nyt v""un äkkiä sitä vertaistukea, PÄÄ HAJOAA!!!!!!!!!!!!!!!

Jos mun mies olis toisessa kaupungissa yrjötaudissa niin minä KIELTÄISIN tulemasta kotiin!! Mitäs meinaat tehdä ensi viikolla jos mies on taas muualla töissä ja sinä ja lapset oksennatte kotona? Sepä vasta kuulostaa kivalta. Olisi kannattanut miettiä.

valivali..minulla on samanikäiset lapset ja olen heidän kanssaan yksin yksin yyyyksin aina!!!!!!!!!!!!!!!!! Eipä auta vaikka kuinka riehuvat, pakko on jaksaa!!!! YKSIN! Että oikeesti menkää peilin eteen ja olkaa tyytyväisiä kun teillä on ne isukit siellä apuna tai se mummo jos tarvii!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Perkele että ottaa päähän nyt, anteeksi.

Miehen vika

Toivottavasti iltasi järjestyi! Ihana mies sinulla!!! Ja olet varmasti hyvä äiti! Jokainen väsyy joskus! Siitä ei pidä itseä syyllistää. Tsemppiä!!

2

Meillä kaksi vuotiaalla vielä sänky vanhempien makkarissa. Illalla luetaan kirjaa ja nostetaan omaan sänkyyn ja sammutetaan valot. Makoillaan huoneessa kunnes nukahtaa.

Meillä pienempi menee nukkumaan kun haluaa. Isompi käy koulua joten 21 sängyssä. Pienempi kukkuu meidän vanhempien kanssa meidän sängyssä niin kauan kunnes nukahtaa. Leikitä ei tietenkään mutta makoilee siinä. Ikää kolme vuotta. Mä oon aina ihmetelly näitä pakkonukuttajia. Pystyisittekö ite nukkumaan jos ei väsytä? Kyllä ihminen nukkuu sen verran mitä unta tarvii. Koskaan ei oo lapsi ollut päivisin väsynyt. Nukkuu päikkärit. Ei ole väsynyt iltaisin eikä päivisin. Illalla nukahtaa n klo 22, joskus 23. Nukkuu meidän välissä. Kyllä lapsen luontainen rytmi muodostuu siinä missä aikuisenkin kun sitä ei yritetä pakottaa. Jos pari kertaa valvoo myöhään ja seuraava päivä väsy, rytmi muokkaantuu sopivaksi. Tämä on biologiaa. Meillä on kaikki tyytyväisiä, aikuiset ja lapset. Ja ettei kukaan ehdi sanoa, ei harrasteta vapaata kasvatusta :) meillä on tarkat rajat ja kiltit lapset! Me vain ei pakoteta syömään eikä nukkumaan. Molemmat hommat toimii oikein loistavasti ;)

Ota viereen nukkumaan.

2

Voi ap, osanottoni :( :( :(

Olen juuri käyttänyt 2,5 tunti saadakseni 2-vuotiaan nukahtamaan. Ekan puolentoista tunnin jälkeen ilmoitin miehelle, että sinun vuorosi. No, eikös hän lähtenyt tekemään itselleen iltapalaa ja päästänyt lapsen pois sängystä. Siitäkös hermot paloi, kun nimenomaan oli tarkoitus, että pysytään siellä sängyssä. Niinpä siirryin takaisin nukutukseen. Kun mies lopulta oli tehnyt kaikki iltatoimensa ja oli valmis nukkumaan, tuli mun luo ja ilmoitti, että nyt voin poistua.

Tosi reilua joo, mulle ei voinut antaa edes pientä hengähdystaukoa, jotta olisin saanut omat iltatoimeni ja pakolliset kotityöt vielä tehtyä siinä välissä. Mutta itsensä kyllä hoitaa valmiiksi nukkumaan ja sitten tulee muka nukuttamaan lasta (aikoo itse käydä siihen viereen nukkumaan, lapsi meidän sängyssä).

Isosisarus on meillä suunnilleen samanikäinen kuin sinullakin, ja viimeiseksi illalla, ennen kuin sain hänet sänkyyn, niin pikkusisarus istuskeli ja pomppi hänen päällään sohvalla. Olin jo selkeästi komentanut isosisaruksen lähtemään sohvalta iltatoimiin, mutta kun ei vaan mitään tapahtunut, niin meni lopulta suoraan petiin ilman hammaspesua ja muita iltatoimia - muuten olisi mennyt aivan liian myöhään.

