Lue keskustelun säännöt.
3v:n kanssa menee hermot :(
04.09.2006 |
Ihan oikeasti, mitä te teette 3v. uhmaikäisen kanssa? Kun kaikki keinot ja konstit on koitettu? Miten pysytte selväjärkisinä?
Itseä ahdistaa ihan suunnattomasti se, että poika ei tottele yhtään. Ei missään asiassa. Jos ollaan lähdössä jonnekin kivaan paikkaan (leikkipuisto, mummola, uimahalli tms. jonne poika tosiaan haluaa lähteä), ja pyydän poikaa pissalle ja eteiseen pukemaan, niin tuleeko hän?! NO EI!! Hän karjuu " EN TOSIAANKAAN MENE PISSALLE!!" Ja juoksee karkuun esim. sängyn alle. Ja minä, viimeisilläni raskaana ja selkä paskana en pysty kumartumaan tai nostamaan häntä ylös. Uhkailen, että jos hän ei nyt tule, niin ei mennä ollenkaan (joo, ei saisi uhkailla jos ei meinaa toteuttaa, tiedetään...) ja poika vastaa " Mulla on kulle supervoimat ja mä lennän leikkipuistoon yksin, sä et lähde minnekään!" Väkisellä raahaan hänet pissalle (tosiaan raahaa, kun en pysty kantamaan...), puen samalla kun hän puree ja potkii ja repii vaatteita pois. Välillä käydään istumassa jäähyllä, sillä en tosiaan suhtaudu lempeästi siihen, että hän edes yrittää purra tai potkia. Jäähyllä on nätisti ja pyytää sitten anteeksi ja kun pääsee pois, niin sama alkaa uudestaan...
Kertokaa nyt, että jollakin muullakin on tällaista! Että oman poikani käytös ei ole ihan täysin mun syytäni... Poika siis totta tosiaan UHMAA mua joka ainoassa asiassa! Hän haluaa, hän tietää, hän menee ja hänellä on ne saakelin SUPERVOIMAT. Ja lällätys vielä päälle niin johan äidillä on ihana olo. " Sä et saakaan mua kiinni..."
Ja toisaalta poika on ihana, silittää poskea ja kertoo, että rakastaa mua niin paljon, että olen ihana, että olen kaikista paras... Itse vaan mietin, miten ihana poika hän oli vielä joku aika sitten ja että nyt myisin hänet melko pienestä summasta ohikulkijalle...
A-P-U-A!!!
Kommentit (5)
Meidän 3v tyttö oli ihan samanlainen. Kannattaa jättää lapsi huomiotta silloin kun huutaa ja kiukkuaa ja palkita huomiolla ja kehuilla ja hymyillä silloin kun tekee jonkin asian hyvin. Esim toiseen huoneeseen meneminen rauhoittaa tilanteen kummasti. Ei tosin toimi silloin, kun on päättänyt kostoksi jostain hänelle määrätystä asiasta, mistä ei satu sillä hetkellä pitämään, hajottaa kaiken kodissa mikä vaan rikki menee. Silloin tehoaa sylissä kiinnipitäminen siihen asti kunnes raivari on mennyt ohi ja lupaa käyttäytyä kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä uhkaa, jos et meinaa toteuttaa. Jos taas tulee uhkailtua, muista toteuttaa. Jos et raskaana ollessasi voi nostaa/kantaa häntä jäähyilemään (yleensä isompikin lapsi tulee kun ottaa kädestä kiinni ja taluttaa jäähylle), täytyy sinun vain pyrkiä toteuttamaan uhkaamasi asiat.
Lällättely menee ohi, kun et vastaa siihen millään tavalla. Jos siihen ei kiinnitetä huomiota, se menettää merkityksensä ja lapsi lopettaa.
Minä käytän jäähyä uhman taltuttamiseen; kielto/kehotus, varoitus ja toteutus. Yhdellä toteutuksella ei vielä tuloksia tule, mutta kovapäisinkin pikkukaveri ymmärtää jos sama tehdään 30:tta kertaa.
Muista myös kehut ja halit kun lapsi toimii oikein. Saattaa jopa tehota paremmin.
Minun äitini on pojalle tosi rakas, ja siellä olisi aina... Mutta on niitä kertojakin kun hän jostakin syystä ei halua pukea tai ihan mitä vaan pitkittää lähtöä. Niinpä olen sanonut että nyt autoon tai jäät kotiin... ja kun poika ei ole lähtenyt autoon niin on jäänyt isin kanssa kotiin, minä+pikkuveikka ollaan menty mummolle.
Meillä ei ole ollut sellaista karkailua sängyn alle tai mitään muutakaan sen tyyppistä, vain armotonta kiljumista ja huutoa. Myöskin sitä että repii vaatteet pois tai ei anna jalkaa että saisin kengät laitettua. Niinpä olen vain kylmästi sitten ilmoittanut, että pue itse minä menen... ja ollaan menty nuoremman kanssa ulos. Asutaan omakotitalossa ja hetken päästä tulee aurinkoinen poika täysissä vetimissä ulos, ja on ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kaupassa olen useamman kerran lähtenyt pojan kanssa autoon. Kun ei ole mnnyt perille, että pitää kävellä nätisti mukana. Hän ei siis pyydä karkkia tai mitään muutakaan, mutta jostakin vaan tulee se tilanne että istuu keskelle lattiaa eikä liiku mihinkään. Tai jotakin muuta sellaista ei kovin suvaittavaa toimintaa. Olen sitten pari kertaa ilmoittanut että nyt olet kunnolla tai menemme autoon, ja kun ei ole uskonut niin olemme sitten menneet autoon. Onneksi on ollut isä reissuilla mukana niin hän on jäänyt nuoremman kanssa tekemään ostokset kun minä olen kököttänyt autossa uhmiksen kanssa.
