Yksi lapsistani vie kaikki voimani.
Onko muilla sellaista lasta, joka on viisas ja ihana ekaluokkalainen, mutta imee jotenkin kaikki voimat?
Kun hän vain on paikalla, niin kyselee, jankuttaa, puuttuu joka asiaan, sanaakaan aikuisten puheista ei saisi mennä ohi korvien ja joka lauseeseen haluaa jotain sanoa.
Sen lisäksi itkee ja kiukuttelee, vastustaa joka asiaa, ei pue, syö, pese, yms kuin vasta, kun asia on huutamalla komennettu. tuumailee vaan omiaan ja lukee Akua.
Tämän lapsen läsnäollessa minulla ei ole yhtään energiaa, vastoin kuin silloin, kun hän ei ole kotona. Muut lapset innostavat ja auttavat minua, mutta tämä yksi vain tyhjentää voimavarojani.
Lapsi on koko ajan kotona, paitsi kouluajat, ei ole kaveria, kenen luokse mennä, joten saan kuunnella kaikki kiukuttelut, kiukuttelee myös koulutovereilleen eikä oikein ystävysty näinollen muiden kanssa.
Kommentit (8)
paitsi ettei kiukutellut kun kotona eikä ollut lakkaamatta äänessä. Nyt on jo 17 vee nuorimies jonka kuikuttelut loppui silloin, kun murrosiän piti alkaa. Eli murrosikä on ollut tosi helppo:) Tosin kun tuolla keskimmäisellä joka pienempänä oli oikea ilopilleri ja kullanmuru..
Ja 2 :lle sanoisin, ettei vanhemmat niitä kavereita pysty lapselle hankkimaan jos lapsen sosiaaliset taidot on heikot.
kuitenkin hänen kanssaan aamun tapeltuani en jaksa kuin istua ja huoahtaa. kaikki päivän hommat jää tekemättä, kun jo aamu turruttaa voimat.. ap
Oikeita kavereita on löytynyt vasta vuosi sitten koska ne sosiaaliset taidot olivat heikot. Mutta on paljon tekemistä jossa itse tekeminen varastaa huomion ja yhden tlkeryys unohtuu. Meillä kävu vuosia luokkakavereita pelaamassa, mutta häipyivät heti kun pojan peliaika loppui. Mutta lopulta on löytynyt muutakin tekemistä...
Minä kun en omaani pysty vielä seitsenvuotiaaksi kuvittelemaan, kun on vasta kaksi. Mutta energiat osaa meistä vanhemmista kyllä imeä aivan uskomattomalla tavalla.
Totta, sinä olet se jonka on pakko jaksaa. Koita miettia oma tapasi olla lapsen kanssa ja uskalla asettaa rajoja sille mitä lapsi voi sinulta vaatia.
Pieni vinkki jota olen käyttänyt esikoisen kanssa: aina kun hän haluaa huomiotasi, pakota hänet kotitöihin kanssasi. Aina sitä jonkun kiristyksen keksii siihen. Lapsesta on silloin sinulle hyötyä eikä vain harmia, joten kestät paremmin sen hapannaaman katselua. Koita hymyillä mielessäsi sille kiukuttelulle. Kun homma on hoidettu, anna tunnustusta ihan kuin olisi ollut vapaaehtoinen. Ole kiinnostunut sitten jostain hänen asiastaan. Lapsi oppii miettimään koska sinua kannattaa vaivata koska työllistät hänet aina ennen asiaan paneutumista. Toimii ihan pienissäkin asioissa: " Äiti MIKSI sinä sanoit että..plaa plaa..." " No en voi selittää ennen kuin tämä haiseva roskis on saatu ulos, käypä viemässä se ensin." " Enkä vie! ... Äiti MIKSI sinä...."
" En kuule vastaa ennen kuin sinä olet hoitanut hommasi tässä asiassa."
Tai se vois olla teidän molempien yhteinenkin. Josko hän vaan senkin takia kiukkuaa ja on tekemättä mitä pyydetään kun ei saa muuten tarpeeksi huomiota? Hänelle vois olla hyvä joku harrastus, liikunnallinen tai joku käsien taitoja vaativa, riippuen siitä minkälainen hän on. Jalkapalloa, lätkään, puutöitä, askartelua, onhan noita harrastuksia vaikka mitä. Harrastuksesta vois myös löytää itselleen ystäviä. Mietipä asiaa.
" eikö ookki äiti niin, että..." ja sitten tulee tarinaa! Uuh, voimia kuluttavaa! siis, kun muutkin tarviis vähän äidin huomiota. ja 8, olen yrittänyt saada vähän sinne sun tänne harrastuksiin, mutta kun ei mikään kelpaa. alkaa huutamaan ja itkemään ja karjuu monta päivää, kun ehdotankin jotain harrastusta. eihän lasta saa väkisin vietyä mihinkään harrastamaan? lätkää ja fudista, joo, kun ei suostu edes koskemaan palloon tai kiekkoon. ap
Sitä paitsi kyseessä on ihan normaali koululainen. Tosin voisit kyllä hommata sille kavereita. Hanki vaikka joku jännä tietokonepeli, jota jonotetaan pelaamaan.
Kolmen koululaisen kotiäiti