Onko kuntouttavasta työtoiminnasta hyötyä ihmiselle, jolla ei ole elämänhallinnan ongelmia?

Sitten käyt sen koulun ja hankit harjoittelun kautta työpaikan. Näin se on minun työurani aikana mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin lähipiirissä henkilön joka oli kuten ap:n mainitsema, mutta pitkäaikaistyötön fil.maisteri.

Alle kolmekymppinen reilusti. Tarkoitus oli ilmeisesti lisätä sosiaalisia taitoja ja suhteita.

Parin vuoden päästä kuoli ja tosiaan oli löytänyt sosiaalisia suhteita ja taitoja. Kuoli huumeisiin.

Mitä jos ihan oikeita töitä olisi tarjolla näiden syrjäyttävän työtöntoiminnan sijaan?

Surullinen tarina ja tuonkin estämiseksi ei olisi tarvinnut muuta kuin työpaikka. Monet näitä armottomia kommentteja jakavat tuskin tulevat ajatelleeksi että syrjäytyä voi myös fiksu ja kouluttautunut ihminen.

Siihen riittää vaikkapa yksi sairastuminen ja putoaminen työelämästä jonne takaisinpääseminen on käytännössä mahdottomuus, etenkin jos ikä alkaa väärällä numerolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Elämänhallintaan kuuluu oleellisesti myös kyky kouluttautua ja käydä töissä elättäen itsensä. Se, että ei käytä päihteitä ja lenkkeilee ei tee vielä minkäänlaista elämänhallintaa. 

Eli siis parempi lakata tuo yrittäminen ja heittäytyä suosiolla ongelmaiseksi? Nukkua päivät ja juoda yöt kun ei ole toivoa kuitenkaan?

Vai mitä sä haluat nyt sanoa?

Elämänhallintaa voi myös oppia, ihan kuten voi oppia ammatin ja työnteonkin. On vain epärehellistä sanoa, että on elämänhallinta kunnossa, jos ei ole edes sen perusrakenteita olemassa. 

Käytännössä näin.

Jos ei kykene itseään työnteolla elättämään ja on muiden elättinä, niin silloin on hyväkin että herää aikaisin ja käy lenkillä ja elää päihteetöntä elämää.

Jos haluaa juoda alkoholia, niin työtä tekemällä ja itsensä elättämällä saavuttaa mystiset yksilönvapaudet.

Eli itse maksaa elämänsä ja maksaa myös haitat. Työtön on muiden elätti ja hänen kuuluukin elää nuhteessa ja raittiisti.

Kun elää muiden leivällä, niin tanssii muiden tanssia.

Eriasia on sitten ne jotka on sairaita ja eivät enää edes kykene peseytymään tai pitämään yllä keskiluokkaista konservatiivista päivärytmiä edes työttömänä. He joilla ei ole säännöllistä ruokailurytmiä tai eivät edes ulkoile terveysmielessä Kekkosen mallin mukaisesti.

He eivät totisesti tee mitään edistääkseen omaa työkuntoaan yhteiskunnallisessa mielessä.

Päivän naurut! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa hyvinkin auttaa. Koska jotain elämänhallinan haasteita on jos ei kykene työllistymään ja opiskelemaan. Riippumatta siitä myöntääkö itselleen, että vika on minussa. Muita on paljon helpompi syyttää kuin itseään.

Kyllä se vika voi joskus olla ihan oikeasti muissa, ei kaikki ole aina ihan vain itsestä kiinni, vaikka hyvätuloiset porvarit kuinka yrittäisivät tätä uskotella.

Itse olen kommunisti ja työttömyys ei ole meikäläisille mikään vaihtoehto.

Sitten mennään ilmaistöihin tai talkootöihin ilman palkkaa.

Työharjoitteluun. Kommunismissa ei ollut vastikkeettomia tukia.

