Onko kuntouttavasta työtoiminnasta hyötyä ihmiselle, jolla ei ole elämänhallinnan ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jonkinlaisia elämänhallintaongelmia, mutta kuntouttava ei auttanut niihin millään tavalla. En kuitenkaan täysin avuton ole, joten ei oikein hyödyttänyt käydä kerran viikossa leipomassa joku piirakka, jonka olisin osannut tehdä itsenäisesti jo ala-asteella, ja sitten loput 4,5 h istua selaamassa kännykkää.

Olisit mennyt työkokeiluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Elämänhallintaan kuuluu oleellisesti myös kyky kouluttautua ja käydä töissä elättäen itsensä. Se, että ei käytä päihteitä ja lenkkeilee ei tee vielä minkäänlaista elämänhallintaa. 

Jos on siinä kunnossa, että pystyisi käydä töissä, niin silloin elämänhallinnassa ei ole mitään vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Elämänhallintaan kuuluu oleellisesti myös kyky kouluttautua ja käydä töissä elättäen itsensä. Se, että ei käytä päihteitä ja lenkkeilee ei tee vielä minkäänlaista elämänhallintaa. 

Lyö nyt sit (kirjaimellisesti) lyötyä.

Tuliko nyt parempi mieli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Höpsistä töppöseen! Vuonna 2007 mennessäni aikuislukioon ryhmässämme oli 70v. muori joka halusi ylioppilaaksi. Mieti 70 ;)

Aina voi aloittaa alusta, aina.

72-vuotiaan ylioppilaan ei vaan tarvitse yrittää suunnata työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Elämänhallintaan kuuluu oleellisesti myös kyky kouluttautua ja käydä töissä elättäen itsensä. Se, että ei käytä päihteitä ja lenkkeilee ei tee vielä minkäänlaista elämänhallintaa. 

Eli siis parempi lakata tuo yrittäminen ja heittäytyä suosiolla ongelmaiseksi? Nukkua päivät ja juoda yöt kun ei ole toivoa kuitenkaan?

Vai mitä sä haluat nyt sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Elämänhallintaan kuuluu oleellisesti myös kyky kouluttautua ja käydä töissä elättäen itsensä. Se, että ei käytä päihteitä ja lenkkeilee ei tee vielä minkäänlaista elämänhallintaa. 

Eli siis parempi lakata tuo yrittäminen ja heittäytyä suosiolla ongelmaiseksi? Nukkua päivät ja juoda yöt kun ei ole toivoa kuitenkaan?

Vai mitä sä haluat nyt sanoa?

Elämänhallintaa voi myös oppia, ihan kuten voi oppia ammatin ja työnteonkin. On vain epärehellistä sanoa, että on elämänhallinta kunnossa, jos ei ole edes sen perusrakenteita olemassa. 

Saattaa hyvinkin auttaa. Koska jotain elämänhallinan haasteita on jos ei kykene työllistymään ja opiskelemaan. Riippumatta siitä myöntääkö itselleen, että vika on minussa. Muita on paljon helpompi syyttää kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Elämänhallintaan kuuluu oleellisesti myös kyky kouluttautua ja käydä töissä elättäen itsensä. Se, että ei käytä päihteitä ja lenkkeilee ei tee vielä minkäänlaista elämänhallintaa. 

Eli siis parempi lakata tuo yrittäminen ja heittäytyä suosiolla ongelmaiseksi? Nukkua päivät ja juoda yöt kun ei ole toivoa kuitenkaan?

Vai mitä sä haluat nyt sanoa?

Selvästihän se siinä luki. Elämänhallintaisella ihmisellä on sekä koulutus että työpaikka.

Iso osa alkoholisteista käy muuten töissä, alkoholismi ei katso sosiaaliluokkaa. Koulutetut ja hyvissä töissä käyvät voivat vain juoda parempia juomia ja se tekee sen niin salakavalaksi.

