Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisestä, joka hiljalleen vetäytyy..
30.11.2014 |
.. sukulaistapaamisista pois? Eli henkilö on aiemmin vaikuttanut ihan sukurakkaalta, mutta aikuisiällä ei jostain syystä enää halua tavata sukulaisiaan? (paitsi perhettä)
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 14:18"]
No kuka jaksaa niitä pönötyksiä? Sehän on juuri sitä itsensä kehumista ja kuinka meillä on asiat niin paljon paremmin kuin teillä.
[/quote]Niin, jos suku on kovin menestystä painottavaa ja itse on esim. nuori rahaton eläkeläinen niin ei varmaan paljoa huvita mennä sukutapaamisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä voi olla monia. Kysy häneltä suoraan, jos asia kovasti vaivaa sinua.
- On huomannut, että hänellä ei ole mitään yhteistä sukulaisten kanssa
- Sukulaiset ovat loukanneet häntä tai hänen läheisiään
- Löytänyt rakkaan, joka ei pidä hänen sukulaisistaan tai josta sukulaiset eivät pidä
- On kiireinen, väsynyt tai stressaantunut, ja haluaa viettää vapaa-aikansa joko yksin tai todella läheisten kanssa
jne.
Itse en ole enää tekemisissä muiden sukulaisten kuin perheeni sekä mieheni sukulaisten kanssa. Se johtuu siitä, että minä olin omiin sukulaisiin päin aina se aloitteentekijä. Kun minulla oli vaikeaa (sairautta perheessä), enkä jaksanut ottaa sukulaisiin yhteyttä, seurasi hiljaisuus, jota on jatkunut 15 vuotta. Miehen sukulaiset ovat kyllä pitänet yhteyttä.
Ajattelisin, että joko suku on suututtanut hänen/kohdellut huonosti tai sitten häntä ei vaan kiinnosta enää/on tajunnut olevansa liian erilainen tms.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 14:18"]
No kuka jaksaa niitä pönötyksiä? Sehän on juuri sitä itsensä kehumista ja kuinka meillä on asiat niin paljon paremmin kuin teillä.
[/quote]Niin, jos suku on kovin menestystä painottavaa ja itse on esim. nuori rahaton eläkeläinen niin ei varmaan paljoa huvita mennä sukutapaamisiin.
[/quote]
Niin tai jos se kritisoija on vaan ihan tavallinen wannabe joka keksii nuristavaa.
Ihan suoraan sanottuna viisikymppiset naiset ovat rasittavinta seuraa ikinä. Jaksa kuunnella sitä kotkotusta ja jatkuvaa valittamista. Näin ainakin meidän suvussa. Ei kiinnosta tavata sukulaisia ollenkaan ja en sitä ole aikuisiällä enää tehnytkään. Jos ei ole mitään yhteistä eikä ole hauskaa heidän kanssaan, miksi kiduttaa itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 14:33"]
Ihan suoraan sanottuna viisikymppiset naiset ovat rasittavinta seuraa ikinä. Jaksa kuunnella sitä kotkotusta ja jatkuvaa valittamista. Näin ainakin meidän suvussa. Ei kiinnosta tavata sukulaisia ollenkaan ja en sitä ole aikuisiällä enää tehnytkään. Jos ei ole mitään yhteistä eikä ole hauskaa heidän kanssaan, miksi kiduttaa itseään?
[/quote]
Mitäs sitten, kun itse olet viisikymppinen? Itsemurha?
Aivan luonnollinen kehitys. Silloin ymmärtää, että ihmisten kanssa kannattaa olla siksi että heistä aidosti välittää, ei vain tavan vuoksi. Pitäisi olla enemmän sitä "henkistä sukulaisuutta", ei pelkästään biologista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ihan järkyttynyt, kun luen tätä ketjua :O Vihaavatko kaikki ihmiset sukuaan? Mä pidän tärkeänä, että on juuret ja siteitä omaan taustaansa. Olen kasvanut suvun kanssa, eikä se ole side, joka katkeaisi siihen, että joku ei ole ihan kaikissa suhteissa mun arvomaailman mukainen. Mun miehellä taas ei ole kauheasti siteitä sukuunsa, ja täytyy kyllä sanoa, että meidän perheen turvaverkot ovat täysin mun puolelta, miehen puolelta ei juuri löydy apua.