Olenko ainoa, joka odottaa, että vanhemmat hoitaisivat lapset yhdessä nukkumaan ja viettäisivät sen jälkeen edes vähän aikaa kahden kesken? Todellakin koko avioliittoomme on kaatumassa siihen, että miehen ainoa intressi iltaisin on päästä nukkumaan mahdollisimman aikaisin, riippumatta siitä, mikä kokonaistilanne perheessä on. Tätä on jatkunut vuosia. Ensin siedin sitä, ajattelin olevan ohimenevä vaihe. Sitten olen kerta toisensa jälkeen puhunut asiasta eri tavoilla, mutta millään ei ole pitkäaikaista vaikutusta. Yhden illan ajaksi hänet voi saada valvomaan yli lasten nukkumaanmenoajan, mutta se johtuu siitä, että alapäässä pakottaa. Arvatkaa, onko helppoa lämmetä aiheelle, kun elää jatkuvassa henkisen yhteyden ja muun kuin seksiin liittyvän läheisyyden puutteessa.

Että tällaista täälläkin.

2

H

Minun täytyi tuossa vaiheessa nukuttaa lapset sillä tavalla, että olin itse samassa huoneessa nukutettavan kanssa. Ei puhettakaan, että olisin voinut jättää kaksivuotiaan yksin nukahtamaan, siitä olisi seurannut takuuvarmaa riehumista ja sängystä hyppelyä...huoh, olihan se raskasta niin kauan
kuin sitä kesti. Mutta on tuo riiviökin oppinut nukkumaan ihan itsekseen :D

Joko ap:n luona kaikki nukkuu, vai miten tilanne kehittyi?

kuka ehdottaa jotain hiuksista kiinni ottamista... -_-

E

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 23:12"]Voi ap, osanottoni :( :( :(

Olen juuri käyttänyt 2,5 tunti saadakseni 2-vuotiaan nukahtamaan. Ekan puolentoista tunnin jälkeen ilmoitin miehelle, että sinun vuorosi. No, eikös hän lähtenyt tekemään itselleen iltapalaa ja päästänyt lapsen pois sängystä. Siitäkös hermot paloi, kun nimenomaan oli tarkoitus, että pysytään siellä sängyssä. Niinpä siirryin takaisin nukutukseen. Kun mies lopulta oli tehnyt kaikki iltatoimensa ja oli valmis nukkumaan, tuli mun luo ja ilmoitti, että nyt voin poistua.

Tosi reilua joo, mulle ei voinut antaa edes pientä hengähdystaukoa, jotta olisin saanut omat iltatoimeni ja pakolliset kotityöt vielä tehtyä siinä välissä. Mutta itsensä kyllä hoitaa valmiiksi nukkumaan ja sitten tulee muka nukuttamaan lasta (aikoo itse käydä siihen viereen nukkumaan, lapsi meidän sängyssä).

Isosisarus on meillä suunnilleen samanikäinen kuin sinullakin, ja viimeiseksi illalla, ennen kuin sain hänet sänkyyn, niin pikkusisarus istuskeli ja pomppi hänen päällään sohvalla. Olin jo selkeästi komentanut isosisaruksen lähtemään sohvalta iltatoimiin, mutta kun ei vaan mitään tapahtunut, niin meni lopulta suoraan petiin ilman hammaspesua ja muita iltatoimia - muuten olisi mennyt aivan liian myöhään.

Olenko ainoa, joka odottaa, että vanhemmat hoitaisivat lapset yhdessä nukkumaan ja viettäisivät sen jälkeen edes vähän aikaa kahden kesken? Todellakin koko avioliittoomme on kaatumassa siihen, että miehen ainoa intressi iltaisin on päästä nukkumaan mahdollisimman aikaisin, riippumatta siitä, mikä kokonaistilanne perheessä on. Tätä on jatkunut vuosia. Ensin siedin sitä, ajattelin olevan ohimenevä vaihe. Sitten olen kerta toisensa jälkeen puhunut asiasta eri tavoilla, mutta millään ei ole pitkäaikaista vaikutusta. Yhden illan ajaksi hänet voi saada valvomaan yli lasten nukkumaanmenoajan, mutta se johtuu siitä, että alapäässä pakottaa. Arvatkaa, onko helppoa lämmetä aiheelle, kun elää jatkuvassa henkisen yhteyden ja muun kuin seksiin liittyvän läheisyyden puutteessa.

Että tällaista täälläkin.
[/quote]
Sanassa veneessä ollaan.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 23:04"]

