nyt v""un äkkiä sitä vertaistukea, PÄÄ HAJOAA!!!!!!!!!!!!!!!

Aika vastuutonta vaatia sairas mies ajamaan pimeällä hösäämään, kun et pärjää. Kyllä 2-vuotias pitää aisoihin saada ja isomman sisaruksen on oltava lupa olla omassa rauhassaan. Jos kerrassaan pinna alkaa kärähtää, niin puhelu sosiaalipäivystykseen.

Eihän nyt ole yö vielä (eikä varsinkaan "keskellä yötä"), ilta on, joten miksi et voisi soittaa 70v. äidillesi? (en nyt ymmärrä miksi ikä piti mainita) 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 21:43"]

Hah, onneksi ei ole lapsia! :)

[/quote]

Tämä ilkkuva kommentti kuuluu tähän keskusteluun, missä väsynyt tarvitsee apua?

Munkin 2 v äsken ihan ylipirteä, isosisko jo nukahti.Mentiinkin syömään iltapala vol. 2 sit tuli masu täyteen ja ihmeen äkkiä nukahti. Ja et oo yksin, en tahdo minäkään mitenkään saada lapsia illalla nukahtaan. Isi saa paljon nopeammin.

Missä asut? Voisiko joku tulla avuksi iltaisin? Jos asut vantaalla niin minä voin vaikka tulla avuksi :)

Ota 2 vuotias viereen teidän sänkyyn ja katselette kirjaa.. pikkuhiljaa kun rauhoittuu niin sammutat valot ja nukutat viereen. Meillä on pinnis myös meidän vanhempien sängyn vieressä johon nostan nukkumaan.

Meillä 2v4kk poika nukkunut unikoulun ansiosta aina hyvät unet,ei tartte nukutella. Sänkyyn vaan ja peitto päälle,kääntää kylkeä ja hetken päästä jo nukkuu tuhisten .19-07.30 ..unikoulua siis harrastamaan,netistä löytyy hyviä ohjeita

Voi sinä rakas kohtalon toveri! Nyt vain rauhotut! Mulla 2,5v ja 1,5 v lapset!! Tiedän sen tunteen kun lapset ei nuku ja ite tarttis lepoa. :/ nyt vaan puhaltelet hetken aikaa <3 jamieti, miehesi lähti sun hyvinvoinnin vuoksi ajamaan!! Se on rakkautta kerrassaa! Voimia sulle <3

Mulla 4 ja 7vuotias ja nukkuvat samassa huoneessa kerrossängyssä. Iltaisin yrittävät aloittaa aina kunnon shown ja nauraa hihittää ja huutelee huoneessaa,hakevat leluja sänkyyn ynmt. Kerran kaksi varoitan ja sen jälkeen toinen siirtyy patjan kanssa kodinhoitohuoneeseen nukkumaan tai vaihtoehtoisesti  menen nuoremman viereen makaamaan tai lastenhuoneen keinutuoliin ja molemmat on hiljaa sen jälkeen. Jos itse olen huoneessa eivät puhele mitään enää. Välillä nukahtavat heti kun laitan äänisadun päälle ja kuntelemme myös cd:tä jossa on uni lauluja. 

Täytyy olla jämpti,eikä antaa periksi. Asettaa lapsille rajat ja antaa kieltoja. Meillä lähtee ensimmäisestä kirosanasta,lyönnistä,pelleilystä seuraavaksi päiväksi esim. pikkuautolaatikko pois,pikkulegot pois,tv kielto,peli kielto. Välillä voi kestää jopa neljä päivää putkeen nämä kiellot. Näiden avulla ainakin omat lapset ovat alkaneet oppimaan että olen tosissani ja ei kannata jatkaa huonoa käytöstä esim. nukkumaan mennessä voin toisella kertaa varoittaa että jos vielä nouset sängystä ottamaan leluja niin huomenna koko pikkuauto laatikko on kiellossa. Auttaa,kannattaa kokeilla. 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 21:51"]Missä asut? Voisiko joku tulla avuksi iltaisin? Jos asut vantaalla niin minä voin vaikka tulla avuksi :)
[/quote]

Ihana sinä, jos sun sydän oikeesti tuntee noin että haluat olla hänelle avuksi <3

No voi sua ap, en ihmettele yhtään jos käämit menee. Mulla myös on usein iltaisin vähissä sellainen hyväntuulinen mut jämäkkä energia, jolla lapset saadaan nukkumaan ilman mitään mutinoita ja konflikteja. Väsyneenä ja kipeänä sitä ei meinaa jaksaa repiä mistään. Kaksivuotiaat on vielä joskus sellaisia pikkuperkeleitä, että varmaan siksi ovat niin enkelin näköisiä siinä iässä, ettei niitä kukaan muuten jaksaisi. ;)

