Lääkkeiden vakavemmat haittavaikutukset ja miten hoidettu?
Mitä vakavia tai hyvin häiritseviä haittavaikutuksia olet lääkkeistä saanut ja miten niihin on terveydenhoidon puolelta suhtauduttu ja miten niitä on hoidettu? Onko joku jopa saanut korvauksia?
Itsellä kaksi vakavaa ja useampi lievempi mutta itse sairautta häiritsevämpi sivuoire tullut lääkkeistä. Yleensä vastassa on vähättelyä (ei voi häiritä), yhteyden kieltämistä ja vääntö siitä, "saako" lääkkeen lopettaa. Joskus korvaavan lääkkeen tai hoidon saaminen ollut vuosien taistelu. Kirjoittelen omia kokemuksia kommentteihin ettei tule liian pitkää aloitusta, alkuun yksi tapaus livemmästä päästä.
Sain "masennukseen" (kuormittava elämäntilanne, stressi ja väsymys, ei masentuneisuutta mutta väsymystä ja stressin aiheuttamaa mielialavaihtelua) essitalopraamia, tästä oli kaikkea muutakin mutta "huvittavin" oli yöhikoilu. Heräsin joka yö litimärkänä, ihan kuin olisi heitetty ämpärillä vettä sänkyyn. Oli sitten toinen tyyny ja peitto sängyn vieressä, mitkä vaihdoin märkien tilalle. Alla pyyhe keräämässä kosteutta. Jos sama oire tulee vaihevuosien aikana, sitä hoidetaan, jos lääkkeen sivuvaikutuksena, se ei saa häiritä?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun aloittaja tai joku muu kertoisi niistä vakavista haittavaikutuksista, joita teille tuli :D
Sinustako esim hampaiden pilallemeno ei ole vakava haitta juuri sille henkilölle, saati itsemurhayritys?
” mutta pelastivat henkeni.” No ei selkeästikään.
Kenellä ketjussa oli itsemurhayritys? Ei kellään.Millä lailla selkeästikään ei pelastanut henkeäni? Olin yrittänyt itsemurhaa useampaan otteeseen ennen noita lääkkeitä ja nyt olen elossa ollut viimeisen 10v. Minusta se on aika selkeästi henki pelastettu. T. Nro 2
Itsemurhayritys (kirjoittaja numero ykkösellä ) on jos ottaa kaikki nukahtamislääkkeensä ja neuroleptinsä kerralla ja joutuu sen vuoksi sairaalaan jossa herää. Eikö sinusta?Ei vaan siis viittasin siihen lainaamani kommentin sönkötykseen, että bruksismi olisi ollut sinulle vakava haittavaikutus. Ei minusta, jos lääke kerran pelasti henkesi.
Itsemurhayritys on toki vakava haittavaikutus, meni vain ohi nopeasti lukiessa, kun henkilö sanoi kaiken olevan hyvin.Tietenkin se on vakava haittavaikutus kun hampaat menevät pilalle. Oliko se siitä huolimatta sen arvosta että henki säilyi? No tietenkin oli. Ei se kuitenkaan vähennä sitä tosiasiaa että hampaat menivät pilalle. Se, että hampaat murtuvat ja joutuu oikomishoitoon yli kolmekymppisenä on vakava haitta.
Isoimmalle osalle EI tule escitalopraamista mitään hammasongelmia, joten kyseessä ei ole vakavasti haitallinen lääke (mihin väitteeseen nämä haittavaikutusitkijät aina tarinoillaan pyrkivät).
Siis mitä ihmettä nyt taas. Kyseessä ei ollut essitalopraami vaan hiukan kovemman luokan masennuslääke, jota ei todellakaan ensimmäisenä määrätä. Minä en todellakaan väitä lääkettä “vakavasti haitalliseksi”, se oli varmaankin ainoita lääkkeitä jotka pystyivät henkeni pelastamaan. Jos pitäisi nyt tehdä päätös samassa tilanteessa kaikella tällä tiedolla, totta hitossa valitsisin edelleen samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vakava haittavaikutus tarkoittaa sellaista joka voi aiheuttaa kuoleman. V-määisiä sivuvaikutuksia on ne muut eikä niitäkään kannata vähätellä. Minua hengissä pitävät lääkkeet aiheuttavat hiustenlähtöä. Ei ole vakava, mutta vaikuttaa aika h#€@:sti elämään. En varmasti söisi niitä, ellei elämäni olisi niistä kiinnni.