Meillä pienempi menee nukkumaan kun haluaa. Isompi käy koulua joten 21 sängyssä. Pienempi kukkuu meidän vanhempien kanssa meidän sängyssä niin kauan kunnes nukahtaa. Leikitä ei tietenkään mutta makoilee siinä. Ikää kolme vuotta. Mä oon aina ihmetelly näitä pakkonukuttajia. Pystyisittekö ite nukkumaan jos ei väsytä? Kyllä ihminen nukkuu sen verran mitä unta tarvii. Koskaan ei oo lapsi ollut päivisin väsynyt. Nukkuu päikkärit. Ei ole väsynyt iltaisin eikä päivisin. Illalla nukahtaa n klo 22, joskus 23. Nukkuu meidän välissä. Kyllä lapsen luontainen rytmi muodostuu siinä missä aikuisenkin kun sitä ei yritetä pakottaa. Jos pari kertaa valvoo myöhään ja seuraava päivä väsy, rytmi muokkaantuu sopivaksi. Tämä on biologiaa. Meillä on kaikki tyytyväisiä, aikuiset ja lapset. Ja ettei kukaan ehdi sanoa, ei harrasteta vapaata kasvatusta :) meillä on tarkat rajat ja kiltit lapset! Me vain ei pakoteta syömään eikä nukkumaan. Molemmat hommat toimii oikein loistavasti ;)

[/quote] monet 3 v on päiväkodissa mutta sitten illalla rauhoitutaan ennen seitsemää, pesu, iltapala, satua lukea, samalla silittää päätä ja jää vähäksi aikaa istumaan. Huomioida että on ulkoillut tarpeeksi. 

Meillä myös 2-vuotiaan nukuttaminen on joka iltainen piina. Kaikki muut lapset ovat nukahtaneet suht helposti pienenäkin mutta ei tämä kuopus. Vaikka oltais herätty ennen klo 7, nukuttu lyhyet päikkärit, ulkoiltu ja käyty uimassa ja vaikka kuinka yrittäisi rauhoittaa illan ajoissa, lukea laulaa ja halitella, niin nukahtamiseen menee ainakin tunti. Olen yrittänyt laittaa aikaisemmin nukkumaan ja myöhemmin nukkumaan, niin ihan samalla tavalla reuhoo ja kestää sen tunnin ennenkuin rauhoittuu ja nukahtaa. Ehkä täytyy kokeilla vieläkin myöhemmin, mutta haluaisin edes hetken jaksaa valvoa sen jälkeen kun kuopus nukkuu ja kovin lyhyeksi jää lapsellakin yöunet, jos nukahtaa vasta lähemmäs puoltayötä.

On ollut vastasyntyneestä asti iltavirkku ja vähäuninen. Eli tuskin tähän on mitään muutosta odotettavissa. :(

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 23:04"]

Meillä pienempi menee nukkumaan kun haluaa. Isompi käy koulua joten 21 sängyssä. Pienempi kukkuu meidän vanhempien kanssa meidän sängyssä niin kauan kunnes nukahtaa. Leikitä ei tietenkään mutta makoilee siinä. Ikää kolme vuotta. Mä oon aina ihmetelly näitä pakkonukuttajia. Pystyisittekö ite nukkumaan jos ei väsytä? Kyllä ihminen nukkuu sen verran mitä unta tarvii. Koskaan ei oo lapsi ollut päivisin väsynyt. Nukkuu päikkärit. Ei ole väsynyt iltaisin eikä päivisin. Illalla nukahtaa n klo 22, joskus 23. Nukkuu meidän välissä. Kyllä lapsen luontainen rytmi muodostuu siinä missä aikuisenkin kun sitä ei yritetä pakottaa. Jos pari kertaa valvoo myöhään ja seuraava päivä väsy, rytmi muokkaantuu sopivaksi. Tämä on biologiaa. Meillä on kaikki tyytyväisiä, aikuiset ja lapset. Ja ettei kukaan ehdi sanoa, ei harrasteta vapaata kasvatusta :) meillä on tarkat rajat ja kiltit lapset! Me vain ei pakoteta syömään eikä nukkumaan. Molemmat hommat toimii oikein loistavasti ;)

[/quote] monet 3 v on päiväkodissa mutta sitten illalla rauhoitutaan ennen seitsemää, pesu, iltapala, satua lukea, samalla silittää päätä ja jää vähäksi aikaa istumaan. Huomioida että on ulkoillut tarpeeksi. 

[/quote]

Juuuuu... Kyllä minäkin ihmettelin pakkonukuttajia, aijaijai sitä sisäistä sormenheristelyä aina, kun kuulin, että lapsi laitetaan siihen ja siihen aikaan nukkumaan, vaikka vuoteessa piehtaroimiseen menisi vielä hyvä tovi. Eihän MEILLÄ nyt tuolla tavalla! Kyllä lapsi itse tietää, kun on väsynyt, ja ymmärtää sitten mennä nukkumaan. Mitä minä siihen unirytmejään sörkkimään - tärkeintä, että nukkumaanmeno on tilanteesta riippumatta positiivinen kokemus...

No, sainpa sitten toisenkin lapsen. Kantapään kautta opin, miten taapero saa koko perheen täydelliseen kaaokseen, kun sisäisen unirytmin toteutumista odotellessa lapsen kierrokset sen kuin lisääntyvät... ja lisääntyvät... ja lisääntyvät... Ilta toisensa jälkeen. Onneksi järki ja kello löytyivät lopulta.