2v vihaa mua!!!

Ei 2v vihaa vanhempiaan. Menes jonnekin terveysaseman psykalle puhumaan. SE että toi tulee edes mieleen kertoo, että sulla on jokin asia vähän vinksallaan. Kuten aikuinen-lapsisuhde. Lapsen kehityksen ymmärtäminen. Tai suhtautuminen aggressioon ylipäätään. Niinkuin tuossa sanottiin, lapsen pitäisi rauhassa saada tuntea KAIKKI tunteensa. Vanhemmat ovat sitä varten, että lapsi saa harjoitella, vaikka just vihan tunnetta. tai tuntea mustasukkaisuutta isästään. Tai ottaa irtiotto sinusta. Sun pitäs pysyä rauhallisena aikuisena kaikkien lapsen tunteiden edessä. Myös sitten kun lapsi on teini. Jos otat itseesi lapsen tunteista, et kykene olemaan turvallinen vanhempi. lapsen tehtävä ei ole mielistellä sua tai tuntea vain sellaisia asioita mitkä sulle sopii. Mä oon kasvanut perheessä missä äiti "nielaisi" meidän lasten tunteet. Jos oltiin vihaisia, niin äiti saattoi loukkaantua tai olla yhtäkkiä se kaikkein vihaisin. Oli traumatisoivaa. Ja pelottavaa.

Kuinka usein huudat täyttä huutoa lapsellesi? Entä mies?

Ap, aika pitkään miehesi on ollut erossa lapsesta. Eikö mitenkään pystynyt järjestämään aikatauluaan niin, että näkisi enemmän lastaan? (Työmatkat tietenkin ovat erikseen.)

Voisit sanoa miehellesi, että soittaisi töistä lapsellesi. Lapset tykkäävät kuunnella vanhempiensa ääntä, vaikka eivät näkisikään. Lapselle pitää myös selittää, jos isä on kauan poissa. Senkin voi kertoa, miksi isä ei tulekaan illalla töistä leikkimään lapsen kanssa niin kuin tavallisesti. Lapset ymmärtävät yllättävän paljon. Ei saa aliarvioida lasten ymmärryskykyä.

Niin, ja lapsesi ei tosiaankaan vihaa sinua vaan on hämmentynyt. Hän on myös ikävöinyt isäänsä ja nyt kiukuttelee sinulle siitä. Ei ole vaarallista. Puhelet hänelle vaan ystävällisesti ja paijaat ja hoidat häntä niin kuin aina ennenkin. Ja isä mukaan, ettei lapsi luule, että nyt se isä karkaa taas jonnekin piiloon pitkäksi aikaa. Hyvä siitä tulee. 

Kyllä mun kuopus vihasi minua pitkään kun erosimme lapsen isän kanssa. Vuosikausia sain kuulla olevani ilkeä, tyhmä, mua sai läimiä ja potkia, tavaroita heiteltiin jne. Tuota vihanpitoa kesti aikuisuuteen. Ongelmat tiivistyivät aina kun kuopus kävi isällään. Vieläkin lapsen kanssa on heiveröinen suhde :( Ja kyllä, oon saanut kuulla syytökset siitä että rikoin avioliiton ja jätin isän. Lasten isä on alkoholisti ja alkoholihuuruissaan kävi mun ja lasten päälle. Kämppä meni pirstaleiksi monta kertaa ja monta kertaa olin myös karkumatkalla lasten kanssa. Esikoinen muistaa nämä ajat ja puolustaa mua mutta kuopus oli vielä niin nuori kun erosimme ettei hän muista mitään.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:49"]

Mies on ollut pitkään töissä ja me ollaan oltu pari viikkoa pojan kanssa kaksin. Nyt kun isä on kotona niin lapsi oikeesti vihaa mua!!! Jos katson sitä silmiin niin suuttuu, menin katsomaan kun isä ja poika rakensi upeeta palikkatornia, poika raivostui kun tajusi että olen siinä! MITÄ MÄ OIKEESTI TEEN VÄÄRIN. Onks tää enää ihan normaalia!

[/quote]

Se mitä teet väärin, on että kuvittelet kaksi vuotiaan poikasi vihaavan sinua. Ei hänen hyvä suhde isäänsä ole sinulta mitenkään pois, eikä hän sinua vihaa.

:D paska mäihä.