Minusta on ihan hyvä että opastetaan esim kuinka hiukset on kammattava ennen haastattelua, ja kuinka oveen koputetaan. Meillä oli kerran siellä harjoituksissa sellainen ohut 40cm x 40cm oven kappale jossa oli myös ovenkahva, ja jokainen ryhmäläinen sai vuorollaan harjoitella siihen ovilevyyn koputtamista ennenkuin käänsi siitä ovenkahvaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä että opastetaan esim kuinka hiukset on kammattava ennen haastattelua, ja kuinka oveen koputetaan. Meillä oli kerran siellä harjoituksissa sellainen ohut 40cm x 40cm oven kappale jossa oli myös ovenkahva, ja jokainen ryhmäläinen sai vuorollaan harjoitella siihen ovilevyyn koputtamista ennenkuin käänsi siitä ovenkahvaa.

🙄🙄

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Saattaa hyvinkin auttaa. Koska jotain elämänhallinan haasteita on jos ei kykene työllistymään ja opiskelemaan. Riippumatta siitä myöntääkö itselleen, että vika on minussa. Muita on paljon helpompi syyttää kuin itseään.

Kyllä se vika voi joskus olla ihan oikeasti muissa, ei kaikki ole aina ihan vain itsestä kiinni, vaikka hyvätuloiset porvarit kuinka yrittäisivät tätä uskotella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Höpsistä töppöseen! Vuonna 2007 mennessäni aikuislukioon ryhmässämme oli 70v. muori joka halusi ylioppilaaksi. Mieti 70 ;)

Aina voi aloittaa alusta, aina.

72-vuotiaan ylioppilaan ei vaan tarvitse yrittää suunnata työelämään.

Olisiko hänenkin (70v.) pitänyt jäädä vaan kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa hyvinkin auttaa. Koska jotain elämänhallinan haasteita on jos ei kykene työllistymään ja opiskelemaan. Riippumatta siitä myöntääkö itselleen, että vika on minussa. Muita on paljon helpompi syyttää kuin itseään.

Kyllä se vika voi joskus olla ihan oikeasti muissa, ei kaikki ole aina ihan vain itsestä kiinni, vaikka hyvätuloiset porvarit kuinka yrittäisivät tätä uskotella.

Niinpä niin, vika on aina yhteiskunnassa. Ikinä se ei ole siitä työttämästä luuserista johtuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä että opastetaan esim kuinka hiukset on kammattava ennen haastattelua, ja kuinka oveen koputetaan. Meillä oli kerran siellä harjoituksissa sellainen ohut 40cm x 40cm oven kappale jossa oli myös ovenkahva, ja jokainen ryhmäläinen sai vuorollaan harjoitella siihen ovilevyyn koputtamista ennenkuin käänsi siitä ovenkahvaa.

Ei kyllä voi vieraaseen paikkaan mennä sisään, ellei koputuksen jälkeen pyydetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa hyvinkin auttaa. Koska jotain elämänhallinan haasteita on jos ei kykene työllistymään ja opiskelemaan. Riippumatta siitä myöntääkö itselleen, että vika on minussa. Muita on paljon helpompi syyttää kuin itseään.

Kyllä se vika voi joskus olla ihan oikeasti muissa, ei kaikki ole aina ihan vain itsestä kiinni, vaikka hyvätuloiset porvarit kuinka yrittäisivät tätä uskotella.

Niinpä niin, vika on aina yhteiskunnassa. Ikinä se ei ole siitä työttämästä luuserista johtuvaa.

En minä sanonut, että vika on aina muissa (sanaa yhteiskunta en edes käyttänyt). Miksi vääristelet sanomisiani?

No eipä juuri,itselle sattui aika ikävät ihmiset sinne.Olimme jakautunut ryhmä.Toisen kerran meni pari vuotta uusi tila,taas ei ollut mielekästä.Samoja naamoja ilkeilyineen.Sairastuin sisäilmaongelma talo.Orja työtään se..pakko pullaa.Henkinen fyysinen pahoinvointi 9€päivistä.Ruoan sai.Muuta oikein ei..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Elämänhallintaan kuuluu oleellisesti myös kyky kouluttautua ja käydä töissä elättäen itsensä. Se, että ei käytä päihteitä ja lenkkeilee ei tee vielä minkäänlaista elämänhallintaa. 

