaan ei käykään vanhuksia katsomassa. Mutta sehän on vain ihan luonnollinen seuraus siitä kun ei enää ole läheiset välit, niin ei sitä niin välitä. Minutkin äitini halusi itsenäistää varsin nopeasti ja nyt sitten ihmettelee kun en tulekaan kotona käymään kun hän on siellä vanhana ja yksin. En mä enää osaa, äitini ei ole enää mulle läheinen.

Tätä en halua omien lasteni kanssa tapahtuvan. Haluan, että välimme pysyvät läheinä senkin jälkeen kun asumme eri osoitteissa.

[/quote]

Keskustele mielellään tästä perässä muuttamisesta lastesi kanssa ennenkuin ilmestyt naapurikämppään. He voivat olla symbioosista eri mieltä. Kunnioita sitä. Nykyään asutaan paljon eri maissakin - jos yksi muuttaa Ouluun, toinen Helsinkiin ja kolmas Shanghaihin - missäs meinaat asua? Jos he haluavat tavata sinua tunnin parin matka ei ole rasite.

Mulla lapset ovat asuneet ympäri maailmaa töiden ja opiskelun takia eikä tulisi mieleenkään itkeä perään. Tai huolestua - olen kasvattanut heidät selviämään omillaan ja ylpeä siitä. Skypet yms pienentää maailman läppärin ruudulle mahtuvaksi! Mieti mitä oli ennen tietokoneita....

22

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 08:35"]

Ymmärrän niin ap:ta! Se o hirveän vaikeaa aikaa kun lapset alkavat lähteä omilleen. Ei sitä etukäteen osaa aavistaa kuinka vaikeaa se on ja kuinka raskasta. Poika kävi jo armeijan ja nyt odottelee solukämppää eli on kohta lähdössä ja pahalta se tuntuu. Pakkohan se on lapset omilleen päästää mutta nykyään on niin paljon kaikkea pahaa ja sekin ahdistaa. Soisin, että lapset jäisivät jonnekin lähistölle asumaan ja jos niin ei käy muutan varmaan perässä lähemmäs. Olen kuitenkin elämästäni 20 vuotta panostanut lapsiini ja he ovat mulle mietsäkin tärkeämpiä ihmisiä. En halua, että välimme etääntyvät mikä väistämättä tapahtuisi jos asuttaisin monen sadan kilometrin päässä.

Minusta Suomessa on niin nurinkurinen tapa, että lapset pitää erottaa vanhemmistaan jo hyvin nuorena ja nuoret aikuisetkin pitää etäännyttää vanhemmistaan heti. Sitten toisaalta ihmetellään miksei isovanhemmista olekaan lastenhoitoapua kun sitä tarvittaisiin ja kun kukaan ei käykään vanhuksia katsomassa. Mutta sehän on vain ihan luonnollinen seuraus siitä kun ei enää ole läheiset välit, niin ei sitä niin välitä. Minutkin äitini halusi itsenäistää varsin nopeasti ja nyt sitten ihmettelee kun en tulekaan kotona käymään kun hän on siellä vanhana ja yksin. En mä enää osaa, äitini ei ole enää mulle läheinen.

Tätä en halua omien lasteni kanssa tapahtuvan. Haluan, että välimme pysyvät läheinä senkin jälkeen kun asumme eri osoitteissa.

[/quote]

Keskustele mielellään tästä perässä muuttamisesta lastesi kanssa ennenkuin ilmestyt naapurikämppään. He voivat olla symbioosista eri mieltä. Kunnioita sitä. Nykyään asutaan paljon eri maissakin - jos yksi muuttaa Ouluun, toinen Helsinkiin ja kolmas Shanghaihin - missäs meinaat asua? Jos he haluavat tavata sinua tunnin parin matka ei ole rasite.

Mulla lapset ovat asuneet ympäri maailmaa töiden ja opiskelun takia eikä tulisi mieleenkään itkeä perään. Tai huolestua - olen kasvattanut heidät selviämään omillaan ja ylpeä siitä. Skypet yms pienentää maailman läppärin ruudulle mahtuvaksi! Mieti mitä oli ennen tietokoneita....

22

[/quote]

Toistaiseksi kukaan ei ole muuttamassa sanghaihin vaan lähimpään isompaan kaupunkiin, jonne minäkin muuttaisin joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Lapset myös tietävät sen jo nyt.

