Muita korkin hiljattain kiinni laittaneita? Soberistin/Ira Koivun mietteet...

Up

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin tiedetään jo hyvin, että pelkällä tahdonvoimalla ei addiktioista toivuta. Jos et muuta elämässäsi mitään, et tee mitään juomisen syille, se korkki aukeaa kerta toisensa jälkeen. Tylsyys, yksinäisyys, pelot estävät elämästä, jnejnejne.

Toi ei kyllä tule muuttumaan sillä että teet aiheesta keskustelupalstalle aloituksen. Kuullostaa vaan ikävästi siltä, ettet ole vielä valmis tekemään ihan mitä tahansa, haluaisit helppoja ja mukavia ratkaisuja tällä hetkellä. Päihdelinkin keskustelupalsta, tjooh, siellä on ne samat pään seinäänhakkaajat vuodesta toiseen. Ja omaa raittiuttani en ala tässä sen enempää mainostaa, koska haluat tukea ja ymmärrystä kurjuudellesi. Ei kelpaa useamman vuoden raittiina olleet, eihän me kärsimyksestä ja vaikeuksista enää mitään ymmärretä :D Eikä niitä sydänemoji "mepystytääntähän"-tsemppejä heru, koska ne ei AUTA.

Tylyn oloinen teksti, pahoittelut siitä. Mutta totuus kyllä sattuu, niin se vaan on. Vilpittömästi toivon sulle kaikkea hyvää, vaikket ehkä uskokaan. 😅

No on kyllä tylynoloinen teksti kuten sanot. En ymmärrä ihan että miksi. Miksi esimerkiksi ikävään sävyyn toteat, että haen täältä sydänemojitsemppejä ja ymmärrystä kurjuudelleni. Tai että olettaisin että aloitus tänne palstalle parantaisi minut. En ole mitään sellaista sanonut. Aloitin ketjun, jotta tässä voisivat muutkin samassa tilanteessa olevat kertoa kokemuksistaan. Sitä kutsutaan vertaistueksi, kuten sanoinkin, mutta ei kukaan varmaan tosissaan oleta, että se yksin muuttaisi asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Sanot että urheilen säännöllisesti, mutta kuitenkin juot (ilmeisesti viikonloppuisin?).

Miten tuo juominen sopii urheiluun?

Itsekin viikonlopoujuoppo ja riskirajat paukkuu reippaasti. Koetan välillä pitää tipattomia kuukausia, jolloin viikonloppuisin on joko pidempi lenkki tai oikeasti palauttavaa lepoa. Tai sit keksin jonkun projektin. Esim viime viikonloppuna siivoilin kaapit ja laitoin tavaraa myyntiin face-kirppikselle. Olihan se aika tylsää, mutta siitä jäi käteen +200e, kun normaalina viikonloppuna siitä ois mennyt puolet jo juomiseen ja syömiseen.

Jos urheilet viikot ja viikonloput juot, niin eihän sun keho pääse palautumaan ollenkaan.

Oletko miettinyt mitä voisit tehdä juomisen sijaan?

Kaikista pahinta on olla vaan joutsen tylsistyneenä, varmasti alkaa tekemään mieli juomista.

Ap tässä. Joo, kummasti urheileminen sopii ihan hyvin tähän viininjuomiseeni. Urheilen melkein joka päivä jotakin, juoksen tai käyn jumpassa. Ei se, että juon illalla puolikkaan punaviinipullon, estä sitä. Olisikin niin, että tulisi kunnon darrat, niin ehkä se suitsisi menoa. Toki ymmärrän, että koska juon usein, palautuminen ei ole ihan parasta mahdollista. Ja en ihan joka päivä silti juo, esim. pitkä juoksulenkki ei sunnuntaisin vain onnistu, jos on hiukkastakaan krapulaa. 

Sen olen kyllä huomannut, että juomisella saa illat kulumaan siivillä. Kun ei juo, saa aikaan paljon, mutta joskus voi tuntua aika myös pitkältä. 

Minä juon kuten ap, mutta melkeinpä aina heti töiden jälkeen. Korkin pistän kiinni viimeistään iltakahdeksalta. Eipä se paljoa elämääni vaikuta. Menen aamulla töihin aivan selvänä ja reippaana.

Tietty en harrasta mitään niinä päivinä jolloin juon. Voin kuitenkin vallan hyvin olla juomatta ti kun käyn joogassa, to kamerakerhossa ja su kaverin kanssa lenkillä. Tai jos on tiedossa, että joudun ajamaan autolla.

On se viini silti melkein aina mielessä. Työni on puuduttavaa ja asun yksin, haen pakopaikkaa aivoistani ja elämästäni tissuttelemalla. Kyllä tiedostan että olen alkoholisti mutta en varmaan sillä tavalla oikea alkkis kun täällä on peräänkuulutettu.

