Tiedätkö mitä tarkoittaa muotisana "narratiivi", mitä täälläkin ahkerasti viljellään kun yritetään esittää sivistynyttä?

Tarkkaa määritelmää en ole tiennyt. Vain sen, että liittyy jotenkin tarinaan/asiayhteyteen.

Tässä tarkempi määritelmä (wikipediasta):

"Kertomus eli narratiivi (< lat. narrare, kertoa) on jonkin tapahtumasarjan suullinen tai kirjoitettu esitys.

Kertomus vakiinnuttaa tapahtumien välisen järjestyksen tai loogisen suhteen ja asettaa ne jatkumoon, joka ei ole välttämättä kronologinen. Sama kertomus voidaan esittää uudestaan eri tavoin, mutta siinä on aina sama kertomuksellinen rakenne esittäjästä riippumatta.

Kertomuksella viitataan usein suullisesti kerrottuun kertomukseen tai lyhyeen proosamuotoiseen fiktioon. Käsitteen laajan merkityksen mukaan myös esimerkiksi taideteoksissa, journalismissa, historiallisessa tiedossa ja haastatteluissa esiintyy kertomuksia."

Vierailija kirjoitti:

Hankala suomentaa joitakin sanoja. "Narratiivi" sanalle ei oikein löydy mitään hyvä suomenkielistä vastinetta. On näitä paljon muitakin vastaavia, mutta tuo nyt on aika muodikas sana kieltämättä.

Kertomus on erittäin hyvä suomenkielinen vastine sanalle narratiivi.

Toki kertomus kuulostaa epäuskottavammalta ääneen sanottuna, mutta sama merkitys sillä on kuin narratiivillakin.

Vierailija kirjoitti:

Hankala suomentaa joitakin sanoja. "Narratiivi" sanalle ei oikein löydy mitään hyvä suomenkielistä vastinetta. On näitä paljon muitakin vastaavia, mutta tuo nyt on aika muodikas sana kieltämättä.

Muutama vuosi sitten ei kukaan puhunut narratiivista mutta nyt kun on päästy tiekartasta eroon, niin isossa kuvassa ja pitkässä juoksussa tilalle on keksitty uusi toisteltava idoottimaisuus.

Onhan nyt ihan junttia puhua asioista niiden normaaleilla nimillä.😂

Vierailija kirjoitti:

Kerrontatapa.

Narratiivi on kertomus. Jokaisesta aiheesta voisi mediassa kertoa monesta eri näkökulmasta ja keskenään hyvin erilaisiakin kertomuksia. Eri mediat tuovat esiin erilaisia narratiiveja riippuen siitä, mikä sopii parhaiten kenenkin agendaan.

Ei tästä asiasta puhuminen ole mikään persujuttu. Kaikki, jotka tietävät mitään tarinankerronnasta - oli se tarinankerronta sitten elokuvissa, kirjoissa tai journalismissa - ymmärtävät mikä on narratiivi. Me eletään sosiaalisen median myötä sellaista aikaa, että eri porukoiden narratiivit (ja siten myös "totuudet") ovat alkaneet poiketa toisistaan yhä enemmän, ja siksi tätä sanaa varmaan kuulee keskusteluissa yhä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin paradigma mutta ilman diskurssia.

Viljele huoletta kaikkia kolmea joka toisessa lauseessa. Et tule ikinä törmäämään keneenkään joka tietäisi mitä yksikään noista tarkoittaa eikä kehtaa tunnustaa tietämättömyyttään

Narratiivi on yleensä osa diskurssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala suomentaa joitakin sanoja. "Narratiivi" sanalle ei oikein löydy mitään hyvä suomenkielistä vastinetta. On näitä paljon muitakin vastaavia, mutta tuo nyt on aika muodikas sana kieltämättä.

Kertomus on erittäin hyvä suomenkielinen vastine sanalle narratiivi.

Toki kertomus kuulostaa epäuskottavammalta ääneen sanottuna, mutta sama merkitys sillä on kuin narratiivillakin.

Näin on. Kertomuksellisuus viittaa siihen, että erilaisten narratiivien olemassaolo tiedostetaan. Käsite on ikivanha, mutta pysytteli pitkään humanististen tieteiden piirissä.