Ymmärrän ap:tä. Minuakin ahdistaa tuo ajatus että rakkaat muruseni muuttavat jonain päivänä omaan kotiin. Suorastaan  järkyttävä ajatus jäädä miehen kanssa kahdestaan!!! Hui.

Mutta lapsille on parasta, että vanhemmat tukevat omaan kotiin muuttoa ja osaavat päästää irti. Minä olin hyvin sidottu koko nuoruuden ja koin olevani nukke, jota vanhemmat pitivät lasikuvussa, enkä koskaan päässyt minnekään. Se oli hirveää. Omaan kotiin muutosta tuli riita, ja lopulta vanhempani kapinoivat niin paljon että eivät edes auttaneet muutossa. Siitä jäi ikävät muistot.

Löydät kyllä sisältöä elämääsi, käy uudenlaisissa paikoissa, niin tapaat uusia ihmisiä. Kutsu heitä kylään, järjestä illanistujaisia jne. Ymmärrän ja uskon surusi, mutta näin sen kuuluu mennä, kaikilla. Toisaalta ajattele niitä vanhempia, jotka eivät koskaan saa kokea sitä iloa lapsensa puolesta että lapsi saa muuttaa omaan kotiinsa. Esimerkiksi kehitysvammaiset, joilla ei ole elämän eväitä itsenäiseen elämään. Ja vanhemmat hoitavat lastaan omaan kuolemaansa saakka. Siinä suru tulee kun pelkää miten lapsen käy kun itse kuolee.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 08:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 08:35"]

Ymmärrän niin ap:ta! Se o hirveän vaikeaa aikaa kun lapset alkavat lähteä omilleen. Ei sitä etukäteen osaa aavistaa kuinka vaikeaa se on ja kuinka raskasta. Poika kävi jo armeijan ja nyt odottelee solukämppää eli on kohta lähdössä ja pahalta se tuntuu. Pakkohan se on lapset omilleen päästää mutta nykyään on niin paljon kaikkea pahaa ja sekin ahdistaa. Soisin, että lapset jäisivät jonnekin lähistölle asumaan ja jos niin ei käy muutan varmaan perässä lähemmäs. Olen kuitenkin elämästäni 20 vuotta panostanut lapsiini ja he ovat mulle mietsäkin tärkeämpiä ihmisiä. En halua, että välimme etääntyvät mikä väistämättä tapahtuisi jos asuttaisin monen sadan kilometrin päässä.

Minusta Suomessa on niin nurinkurinen tapa, että lapset pitää erottaa vanhemmistaan jo hyvin nuorena ja nuoret aikuisetkin pitää etäännyttää vanhemmistaan heti. Sitten toisaalta ihmetellään miksei isovanhemmista olekaan lastenhoitoapua kun sitä tarvittaisiin ja kun kukaan ei käykään vanhuksia katsomassa. Mutta sehän on vain ihan luonnollinen seuraus siitä kun ei enää ole läheiset välit, niin ei sitä niin välitä. Minutkin äitini halusi itsenäistää varsin nopeasti ja nyt sitten ihmettelee kun en tulekaan kotona käymään kun hän on siellä vanhana ja yksin. En mä enää osaa, äitini ei ole enää mulle läheinen.

Tätä en halua omien lasteni kanssa tapahtuvan. Haluan, että välimme pysyvät läheinä senkin jälkeen kun asumme eri osoitteissa.

[/quote]

Keskustele mielellään tästä perässä muuttamisesta lastesi kanssa ennenkuin ilmestyt naapurikämppään. He voivat olla symbioosista eri mieltä. Kunnioita sitä. Nykyään asutaan paljon eri maissakin - jos yksi muuttaa Ouluun, toinen Helsinkiin ja kolmas Shanghaihin - missäs meinaat asua? Jos he haluavat tavata sinua tunnin parin matka ei ole rasite.

Mulla lapset ovat asuneet ympäri maailmaa töiden ja opiskelun takia eikä tulisi mieleenkään itkeä perään. Tai huolestua - olen kasvattanut heidät selviämään omillaan ja ylpeä siitä. Skypet yms pienentää maailman läppärin ruudulle mahtuvaksi! Mieti mitä oli ennen tietokoneita....