Olen ollut varmaan viimeiden viiden vuoden aikana enimmillään juomatta alle kaksi viikkoa.

Soberisti taitaa olla tuon Vapaa viinistä -Ira Koivun tuotemerkki. Ihan hyvinhän se on brändätty. t. Ex-alkoholisti (vaikka "virallisesti" olen kai aina alkoholisti, vaikka en juokaan)

En tiedä, onko aidosti mahdollista palata kohtuukäyttäjäksi, ap. Jos alkoholi on nyt ollut ongelma vuosia. Eikö voisi tavoitella täysraittiutta? Se on paljon helpompi ylläpitää.

Suosittelen lukemaan kirjan: Selvin päin/ Annie Grace. Äänikirjana löytyy myös, ainakin Bookbeatista. Auttaa oikeasti vapautumaan alkoholin otteesta. 4kk sitten luin enkä ole pisaraakaan sen jälkeen ottanut, koska halu juoda on poissa. Olen niin kiitollinen että tartuin kirjaan sattumalta!

Kiitos kirjasuosituksesta! Itselläni menossa 6.vko ilman alkoa. Tilanne samanlainen kuin jollain muullakin tässä: alko ongelma oman pään sisällä, ei juuri näy muille mutta onhan kummallista, että viimeiset 20 vuotta on ollut enemmän humalaisia kuin selviä lomia ja viikonloppuja. Meillä harrastetaan perheessä viinejä ja joka viikonloppu tulee usein joutua pullo tai max. pari vaikka mitä päätettäisiin.

Aion kuitenkin yrittää nyt tästä jouluun ilman ja katsoa sitten 2022 huvittaako enää ottaa mitään.

Tsemppiä kaikille lopettamista yrittäville!

Kolme kuukautta ja vähän yli ilman lipittelyä. Illassa saattoi mennä puoli pulloakin.

Nyt vain ohjelmaa viikonlopulle. Viikonloppu on tunnetusti vaikein. Tästä kun pääset yli, niin seuraava on helpompi ja sitä seuraava vielä helpompi.

Mä tein alussa kaikkea sellaista mistä tykkään: saunoin, kävelin, kävin kaupoilla. Tein tietoisen päätöksen, että saan kuluttaakin vähän enemmän muutamat ensi viikot. Mitä vaan pitääkseni ajatukset poissa viinistä. Herkutkin oli sallittuja. Nyt kaikki tuo on tasaantunut ja olo alkaa olla aika kiva.

Mä oon viikonloppu"juoppo". Työpäivä kun loppuu perjantaina, niin viinilasi on kourassa. Menoa on jatkunut jo 15 vuotta. Nyt oon puolittanut juomisen, eli juon vaan lauantaisin kaksi pulloa. Perjantait on hivenen vaikeita, kun tuntuu ilman viiniä niin arkisilta.

Oon yrittänyt kehittää jotain ohjelmaa perjantaille (leffa, jotain urheilua) plus lauantaille jonkun menon aamuun, niin en oo voinut kaataa viiniä perjantaina krapulan pelossa.

Noh nyt oon viis viikonloppua mennyt näin ja mieliala on tuntunut positiivisemmalta ja oon jaksanut innostua asioista eri tavalla. Rahaakin on säästynyt. Silti... kun huomenna on perjantai niin tekis mieli avata pullo. Ja odotan koko viikon nyt sitä lauantaita, kun saan avata viinipullon, istua sohvalle, tinuttaa viiniä ja katsoa telkkaria ja rentoutua.

Olin just toi tyyppi joka ajatteli, että pitää olla "pohjalla" että on alkoholiongelma. Mutta sitten mietin, miten monia juttuja olin siirtänyt tai jättänyt tekemättä siksi että oli juomisen takia paha olo seuraavana päivänä, tai miten paljon ylipäätään ärsyttäviä ja huonoja fiiliksiä oli verrattuna niihin muutaman tunnin nousuhumaliin verrattuna. Korkki meni kiinni puoli vuotta sitten. Päätin että nyt mennään toistaiseksi näin, en tiedä voinko tai haluanko joskus juoda silloin tällöin lasillisen, mutta tuntui että ensin oli pakko oppia elämään ihan kokonaan ilman että homma ei heti lipsahda.

Olen energisempi, iloisempi, ylipäätään mielenterveys on tasaisempi kun ei enää heittele alkoholin sekoittaessa aivokemiaa, arkeni ei enää pyöri puolituttavien ympärillä joita tapasin vaan koska oikeutin jokapäiväiset afterit itselleni ihmisten tapaamisella ja sosiaalisuudella. Ja olen ihan helvetin ylpeä itsestäni.

