Lue keskustelun säännöt.
Onko kuntouttavasta työtoiminnasta hyötyä ihmiselle, jolla ei ole elämänhallinnan ongelmia?
05.10.2021 |
Eli ihmiselle, jolla on rutiinit ja elämä rakentunut vaikka perheen ympärille jo nuorena. Olisi työkykyinen, mutta koulut on jäänyt käymättä ja työkokemus puuttuu kokonaan.
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin hanttihommat tai opinnot.
Onko kuntouttavasta työtoiminnasta hyötyä yhtään kenellekään? Elämänhallinta on laaja käsite ja usein täyttä sanahelinää.
Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan.
Mulle oli se hyöty, että en joutunut johonkin vielä tyhmempään toimintaan tai kurssille. Pari tuntia viikossa retkeilemässä riitti kuntouttamaan minua, kaikin puolin tervettä ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lain mukaan sitä ei ole tarkoitettu työkykyisille. Työkykyisen ohjaaminen sinne on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan.
No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.
Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.
Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.
Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.
On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan.
No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.
Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.
Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.
Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.
Höpsistä töppöseen! Vuonna 2007 mennessäni aikuislukioon ryhmässämme oli 70v. muori joka halusi ylioppilaaksi. Mieti 70 ;)
Aina voi aloittaa alusta, aina.
Tunsin lähipiirissä henkilön joka oli kuten ap:n mainitsema, mutta pitkäaikaistyötön fil.maisteri.
Alle kolmekymppinen reilusti. Tarkoitus oli ilmeisesti lisätä sosiaalisia taitoja ja suhteita.
Parin vuoden päästä kuoli ja tosiaan oli löytänyt sosiaalisia suhteita ja taitoja. Kuoli huumeisiin.
Mitä jos ihan oikeita töitä olisi tarjolla näiden syrjäyttävän työtöntoiminnan sijaan?
Hyvästä perheestä oli ja maltillinen, vaan seura tekee kaltaisekseen. Ymmärsin äidin kertoman mukaan että nuorille aikusille työtoiminta on pakollista että saa työttömyystuet tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan.
No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.
Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.
Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.
Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.
Koskaan ei ole liian myöhäistä, olet kuitenkin VASTA kolmekymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan.
Suurin osa alkoholisteista käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin äidin kertoman mukaan että nuorille aikusille työtoiminta on pakollista että saa työttömyystuet tms.
Ei ole pakollista. Riippumatta iästä kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu vain työkyvyttömille.
Tavallisille työttömille tarkoitettua toimintaa kutsutaan työllistymistä edistäväksi palveluksi ja se voi olla pakollista siinä mielessä, että työttömyystukea ei saa jos ei käy siinä. Lisäksi sellaiset alle 25-vuotiaat joilla ei ole ammattia ja jotka eivät ole hakeneet yhteishaussa koulutukseen eivät ylipäätään saa työttömyystukea jolleivat ole työllistymistä edistävässä palvelussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa.
Minut ohjattiin nuorten työttömien työpajalle ehtona että saisin tukia ja asumistukea.
Lopputuloksena raittiina ihmisenä aloin pian polttamaan röökiä. Työtoiminta oli niin tylsää ja täynnä taukoja, että röökin opettelin. Olen keskiluokkaisesta perheestä ja kyllä tätä tapaa paheksutaan. Mikäs siinä jos haluaa oppia uusia tapoja alemmilta sosiaaliluokilta. Siitä vain työtoimintaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä voi harjoitella sosiaalisia taitoja ja uusia juttuja, omalta mukavuusalueelta poistumista. Saa vähän erilaisia näkökulmia toisilta ihmisiltä omaan elämään. Voi löytää uusia harrastuksia. Tai sitten se vain alkaa v*tuttamaan ja tekee mieli alkaa laatimaan pakosuunnitelmaa opiskeluiden pariin ja siitä työelämään. Riippuu täysin itsestä onko siitä mitään hyötyä vai ei.
Tai sitten sen voi vaan masentaa ja lannistaa, kun tajuaa joutuneensa yhteiskunnan pohjasakan keskuuteen, ihan vain siitä syystä, että ei kelpaa avoimiin työpaikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin äidin kertoman mukaan että nuorille aikusille työtoiminta on pakollista että saa työttömyystuet tms.
Ei ole pakollista. Riippumatta iästä kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu vain työkyvyttömille.