22

[/quote]

Toistaiseksi kukaan ei ole muuttamassa sanghaihin vaan lähimpään isompaan kaupunkiin, jonne minäkin muuttaisin joka tapauksessa jossakin vaiheessa. Lapset myös tietävät sen jo nyt.

[/quote]

No jaa, tulevaisuudesta ei voi tietää. Tänäpäivänä on vain eduksi jos on oleskellut ulkomailla jonkin aikaa, kansainväliset suuryritykset arvostavat kokemusta työnhaussa. Ethän asetu esteeksi? Tai muuta mukana;)

Apua mulla on huono omatunto, kun ajattelen ihan toisin kuin monet tässä ketjussa.. Mun poika on 17 v ja muuttamassa kohta omilleen lähemmäs opiskelujaan. Ja mä en koe sitä lainkaan ongelmana. Päinvastoin, odotan jo, että voimme miehen kanssa tehdä mitä lystää, harrastaa vaikka äkkinäistä seksiä keittiön pöydällä.

Ja kyllä, välini poikaan ovat loistavat ja olemme hyvin läheisiä. Mutta mielestäni on hyvä jos nuori itsenäistyy kun aika on sopiva ja aion olla poikaa kyllä tukemassa sekä henkisesti, että aineellisesti. Ei se poika mihinkään kuuhun ole muuttamassa, voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä.

ap:n tilanne on kait myös minun tulevaisuus.

Toisaalta minulla on puolisoni kanssa ajoittain huono parisuhde ja olen miettinyt, et muutan pois kotoa samaan aikaan kuin lapsetkin. Mutta kyllä mä oman kämpän hommaisin, en sentään lasten kanssa samaan.

  Maija

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:49"]

Apua mulla on huono omatunto, kun ajattelen ihan toisin kuin monet tässä ketjussa.. Mun poika on 17 v ja muuttamassa kohta omilleen lähemmäs opiskelujaan. Ja mä en koe sitä lainkaan ongelmana. Päinvastoin, odotan jo, että voimme miehen kanssa tehdä mitä lystää, harrastaa vaikka äkkinäistä seksiä keittiön pöydällä.

Ja kyllä, välini poikaan ovat loistavat ja olemme hyvin läheisiä. Mutta mielestäni on hyvä jos nuori itsenäistyy kun aika on sopiva ja aion olla poikaa kyllä tukemassa sekä henkisesti, että aineellisesti. Ei se poika mihinkään kuuhun ole muuttamassa, voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä.

[/quote]

Mä en millään pysty kuvittelemaan, että seksi keittiön pöydällä on enää sitä mitä haluan nyt viiskymppisenä. Kyllä mä jotakin muuta ajattelin sitten alkaa tekemään kun lapset muuttavat pois.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:49"]

Apua mulla on huono omatunto, kun ajattelen ihan toisin kuin monet tässä ketjussa.. Mun poika on 17 v ja muuttamassa kohta omilleen lähemmäs opiskelujaan. Ja mä en koe sitä lainkaan ongelmana. Päinvastoin, odotan jo, että voimme miehen kanssa tehdä mitä lystää, harrastaa vaikka äkkinäistä seksiä keittiön pöydällä.

Ja kyllä, välini poikaan ovat loistavat ja olemme hyvin läheisiä. Mutta mielestäni on hyvä jos nuori itsenäistyy kun aika on sopiva ja aion olla poikaa kyllä tukemassa sekä henkisesti, että aineellisesti. Ei se poika mihinkään kuuhun ole muuttamassa, voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä.

[/quote]

Mä en millään pysty kuvittelemaan, että seksi keittiön pöydällä on enää sitä mitä haluan nyt viiskymppisenä. Kyllä mä jotakin muuta ajattelin sitten alkaa tekemään kun lapset muuttavat pois.

[/quote]

Kyllä mä muutakin ajattelin tehdä kuin harrastaa seksiä keittiön pöydällä kun poika on muuttanut pois :D Se oli vaan esimerkki asioista, mitä ei ole voinut tehdä vapaasti pitkään aikaan. Ja mä en kyllä olekaan viisikymppinen vielä 10 vuoteen.

t. nro 29

Ymmärrän kyllä, että lapsen lähtöön liittyy haikeutta, mutta, sen asian yli pitää päästä. Ennemmin tai myöhemmin lapset lähtevät kotoa, ja niin sen pitääkin olla. Sitä lapsuuskodin ulkopuolista elämää vartenhan niitä lapsia kasvatetaan, ei siksi, että he olisivat seuraneitejä vanhemmilleen.