Pystyt siihen, kun päätät joka aamu, että tänään vielä katsot mitä hyvää tämä päätös tuo elämääsi. Sitten sitä alkaakin jäädä koukkuun siihen, että odottaa seuraavaa virstanpylvästä ja saavutusta, oli se sitten yksi viikko, yksi kuukausi tai 100 päivää, tai mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Olin just toi tyyppi joka ajatteli, että pitää olla "pohjalla" että on alkoholiongelma. Mutta sitten mietin, miten monia juttuja olin siirtänyt tai jättänyt tekemättä siksi että oli juomisen takia paha olo seuraavana päivänä, tai miten paljon ylipäätään ärsyttäviä ja huonoja fiiliksiä oli verrattuna niihin muutaman tunnin nousuhumaliin verrattuna. Korkki meni kiinni puoli vuotta sitten. Päätin että nyt mennään toistaiseksi näin, en tiedä voinko tai haluanko joskus juoda silloin tällöin lasillisen, mutta tuntui että ensin oli pakko oppia elämään ihan kokonaan ilman että homma ei heti lipsahda.

Olen energisempi, iloisempi, ylipäätään mielenterveys on tasaisempi kun ei enää heittele alkoholin sekoittaessa aivokemiaa, arkeni ei enää pyöri puolituttavien ympärillä joita tapasin vaan koska oikeutin jokapäiväiset afterit itselleni ihmisten tapaamisella ja sosiaalisuudella. Ja olen ihan helvetin ylpeä itsestäni.

Pystyt siihen, kun päätät joka aamu, että tänään vielä katsot mitä hyvää tämä päätös tuo elämääsi. Sitten sitä alkaakin jäädä koukkuun siihen, että odottaa seuraavaa virstanpylvästä ja saavutusta, oli se sitten yksi viikko, yksi kuukausi tai 100 päivää, tai mitä tahansa.

Samanlaisia kokemuksia. Mulla alkoholi kyllä rajoitti niin, että illalla en saanut ajatuksia muualle kuin juotavaan ennen kuin olin lasin tai muutaman saanut. Ei siis mikään rapajuoppo, mutta iltaisin ja viikonloppuisin naukkailua. Toleranssi kasvoi ja alkuaikojen hauskaa ja rentoa oloa ei enää löytynytkään. Aamulla ahdisti, että minksi join. Illalla kuitenkin taas sama kuvio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lipittelen viiniä kerran kuussa jos on loistavaa ruokaa myös

Tuohon tahtiin minäkin haluaisin pyrkiä. En siis näe itseäni absolutistina. Haluaisin olla kohtuukäyttäjä. t. Ap

Miksi?

Mihin siinä sitä alkoholia tarvitset? Niinku oikeesti?

Ota puolikas lasi skumppaa vappuna. Se riittää.

Ei sitä alkoholia oikeesti tarvitse.

Miksi tarvitsisit kerran kuussa tai kerran viikossa?

Nauti olosta. Olemisesta.

Niitä raittiuspäiviä ei kande kauheasti laskea. Annat vaan olla. Nautit kivoista asioista ja oman ittenäs olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistina naurattaa nämä viininlipittelijät ja muutaman oluen iltaisin juovat jotka uhriutuvat muka alkoholiongelmaisina vaikka kokonaismäärät olisivat keskieurooppalaisella kohtuukäyttötasolla. Juu, myönnän että ongelmahan sekin tavallaan on mutta lähinnä henkisellä tasolla. Todellisesta ongelma-alkoholismista siinä ollaan vielä valovuoden päässä. Hyvä toki painaa jarrua ajoissa, mutta ei säännöllinen alkoholinkäyttö vielä ongelmaa tee.

Voiko siis alkoholistikin olla väärin? Minä sitten olen (olen ap). Mutta tuo on ihan vanhanaikaista ajatella, ettei olisi ongelmaa, ellei makaa katuojassa. Kyllä alkoholi minulle ongelma on vaikka en ole koskaan kaatokännissä. Jätän asioita tekemättä, koomaan vain telkkarin tai koneen ääressä, lihon, masennun jne. Suurkulutuksenkin rajat ylittyvät reippaasti, kun kokoiseni alle 60 kg nainen juo joka ilta tai joka toinen ilta puoli pulloa viiniä. 

”Puoli pulloa viiniä joka ilta tai joka toinen ilta" 😂

Keskieurooppalaisessa juomakulttuurissa nuo määrät saattavat mennä normiaterioiden yhteydessä. Suomalaisen holhousyhteiskunnan vääristämä kasvatti puolestaan murehtii "alkoholiongelmaansa".

Hyvä mittari on se, miltä ihmisestä itsestä tuntuu. Naisella 7 annosta viikossa ja miehellä 14 ovat vielä terveyden kannalta ok, mutta sen yli ei pitäisi juoda. Puolikkaasta pullosta punkkua tulee jo 3 annosta. Naiselle tämä on jo kakasi annosta yli suositusten.