Pyöräily tuossa kotitiellä on sellainen ihana juttu, jota tekisi koko ajan. joten kun pitäisi lähteä sisälle tai jotakin muuta niin eipä suostuisi lähtemään. Eikä yksin voi tuossa tiellä ajaa, kun siitä kulkee (onneksi vain yhden naapurin) auto ja polkupyöriä. Joten olen vain nätisti ilmoittanut että ruoan jälkeen pääsee uudelleen, jos NYT tulet nätisti sisälle. kertaalleen itseasiassa eilen kun oli pinna tiukalla sanoin, että aja sitten yksin... Mutta kun poika lähtikin yksin ajamaan ja sattui just tulemaan naapuri autollaan niin poika jätti pyörän siihen ja juoksi paniikissa sisälle, säikähti vissiin itsekkin että oli oikeasti yksin. vaikka tarkkailin tilannetta tuossa roskiskatoksella. Nyt voin sitten musituttaa että muistatko kun se auto tuli viimeksikin.
Raivokkaisiin riehumiskohtauksiin meillä on ollut käytössä tämä sylihoito. Eli nappaan pojan suht napakkaan otteeseen syliin, hänellä siis huuto menee hysteeriseksi ja hengityskin on vaikeaa siinä tilassa. Yritän itse olla rauhallinen ja puhua vain ihan hiljaisella rauhallisella äänellä. Yleensä olemme kahdestaan huoneessa. Poika saattaa karjua päästä irti, mutta kerron vain, että en päästä ennen kuin olet rauhoittunut. Välillä kyselen onko hyvä olla, ja tiedän vastauksen että se on EI! ja sitten vaan ilmoitan, että kun rauhoitut niin sitten sinulla on hyvä olla, ja että äidilläkin on paha tässä tilanteessa.
Yleensä tialnne rauhoittuu todella jänskästi, se huuto ja rimpuilu loppuu kuin seinään. Poika vaan rentoutuu ja nojaa minua vasten nyyhkyttäen, ja sitten keskustellaan mukvaista asioista ja lähdetään jatkamaan muita juttuja kun ollaan ehkä 10 minuuttia oltu vain kaksin ja juteltu...
Älä uhkaa, jos et meinaa toteuttaa. Jos taas tulee uhkailtua, muista toteuttaa. Jos et raskaana ollessasi voi nostaa/kantaa häntä jäähyilemään (yleensä isompikin lapsi tulee kun ottaa kädestä kiinni ja taluttaa jäähylle), täytyy sinun vain pyrkiä toteuttamaan uhkaamasi asiat.
***Tässähän se jo meneekin pieleen... Kun ollaan kahdestaan kotona ja lähdössä esim. kauppaan, niin en voi jättää poikaa yksin kotiin ja lähteä kauppaan... Eli ei ole tuon jäähyn lisäksi edes mitään muuta, millä saisin pojan kuriin. Leikkipuistoon toki voi jättää menemättä, mutta kun noita uhmia tulee oikeastaan aina kun lähdetään jonnekin. Ja jäähylle laittamalla aikaa menee niin vietävän kauan, että olemme aina myöhässä joka paikasta. Silloin sorrun epätoivoissani siihen " jos et justiin tule tänne niin me ei lähdetä yhtään mihinkään..." ja kuitenkin lähdetään, vaikka joutuisin raahata pojan väkisin. Tiedän, tuosta mun on päästävä eroon... Lupaan yrittää :)
Lällättely menee ohi, kun et vastaa siihen millään tavalla. Jos siihen ei kiinnitetä huomiota, se menettää merkityksensä ja lapsi lopettaa.
*** As if;) Tätä lällätystä ja supervoimista puhumistakin on jatkunut jo vaikka kuinka kauan... Vaikka tosiaan niihin en ole millään tapaa regoinut, itsekseni vain kironnut pojan supervoimat...
Minä käytän jäähyä uhman taltuttamiseen; kielto/kehotus, varoitus ja toteutus. Yhdellä toteutuksella ei vielä tuloksia tule, mutta kovapäisinkin pikkukaveri ymmärtää jos sama tehdään 30:tta kertaa.
*** Juu meilläkin siis jäähy toimii joka kerta, mutta siihen menee niin älyttömästi aikaa. Ja se toimiii siten, että uhma ja huuto ja raivoaminen ja karkuun juoksemin loppuu _siltä_ kerralta, mutta kun jo samana päivänä ollaan lähdössä jonnekin/käsken lasta tekemään jotakin, niin homma alkaa alusta...
Muista myös kehut ja halit kun lapsi toimii oikein. Saattaa jopa tehota paremmin.
*** Kovasti yritän muistaa kehua poikaa silloin kun hän tottelee ja jos esim. kaupassa hän on ollut kiltisti, niin hehkutan sitä automatkalla kotiin ja sitten poika saa esim. soittaa isälleen, että on ollut tosi kiltti poika kaupassa. Mutta sitten taas seuraavalla kerralla juoksee pitkin käytäviä mua karkuun ja lällättää mennessään supervoimistaan ja siitä, miten äiti ei saa kiini...
On tää ihanaa aikaa!
t. ap
Ps. kiitos muillekin vastanneille... että kai meillä asuu sitten ihan " normaali" uhmis...
Hän vastustaa kaikkea ja huutoa tulee joka asiasta. Hänen rinnalla nyt 4 vuotiaamme on ja oli aikanaan paljon helpompi eikä hänellä tuota uhmaa niin kamalasti ollut. Minäkin vielä viimeisimmilläni raskaana ja poikaa saa roikottaa silti kainalossa paikasta toiseen. Kyllä hermoja kysytään.