Ja onhan se lähtö vaikeaa lapsellekin. Tietyllä tapaa ainakin. Luultavasti sen haikeuden voittaa kuitenkin innostus tulevasta, aivan omasta elämästä, jota ei ole voinut elää silloin kun on asunut lapsuuskodissa. Ei. Vaikka täysi-ikäinen lapsesi olisi saanut tulla ja mennä kuten on halunnut, hän ei kuitenkaan ole saanut tehdä kaikkea täysin niinkuin on itse halunnut. On muuten aika loistava tunne, kun pääsee siihen omaan asuntoon ensimmäistä kertaa ja tajuaa, että tässä on nyt se paikka, jossa minä määrään ja teen kuten haluan. 

Mitä tulee tuohon "välien etääntymiseen" niin ei aina niin käy. Minä ainakin olen vanhempieni kanssa läheisissä väleissä, vaikka molemmat asuvat n. 300km päässä minusta. Toisaalta taas miehen vanhemmat asuvat 10km ja 60km päässä, eivätkä he taas ole läheisiä miehen kanssa. Eiköhän se välien viileneminen ole kiinni ihan jostain muusta kuin välimatkasta. 

Sitä taas en ymmärrä, miksi jotkut ajattelevat lapsien olevan miestäkin tärkeämpiä? Siis tottakai lapsiansa rakastetaan paljon, mutta miksi aikuiset lapset menisivät oman miehen edelle? Eikös sitä pitäisi olla tyytyväinen, kun lapsien kriittisimmän kasvukauden ohi mentyä ja heidän lennettyä pesästä, on aikaa olla oman puolison kanssa kahdestaan, matkustella, yms? Mikä järki tuollaisessa suhteessa sitten on? 
Tietyllä tapaa tuo kyllä valottaa sitä, että usein keski-ikäiset eroavat kun lapset ovat lentäneet pesästä; ei ole mitään yhteistä.

Hetken aikaa se ap kirpaisee, mutta ajattele niin, että ei se äidin asema häviä mihinkään. Sinä tulet olemaan vielä pitkään se, jolle soitetaan ensimmäisten joukossa, kun jotain tapahtuu. 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:49"]

Apua mulla on huono omatunto, kun ajattelen ihan toisin kuin monet tässä ketjussa.. Mun poika on 17 v ja muuttamassa kohta omilleen lähemmäs opiskelujaan. Ja mä en koe sitä lainkaan ongelmana. Päinvastoin, odotan jo, että voimme miehen kanssa tehdä mitä lystää, harrastaa vaikka äkkinäistä seksiä keittiön pöydällä.

Ja kyllä, välini poikaan ovat loistavat ja olemme hyvin läheisiä. Mutta mielestäni on hyvä jos nuori itsenäistyy kun aika on sopiva ja aion olla poikaa kyllä tukemassa sekä henkisesti, että aineellisesti. Ei se poika mihinkään kuuhun ole muuttamassa, voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä.

[/quote]

Mä en millään pysty kuvittelemaan, että seksi keittiön pöydällä on enää sitä mitä haluan nyt viiskymppisenä. Kyllä mä jotakin muuta ajattelin sitten alkaa tekemään kun lapset muuttavat pois.

[/quote]

Voi ei - mihinkähän sitä ihmisen seksuaalisuus katoaa 50v:nä?? Kyllä minäkin haaveilen siitä hetkestä kun kuopuskin on lähtenyt kotoa, saadaan tosiaan rakastella koska tahansa miehen kanssa eikä tarvitse miettiä tuleeko teini kotiin kesken kaiken tai onko vielä hereillä!! Nyt joudutaan tyytymään kerran viikossa tahtiin...

22 (50+)

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:49"]

Apua mulla on huono omatunto, kun ajattelen ihan toisin kuin monet tässä ketjussa.. Mun poika on 17 v ja muuttamassa kohta omilleen lähemmäs opiskelujaan. Ja mä en koe sitä lainkaan ongelmana. Päinvastoin, odotan jo, että voimme miehen kanssa tehdä mitä lystää, harrastaa vaikka äkkinäistä seksiä keittiön pöydällä.