Tämä ei ole mikään Fimean foorumi vaan keskustelupaikka. Täällä vakava tarkoittanee myös henkilölle itselleen vakavaa.
Sain aivoverotulpan yhdestä kipulääkkeestä. Taustalla myös migreeni, niin tuurista kiinni että pääsin ajoissa hoitoon. Kun hoitoon pääsin, oli hoito hyvää ja onneksi vain vähäisiä oireita pysyvästi.
Peijas näytti parhaat puolensa alussa, onneksi oli mies mukana. Jos olisin ollut yksin, olisi varmaan jätetty siihen "narkkari ja siksi sekaisin" kategoriaan. Ja järkytyin kun menin myöhemmin samalle lääkärille joka oli lääkkeen määrännyt. Oli kovasti sitä mieltä, että olisi pitänyt jatkaa lääkkeen syömistä?!
Pysyviä oireita on toisen puolen lievä heikkous, muistiongelmat ja varsinkin väsyneenä puheen vaikeus. Nämä sen verran lieviä, että ei niihin kiinnitetä huomiota jos ei tiedetä mitä taustalla. Loppu hyvin siis, mutta kyllä tuosta jäi lievät traumat.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Sain aivoverotulpan yhdestä kipulääkkeestä. Taustalla myös migreeni, niin tuurista kiinni että pääsin ajoissa hoitoon. Kun hoitoon pääsin, oli hoito hyvää ja onneksi vain vähäisiä oireita pysyvästi.
Peijas näytti parhaat puolensa alussa, onneksi oli mies mukana. Jos olisin ollut yksin, olisi varmaan jätetty siihen "narkkari ja siksi sekaisin" kategoriaan. Ja järkytyin kun menin myöhemmin samalle lääkärille joka oli lääkkeen määrännyt. Oli kovasti sitä mieltä, että olisi pitänyt jatkaa lääkkeen syömistä?!
Pysyviä oireita on toisen puolen lievä heikkous, muistiongelmat ja varsinkin väsyneenä puheen vaikeus. Nämä sen verran lieviä, että ei niihin kiinnitetä huomiota jos ei tiedetä mitä taustalla. Loppu hyvin siis, mutta kyllä tuosta jäi lievät traumat.
Ap.
Oliko lääke sellainen että sen tiedettiin mahdollisesti aiheuttavan veritulppia?
Muistiongelmat, vatsavaivat, unettomuus, verensokeriarvojen nousu. Erilaisista psyykelääkkeistä tullut melkein aina haittavaikutuksia jotka estäneet niiden käytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa itseäkin, suurin syy miksen THE rokotetta ota, on aiemmin lääkkeistä saadut haittavaikutukset ja niiden peittely ja vähättely.
Julkinen vähättely sivuoireista ei varsinaisesti helpota tätä fobiaa. Itsellä muutama riskitekijä esimerkiksi veritulpalle, jos veritulpan saisin rokotteesta, se pistettäisiin näiden riskitekijöiden piikkiin.
Siis mitä vähättelyä? Oletko tietoinen esim buranan tai monen luontaistuotteen sivuvaikutuksista? Missään ei ole vähätelty sivuoireita, mutta jos sinulla on esim riskitekijöitä veritulpalle, on tilasto sen puolella että saat sen ennemmin koronasta johon todennäköisemmin sairastut kuin rokotteesta (astraa lukuunottamatta). Kyse on nimenomaan tilastoista. Jokainen tekee oman päätöksensä sen perusteella. Tuntuu vain sille ettei monikaan ymmärrä kuinka tilastoja luetaan.
Olen tietoinen myös yleisten lääkkeiden kuten Burana ja Panadol haittavaikutuksista. Luen aina pakkausselosteet netistä ennen kuin käyn hakemassa uuden lääkkeen ja huolestuttavan usein siellä on kohdassa "älä käytä jos" oma perussairaus tai toinen käytössä oleva lääke. Vaikka nämä on käyty lääkärillä läpi. Myös ilman reseptiä saatavista tutkin mahdolliset haittavaikutukset.