Jos sua yhtään lohduttaa, niin minä olen tänään vetänyt kilarit luistelukentän reunalla niin että itseäkin hävettää. Olen kipeä mut lupasin eilen viedä lapset luistelemaan tänään, ja vein. Ensin hemmetinmoinen pakkaaminen ja pukeminen ja kuivia hanskoja ei tietenkään löydy, koska olen vasta  50 kertaa sanonut ettei märkiä hanskoja laiteta koriin vaan kuivamaan. Sitten koko matka yhtä säätämistä, yksi ei jaksa kävellä, toinen on muuten vaan hidas ja vinkuu ja vonkuu. Sitten luistinten sitomista, luistimet aina joko löysällä tai kireällä tai sukka ehti koskea lumihankeen ja on märkä ja yhyy taas. Ja sitten se perkeleen kypärä ei meinaa mennä päähän ja ensin on pipo vasemmalla silmällä ja kypärä täytyy pistää uudelleen päähän ja sitten oikealla silmällä ja eturistikko on liian kireällä ja sitten niitä helvetin nappeja ei saa kiinni koska indonesialainen lapsityöntekijä ei vaan saa tehtyä kunnon kypärää pikku kätösillään ja  sitten survon niitä nappeja että mene kiinni perkele, mene kiinni nyt PERKELE! Ei ole kuulkaa elämän tähtihetki paukuttaa nappeja kiinni kypärästä ja hokea perkelettä siinä muiden silmien alla herttaisessa hetkessä kun tässä on ihan koko perheellä tultu nyt luistelemaan tänne raikkaaseen ilmaan, se on tervehenkistä se. Onneksi lapsi ei ollut millänsäkään.

Kotimatka oli sellaista dramaattista vääntöä pienemmän kanssa, etten katsonut järkeväksi raahata vinkuiitoja enää koiranpissitysreissulle. Sovittiin, että odottavat oven edessä lumileikeissä kun käytän koiran pikapissalla nurkan takana. Olin pois siis ihan vaan viisi minuuttia, mut sinä aikana pienempi oli ehtinyt kertoa suureen ääneen ohikulkijalle että äiti jätti meidät tähän yksin, ja siinä seisoo huolestunut naisihminen kun tulen takaisin koiran kanssa ja taas ottaa pannuun. 

Mut nyt nukkuu molemmat kuin herran enkelit ja minä kävin just kaivamassa rukkaskorista märät rukkaset kuivamaan että aamulla ovat kuivat että siitä ei enää ensimmäisenä tarvitse ottaa matsia.  Kyllä kai tää tästä, huomenna sit uudestaan. 

Onko lapset olleet tarpeeksi ulkona. Ennen 19 alkaa rauhoittuminen, härvelit kiinni, pesut, puurot ja pienelle satuja ja silitystä ja isompi osaa jo lukea itsekseen. Peittelyt ja hyvänyön suukot. 

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 22:05"]

No voi sua ap, en ihmettele yhtään jos käämit menee. Mulla myös on usein iltaisin vähissä sellainen hyväntuulinen mut jämäkkä energia, jolla lapset saadaan nukkumaan ilman mitään mutinoita ja konflikteja. Väsyneenä ja kipeänä sitä ei meinaa jaksaa repiä mistään. Kaksivuotiaat on vielä joskus sellaisia pikkuperkeleitä, että varmaan siksi ovat niin enkelin näköisiä siinä iässä, ettei niitä kukaan muuten jaksaisi. ;)

Jos sua yhtään lohduttaa, niin minä olen tänään vetänyt kilarit luistelukentän reunalla niin että itseäkin hävettää. Olen kipeä mut lupasin eilen viedä lapset luistelemaan tänään, ja vein. Ensin hemmetinmoinen pakkaaminen ja pukeminen ja kuivia hanskoja ei tietenkään löydy, koska olen vasta  50 kertaa sanonut ettei märkiä hanskoja laiteta koriin vaan kuivamaan. Sitten koko matka yhtä säätämistä, yksi ei jaksa kävellä, toinen on muuten vaan hidas ja vinkuu ja vonkuu. Sitten luistinten sitomista, luistimet aina joko löysällä tai kireällä tai sukka ehti koskea lumihankeen ja on märkä ja yhyy taas. Ja sitten se perkeleen kypärä ei meinaa mennä päähän ja ensin on pipo vasemmalla silmällä ja kypärä täytyy pistää uudelleen päähän ja sitten oikealla silmällä ja eturistikko on liian kireällä ja sitten niitä helvetin nappeja ei saa kiinni koska indonesialainen lapsityöntekijä ei vaan saa tehtyä kunnon kypärää pikku kätösillään ja  sitten survon niitä nappeja että mene kiinni perkele, mene kiinni nyt PERKELE! Ei ole kuulkaa elämän tähtihetki paukuttaa nappeja kiinni kypärästä ja hokea perkelettä siinä muiden silmien alla herttaisessa hetkessä kun tässä on ihan koko perheellä tultu nyt luistelemaan tänne raikkaaseen ilmaan, se on tervehenkistä se. Onneksi lapsi ei ollut millänsäkään.