Ja kyllä, välini poikaan ovat loistavat ja olemme hyvin läheisiä. Mutta mielestäni on hyvä jos nuori itsenäistyy kun aika on sopiva ja aion olla poikaa kyllä tukemassa sekä henkisesti, että aineellisesti. Ei se poika mihinkään kuuhun ole muuttamassa, voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä.

[/quote]

Mä en millään pysty kuvittelemaan, että seksi keittiön pöydällä on enää sitä mitä haluan nyt viiskymppisenä. Kyllä mä jotakin muuta ajattelin sitten alkaa tekemään kun lapset muuttavat pois.

[/quote]

Voi ei - mihinkähän sitä ihmisen seksuaalisuus katoaa 50v:nä?? Kyllä minäkin haaveilen siitä hetkestä kun kuopuskin on lähtenyt kotoa, saadaan tosiaan rakastella koska tahansa miehen kanssa eikä tarvitse miettiä tuleeko teini kotiin kesken kaiken tai onko vielä hereillä!! Nyt joudutaan tyytymään kerran viikossa tahtiin...

22 (50+)

[/quote]

Eikö sulla eläin ole mitään mutta kuin seksi mielessä? Luulisi tuon ikäisellä olevan jotain muutakin mielessä kun pelkät eläimelliset halut ja niiden tyydytys. Oksettavaa. 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:49"]

Apua mulla on huono omatunto, kun ajattelen ihan toisin kuin monet tässä ketjussa.. Mun poika on 17 v ja muuttamassa kohta omilleen lähemmäs opiskelujaan. Ja mä en koe sitä lainkaan ongelmana. Päinvastoin, odotan jo, että voimme miehen kanssa tehdä mitä lystää, harrastaa vaikka äkkinäistä seksiä keittiön pöydällä.

Ja kyllä, välini poikaan ovat loistavat ja olemme hyvin läheisiä. Mutta mielestäni on hyvä jos nuori itsenäistyy kun aika on sopiva ja aion olla poikaa kyllä tukemassa sekä henkisesti, että aineellisesti. Ei se poika mihinkään kuuhun ole muuttamassa, voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä.

[/quote]

Mä en millään pysty kuvittelemaan, että seksi keittiön pöydällä on enää sitä mitä haluan nyt viiskymppisenä. Kyllä mä jotakin muuta ajattelin sitten alkaa tekemään kun lapset muuttavat pois.

[/quote]

Voi ei - mihinkähän sitä ihmisen seksuaalisuus katoaa 50v:nä?? Kyllä minäkin haaveilen siitä hetkestä kun kuopuskin on lähtenyt kotoa, saadaan tosiaan rakastella koska tahansa miehen kanssa eikä tarvitse miettiä tuleeko teini kotiin kesken kaiken tai onko vielä hereillä!! Nyt joudutaan tyytymään kerran viikossa tahtiin...

22 (50+)

[/quote]

Eikö sulla eläin ole mitään mutta kuin seksi mielessä? Luulisi tuon ikäisellä olevan jotain muutakin mielessä kun pelkät eläimelliset halut ja niiden tyydytys. Oksettavaa. 
[/quote]Aika oksettava tuo kommenttisi. Terveempää on ilmeisesti muuttaa aikuisten lasten perässä, kun ei osaa päästää irti?

Oletteko siis sitä mieltä, että lasten aikuistuttua vanhempien pitäisi suunnilleen kuolla pois, ettei vaan yhtään rajoita tai estä lastansa elämästä ja olemasta? Ja sitten taas ilmaantuua eloon innokkaasti hoitamaan lapsenlapsia kun se aika koittaa?

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:49"]

Apua mulla on huono omatunto, kun ajattelen ihan toisin kuin monet tässä ketjussa.. Mun poika on 17 v ja muuttamassa kohta omilleen lähemmäs opiskelujaan. Ja mä en koe sitä lainkaan ongelmana. Päinvastoin, odotan jo, että voimme miehen kanssa tehdä mitä lystää, harrastaa vaikka äkkinäistä seksiä keittiön pöydällä.

Ja kyllä, välini poikaan ovat loistavat ja olemme hyvin läheisiä. Mutta mielestäni on hyvä jos nuori itsenäistyy kun aika on sopiva ja aion olla poikaa kyllä tukemassa sekä henkisesti, että aineellisesti. Ei se poika mihinkään kuuhun ole muuttamassa, voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä.