Mitä koronaan tulee, ymmärrän sen että tauti itsessään voi aiheuttaa vakavia oireita. Ymmärrän myös että voin sen saada vaikka välttelen tilanteita joista voisi saada tartunnan. Myös muiden tautien takia. Tilastollisesti korona sairastettuna on suurempi riski kuin rokote, mutta onko tilastoihin kirjattu myös nämä "muita riskitekijöitä" veritulpat? Ja henkilökohtainen riski kasvaa jos otan rokotteen, koska ei ole varmuutta että saisin koronan vaikka en rokotetta ota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain aivoverotulpan yhdestä kipulääkkeestä. Taustalla myös migreeni, niin tuurista kiinni että pääsin ajoissa hoitoon. Kun hoitoon pääsin, oli hoito hyvää ja onneksi vain vähäisiä oireita pysyvästi.
Peijas näytti parhaat puolensa alussa, onneksi oli mies mukana. Jos olisin ollut yksin, olisi varmaan jätetty siihen "narkkari ja siksi sekaisin" kategoriaan. Ja järkytyin kun menin myöhemmin samalle lääkärille joka oli lääkkeen määrännyt. Oli kovasti sitä mieltä, että olisi pitänyt jatkaa lääkkeen syömistä?!
Pysyviä oireita on toisen puolen lievä heikkous, muistiongelmat ja varsinkin väsyneenä puheen vaikeus. Nämä sen verran lieviä, että ei niihin kiinnitetä huomiota jos ei tiedetä mitä taustalla. Loppu hyvin siis, mutta kyllä tuosta jäi lievät traumat.
Ap.
Oliko lääke sellainen että sen tiedettiin mahdollisesti aiheuttavan veritulppia?
Oli. On muuten järkyttävän yleinen mahdollinen haittavaikutus. Olen yhden kuurin syönyt vastaavaa lääkettä myöhemmin, silloin oli lievällä annoksella verenohennuslääkkeet myös käytössä. Ja kun on jo kerran veritulpan saanut, todennäköisesti epäilys otettaisiin vakavemmin kuin tuolloin. Olin 26v perusterve nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa itseäkin, suurin syy miksen THE rokotetta ota, on aiemmin lääkkeistä saadut haittavaikutukset ja niiden peittely ja vähättely.
Julkinen vähättely sivuoireista ei varsinaisesti helpota tätä fobiaa. Itsellä muutama riskitekijä esimerkiksi veritulpalle, jos veritulpan saisin rokotteesta, se pistettäisiin näiden riskitekijöiden piikkiin.
Siis mitä vähättelyä? Oletko tietoinen esim buranan tai monen luontaistuotteen sivuvaikutuksista? Missään ei ole vähätelty sivuoireita, mutta jos sinulla on esim riskitekijöitä veritulpalle, on tilasto sen puolella että saat sen ennemmin koronasta johon todennäköisemmin sairastut kuin rokotteesta (astraa lukuunottamatta). Kyse on nimenomaan tilastoista. Jokainen tekee oman päätöksensä sen perusteella. Tuntuu vain sille ettei monikaan ymmärrä kuinka tilastoja luetaan.
Olen tietoinen myös yleisten lääkkeiden kuten Burana ja Panadol haittavaikutuksista. Luen aina pakkausselosteet netistä ennen kuin käyn hakemassa uuden lääkkeen ja huolestuttavan usein siellä on kohdassa "älä käytä jos" oma perussairaus tai toinen käytössä oleva lääke. Vaikka nämä on käyty lääkärillä läpi. Myös ilman reseptiä saatavista tutkin mahdolliset haittavaikutukset.
Mitä koronaan tulee, ymmärrän sen että tauti itsessään voi aiheuttaa vakavia oireita. Ymmärrän myös että voin sen saada vaikka välttelen tilanteita joista voisi saada tartunnan. Myös muiden tautien takia. Tilastollisesti korona sairastettuna on suurempi riski kuin rokote, mutta onko tilastoihin kirjattu myös nämä "muita riskitekijöitä" veritulpat? Ja henkilökohtainen riski kasvaa jos otan rokotteen, koska ei ole varmuutta että saisin koronan vaikka en rokotetta ota.
