Jos tapailukumppanin kanssa suudellaan aina tavatessa mistä se on merkki?

Mm

Puolison kanssa aina pusutellaan mennen tullen ja palatessa, ja yhdessä oltu 36 vuotta.

Eikö se ole jo seurustelua?

Itsellä tapailuun ei kuulu suutelu tai seksi. Korkeintaan voin halata, jos edes sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole jo seurustelua?

Itsellä tapailuun ei kuulu suutelu tai seksi. Korkeintaan voin halata, jos edes sitäkään.

Samaa ajattelin deittailun aloittaessani mutta heti ekassa suhteessa selvisi mikä muilla on meininki. Pitäähän potentiaalinen kumppani tietysti koeajaa ennen mitään varsinaista suhdetta. Jos on osaamaton sängyssä tai vastenmielinen ilman vaatteita, voi hyvillä mielin lempata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole jo seurustelua?

Itsellä tapailuun ei kuulu suutelu tai seksi. Korkeintaan voin halata, jos edes sitäkään.

Samaa ajattelin deittailun aloittaessani mutta heti ekassa suhteessa selvisi mikä muilla on meininki. Pitäähän potentiaalinen kumppani tietysti koeajaa ennen mitään varsinaista suhdetta. Jos on osaamaton sängyssä tai vastenmielinen ilman vaatteita, voi hyvillä mielin lempata.

No olet kyllä aika tynnyrissä elänyt jos kuvittelit että on tavallista että ennen seurustelua ehkä uskaltaa halata mutta sekin on jo iso juttu. Ei ihme että deittailun aloittaminen oli shokki.

No en tiedä. En ole pussaillut selvinpäin ehkä noin 20 vuoteen. Jännittäisi sellainen touhuilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole jo seurustelua?

Itsellä tapailuun ei kuulu suutelu tai seksi. Korkeintaan voin halata, jos edes sitäkään.

Samaa ajattelin deittailun aloittaessani mutta heti ekassa suhteessa selvisi mikä muilla on meininki. Pitäähän potentiaalinen kumppani tietysti koeajaa ennen mitään varsinaista suhdetta. Jos on osaamaton sängyssä tai vastenmielinen ilman vaatteita, voi hyvillä mielin lempata.

No olet kyllä aika tynnyrissä elänyt jos kuvittelit että on tavallista että ennen seurustelua ehkä uskaltaa halata mutta sekin on jo iso juttu. Ei ihme että deittailun aloittaminen oli shokki.

Tiedän itsekin olleeni tyhmä ja poikkeavani ajatuksiltani edelleen isosta massasta. Mulla on aina ollut ajatus että jos en jo ekoilla treffeillä tunne ihastumista, enempää treffejä ei tule. Siksi koko tapailun ajatus on mulle vieras. Mulle ei ole mitenkään luontevaa päästää ketään fyysisesti lähelle, ja sitten kun huomaan että toinen voi vaikka pussailla tai harrastaa seksiä ilman pientäkään ihastumisen tunnetta, toki se jonkinlainen sokki on.

Onneksi en ole enää markkinoilla aiheuttamassa mielipahaa kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Itse en luota enää mihinkään :D "tapailukumppanin" kanssa suukottelimme tavatessa, pidimme kävellessä toista kädestä ja yleisestikin käyttäydyimme kuin ihastunut pari. Eräänä päivänä mies sitten viittasi suhteeseeme fwb-suhteena. Kun yllättyneenä sanoin että luulin meidän tapailleen hän ihan yhtä yllättyneenä sanoi ajatelleensa meidän olleen vain kavereita. Jänniä kaverisuhteita hänellä...

Eikö noi nyt ole ihan sama asia - fwb ja tapailukumppani (on muuten kyllä tyhmä sana)

Vierailija kirjoitti:

Olen suudellut miellyttämisenhalusta vielä muutama vuosi sitten. Sitten kävin asioita läpi ja tein päätöksen, etten enää suutele koskaan ketään, jos en todella halua. Sama koskee seksiä. Tässäpä ohje muillekin. Erityisesti naisille.

Miksi erityisesti miehille? Onko miesten pakko suudella ja sekstailla, jos ei todella halua?

Vierailija kirjoitti:

Se on merkki siitä, että kumpikin on valmis ottamaan herpeksen ja karieksen. True love

Kondulooma ja hpv on kans kova sana noissa hommissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en luota enää mihinkään :D "tapailukumppanin" kanssa suukottelimme tavatessa, pidimme kävellessä toista kädestä ja yleisestikin käyttäydyimme kuin ihastunut pari. Eräänä päivänä mies sitten viittasi suhteeseeme fwb-suhteena. Kun yllättyneenä sanoin että luulin meidän tapailleen hän ihan yhtä yllättyneenä sanoi ajatelleensa meidän olleen vain kavereita. Jänniä kaverisuhteita hänellä...