Porvarit on aina porvareita, mutta älä sinä ala oikeistolaiseksi ja räi kattoon tukien varassa, vaan tee töitä sosialistina vaikka ilmaiseksi hyvinvointiyhteiskunnan eduksi. Se on hyvä diili.

Ei ihmisen ole tarkoitettu omistamaan mitään vaan luomaan kollektiivista hyvinvointia ympärilleen muille. Kun muilla menee tekemälläsi työllä hyvin, niin silloin omakin elämä hymyilee.

Tunnen paljon nuoria jotka menevät työttömyystuen varassa työharjoitteluun.

Etkö häpeä tilannetta jossa et tuota yhteisöllesi mitään hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Höpö höpö, olet oikeasti vielä nuori ihminen ja sinulla on eläkeikään matkaa enemmän, kuin mitä olet tähän mennessä elänyt. Mieti sitä. 

Suuri osa ihmisiä lukee nykyään uuden ammatin yli 40v saatika sitten yli 30v, jolloin ollaan oikeasti vielä nuoria.

Juuri sinun kaltaisesi ihminen tarvitsee kuntouttavaa TYÖtoimintaa, että tajuat, että pystyt kyllä tekemään töitä. Oletan , että olet kaiken lisäksi vielä aivan terve?

Vai kuvitteletko, että kun olet nuorena ollut vääränlaisen miehen kanssa tekemisissä, kuuluu yhteiskunnan elättäää sinut loppuelämäsi, vaikka sitä olisi vielä 70 vuotta jäljellä?

Sinä ehdit "kelkkaan" mukaan paremmin kuin hyvin, vaikka olisit siitä parikymppisenä  pudonnut.

Minulle 60v ehdotettiin uudelleen koulutusta, kun jäin työttömäksi  tehtyäni töitä lähes 40v ja minulla on ihan hyvä ammatti ennestäänkin. Jos 60v ei saa nykyään jäädä laakereille lepäämään, niin miten 30v voi?

Vierailija kirjoitti:

Minut ohjattiin nuorten työttömien työpajalle ehtona että saisin tukia ja asumistukea.

Lopputuloksena raittiina ihmisenä aloin pian polttamaan röökiä. Työtoiminta oli niin tylsää ja täynnä taukoja, että röökin opettelin. Olen keskiluokkaisesta perheestä ja kyllä tätä tapaa paheksutaan. Mikäs siinä jos haluaa oppia uusia tapoja alemmilta sosiaaliluokilta. Siitä vain työtoimintaan!

Kun vuoden pari käy tuollaisessa toiminnassa ja suurin osa kuuluu sosiaaliluokkaan joka polttaa, niin ryhmäpaine on valtava. Etenkin kun huomaa että osa näistä työttömistä on ihan älykkäitä ja hauskoja, vaikka polttaakin. Sitten sitä jonain päivänä huomaa itsekin polttavansa, vaikka teki joskus lupauksen ettei koskaan alottaisi ja ei ennen tuntenut ketään polttavaa.

Onhan niitä huostaanotettujakin hyvistä perheistä, mutta tutustuneet koulukodeissa sitten niihin oikeasti levottomiin tapauksiin ja pian on elämänsuunta lähtenytkin vielä alemmas ja alemmas.

Eikö kuntouttava työtoiminta ole yleensä autismin kirjolaisille ja mielenterveysongelmaisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa hyvinkin auttaa. Koska jotain elämänhallinan haasteita on jos ei kykene työllistymään ja opiskelemaan. Riippumatta siitä myöntääkö itselleen, että vika on minussa. Muita on paljon helpompi syyttää kuin itseään.

Kyllä se vika voi joskus olla ihan oikeasti muissa, ei kaikki ole aina ihan vain itsestä kiinni, vaikka hyvätuloiset porvarit kuinka yrittäisivät tätä uskotella.

Itse olen kommunisti ja työttömyys ei ole meikäläisille mikään vaihtoehto.

Sitten mennään ilmaistöihin tai talkootöihin ilman palkkaa.