Henkilökohtaisesti sinun on suurempi riski tilastollisesti saada veritulppa koronasta kuin rokotteesta ellet ole oikeasti ihan aito ehta erakko ja meinaa sellaisena pysyä seuraavaa yli kymmentä vuotta.
Ei mitään kamalan vakavaa, mutta esimerkiksi sulfasta sain melko mahtavan allergisen reaktion. Kortisonista tuli kaihi nelikymppisenä. Kortisoni myös aiheuttaa jonkinlaista manian tyyppistä oiretta ja vie yöunet.
Yksi nukahtamislääke oli sellainen, että tein yöllä asioita tyyliin aloin leipomaan enkä aamulla tajunnut, miksi keittiö oli sekaisin. Siis touhusin "unissani" niin kuin unissakävelijä.
Masennuksen ja muiden psyykkisten oireiden hoitoon käytetyt lääkkeet on kyllä ihan oma tarinansa. Varmaan osittain siksi, että niitä käyttävillä on mt-ongelmia ja tämän takia oireilua vähätellään?
Mulla ollut "kuormittava elämä" eli aika paljon vaikeuksia lapsesta asti. Kun apua on hakenut, yleensä ensimmäisenä tarjotaan reseptiä. On tullut kokeiltua useampaa lääkettä, aina on tullut joku uusi, eri mekanismilla toimiva lääke joka "varmasti sopii".
Osasta jo aloitusoireet olleet niin tyrmäävät ettei ole pystynyt syömään paria kuukautta enempää. Osaa syönyt sen puolisen vuotta ja sitten tullut mitta täyteen.
Viimeisimpänä sain suun kuivumisen, kutinan, väsymyksen ja tunteettomuuden lisäksi flunssan kaltaisia oireita. Lievä kuume, tukkoinen olo, kurkkukipu, yskä, lihassärky ja lamaannuttava väsymys. Tutkittiin sitten astmat ja verikoikeilla ties mitä, mitään ei löytynyt. Ehdotin sitten itse, että voisiko johtua lääkkeestä? Kun mitään muuta ei löytynyt, suostui lääkäri kokeilemaan lääkkeen poisjättöä. Parin viikon sisällä kaikki oireet pois. Jopa se "fibromyalgia" minkä lääkäri diagnosoi lihaskupujen takia.
Ei sinänsä vakava oire, mutta työkyky meinasi mennä.
Verenohennuslääkkeestä verenkierton häiriöitä toiseen jalkaan, niin etten ajoittain päässyt kävelemään. Jalkaa piti jäähdytellä jäävedessä kivun takia.
Lääkkeiden vaihto ja haittailmoitus lääkefirmaan. Oireet lippuivat siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämäkään varmaan ole kriitikoiden mukaan vakava, mutta onpahan harvinainen.
Sain kouristuskohtauksia. Asiaa ei lääkkeiden osalta edes selvitetty, koska "on niin harvinainen, jostain muusta johtuu". Sain kouristuksia puolentoista viikon aikana noin kymmenen, pahimmillaan useamman päivässä. Loppua kohden lievenivät. Sitä ennen tai sen jälkeen ei ole ollut mitään epilepsiaan viittaavaa eikä kokeissa selvinnyt syytä. Hyvänä puolena nyt on todistettu että on ne aivot päässä. Ja kunnossa.
Epilepsiaa vastaan puhuu sekin, että kouristuksia oli monta lyhyellä aikavälillä.
Kyseessä allergialääke 😅. Olin saanut antibiootista allergisen reaktion ja otin siihen allergialääkkeitä joista ei aiemmin ollut tullut mitään. Luulen että tuossa oli ehkä joku yhteisvaikutusreagtio, varmuutta vaikea saada kun ei tutkittu.
Millä lailla sitä mielestäsi olisi voitu tutkia? Kouristuskohtaukseen liittyy aina kuolemanmahdollisuus, joten ei olisi ollut kovinkaan järkevää sinulla alkaa testaamaan?