Ap tässä. Ihanaa että tänne on tullut kommentteja. Juu minullakin on usein se, että oikein odotan iltaa (en todellakaan aina perjantaita) että saa avata viinipullon. Tuntuu että kaikki muu sitä ennen pitää vain saada kahlattua läpi niin lopussa kiitos seisoo. Juuri se juoksulenkki, ruuanlaitto, siivoaminen ja tietty työt - sitten vasta palkinto.

Vaikka mikä palkinto se on! Nukun todella huonosti pienessäkin humalassa. Sitten aina kun olen ottamatta, oikein kiitän itseäni että onpa mahtavaa mennä nukkumaan selvin päin. Silti jo seuraavana iltana otan!

Itselläni nyt menossa päivä numero 7 ilman alkoholia. Ensimmäinen viikonloppu. Ja vkoloppuna olen aina "saanut" ottaa ilman että teeskentelen esim. puolisolle että en juo. Saa nähdä miten käy.

Otin tavoitteeksi, että olen juomatta kaveriporukan pikkujouluihin asti. Ja sitten sen jälkeen 3 kk. Vieläkin kovasti haluaisin ajatella, että voin olla se tyyppi, joka juhlissa ja sosiaalisissa tilanteissa voi juoda. Haluan eroon tapajuomisesta kotona ilman syytä.

Päivä numero 10 menossa ilman alkoholia. On se tämäkin jo jotakin. Terv. ap

Olen ollut nyt kohta 50 päivää juomatta. Osittain on mennyt omalla painollaan, osittain olen käyttänyt aikaa myös miettimällä suhdettani alkoholiin. Ensin ajattelin, että tarvitsen useita kuukausia ensin ilman ja sitten voin harkita kokeilua kohtuukäytöstä.

Mutta nyt olen ollut raivorehellinen itselleni. En halua mitään kohtuukäyttöä. Lasi, korkentaan kaksi viiniä? Ei, mä halua kunnon kännin. Se kerran kuussa? Ok, mutta loppuaika menisi vain sitä odottaen, että milloin voi korkata. Aina kärvistelyä kuukausi, kunnes taas saisi ottaa. Haluanko sellaista elämää?

Täällä alkaa 6. päivä nolla juomaa. Ihan hyvin on mennyt, ihme kyllä.

Haluaisin vähentää n 90% juomisia, ja olla kuin normaalit ihmiset. Jos niitäkään nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä et ole vielä valmis lopettamaan.

No mitä tuo tarkoittaa?

Sitä, että sinulla ei tahto vielä riitä. Olet alkoholisti, etkä voi ottaa pisaraakaan. Olet joko/tai - tilanteessa. Joko jatkat alamäkeä, tai nouset pinnalle. Vaihtoehtoja on kovin vähän, jos ollenkaan. Kyse on valinnasta ja tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistina naurattaa nämä viininlipittelijät ja muutaman oluen iltaisin juovat jotka uhriutuvat muka alkoholiongelmaisina vaikka kokonaismäärät olisivat keskieurooppalaisella kohtuukäyttötasolla. Juu, myönnän että ongelmahan sekin tavallaan on mutta lähinnä henkisellä tasolla. Todellisesta ongelma-alkoholismista siinä ollaan vielä valovuoden päässä. Hyvä toki painaa jarrua ajoissa, mutta ei säännöllinen alkoholinkäyttö vielä ongelmaa tee.

Kyllä sinun asiantuntijana pitäisi tietää, että joka päivä alkoholia tarvitseva ihminen on alkoholisti, määristä riippumatta. Jos ei voi olla ilman alkoholia, riippuvuus on jo kehittynyt.

Puheesi uhriutumisesta vähättelee ikävästi ongelman olemassaolon havainneen "kohtuukäyttäjän" omaa kykyä tunnistaa oma tilansa. Sinä olet yksilö, et "standardimalli" alkoholisoituneesta ihmisestä. On hyvä, että myönnät oman ongelmasi. Pidä siitä kiinni. Säännöllinen alkoholinkäyttö on jo ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholistina naurattaa nämä viininlipittelijät ja muutaman oluen iltaisin juovat jotka uhriutuvat muka alkoholiongelmaisina vaikka kokonaismäärät olisivat keskieurooppalaisella kohtuukäyttötasolla. Juu, myönnän että ongelmahan sekin tavallaan on mutta lähinnä henkisellä tasolla. Todellisesta ongelma-alkoholismista siinä ollaan vielä valovuoden päässä. Hyvä toki painaa jarrua ajoissa, mutta ei säännöllinen alkoholinkäyttö vielä ongelmaa tee.

En nyt jaksa kommentoida enempää mutta hyi häpeä