Työharjoitteluun. Kommunismissa ei ollut vastikkeettomia tukia.

Porvarit on aina porvareita, mutta älä sinä ala oikeistolaiseksi ja räi kattoon tukien varassa, vaan tee töitä sosialistina vaikka ilmaiseksi hyvinvointiyhteiskunnan eduksi. Se on hyvä diili.

Ei ihmisen ole tarkoitettu omistamaan mitään vaan luomaan kollektiivista hyvinvointia ympärilleen muille. Kun muilla menee tekemälläsi työllä hyvin, niin silloin omakin elämä hymyilee.

Tunnen paljon nuoria jotka menevät työttömyystuen varassa työharjoitteluun.

Etkö häpeä tilannetta jossa et tuota yhteisöllesi mitään hyötyä?

Jos työstä ei haluta tai voida maksaa palkkaa, niin sitten on parempi, että se jää tekemättä. Näin minä ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa hyvinkin auttaa. Koska jotain elämänhallinan haasteita on jos ei kykene työllistymään ja opiskelemaan. Riippumatta siitä myöntääkö itselleen, että vika on minussa. Muita on paljon helpompi syyttää kuin itseään.

Kyllä se vika voi joskus olla ihan oikeasti muissa, ei kaikki ole aina ihan vain itsestä kiinni, vaikka hyvätuloiset porvarit kuinka yrittäisivät tätä uskotella.

Itse olen kommunisti ja työttömyys ei ole meikäläisille mikään vaihtoehto.

Sitten mennään ilmaistöihin tai talkootöihin ilman palkkaa.

Työharjoitteluun. Kommunismissa ei ollut vastikkeettomia tukia.

Porvarit on aina porvareita, mutta älä sinä ala oikeistolaiseksi ja räi kattoon tukien varassa, vaan tee töitä sosialistina vaikka ilmaiseksi hyvinvointiyhteiskunnan eduksi. Se on hyvä diili.

Ei ihmisen ole tarkoitettu omistamaan mitään vaan luomaan kollektiivista hyvinvointia ympärilleen muille. Kun muilla menee tekemälläsi työllä hyvin, niin silloin omakin elämä hymyilee.

Tunnen paljon nuoria jotka menevät työttömyystuen varassa työharjoitteluun.

Etkö häpeä tilannetta jossa et tuota yhteisöllesi mitään hyötyä?

Jos työstä ei haluta tai voida maksaa palkkaa, niin sitten on parempi, että se jää tekemättä. Näin minä ajattelen.

Toi on selvä kapitalistin näkemys asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä että opastetaan esim kuinka hiukset on kammattava ennen haastattelua, ja kuinka oveen koputetaan. Meillä oli kerran siellä harjoituksissa sellainen ohut 40cm x 40cm oven kappale jossa oli myös ovenkahva, ja jokainen ryhmäläinen sai vuorollaan harjoitella siihen ovilevyyn koputtamista ennenkuin käänsi siitä ovenkahvaa.

🤣🤣🤣

Ei hyvää päivää!

Olin valmistautunut menemään työkokeiluun ihan vain testatakseni, miltä mahdollinen uusi ammatti tuntuisi. Pidän itseäni ihan tavallisena, mutta nyt on alkanut ahdistaa kun siellä on kanssani vain ihmisiä, joilla on oikeasti ongelmia. Aikaisemmin olin töissä ns. terveiden kanssa tekemisissä, nyt "työkaverit" ovat enemmän tai vähemmän sekaisin, ei aikaisemmin elämääni kuuluneet mitkään muiden seulajutut. En jotenkin haluaisi kaveerata näiden kanssa, mutta yksi ilmeisesti vankilassakin ollut mies tulee kanssani samalla junalla ja pyytelee kaljalle päivän jälkeen. :( En halua tällaista, laitoin jo viestiä sille te-virkailijalle joka minut tuonne ohjasi, mutta en ole saanut vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan. 

No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.

Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.

Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.

Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.

On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.

Oma tarina taas on sellainen, että kiusattiin yläkoulussa ja lukiossa. Jäin muutenkin yksin. Olin koko nuoruuteni yksinäinen. Lukion sain käytyä ihme kyllä, mutta voimat meni täysin ja monia vuosia sen jälkeen en voinut edes ajatella opiskelemaan menoa. Sain jonkin kammon kaikkiin ryhmiin ja luokkiin. Tämän jälkeen muutin lähes pakosta pienelle paikkakunnalle, kun en halunnut enää jäädä entiselle paikkakunnalla pidemmäksi aikaa. Vietin ihan hyviä vuosia koirani kanssa. Tosin ilman töitä ja ammattia. Kun vähän toivuin niin yritin päästä opiskelmaan ja hain monelle alalle. En päässyt. Työkokemus melkein nolla ja olen hyvin epävarma ihminen muutenkin joten en sovi kaikkiin ammatteihin. Tämä rajoittaa opiskeltavia aloja myös. Minulla ei ole mitään suhteita tänne ja harvoin olisi jokin työ tarjolla mihin voin hakea. Nyt vuosien jälkeen olen siinä pisteessä, että käyn amista ja tavoitteena ammatti. Sekin monen mutkan kautta, mutta tavoitteena kuitenkin. Koirani on nyt kuollut ja olen entistä yksinäisempi.

Ihmisiin en luota vieläkään ja en viihdy isoissa porukoissa. Parhaiten pärjään ehkä itseäni vanhempien ihmisten kanssa. Nuoria vieläkin pelkään monesti jotenkin ( naurettavaa vähän, tiedän sen). Jos kaikki olisi mennyt toisin niin minulla olisi ystäviä, olisin tyytyväinen elämääni enemmän, opiskelisin yliopistossa ja olisi työkokemusta paljon enemmän. Näin ei nyt vaan ole ja yritän tehdä jotain elämäni kanssa, vaikka se olisi pientäkin. Samalla olen ihan vastuuntuntoinen ihminen, liiankin kiltti ja samalla haluan kohdella muita hyvin. Opiskelujen, työllisyyden ja yleensäkin jaksamisen kanssa vaan vaikeaa välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Olin valmistautunut menemään työkokeiluun ihan vain testatakseni, miltä mahdollinen uusi ammatti tuntuisi. Pidän itseäni ihan tavallisena, mutta nyt on alkanut ahdistaa kun siellä on kanssani vain ihmisiä, joilla on oikeasti ongelmia. Aikaisemmin olin töissä ns. terveiden kanssa tekemisissä, nyt "työkaverit" ovat enemmän tai vähemmän sekaisin, ei aikaisemmin elämääni kuuluneet mitkään muiden seulajutut. En jotenkin haluaisi kaveerata näiden kanssa, mutta yksi ilmeisesti vankilassakin ollut mies tulee kanssani samalla junalla ja pyytelee kaljalle päivän jälkeen. :( En halua tällaista, laitoin jo viestiä sille te-virkailijalle joka minut tuonne ohjasi, mutta en ole saanut vastausta.

Työkokeilu on ihan eri asia. Siinähän vaikka eläintenhoitaja menee toimistoon kokeilemaan laskutusta tietääkseen kannattaako lähteä opiskelemaan merkonomiksi (tai tähdätä niihin töihin ilman koulutusta).

Kuntouttavassa työtoiminnassa ollaan askartelemassa jotain syyskortteja ja sen suurin tarkoitus on siivota tilastoja, sillä toimenpiteessä oleva ei ole työtön työnhakija.

Laskuttamisella työllistyy jatkossa, korttien askartelulla ei.