Auttakaa!!! Äsken ne leikki pehmoleluilla ja mäkin yritin mennä mukaan niin poika veti hirveen raivon...

Olet aika erikoinen jos kaksivuotias mielestäsi vihaa sinua.

Ei kaksivuotias ymmärrä mitään aikuisten töissäkäymisiä, on saattanut ehkä ikävöidä isäänsä. Ehkei osaa keskittyä molempiin vanhempiin yhtä aikaa. En tiedä.

Ihan satavarmaa kuitenkin on että jos sinä olisi yllättäen poissa kaksi viikkoa niin tasan olisit yhtä kovaa valuuttaa ellei kovempaakin kuin isi :)

Hanki apua itsellesi nyt!! Ei kuulosta hyvältä, toimi ennen kuin saamme lukea taas surullisia uutisa.

No itseasiassa kerran olin lapsesta erossa 2 vuorokautta ja lapsi oli isänsä (mieheni) seurassa tämän ajan. Kun minä pääsin lapsen kanssa samaan paikkaan niin VUOROKAUTEEN lapsi vihoitteli mulle!! Juuri ei suostunut katsomaankaan muhun päin eikä sietänyt mua lähellään!

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 19:56"]Hanki apua itsellesi nyt!! Ei kuulosta hyvältä, toimi ennen kuin saamme lukea taas surullisia uutisa.
[/quote]

Anteeksi nyt vaan mutta tälläisestä asiasta ei nyt ole kyse.

Vaikea kuvitella, että kaksivuotias oikeasti vihaisi sinua. Mikä syy hänellä voisi olla siihen? En ymmärrä. Lapsi voi kyllä olla kiukkuinen muista syistä, jos ei esim. ymmärrä, miksi äiti ja isä käyttäytyvät kuten käyttäytyvät, jos se stressaa häntä jotenkin.

Jostain pitäisi hakea apua, jos oikeasti uskot, että noin pieni lapsi vihaa sinua. Perheneuvola? Tai tavallinen neuvola?

Se on ihan normaalia, että lapsi on mielinkielin isänsä ja muiden edessä. Sitä kutsutaan vieraskoreudeksi. Onhan isät keskimäärin äitiä etäisempiö lapselleen ja niin sanotusti harvinaista herkkua. Äiti on sitten se läheisin ja paras ihminen, johon voi kaataa kaiken paskan ja uhmisangstin. Sä oot rakas, ap. Pusipusi ja nyrkillä turpaan. ;)

Pointtti on että lapsi vihaa minua kun isä on kotona. 9 ymmärsi mitä ajan takaa.

Lapsellasi on ollut ikävä isää ja haluaa nyt hänen jakamaton huomion. Häntä häiritsee se, että sinä tulet mukaan ja isä kiinnittää huomiota myös sinuun.
Anna pojan ja isän nyt touhuta ja lepää sinä.

Eihän se lapsi sinua vihaa, vaan USKALTAA näyttää erilaisia tunteita. Lapsella oli ikävä isiä ja sinä olet hänelle tärkeä, mutta lapsi ei osaa sanoittaa näitä tunteita, eikä myöskään ilmaista muuta kuin käytössään olevilla keinoilla. Kaksivuotias on vielä tosi pieni, eikä puhekaan välttämättä tehoa. Jos lapsi alkaa esim. läpsiä toista vanhempaa, on tässä tapauksessa etenkin sen toisen (ei-läpsityn) vanhemman toiminnalla iso merkitys. Lapsi haluaa nähdä molemmat vanhemmat rinta rinnan ja kaksivuotias vain hämmentyy entisestään, jos aistii että sinulla on paha olla, olet hämmentynyt tai hermostunut kun lapsi ilmaisee omia tunteitaan.

Eli lyhyesti: ei oo vaarallista, kannattaa mennä huumorilla eteenpäin :)

9 on oikeassa. Ap:n lapsi kaipaa isäänsä ja kun isä tulee takaisin, näyttää kaipauksensa ja kiukkunsa. Ja koska ap on läheisin, saa ap kiukun osakseen. Osoita, että kaikki on hyvin ja että hyväksyt hänet kiukkuineen kaikkineen. Kyllä se siitä! :)

Kiitos. Välillä tää äitiys on vaan niin raskasta kun toisinaan sataa vaan peetä niskaan vaikka parhaansa tekee..