Oon kiitollinen siitä, että oon oppinut tulemaan toimeen erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa. Kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle, oon saanut paljon ystäviä, jotka ovat paljon mua vanhempia - uskon, että osittain siksi, että olen koko elämäni ajan ollut tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa.
Tätä ketjua lukiessa en voi muuta kuin tuntea kiitollisuutta siitä, että mulla on sukulaisia, joita on ilo kohdata ja sellainen tunne, että sukulaisiin voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele, kaikin tavoin kun yritti heidän parastaan, sitten hyvä pahalla palkitaan, silti riiputetaan jossain velvollisuudentunnossa ja syyllisyydessä. On ihan luonnon laki, että hiukan kaipaa etäisyyttä, no ei velvollisuudesta olla heidän puolellaan pääse ehkä, mutta enimmäkseen voi vältellä. Ylenpalttiseen rähinään kyllästyy.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 14:41"]
Mä oon ihan järkyttynyt, kun luen tätä ketjua :O Vihaavatko kaikki ihmiset sukuaan? Mä pidän tärkeänä, että on juuret ja siteitä omaan taustaansa. Olen kasvanut suvun kanssa, eikä se ole side, joka katkeaisi siihen, että joku ei ole ihan kaikissa suhteissa mun arvomaailman mukainen. Mun miehellä taas ei ole kauheasti siteitä sukuunsa, ja täytyy kyllä sanoa, että meidän perheen turvaverkot ovat täysin mun puolelta, miehen puolelta ei juuri löydy apua.
Oon kiitollinen siitä, että oon oppinut tulemaan toimeen erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa. Kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle, oon saanut paljon ystäviä, jotka ovat paljon mua vanhempia - uskon, että osittain siksi, että olen koko elämäni ajan ollut tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa.
Tätä ketjua lukiessa en voi muuta kuin tuntea kiitollisuutta siitä, että mulla on sukulaisia, joita on ilo kohdata ja sellainen tunne, että sukulaisiin voi luottaa.
[/quote]
No sulla on varmaan kenties mukavia, mieleltään terveitä sukulaisia. Kaikilla ei ikävä kyllä sellaisia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suku asuu toisella puolella Suomea (mä pk-seudulla, suku Lapissa), joten eipä näitä tule kovin usein nähtyä etelään muuton jälkeen. Vanhempieni luona käyn kylässä muutamia kertoja vuodessa ja samalla yritän käydä moikkaamassa samassa kaupungissa asuvaa sukua, mutta sitten muualle Lappiin hajautunutta sukua ei kyllä tule nähtyä.
Toisaalta eipä sukulaiset sen kummemmin ole käyneet mun luona täällä etelässä kyläilemässä. Jos siis pitävät mua jotenkin sukulaisvihamielisenä erilleen vetäytyjänä, niin saavat kyllä katsoa itse peiliin. Ekat vuodet etelässä asuessani olin yliopisto-opiskelija, jonka loma-ajat meni töissä, joten ei siinä hurjemmin matkusteltu toiselle puolelle Suomea (eikä olisi ollut rahaakaan). Nyt valmistumisen jälkeen työt vievät yhä isoimman osan ajasta ja vapaat vietän joko vanhempieni kotikaupungissa tai sitten ulkomailla reissaten. Paljon helpommin mun valtaosin eläkkeellä olevat tädit ja sedät voisivat käydä kyläilemässä mun luona, jos haluaisivat pitää yllä sukulaissuhteita.
Elämä on niin paljon muutakin, kuin jonkun suvun kesken pakon vuoksi olemista ja jotain jatkuvaa suorituskyläilyä. Ajattelen, että elämä menee siinä hukkaan, jos siihen osallistuu jatkuvasti vasten omaa tahtoaan, paitsi ei tietenkään siinä tapauksessa, jos ihan valtavan hyvin ja ihan oikeasti itse viihtyy sen sakin kanssa. Mikäs siinä sitten, niin tai näin. Sellaisista sukulaisista usein halutaan kauas, jotka aiheuttavat ahdistusta, koska eivät esim. tajua muunlaista elämää kuin omaa elämäänsä ja arvostelevat, tai jotka ylittelevät toisten henkilökohtaisia rajoja.