Tavallisille työttömille tarkoitettua toimintaa kutsutaan työllistymistä edistäväksi palveluksi ja se voi olla pakollista siinä mielessä, että työttömyystukea ei saa jos ei käy siinä. Lisäksi sellaiset alle 25-vuotiaat joilla ei ole ammattia ja jotka eivät ole hakeneet yhteishaussa koulutukseen eivät ylipäätään saa työttömyystukea jolleivat ole työllistymistä edistävässä palvelussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa.
Kumma kun työkyvyttömiksi todettujen ei ole pakko olla edes työkkärin kirjoilla. Usein noissa kuntouttavissa työtoiminnoissa käy ihmisiä, jotka on painostettu sinne vastoin lakia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämänhallinta voi olla ihmisellä, jolla oleellinen osa kuten koulutus ja työ tyystin puuttuvat vielä pitkälle aikuisikäisenä? Sitä ei ole lainkaan.
No mä kusin aikanaan kouluni mm siksi kun olin väkivaltaisessa suhteessa nuorempana opiskeluaikaan. Sairastuin pahaan paniikkihäiriöön ja masennukseen, josta en uskaltanut kertoa kenellekään saati hakea apua. Koulun suhteen luovutin kun mies oli väkivallan lisäksi sairaalloisen mustasukkainen enkä saanut edes koulussa käydä rauhassa kun panin sen mukaan opettajat ja luokkakaverit, en vaan jaksanut.
Joo, oikea vaihtoehto olis ollut irtautua miehestä mutta en silloin pystynyt enkä tajunnut että nyt ei mene elämä oikein.
Vaikka ei olekaan ammattia, niin herään silti 6-8 aamulla, juon kahvin ja käyn lenkillä jonka jälkeen teen ja touhuan mitä milloinkin. Alkoa käytän harvoin, kun sitä kuitenkin epäillään.
Ei kaikki työttömät nuku puoleen päivään, vedä energiajuomaa ja pitsaa laatikosta ja lipittele kaljaa joka päivä videopelejä pelaten. Jotkut on ihan aktiivisia.On vaan vaikea yli kolmekymppisenä enää nousta tästä kuopasta kun on kelkasta tippunut kauan aikaa sit.
Elämänhallintaan kuuluu oleellisesti myös kyky kouluttautua ja käydä töissä elättäen itsensä. Se, että ei käytä päihteitä ja lenkkeilee ei tee vielä minkäänlaista elämänhallintaa.
Mulla on jonkinlaisia elämänhallintaongelmia, mutta kuntouttava ei auttanut niihin millään tavalla. En kuitenkaan täysin avuton ole, joten ei oikein hyödyttänyt käydä kerran viikossa leipomassa joku piirakka, jonka olisin osannut tehdä itsenäisesti jo ala-asteella, ja sitten loput 4,5 h istua selaamassa kännykkää.
Minä olin työpajalla askartelemassa ja neulomassa puoli vuotta. Kuntouduin niin että aloin taas ryypätä. Olin ollut reilun kuusi vuotta kuivilla. En tykkää askartelusta enkä neulomisesta yhtään, tuli kouluaikaiset pakkoneulomiset ja- askartelut vahvasti mieleen, opettajan moitteet ja koulukiusaaminen. Mitään muuta eivät minulle tekemistä löytäneet, kuin nuo mitä inhoan.
Vierailija kirjoitti:
Minut ohjattiin nuorten työttömien työpajalle ehtona että saisin tukia ja asumistukea.
Lopputuloksena raittiina ihmisenä aloin pian polttamaan röökiä. Työtoiminta oli niin tylsää ja täynnä taukoja, että röökin opettelin. Olen keskiluokkaisesta perheestä ja kyllä tätä tapaa paheksutaan. Mikäs siinä jos haluaa oppia uusia tapoja alemmilta sosiaaliluokilta. Siitä vain työtoimintaan!
Asumistuessa ei ole muita kuin tulotasoon ja asunnon ominaisuuksiin liittyviä ehtoja.
Siinä voi harjoitella sosiaalisia taitoja ja uusia juttuja, omalta mukavuusalueelta poistumista. Saa vähän erilaisia näkökulmia toisilta ihmisiltä omaan elämään. Voi löytää uusia harrastuksia. Tai sitten se vain alkaa v*tuttamaan ja tekee mieli alkaa laatimaan pakosuunnitelmaa opiskeluiden pariin ja siitä työelämään. Riippuu täysin itsestä onko siitä mitään hyötyä vai ei.