Eli siis parempi lakata tuo yrittäminen ja heittäytyä suosiolla ongelmaiseksi? Nukkua päivät ja juoda yöt kun ei ole toivoa kuitenkaan?

Vai mitä sä haluat nyt sanoa?

Elämänhallintaa voi myös oppia, ihan kuten voi oppia ammatin ja työnteonkin. On vain epärehellistä sanoa, että on elämänhallinta kunnossa, jos ei ole edes sen perusrakenteita olemassa. 

Käytännössä näin.

Jos ei kykene itseään työnteolla elättämään ja on muiden elättinä, niin silloin on hyväkin että herää aikaisin ja käy lenkillä ja elää päihteetöntä elämää.

Jos haluaa juoda alkoholia, niin työtä tekemällä ja itsensä elättämällä saavuttaa mystiset yksilönvapaudet.

Eli itse maksaa elämänsä ja maksaa myös haitat. Työtön on muiden elätti ja hänen kuuluukin elää nuhteessa ja raittiisti.

Kun elää muiden leivällä, niin tanssii muiden tanssia.

Eriasia on sitten ne jotka on sairaita ja eivät enää edes kykene peseytymään tai pitämään yllä keskiluokkaista konservatiivista päivärytmiä edes työttömänä. He joilla ei ole säännöllistä ruokailurytmiä tai eivät edes ulkoile terveysmielessä Kekkosen mallin mukaisesti.

He eivät totisesti tee mitään edistääkseen omaa työkuntoaan yhteiskunnallisessa mielessä.

Oliko sulla siis se perhe? Vai oletko muuten vaan kotoillut? Tällä voi olla iso merkitys työllistymisen kannalta. Olisiko ihan ammattikoulutus ja työelämä se reitti sinulle, jos kerta olet aktiivinen ja työkykyinen perheenäiti? Jos olet yksin kotoillut ja pakoillut miehiä, niin kuntouttavalle voisi olla tarvetta just sosiaalisten taitojen ym. kehittämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Elämänhallintaan kuuluu oleellisesti myös kyky kouluttautua ja käydä töissä elättäen itsensä. Se, että ei käytä päihteitä ja lenkkeilee ei tee vielä minkäänlaista elämänhallintaa. 

Eli siis parempi lakata tuo yrittäminen ja heittäytyä suosiolla ongelmaiseksi? Nukkua päivät ja juoda yöt kun ei ole toivoa kuitenkaan?

Vai mitä sä haluat nyt sanoa?

Selvästihän se siinä luki. Elämänhallintaisella ihmisellä on sekä koulutus että työpaikka.

Iso osa alkoholisteista käy muuten töissä, alkoholismi ei katso sosiaaliluokkaa. Koulutetut ja hyvissä töissä käyvät voivat vain juoda parempia juomia ja se tekee sen niin salakavalaksi.

Usein alkoholismi yhdistettynä työyhteisöön ja sosiaaliseen elämään tekee elämänhallintaan tiukempia vetoja. Käyttö pysyy hallinnassa ja alkoholin käytöstä tulee itseään ja onnistumisia palkitsevaa.

Hyvin työtään tekevä ja asuntovelkaa maksava siis kykenee palkitsemaan itseään kovaa suorittavassa työssään alkoholilla. Usein koko ikänsä ilman että mitään repsahduksia tapahtuu.

Sama ei päde useinkaan huumausaineiden kohdalla.

Alkoholi on sosiaalisidonnainen aine ja parantaa elämänhallintaa, vain pieni osa mokaa ja käyttö menee yli. Usein ennen varsinaista rappiollista alkoholismia on tapahtunut jotain muuta arjessa.

Vaikka totta on että työttömän ja muiden rahoilla elävän alkoholin käyttöä ei katsota hyvällä, koska henkilö ei ole ansainnut yksilönvapauksia omaan vartaloonsa, koska vartalo vetelee muiden rahoilla, eikä omilla ansaituilla rahoillaan.

Lasketaanko kohtalaiseksi elämänhallinnaksi, jos pystyy hoitamaan kodin ja lapset, muttei ole koulutusta, koska lapset tulivat nuorena?