Mä ajattelen, että narratiivi on todellisuus (sikäli kun yksilö sen kokee). Ihmiset luovat päässään vaihtoehtoisia narratiiveja.

Tiivistettynä maalittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin paradigma mutta ilman diskurssia.

Viljele huoletta kaikkia kolmea joka toisessa lauseessa. Et tule ikinä törmäämään keneenkään joka tietäisi mitä yksikään noista tarkoittaa eikä kehtaa tunnustaa tietämättömyyttään

Narratiivi on yleensä osa diskurssia.

Ja vielä: paradigmakin on yleensä seuraus tietyillä arvolatauksilla ja olettamuksilla varustetuista diskursseista jonkun tietyn laajemman aihealueen ympäriltä, yleensä pidemmällä ajanjaksolla. Eli kaikki liittyy kaikkeen.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narratiivi on johdattelua. Elokuvassa usein katsojaa johdatellaan vaikkapa luulemaan että jokin henkilö on pahis. Lopulta narratiivi murskataan paljastamalla totuus jota usein kutsutaan juonen käänteeksi. Narratiivissa todellisuus hämärretään kohdistamalla huomio toisarvoiseen.

Kun puhutaan politiikasta ja valtamediasta narratiivi toimii samoin. Ainoa ero on ettei todellisuutta missään kohden paljasteta ja jos joku muu huutaa näytöksen välissä totuuden, narratiivia syvennetään entisestään.

Olet sinä kyllä tyhmä.

Itse asiassa kommentoimasi selitys osui juuri asian ytimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin paradigma mutta ilman diskurssia.

Viljele huoletta kaikkia kolmea joka toisessa lauseessa. Et tule ikinä törmäämään keneenkään joka tietäisi mitä yksikään noista tarkoittaa eikä kehtaa tunnustaa tietämättömyyttään

Narratiivi on yleensä osa diskurssia.

Ja vielä: paradigmakin on yleensä seuraus tietyillä arvolatauksilla ja olettamuksilla varustetuista diskursseista jonkun tietyn laajemman aihealueen ympäriltä, yleensä pidemmällä ajanjaksolla. Eli kaikki liittyy kaikkeen.

T. Sama

Siis sorry. Nuo kolme termiä liittyvät toisiinsa. Ei "kaikki kaikkeen", paitsi teoriassa sekin toki kyllä pätee.

T. Sama

yksi avainsanoista, joista tunnistaa koronakriittisen trollin. copypastea jostain trollintehtaan tiedostoista.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että narratiivi on todellisuus (sikäli kun yksilö sen kokee). Ihmiset luovat päässään vaihtoehtoisia narratiiveja.

No ok: "todellisuus", vaan ei oikea objektiivinen todellisuus välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin paradigma mutta ilman diskurssia.

Viljele huoletta kaikkia kolmea joka toisessa lauseessa. Et tule ikinä törmäämään keneenkään joka tietäisi mitä yksikään noista tarkoittaa eikä kehtaa tunnustaa tietämättömyyttään

Narratiivi on yleensä osa diskurssia.

Nämä jutut saavat hassuja merkityksiä jos tietää mitä nuo sanat oikeasti tarkoittavat.

Diskurssi tulee latinankielen sanasta discursus, joka tarkoittaa "juosta ympäriinsä".

Nykysuomessa sillä tarkoitetaan kirjallista tai suullista viestintää.

Toki kertomukset ovat osa viestintää. Kuulostaa kuitenkin hölmöltä sanoa, että narratiivi on osa diskurssia kun asian voi esittää ymmärrettävästi arkikielelläkin.

Tuommoisesta vierasperäisten sanojen viljelystä tulee sellainen olo, ettei puhuja tiedä mitä hän haluaa sanoa ja siksi yrittää puhua siten, että kuulijat eivät ymmärtäisi asiasiältöä.

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin paradigma mutta ilman diskurssia.

Viljele huoletta kaikkia kolmea joka toisessa lauseessa. Et tule ikinä törmäämään keneenkään joka tietäisi mitä yksikään noista tarkoittaa eikä kehtaa tunnustaa tietämättömyyttään

No minä tiedän mitä ne tarkoittavat, jopa diskurssianalyysin kurssi on joskus tullut käytyä. Sen sijaan en ymmärrä miksi niitä pitäisi käyttää arkikielessä.