Kuntouttavan työtoiminnan ongelma on siinä, että vaikka sen teoriassa pitäisi olla väylä oikeaan työelämään, niin käytännössä se ei sitä ole vaan ihmiset jumittavat kuntouttavassa vuosia ja vuosia eivätkä työllisty. Osa ei toki ole työkykyisiä ja kuntouttava tukee nimenomaan sitä elämänhallintaa, mutta jos tavoitteena on työllistyminen, niin siinä kuntouttava ei kyllä kauheasti auta. Siinä asiassa parempi on jonkinlainen työkokeilu ihan oikealla työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä että opastetaan esim kuinka hiukset on kammattava ennen haastattelua, ja kuinka oveen koputetaan. Meillä oli kerran siellä harjoituksissa sellainen ohut 40cm x 40cm oven kappale jossa oli myös ovenkahva, ja jokainen ryhmäläinen sai vuorollaan harjoitella siihen ovilevyyn koputtamista ennenkuin käänsi siitä ovenkahvaa.

Jos joku saa ihmisen lannistumaan ja syrjäytymään niin se on tämänkaltainen kyykyttäminen. Uskomatonta.

Juuri sinun kaltaisesi ihminen tarvitsee kuntouttavaa TYÖtoimintaa, että tajuat, että pystyt kyllä tekemään töitä. Oletan , että olet kaiken lisäksi vielä aivan terve?

Sivusta tähän, että jos oikein mietin niin minusta lähes kukaan ei tarvitse kuntouttavaa työtoimintaa ei varsinkaan terveet. Se on monesti ihmisten nöyryyttämistä. 

Lainaukset unohtuivat  edellisestä ja tuo alku siis eri viestistä.

Kuntouttavan työtoiminnan idea on ottaa ihmisen tilanne kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Sille annetaan paikka ja aika minne aamulla suoriutua. Katsotaan tuleeko siitä mitään. Sitten on päivä jotain tekemistä, missä näkyy onko siitä tekemään mitään ohjeistuksen mukaan. Toiminnan aikana arvioidaan mikä se sen ongelma on miksi se ei työllisty. Onko se terve vai sairas, hoidetaan lääkärille tutkimuksiin tarvittaessa. Onko sen elämänhallinta kunnossa, onko sillä joku sosiaalinen este miksi se työnteko ei onnistu, vaikka se patologisen mustasukkainen puoliso jne. Kuntouttavassa työtoiminnassa voidaan askarrella, on kuntosalia, on terapiaa jne. mitä kukakin voisi tarvita. Työpaikkaa se ei anna, sen tarkoitus on kartoittaa työllistymisen esteitä.

--

Vierailija kirjoitti:

Kuntouttavan työtoiminnan idea on ottaa ihmisen tilanne kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Sille annetaan paikka ja aika minne aamulla suoriutua. Katsotaan tuleeko siitä mitään. Sitten on päivä jotain tekemistä, missä näkyy onko siitä tekemään mitään ohjeistuksen mukaan. Toiminnan aikana arvioidaan mikä se sen ongelma on miksi se ei työllisty. Onko se terve vai sairas, hoidetaan lääkärille tutkimuksiin tarvittaessa. Onko sen elämänhallinta kunnossa, onko sillä joku sosiaalinen este miksi se työnteko ei onnistu, vaikka se patologisen mustasukkainen puoliso jne. Kuntouttavassa työtoiminnassa voidaan askarrella, on kuntosalia, on terapiaa jne. mitä kukakin voisi tarvita. Työpaikkaa se ei anna, sen tarkoitus on kartoittaa työllistymisen esteitä.

--

Missä päin muka hoidetaan asiakasta noin hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä että opastetaan esim kuinka hiukset on kammattava ennen haastattelua, ja kuinka oveen koputetaan. Meillä oli kerran siellä harjoituksissa sellainen ohut 40cm x 40cm oven kappale jossa oli myös ovenkahva, ja jokainen ryhmäläinen sai vuorollaan harjoitella siihen ovilevyyn koputtamista ennenkuin käänsi siitä ovenkahvaa.

Askartelitteko itse tämän leikki-oven?

Miten ohjaaja arvioi tämän?