[/quote]

Mä en millään pysty kuvittelemaan, että seksi keittiön pöydällä on enää sitä mitä haluan nyt viiskymppisenä. Kyllä mä jotakin muuta ajattelin sitten alkaa tekemään kun lapset muuttavat pois.

[/quote]

Voi ei - mihinkähän sitä ihmisen seksuaalisuus katoaa 50v:nä?? Kyllä minäkin haaveilen siitä hetkestä kun kuopuskin on lähtenyt kotoa, saadaan tosiaan rakastella koska tahansa miehen kanssa eikä tarvitse miettiä tuleeko teini kotiin kesken kaiken tai onko vielä hereillä!! Nyt joudutaan tyytymään kerran viikossa tahtiin...

22 (50+)

[/quote]

Eikö sulla eläin ole mitään mutta kuin seksi mielessä? Luulisi tuon ikäisellä olevan jotain muutakin mielessä kun pelkät eläimelliset halut ja niiden tyydytys. Oksettavaa. 

[/quote]

No hyi, onpa ällöä kun vielä haluaa miestään ja seksiä. Olenpa varsinainen eläin;) Meillä parisuhteeseen kuuluu olennaisena läheisyys ja seksi, sitä ei pihtarimammat tietenkään ymmärrä:D

Elämässä on paljon muutakin mutta kyllä rakkaus puolisoon (ja tietty lapsiin) on tärkeintä! Koska meillä menee hyvin parisuhteen kaikilla osa-alueilla se helpottaa muutakin yhteistä tekemistä, on yhteiset haaveet ja harrastukset, suunnitelmat tulevaisuudelle ja arkiset ilot.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:49"]

Apua mulla on huono omatunto, kun ajattelen ihan toisin kuin monet tässä ketjussa.. Mun poika on 17 v ja muuttamassa kohta omilleen lähemmäs opiskelujaan. Ja mä en koe sitä lainkaan ongelmana. Päinvastoin, odotan jo, että voimme miehen kanssa tehdä mitä lystää, harrastaa vaikka äkkinäistä seksiä keittiön pöydällä.

Ja kyllä, välini poikaan ovat loistavat ja olemme hyvin läheisiä. Mutta mielestäni on hyvä jos nuori itsenäistyy kun aika on sopiva ja aion olla poikaa kyllä tukemassa sekä henkisesti, että aineellisesti. Ei se poika mihinkään kuuhun ole muuttamassa, voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä.

[/quote]

Mä en millään pysty kuvittelemaan, että seksi keittiön pöydällä on enää sitä mitä haluan nyt viiskymppisenä. Kyllä mä jotakin muuta ajattelin sitten alkaa tekemään kun lapset muuttavat pois.

[/quote]

Voi ei - mihinkähän sitä ihmisen seksuaalisuus katoaa 50v:nä?? Kyllä minäkin haaveilen siitä hetkestä kun kuopuskin on lähtenyt kotoa, saadaan tosiaan rakastella koska tahansa miehen kanssa eikä tarvitse miettiä tuleeko teini kotiin kesken kaiken tai onko vielä hereillä!! Nyt joudutaan tyytymään kerran viikossa tahtiin...

22 (50+)

[/quote]

Eikö sulla eläin ole mitään mutta kuin seksi mielessä? Luulisi tuon ikäisellä olevan jotain muutakin mielessä kun pelkät eläimelliset halut ja niiden tyydytys. Oksettavaa. 

[/quote]

No hyi, onpa ällöä kun vielä haluaa miestään ja seksiä. Olenpa varsinainen eläin;) Meillä parisuhteeseen kuuluu olennaisena läheisyys ja seksi, sitä ei pihtarimammat tietenkään ymmärrä:D

Elämässä on paljon muutakin mutta kyllä rakkaus puolisoon (ja tietty lapsiin) on tärkeintä! Koska meillä menee hyvin parisuhteen kaikilla osa-alueilla se helpottaa muutakin yhteistä tekemistä, on yhteiset haaveet ja harrastukset, suunnitelmat tulevaisuudelle ja arkiset ilot.

[/quote]

Munkin mielestä sä olet todella oksettava. Painuisit muualle puhumaan noita seksijuttujasi ja tässä ketjussa puhuttiin äidin paniikista kun lapset lähtee pois kotoa. Ihan sairas oot!!!