Narratiiviin olen itsekin joskus viitannut. Se on ikäänkuin kertomus, tarina, joka on tietystä valikoidusta näkökulmasta esitetty. Mielestäni ihan hyödyllinen sana kuvaillessa sitä, että esitetty kertomus ei välttämättä ole totta, sen esittämiselle on omia intressejä ja on jollain lailla värittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin paradigma mutta ilman diskurssia.

Viljele huoletta kaikkia kolmea joka toisessa lauseessa. Et tule ikinä törmäämään keneenkään joka tietäisi mitä yksikään noista tarkoittaa eikä kehtaa tunnustaa tietämättömyyttään

Narratiivi on yleensä osa diskurssia.

Nämä jutut saavat hassuja merkityksiä jos tietää mitä nuo sanat oikeasti tarkoittavat.

Diskurssi tulee latinankielen sanasta discursus, joka tarkoittaa "juosta ympäriinsä".

Nykysuomessa sillä tarkoitetaan kirjallista tai suullista viestintää.

Toki kertomukset ovat osa viestintää. Kuulostaa kuitenkin hölmöltä sanoa, että narratiivi on osa diskurssia kun asian voi esittää ymmärrettävästi arkikielelläkin.

Tuommoisesta vierasperäisten sanojen viljelystä tulee sellainen olo, ettei puhuja tiedä mitä hän haluaa sanoa ja siksi yrittää puhua siten, että kuulijat eivät ymmärtäisi asiasiältöä.

Tuleeko latinasta muka suoraan? Ettei vaan kumminkin tulisi englanninkielisestä sanasta ”discourse”?

Discourse:

written or spoken communication or debate.

"the language of political discourse"

Tokihan voi saivarrella, että englanti on saanut paljon vaikutteita latinasta, kuten monet muutkin kielet. Mutta tässä yhteydessä sillä ei nyt ole mitään merkitystä. Mikä takia pitää nolata itsensä esittämällä tietävänsä jotain, kun ei tiedä?

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että narratiivi on todellisuus (sikäli kun yksilö sen kokee). Ihmiset luovat päässään vaihtoehtoisia narratiiveja.

Jos narratiivi on puhtaasti fiktiota, niin onko se silloinkin todellisuus?

Voiko fiktio olla todellisuutta?

Mielestäni ei.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä persujen kiertoilmaus välttää sensuuri palstalla, kun kritisoivat vastuullisen median tapaa uutisoida asioista.

...... "vastuullisen" median narratiivia....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin kuin paradigma mutta ilman diskurssia.

Viljele huoletta kaikkia kolmea joka toisessa lauseessa. Et tule ikinä törmäämään keneenkään joka tietäisi mitä yksikään noista tarkoittaa eikä kehtaa tunnustaa tietämättömyyttään

Narratiivi on yleensä osa diskurssia.

Nämä jutut saavat hassuja merkityksiä jos tietää mitä nuo sanat oikeasti tarkoittavat.

Diskurssi tulee latinankielen sanasta discursus, joka tarkoittaa "juosta ympäriinsä".

Nykysuomessa sillä tarkoitetaan kirjallista tai suullista viestintää.

Toki kertomukset ovat osa viestintää. Kuulostaa kuitenkin hölmöltä sanoa, että narratiivi on osa diskurssia kun asian voi esittää ymmärrettävästi arkikielelläkin.

Tuommoisesta vierasperäisten sanojen viljelystä tulee sellainen olo, ettei puhuja tiedä mitä hän haluaa sanoa ja siksi yrittää puhua siten, että kuulijat eivät ymmärtäisi asiasiältöä.

Tuleeko latinasta muka suoraan? Ettei vaan kumminkin tulisi englanninkielisestä sanasta ”discourse”?

Discourse:

written or spoken communication or debate.

"the language of political discourse"

Tokihan voi saivarrella, että englanti on saanut paljon vaikutteita latinasta, kuten monet muutkin kielet. Mutta tässä yhteydessä sillä ei nyt ole mitään merkitystä. Mikä takia pitää nolata itsensä esittämällä tietävänsä jotain, kun ei tiedä?

Nyt kyllä vedät mutkia suoriksi ja yksinkertaistat aika rankalla otteella.

Näähän on kaikki järjestään anglismeja ja kuka nyt ei englantia nykypäivänä osaa...