Lue keskustelun säännöt.
Vauvako? Apua!
27.11.2014 |
Hei!
Oletan teidän kaikkien olevan äitejä, jotka elävät onnellista, ehkä jopa täysin huoletonta elämää miehenne ja parin suunnitellun muksunne kanssa. Jos ette jo tuosta tule minua tuomitsemaan, niin toivon ettette myöskään seuraavasta:
Olen 18-vuotias, itsenäinen nuori nainen vaikka tosin vielä itseäni lapseksi mielellään kutsuisinkin... Ja raskaana. Seurustelen vakavasti, niin vakavasti kuin tässä iässä vaan voi. Asun yksin ja lukio on kohta ohitse ja minusta tulee ylioppilas, samoten poikaystäväni. Välini ovat mitä parhaat äitini kanssa, yhtäkuin poikaystäväni vanhempien. Viihdymme molemmat toistemme perheiden seurassa joka on loistavaa! Kuitenkaan emme ole heille kertoneet raskaudestani (tai raskaudestamme?) josta saimme 5viikkoa sitten tietää. Rv on siis tällähetkellä 11+5, alussa, mutta ihan liian pitkällä siihennähden jos emme haluakkaan pitää lasta? Olemme miettineet täydet 5viikkoa joka ikinen päivä päätöstämme enkä vaan saa selkoa ajatuksiini, en tiedä mitä tehdä. Lääkäripaperit löytyy ja yhdellä puhelulla saan aborttiajan, jota en vaan pysty soittamaan, olen täysin hukassa tämän kanssa. Minulla on hyvä tukiverkosto, josta ei tosin ole ollut apua, nimittäin päivittäiset "Joko olet soittanut? Joko tiedät miten teet?" Puhelut eivät auta... Tiedän etten saisi äitiltänikään hyvää vastaanottoa asian suhteen. Suuret kysymykset vaan pyörivät mielessäni yötä päivää, miten selviäisin, kuinka tulevaisuudelleni kävisi, entä nuoruuteni, mutta vatsassani elää ihminen, kadunko jos keskeytän, kadunko jos jatkan, miten kasvatan lapsen?
Kertokaa te ihanat äidit, mitä minä teen? Mikä saa minut varmaksi asian suhteen? Enkä kaipaisi vastauksia jossa minua tuomittaisiin. Kertokaa teidän viisauksianne. Kiitos paljon avustanne jo etukäteen! Enkä tietenkään laita päätöstäni teidän niskaan, tarvitsen vain hiukan apua.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun aikana lukiossa oli vielä ehkäisyvalistusta.
Luulen, että tulet katumaan aborttiakos päätät sen tehdä...
Oikeasti? Toivoin ettet ole äiti, tällaisella sivulla kirjoittamassa tuollaista
Mitä haittaa on siitä, ettet saisi nyt lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet jo noin kauan odottanut, pidä lapsi.
Kasvatat hänet niin hyvin kuin osaat, niin me muutkin äidit tehdään. Minusta tilanteesi on kokonaisuutena sellainen että asiat järjestyvät. Olet ilmeisesti terve ja poikaystäväsi on mukana.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 17:01"]
Mun aikana lukiossa oli vielä ehkäisyvalistusta.
[/quote]
Senkus alapeukutatte, mutta näitä tapauksia on AIVAN LIIKAA! Lapsen hankkiminen vaatii hirveästi vastuuta. Ap ja nää lukemattomat muut on sen vastuullisuutensa näyttäneet jo siinä, etteivät edes ehkäisyä ole osanneet hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että koska ette vieläkän ole pystyneet asiaa päättämään niin ehkä syvällä sisimmässänne haluatte pitää lapsen? Elämä lapsen kanssa on rankkaa, mutta myös ihanaa! En tiedä mitä sanoisin, miltä ajatus lapsesta tuntuu? Ja ajatus siitä että seuraavana parina-kolmena vuotena omaa aikaa on todella vähän, ei saa nukku tai syödä rauhassa. Ei pääse välttämättä ulos kavereiden kanssa. Mutta sitten sulla on se lapsi, se oppii sanomaan äiti ja haluaa olla vaan sun sylissä. Voitte käydä kaupungilla yhdessä, kesällä puistoissa, talvella pulkkamäessä. Joulut on ihan erillaisia, hyvällä tavalla. Mutta poikaystävän kanssa voi tulla riitoja, kumpikaan ei nuku. Sitten tulee uhma ja hampaat. Päivät menee komentamisessa ja siivoillessa. Mutta sitten lapsi oppii puhumaan, ja huomaat että sillä on oma persoonallisuus, ei tykkää viinirypäleistä mutta omenat on parhaita! Tykkää tanssia musiikin tahtiin ja saa raivareita kaupassa. Älä mieti mitä sun vanhemmat ajattelee. Tää on sun, sun poikaystävän ja mahdollisesti teidän lapsen elämä. Kouluun ja töihin voi mennä myöhemminkin. Lapsia voi myös hankkia myöhemmin, harvoin on sitä "oikeaa" aikaa sitä perhettä perustaa. Kyse on siitä jaksatteko te nyt? Riittääkö rahat? Tukia saa aika hyvin. Onko tukiverkostoa? Se on oikeasti tarkeää. Usein ihmiset kasvaa äidiksi vasta kun lapsi tulee, kaikkea ei tarvitse osata ja tietää heti, mutta pitää osata pyytää apua ja kuunnella neuvoja. Tiedän monta hyvää äitiä jotka saaneet lapsen nuorena. Tsemppiä mitä ikinä päätättekin!
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 16:41"]
Hei!
Oletan teidän kaikkien olevan äitejä, jotka elävät onnellista, ehkä jopa täysin huoletonta elämää miehenne ja parin suunnitellun muksunne kanssa. Jos ette jo tuosta tule minua tuomitsemaan, niin toivon ettette myöskään seuraavasta:
Rv on siis tällähetkellä 11+5, alussa, mutta ihan liian pitkällä siihennähden jos emme haluakkaan pitää lasta?
[/quote]Vähän myöhäistä. Lain mukaan sosiaalisin syin saa abortin viimeistään 11+6.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä vauva! Olet kumminkin jo valmistunut ennen kuin jäisit äitiyslomalle. Monet pitävät välivuoden joka tapauksessa, joten voit hyvin pitää väliä vauvan kanssa ja jatkaa opiskeluja tai mennä töihin sen jälkeen:) itse tulin myös 18 vuotiaana raskaaksi ja mietimme mitä tehdä tosi kauan joka päivä, vaikka sydämessä kumminkim tiesin että pidän lapsen. Niinpä sitten pidimme lapsen ja ensimmäinen vuosi on vaan hurahtanut ohi ja rakkaampaa asiaa ei voi olla kuin oma lapsi<3
Jos noin pitkään olet asiaa miettinyt niim todennäköisesti haluat jollain tasolla lapsen pitää. Itse pitäisin. Koska noilla raskausviikoilla se abortti on aika kurja. Sydän sykkii ja se muistuttaa jo vauvaa....
Minulla ei ole viisauksia. Omakohtainen kokemus on, olin 19-vuotias ja raskaana. Poikaystäväni oli alkoholistihulttio, ja tein abortin. Vielä nyt kymmenen vuotta myöhemmin kaduttaa, olisin selvinnyt yksinkin... mutta kuuntele sydäntäsi ja poikaystävääsi. Yhdessä teette ratkaisun. Voimia mihin ikinä päädyttekään.