Mitä mieltä?

Isäni tienasi hyvin, äitini on ollut aina pienituloinen, ei koskaan kotiäitinä varsinaisesti, vain normi äitiyslomat jne., ja lama-aikaan jokusen vuoden työttömänä. Äitini ja me lapset kaikki nautimme isän suomasta korkeasta elintasosta. Äitini päätti jättää isäni n. 15 vuotta sitten, ollessani teini-ikäinen. Lähti omin ehdoin, ja sai erossa puolet omaisuudesta. Muutettuani kotoa kymmenisen vuotta sitten, vain isäni on tukenut minua ehdottomasti, myös rahallisesti. Olen aina ollut "isin tyttö". Isäni kuoli hiljattain, yllättäen. Minulle ja veljelleni jäi kohtalainen perintö. Olen kolmekymppinen lapseton sinkku, jolla pienet tulot epävarmalla alalla. Kaikki isot kustannukset, asunnot, autot, lapset, edessä. Itsekin ollut työttömänä, ja nytkin YT:t edessä. Äitimme on erosta lähtien valitellut enemmän ja vähemmän elintason laskuaan (?!). Sovimme veljeni kanssa että kunhan perintöveropäätös tulee avitamme äitiämme lahjaverosäädösten asettamien rajojen mukaisesti. Kuitenkin jo ennen verotuspäätöstä, äitini alkoi kyselemään rahojen perään, ikään kuin ne kuuluisivat hänelle. Tyyliin, mikä kestää? Kun päätös ajallaan tuli, ja lahjoitin hänelle maksimisumman, ei edes kiitosta kuulunut. Hieman jäi asia hiertämään... Mitä olisitte mieltä vastaavanlaisessa tilanteessa?