1/10 ihmisestä kouristaa elinaikanaan ilman epilepsiaa. Sinun kohdallasi on toki mahdollista että kouristus johtuu yhteisreaktiosta tai lääkkeestä, mutta on kouristus on ihan mahdollinen esim univajeesta (joka saattaa johtua joko/tai tulehduksesta tai allergiasta) tai sitten tulehduksesta itsessään.
Tutkimisella hain sitä, että olisi kirjattu mahdollinen yhteisvaikutus ja ehkä jopa selvitetty onko aikaisempiin todettuihin kouristuksiin liittynyt samanlaisia olosuhteita. En tiedä miten lääketutkimus ja seuranta toteutetaan, mutta minusta tuo olisi pitänyt kirjata mahdollisena yhteisvaikutuksena. Allergialääkkeessä on erittäin harvinaisena kouristukset, joten joskus niitä on kirjattu. Ja tuo yhdistelmä varmasti aika harvinainen (allergia tietystä lääkkeestä +tietty allergialääke)
Allergialääke nukutti yli vuorokaudeksi.
Väsymys on ihan yleinen haittavaikutus, tämän piti olla vähemmän väsyttävä.
Olin silloin nelivuotiaan lapsen kanssa yksin kotona, jälkeenpäin säikähdin kun lapsi ollut käytännössä valvomatta tuon ajan.
Heräsin muutaman kerran hetkeksi, muistan kun kävin lämmittämässä lapselle ruokaa mikrossa ja nukahdin keittiön lattialle sen 1.5 minuutin aikana. Nukahdin myös vessanpöntölle. Lapsi ei onneksi hätääntynyt tai keksinyt mitään vaarallista. Tosin jos olisi alkanut itkeskelemään, olisin varmaan tajunnut soittaa jonkun apuun.
Vaihdoin sitten takaisin siihen vähän väsyttävään joka ei kuitenkaan niin paljoa väsyttänyt.
En enää muista mikä lääke ja mihin oli kyseessä, sen verran joutunut sairauksien takia lääkkeitä kokeilemaan.
Mutta oli yksi (1) lääke jota olisi pitänyt syödä jatkuvasti pidemmän aikaa. Alla tunnistetut haittavaikutukset ja "hoito".
- Migreenikohtauksien lisääntyminen, normaalisti muutaman kerran vuodessa, tuolloin viikoittain.
Hoitona migreenilääke (+1) ja estolääkitys jota en ollut aikaisemmin tai myöhemmin tarvinnut (+2).
- Pahoinvointi ja huimaus, pahoinvointiin lääke joka ei juuri auttanut. (+3).
- Verenpaineen heittely, lisäsi omalta osaltaan huimausta ja päänsärkyä. Ei lääkitty, oli seurannassa.
- Kuivat hilseilevät läiskät ihossa, rasvaa (+4).
- Silmien kuivuus ja kirvely, silmätippoja (+5)
Eli viisi lääkettä tai vastaavaa siksi, että olisi pystynyt syömään yhtä lääkettä! Mikään oireista ei ollut vakava, eikä yksinään olisi haitannut, mutta kokonaisuus oli hyvin rasittava.
Kun en muista mikä lääke oli, niin en ole varma vaihdettiinko toiseen lääkkeeseen vai jäinkö ilman lääkettä jos oli joku vähemmän kriittinen vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhayritys unilääkkeet+ mielialalääkkeet yhdistelmästä. Kärsin unettomuudesta ja lääkäri halusi aloittaa mielialalääkkkeet unilääkkeen kanssa. Ei ollut itsetuhoisuutta tai muuta toivottomuutta taustalla, en vain saanut nukuttua ja olin todella väsynyt. Mutta kuitenkin kaikki oli muuten hyvin.
Ensimmäinen kombo ei aiheuttanut mitään sivuoireita, mutta unilääkkeet eivät toimineet joten vaihdettiin toiseen. Parin viikon päästä sitten otin kaikki lääkkeet kerralla ja heräsin sairaalasta. En muista miksi otin lääkkeet enkä ymmärtänyt miksi.