Eikö noi nyt ole ihan sama asia - fwb ja tapailukumppani (on muuten kyllä tyhmä sana)

Eivät ole. Tapailusta edetään seurusteluun (tai ei edetä jos huomataan ettei juttu toimi). Fwb-suhteessa on jo alussa päätetty ettei juttu tule ikinä etenemään seurusteluksi.

Missä kohtaa ihmisen elämässä tapahtuu se, ettei osata enää luontevasti aloittaa seurustelusuhdetta? Tämä on jotenkin hämmentävää, että vielä lukioikäisillä seurustelu on mutkatonta eikä sitä edellä mitään kummallisia kiemuroita. Asiat etenevät omalla painollaan ja päädytään seurustelemaan ilman että kenenkään tarvitsee kysyä "alaksä oleen".

Mikä siinä on, että aikuisilta tämä ei tunnu onnistuvan? On epämääräistä hengailua ja hurjimmat harrastavat seksiäkin, monet hengailevat useammankin ihmisen kanssa samaan aikaan. Ja kaikki ovat ihan pihalla, et mikä tää meidän juttu on ja netissä kysytään ulkopuolisilta, mitä mies mahtoi tarkoittaa tällä viestillään. Miksi yksinkertaisesta asiasta on tehty tällainen sekasotku?

Koska kysyt sitä se tarkoittaa että olette kovin nuoria.

En jaksaisi tavata miestä, joka ei pussaa. Ensimmäinen poikaystäväni 14-vuotiaana oli sellainen, joka tahtoi pitää seurustelumme salassa koko sen pari vuotta, minkä se kesti. Shokkiuutinen minulle oli, että piti paria muutakin seukkaussuhdetta yllä samoin salassa... Joo en ikinä näin aikuisena jaksaisi tapailla miestä, joka ei pussaa tai muuten tahtoo esiintyä vain kavereina julkisesti. Vaikka ei olisi tarkoitus kuin viettää kesäromanssi, ei sitä pidä mielestäni salailla. Kyllä se epäilyksiä herättää, häpeääkö vai esittääkö muusta syystä, ettei hänellä olisi tekemistä kanssasi. Toki itse olen nyt jo monta vuotta ollut naimisissa, että sinänsä ei ajankohtainen aihe toivottavasti koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en luota enää mihinkään :D "tapailukumppanin" kanssa suukottelimme tavatessa, pidimme kävellessä toista kädestä ja yleisestikin käyttäydyimme kuin ihastunut pari. Eräänä päivänä mies sitten viittasi suhteeseeme fwb-suhteena. Kun yllättyneenä sanoin että luulin meidän tapailleen hän ihan yhtä yllättyneenä sanoi ajatelleensa meidän olleen vain kavereita. Jänniä kaverisuhteita hänellä...

Eikö noi nyt ole ihan sama asia - fwb ja tapailukumppani (on muuten kyllä tyhmä sana)

Eivät ole. Tapailusta edetään seurusteluun (tai ei edetä jos huomataan ettei juttu toimi). Fwb-suhteessa on jo alussa päätetty ettei juttu tule ikinä etenemään seurusteluksi.

Ei mun mielestä. Voihan ihastuneenakin jo huomata, ettei juttu tule ikinä toimimaan eikä kannata alkaa seurustella. Silti voi päättää yhdessä tapailla niin kauan kuin se tapailu on luontevaa.

Fwb on ehkä sitten enemmän sellaista ilman ihastumista nus simista ja hengailua. Toki voi fwb:stä puhua vaikka molemmat olisivatkin ihastuneita (ei niin usein).... Kuten tapailustakin voi puhua tapaillessaan ihmistä, jonka kanssa alkaa sittemmin seurustella. Tosin eikö silloin voisi puhua ihan vain seurustelun aloittamisesta? Tapailun ja seurustelun ero taitaa olla nykyään näille ei-fwb-tapailijoille se, että tapaillessa on ok tapailla muita ja sitten seurustellaan kun muut jää pois.

Mutta itse kyllä voisin tapailla ihanaa miestä vaikkapa vain vaihtovuoden ajan tai muusta syystä lyhyen aikaa. Enkä puhuisi fwb:stä koska en nus si miehiä, joiden kesken on vain kaverillisia tunteita.

Eri

Aws