Lue keskustelun säännöt.
Koetko olevasi väärässä elämässä?
05.10.2021 |
Onko täällä muita, jotka kokevat olevansa samassa tilanteessa kuin minä? Täysin vääränlaisessa, itselle sopimattomassa elämässä, josta ei ole poispääsyä.
Nuorena haaveilin paljon. Että voisin olla osa jotain porukkaa ja tuntea kuuluvani joukoon, omanlaisteni pariin. Haaveilin parisuhteesta, korkeakoulutuksesta, kunnon työpaikasta,, harrastuksista. Tavallisista asioista, jotka ovat monelle täysin realistisia.
Mutta minun kohdalla ne eivät voi toteutua. Olen jo yli 30 ja yksin, ilman parisuhdetta ja harvat ystäväni asuvat muualla. En ole koskaan kokenut kuuluvani mihinkään porukkaan, sisäisesti olen ollut yksin lapsuudesta lähtien. Neurologisissa testeissä selvisi vaikea hahmotushäiriö ja äo alle 100, joten korkeakoulusta on turha haaveilla.
Koen olevani sosiaalinen, mutta en hahmota tilanteita kunnolla ja siksi vaikeuksia saada ihmissuhteita. Olen päätynyt tekemään töitä, jotka eivät itselleni sovi ja olen usein kärsinyt tästä henkisesti. Halusin soittaa kitaraa ja pianoa, mutta tinnitus pilasi ne haaveet. Jne jne.
Olen siis jumissa itselle täysin vieraassa ja epäsopivassa elämässä enkä pysty muuttamaan tätä mitenkään. Synnynnäiset ominaisuudet eli vääränlainen neurologia on pilannut elämäni aika pitkälti, näin koen asian ja vuosien terapiasta ei ole ollut apua.
Sinä, joka koet myös olevasi väärässä elämässä: mikä siihen johti ja millaisen elämän oikeasti haluaisit? Oletko yrittänyt muuttaa elämääsi ja miten? Vai oletko tyytynyt nykyiseen elämääsi? Kiinnostaisi kovasti kuulla kokemuksianne :) Ehkä voisimme antaa vertaistukea toisillemme täällä av:lla...
Kommentit (23)
Koen. Mun pitäisi olla Victoria Secret malli tai edes Minttu Räikkönen, jotta elämä olisi elämisen arvoista. Tänäänkin maannut koko päivän sängyssä ja katunut vääriä valintoja. Onneksi voi syödä.
N35, 100kg, 3 lasta, naimisissa 12v, ulosotossa 40 000e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellekin tuttuja ajatuksia. Minua myös kiusattu ja se on vienyt rohkeutta pois paljon. Olen sellainen ihminen joka innostuu kaikesta nopeasti ja tavallaan toivoisin eläväni täysillä elämääni. Että uskaltaisin tehdä kaikkea hulluakin ja en miettisi mitä kukaan ajattelee. Pukeutuisin miten tahtoisin ja tekisin juttuja spontaanisti. Tutustuisin ihmisiin ja matkustelisin. Luottaisin itseeni ja olisin onnellinen. Samoin toivoin, että olisin saanut viettää hyvän nuoruuden ja että olisin saanut olla oma itseni. En olisi ollut niin yksinäinen. Toivoisin, että minulla olisi ollut ystäviä silloin ja toivon, että olisi nytkin. Kuuluisin edes johokin porukkaan. Harrastaisin kaikkea mistä pidän. En jännitäisi kaikkea ja olisi näin epävarma. Luottaisin itseeni, elämään ja muihinkin ainakin vähän. Olen todella sellainen ihminen joka olisi kaivannut hyviä kokemuksia muista ihmisistä ja jotain ystäviä.
Muuten olen aika kiltti ja yritän olla mukava muille. Minulle sekin olisi jo unelma jos joku joskus soittaisi tai pyytäisi johonkin. Olisin tyypiltäni ehkä sellainen ns kaikkein kaveri ja yrittäisin olla mukava melkein kaikelle. Tarkoitan tällä sitä, että jos minua kohdeltaisiin hyvin niin arvostaisin sitä ja tekisin samoin muille. Haaveissani tykkäisin toimia esim musiikin parissa ja tykkäisin matkustella. Olisin onnellisempi ja rohkeampi. Nyt olen jotenkin hukassa. Hyvin epvarma, itsetunnoton ja surullinen. En ole tälläinen varmaan oikeasti vaan välillä ollut liian raskasta. Olen kasvanut vähän kieroon ja jotenkin hylännyt itseni myös. En arvosta itseäni. Tämä nyt kirjoitettu nopeasti ja kaikenlaista tuli mieleen.
Elämän tärkein asia on hyväksyä itsensä ja oma elämänkulku. Ei ole väärää elämää, on vain itsensä hyväksymisen vaje.
Jos on vajeita, vaikka jokin sairaus tai vamma, tie voi olla kivinen. Jos hyväksyy itsensä ja rajoitteensa, löytää oman tiensä.
Ehkä merkittävin asia tässä on perusturvan tuoma itsevarmuus. Meillä kaikilla sitä ei ole, voimme vain tavoitella sitä esim terapian avulla.