Sairaalan psykiatri antoi luvan lopettaa lääkkeet heti, kävin kerran kontrollissa ettei lääkkeiden lopettamisesta tullut oireita. Unettomuus parani sitten muutaman kuukauden päästä "itsestään".
En ole sen jälkeen koskenut unilääkkeisiin tai mielialalääkkeisiin, jälkimmäisiä kyllä tuputettu milloin mihinkin vaivaan.
Todella ikävää, etkai saanut mt-diagnoosia vai miksi meinaavat mielialalääkkeitä tarjota, ettei vaan olis lukenut tästä tapauksesta?.
Mulle on lääkärit jankuttaneet, että no ei ole kenellekään koskaan tuollaista tullut ja erittäin epätodennäköistä että johtuu lääkkeestä. Joko olen heidän mielestään liioitellut oireitani tai oireet ovat muka johtuneet aivan muusta. Kerran sivuoireiden on vain väitettiin olevan uusi sairaus joka minulle on puhjennut ja että sitä pitäisi alkaa hoitaa uusin lääkkein.
Erään lääkkeen sivuvaikutukset ohitettiin täysin, vaikka kerroin niistä itse huolestuneena. En tiedä kirjasiko lääkäri niitä edes ylös, mulkaisi vain minua kun kerroin niistä. Ostin sitten itse mm. tukisukat joilla hillitä lääkkeetä johtuvaa jalkojen turpoamista ja käytin niitä ne vuodet jotka lääkettä söin. Kun muutin ja vaihdoin toisen sairaanhoitopiirin alueelle, sanoi uusi hoitava lääkärini, että lääkitys olisi pitänyt tuolloin lopettaa heti kun oireita alkoi ilmetä.
Nykyään välttelen lääkkeitä niin paljon kuin voin, koska en halua enää minkäänlaisia sivuoireita. Terveys tuntuu menevän lääkkeistä aina vain enemmän rempalleen.
Mulle tuli maksatulehdus masennuslääkkeestä. Olin aloittanut uuden lääkkeen n. kuukausi sitten ja käyttänyt sitä ennen pitempään muita masennuslääkkeitä. Yhtäkkiä rupesin vesiripuloimaan joka ruokailun jälkeen ja ihoon tuli keltainen sävy. Menin lääkäriin ja ottivat verikokeet, joissa selvisi että maksa-arvoni ovat lähellä 1000, kun normiarvo on noin 30. Sain lähetteen keskussairaalaan, jossa olin viikon tutkittavana. Alkuun ei tiedetty, mistä tilani johtuu. Olin juuri palannut ulkomailta, joten mahdollisia maksasairauden aiheuttajia oli useampi. Kattavien tutkimusten jälkeen syypääksi todettiin masennuslääke, jonka harvinainen sivuvaikutus maksatulehdus on. Tulehdus alkoi helpottaa heti, kun lääke lopetettiin.
Tämän jälkeen on aina pitänyt olla varovainen, kun jotain uutta lääkettä on aloitettu. Maksa-arvoja on seurattu alkuun, jos lääke on ollut pitempiaikainen. Mielellään en edes syö lääkkeitä, ellei ole aivan pakko.
Tuolloin normaalikokoisena jouduin ottamaan Mirena- kierukan kohdun limakalvon "epäjärjestyneiden solu-löydösten" vuoksi. Yliherkkänä en sitä halunnut, mutta se vaadittiin otettavaksi. Aloin turvota heti ja sitä jatkui pari vuotta, kunnes allergiakohtaukset puhkesivat ja neste alkoi poistua elimistöstä. Kierukkakokeilussa meni hyvä terveys ja kunto. Liikunnalliset harrastukset eivät enää olleet mahdollisia. Seksielämä kuoli haluttomuuteen ja vaginan umpeutumiseen. Mirena toi jo vanhemman ihmisen "iloksi" kuukautiset ja pmdd-oireet.
Kunpa olisi uskaltanut huutaa gynekologille, että et jumala-auta laita sitä kierukkaa!
Olisiko sellainenkaan parkaisu auttanut estämään kierukointia?
Selvennän vielä, että likinäköisyys ei tule mistään lääkkeestä.