Kotimatka oli sellaista dramaattista vääntöä pienemmän kanssa, etten katsonut järkeväksi raahata vinkuiitoja enää koiranpissitysreissulle. Sovittiin, että odottavat oven edessä lumileikeissä kun käytän koiran pikapissalla nurkan takana. Olin pois siis ihan vaan viisi minuuttia, mut sinä aikana pienempi oli ehtinyt kertoa suureen ääneen ohikulkijalle että äiti jätti meidät tähän yksin, ja siinä seisoo huolestunut naisihminen kun tulen takaisin koiran kanssa ja taas ottaa pannuun. 

Mut nyt nukkuu molemmat kuin herran enkelit ja minä kävin just kaivamassa rukkaskorista märät rukkaset kuivamaan että aamulla ovat kuivat että siitä ei enää ensimmäisenä tarvitse ottaa matsia.  Kyllä kai tää tästä, huomenna sit uudestaan. 

[/quote]

Anteeksi, en voinut mitään tätä kertomustasi lukiessa. Tuli mieleen tomerannäköinen pikkuihminen ilmoittamassa reippaasti hämmästyneelle aikuiselle "meidän äiti jätti meidät tähän". Tsemppiä ja pikaista paranemista.

Meillä hyväksikoettu keino 2,5-vuotiaan nukuttamiseen. Lapsi sänkyyn, pieni yövalo ja minä äiti satukirjan kanssa lukemassa. Aina kun lapsi yritti nousta ylös, pomppia tai riehua, painoin takaisin sänkyyn ja jos meinasi mennä oikeasti jo painimiseksi, niin uhkasin (juu, ei ole kirkkaimpia hetkiäni), että äiti lähtee pois ja sammutetaan yövalo ja lapsi jää sitten yksin nukkumaan. Luin hiljaisella ja unettavalla äänellä noin 30 minuuttia, sitten nappasin tabletin ja sen kanssa surffailin ja pidin huolen, että lapsi pysyy sängyssä.

Kyllä se siitä.

2

Silti näistä meidän pikkuihmisistä kasvaa päteviä aikuisia isona. Vaikka välillä on vaikeaa ja vanhemman hermot menee. Kipeälle vastaajalle kiitos kirjoituksestasi ja paranemista. Ap juo kamomillateetä ja pikkujätkä kainaloon ja vaikka kutittele sitä kunnes väsähtää. Voimia!

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 22:00"]

Voi sinä rakas kohtalon toveri! Nyt vain rauhotut! Mulla 2,5v ja 1,5 v lapset!! Tiedän sen tunteen kun lapset ei nuku ja ite tarttis lepoa. :/ nyt vaan puhaltelet hetken aikaa <3 jamieti, miehesi lähti sun hyvinvoinnin vuoksi ajamaan!! Se on rakkautta kerrassaa! Voimia sulle <3

[/quote]

Rakkautta??? Viimeaikaisten uutisten valossa sen oli pakko lähteä ajamaan (sairaana!!!) kun eukko ei pärjää lasten kanssa! Viisaammatkin rupee pelkäämään eukkojensa puolesta...

Meillä melkein 2-vuotias nukahtaa kyllä "jo" 20.30-21.00 silloin kun ei ole suostunut päiväunille. Muuten menee vähän kauemmin... On onneksi kotihoidossa, niin ei tarvitse nousta aikaisin. Siinä lieneekin syy tähän rytmiin.

Eiks 2v. vois nukkua vielä pinnasängyssä niin ei pääse pois? Me ollan pari kertaa yritetty nukuttaa meidän kaksvuotiasta "isojen poikien sängyssä", mutta se vaan villiintyy "vapaudesta" kun on mahdollisuus tulla pois. Pinnasängyssä se leikkii hetken jollain pikkuautolla yölampun valossa ja nukahtaa alta aikayksikön. Ei tietenkään toimi jos vilpertti osaa kiivetä pois, meidän ei onneksi ole hiffannut kiivetä.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 00:27"]

Eiks 2v. vois nukkua vielä pinnasängyssä niin ei pääse pois? Me ollan pari kertaa yritetty nukuttaa meidän kaksvuotiasta "isojen poikien sängyssä", mutta se vaan villiintyy "vapaudesta" kun on mahdollisuus tulla pois. Pinnasängyssä se leikkii hetken jollain pikkuautolla yölampun valossa ja nukahtaa alta aikayksikön. Ei tietenkään toimi jos vilpertti osaa kiivetä pois, meidän ei onneksi ole hiffannut kiivetä.

[/quote]

Ei meilläkään voisi vielä kuvitellakaan muuta kuin pinnasänkyä. terv. 56