Meillä lapset asuvat jo omillaan pois kotipaikkakunnalta, nuorinkin muutti syksyllä opiskelujen perässä. Olihan se outoa jäädä miehen kanssa kaksin. Kävimme lasten kanssa läpi kaikenlaisia asioita, mitä tulevaisuudessa he joutuvat yksin hoitamaan eli miten suunnitellaan kauppaostokset, tehdään ruokaa ja siivotaan, ihan budjetin teosta alkaen. Hyvin lapset ovat pärjänneet.

Meillä on aina ollut lapsiin hyvät välit ja ainakin omien sanojensa mukaan heillä on ollut onnellinen lapsuus. Vaikka olemme antaneet lapsille tilaa kasvaa sellaisiksi kuin he haluavat, niin kyllä he ovat muuttojen jälkeen "puhjenneet kukkaan".

Se tässä nykyisessä tilanteessa on mukavaa, että me käymme mihen kanssa muutaman kerran vuodessa lasten luona. Mikäs sen hauskempaa, kun mennä hotelliin pariksi yöksi, viedä lapsi syömään kunnon ravintolaan, käyttää vaatekaupoilla ja ostaa lapselle kotiin kaapit täyteen ruokaa ja muuta tarpeellista.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 09:49"]

Apua mulla on huono omatunto, kun ajattelen ihan toisin kuin monet tässä ketjussa.. Mun poika on 17 v ja muuttamassa kohta omilleen lähemmäs opiskelujaan. Ja mä en koe sitä lainkaan ongelmana. Päinvastoin, odotan jo, että voimme miehen kanssa tehdä mitä lystää, harrastaa vaikka äkkinäistä seksiä keittiön pöydällä.

Ja kyllä, välini poikaan ovat loistavat ja olemme hyvin läheisiä. Mutta mielestäni on hyvä jos nuori itsenäistyy kun aika on sopiva ja aion olla poikaa kyllä tukemassa sekä henkisesti, että aineellisesti. Ei se poika mihinkään kuuhun ole muuttamassa, voimme edelleen tavata ja viettää aikaa yhdessä.

[/quote]

Mä en millään pysty kuvittelemaan, että seksi keittiön pöydällä on enää sitä mitä haluan nyt viiskymppisenä. Kyllä mä jotakin muuta ajattelin sitten alkaa tekemään kun lapset muuttavat pois.

[/quote]

Voi ei - mihinkähän sitä ihmisen seksuaalisuus katoaa 50v:nä?? Kyllä minäkin haaveilen siitä hetkestä kun kuopuskin on lähtenyt kotoa, saadaan tosiaan rakastella koska tahansa miehen kanssa eikä tarvitse miettiä tuleeko teini kotiin kesken kaiken tai onko vielä hereillä!! Nyt joudutaan tyytymään kerran viikossa tahtiin...

22 (50+)

[/quote]

Eikö sulla eläin ole mitään mutta kuin seksi mielessä? Luulisi tuon ikäisellä olevan jotain muutakin mielessä kun pelkät eläimelliset halut ja niiden tyydytys. Oksettavaa. 

[/quote]

No hyi, onpa ällöä kun vielä haluaa miestään ja seksiä. Olenpa varsinainen eläin;) Meillä parisuhteeseen kuuluu olennaisena läheisyys ja seksi, sitä ei pihtarimammat tietenkään ymmärrä:D

Elämässä on paljon muutakin mutta kyllä rakkaus puolisoon (ja tietty lapsiin) on tärkeintä! Koska meillä menee hyvin parisuhteen kaikilla osa-alueilla se helpottaa muutakin yhteistä tekemistä, on yhteiset haaveet ja harrastukset, suunnitelmat tulevaisuudelle ja arkiset ilot.

[/quote]

Munkin mielestä sä olet todella oksettava. Painuisit muualle puhumaan noita seksijuttujasi ja tässä ketjussa puhuttiin äidin paniikista kun lapset lähtee pois kotoa. Ihan sairas oot!!!

[/quote]

Tuo oli vain kommentti (eikä vain minulta) siihen mitä muuta elämässä naisella on kuin lapset ja heidän elämäänsä sekaantuminen. Mutta jos te olette "vain" äitejä niin toki naiseus ja seksuaalisuus on hyh hyh:)