Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa kun omat läheiset ovat alkaneet ärsyttää
04.10.2021 |
Voiko tämä johtua masennuksesta? Sairastan kai lievää masennusta ja kävin aikaisemmin terapiassa. Siskoni asuu jonkun matkan päässä ja pommittaa minua päivittäin "turhilla" viesteillä ja olen kai paha ihminen kun en jaksa vastata niihin. Minulla on koko ajan väsynyt olo. Hän yleensä laittaa viestejä "haloo" tai "missä oot??!" jos en vastaa parin tunnin sisällä. Tekisi vain mieli laittaa mutelle viikoksi koko keskustelu. Mikä minussa vialla?
Äitini taas haluaisi että käyn kylässä monta kertaa viikossa vaikka haluaisin elää itsenäistä elämää ja nähdä vaikka parin viikon välein. Hänen puheenaiheet on myös rasittavia, esim. Saattaa jankata samaa asiaa usean tunnin. Olen myös hänen ainoa läheinen ja hän turvautuu minuun liikaa. Hänellä on aina kamalasti kerrottavaa(omia murheita) kun tapaamme.
Pitäisi varmaan olla onnellinen kun on ihmisiä jotka välittää mutta tällä hetkellä tunnen vain ärsytystä ja vitutusta. Eikö ihminen saa olla edes viikkoa rauhassa ilman että tulee viesti tulvaa ja kyläily kutsuja. Olenko paha ihminen sitten vai mikä minussa on vikana? Vai onko perheeni vain jotenkin vinksahtanut ja he eivät ymmärrä minua? Auttakaa kiitos
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu, diagnoosina keskivaikea masennus ja en jaksa enää yhtään lapsuudenperhettäni. Velvollisuudesta joskus harvoin pakotan itseni käymään ja tapaamaan, mutta inhoan jokaista hetkeä kun en jaksaisi yhtään kuunnella niiden juttuja. Kaikki mitä sanovat ärsyttää, ja ahdistaa aina kun joku mankuu tapaamista, tai että tulisin muuten vaan kylään. Lääkkeet on ja auttaa kyllä omaan arkeen, mutta ei ole auttanut siihen että en vaan jaksa perhettäni.
Ymmärrän.. Tuntuu pahalta kun en voi enää pian sietää omaa perhettäni. Aina jos edes ärähdän heille niin tunnen syyllisyyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse elän yksin, vihaan omaisiani ja onnellinen, kun ei tarvitse tavata. kaikki perheet ja suvut eivät ole onneloita. joissakin on luonnollista, että ihmiset eivät jaksa toisiaan. älä tunne syyllisyyttä ainakaan, siitä ei ole iloa kenellekään. ehkä voisit sanoa perheellesi, että haluaisit pitää vähän "lomaa" ja olla rauhassa heiltä jonkin x ajan? sitten kestät niitä taas
Sulla on aivan täysi oikeus asettaa omat rajasi ja muilla velvollisuus noudattaa niitä. Kerro perheellesi rehellisesti, että nautit omasta tilasta ja ajasta ja koet jatkuvan yhteydenoton häiritsevänä. Jos homma jatkuu, sulla on täysi oikeus mutettaa perhe (tai siis, aina on täysi oikeus mutettaa, mutta näin informoiden toimimalla ei ainakaan jää mitään pahaa oloa itselleen toiminnastaan).
Kyllä sun perhe kuulostaa rasittavalta ja uuvuttavalta. Masentuneena itsekin menisi viimeiset energia siihen, että pitäisi sietää jatkuvaa viestitulvaa, syyllistämistä ja ripustatuvaa lapsivanhempaa. Rajat pystyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jouduin muuttamaan toiseen maahan, jotta saisin olla rauhassa perheeltä. Kun jouduin koronan takia muuttamaan takaisin Suomeen, sama hlvetti jatkui heti siitä, mihin jäikin. Kauheaa kontrollointia, syyllistämistä, haukkumista jne. Alan puuhaamaan muuttoa toiselle puolelle maapalloa heti, kun se on mahdollista.
Musta on raskasta kun perheenjäsenet tarvitsee tukea koko ajan ja tuntuu että olen ainoa tukija. Välillä tuntuu tosi raskaalta jos ne ei itse viitsi yrittää mitään ja tuntuu et musta revitään kaikki saamatta itse mitään tukea mistään
Minulla sama juttu, diagnoosina keskivaikea masennus ja en jaksa enää yhtään lapsuudenperhettäni. Velvollisuudesta joskus harvoin pakotan itseni käymään ja tapaamaan, mutta inhoan jokaista hetkeä kun en jaksaisi yhtään kuunnella niiden juttuja. Kaikki mitä sanovat ärsyttää, ja ahdistaa aina kun joku mankuu tapaamista, tai että tulisin muuten vaan kylään. Lääkkeet on ja auttaa kyllä omaan arkeen, mutta ei ole auttanut siihen että en vaan jaksa perhettäni.