Uskottomuus - teenkö tietoisesti itselleni hallaa
Minulle selvisi joitain aikoja sitten, että mieheni on ollut useamman vuoden henkisesti uskoton minua kohtaan. Erityisesti tämän vuoden puolella on tapahtunut paljon asioita, jotka koen itse todella raskaaksi. Parisuhteemme on aina ollut hyvä, olemme rakastaneet toisiamme, emme juuri riitele, kerromme rakkaudesta päivittäin, pussaamme, halaamme, teemme asioita yhdessä. Mutta silti kävi niin kuin kävi.
Tapahtumien aikana mieheni ei ole kokenut pettävänsä minua, vaan hänen mielestään kyse on ollut asioista joita kaksi läheistä ystävää (eri sukupuolta) voivat toisillensa ehdotella ja keskustella. Mukana on ollut myös suoranaista valehtelua, jotta pääsee kyseisen henkilön kanssa kahden kesken intiimiin tilanteisiin. Mutta nämäkin hänen mielestä olivat vaan ystävien välisiä tilanteita, mutta hän ei kuitenkaan tietoisesti kertonut minulle näistä koska koki että tilanteet pahoittaisivat mieltäni. Tietänyt siis tekevänsä jotain väärää, jotain mistä puoliso ei pidä, mutta oikeuttanut tekonsa itselleen koska kyseessä on ”vain ystävät”.
Mieheni ei myöskään ole kovin puhelias kotona, ei juuri kerro omista asioista ja ajatuksistaan. Tässä samalla on selvinnyt että tämä kyseinen toinen nainen on ollut hänen uskottunsa vuosikausia, hänelle on ollut helppo puhua ja hänen kanssa on vietetty tuntitolkulla puhelimessa aikaa keskustelleen kaikesta maan ja taivaan välillä.
Kun asia selvisi, olemme saaneet avattua todella hyvän keskusteluyhteyden. Miehelleni on nyt todenteolla auennut mitä hän on tehnyt ja hän on ymmärtänyt kuinka väärin hän on toiminut. Ero ei ole ollut missään vaiheessa vaihtoehto kummallekaan, rakastamme toisia syvästi ja haluamme tehdä töitä sen eteen että saamme oman parisuhteen toimimaan.
Mieheni pystyy jo elämän suhteellisen ”normaalia” elämää. Hän ei siis aktiivisesti ajattele asiaa, eikä nosta asiaa keskustellun vaan keskustelun aloitteet teen aina minä. Itselläni tämä taas velloo kokoajan ajatuksissa ja tuntuu että päivissä on harvoja hetkiä jolloin pääsen näistä ajatuksista eroon. Voin sanoa että olen jo antanut miehelleni anteeksi ja todellakin haluan jatkaa tästä eteenpäin. Mutta en vaan pääse ajatuksiani pakoon. Uskon että siihenkin auttaa vain aika, asia on kuitenkin vielä kohtuullisen tuore.
Olen jo pitkään halunnut laittaa päivämäärä tatuoinnin, mutta olen kokenut että elämässäni ei ole ollut niin merkittävää päivämäärää että haluaisin sen tatuoida. Kihla- ja hääpäivät löytyvät sormuksista, lapset on tatuoitu muulla tavalla kehooni. Nyt olen alkanut pohtimaan, josko päivä jolloin uskottomuus selvisi olisi tällainen päivämäärä. Päivä, joka muutti ja mullisti koko siihenastisen elämäni ja vakaasti uskon, muutti parisuhteemme suuntaa parempaan päin.
Laittamalla tällaisen tatuoinnin, tatuoinko kuitenkin itseeni ikuisen muiston asiasta? Ikuisen asian joka muistuttaa minua joka ikinen päivä uskottomuudesta? Vaikka päivämäärän tarkoitus olisikin muistuttaa suhteen uudelleenrakennuksen alkamisesta?
Kommentit (19)
No ei kyllä ole mikään provo
T: AP
Hetken luulin, että olet ihan selväpäinen, mutta tatuointi????
Tulipa mielenkiintoinen twisti tekstin loppuun. Kyse olikin koko ajan tatuoinnista 😂
En olisi ikinä uskonut sanovani näin tylysti, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että en ihmettele, jos kumppani on löytänyt yhteyden jonkun muun ihmisen kanssa. En jaksa edes selittää.
Mitä tällä on tekemistä rokotusten kanssa? Ja millä tavalla tatuoinnit liittyvät selväpäisyyteen? Ihmisillä on tatuointeja eri syistä. ap kyselee asiallisesti muiden näkemyksiä asiaan.
No kyllä huomaa että ei kannattaisi mitään kysellä somesta. Toinen vuodattaa sydäntään ja haluaa kysyä aiheuttaako itselleen ikuisen katkeruuden muistoin asiasta jonka pohjimmainen tarkoitus onkin muistuttaa vain hyvästä asiasta.
Kyllä ihmiset on paskaa eikä nämä tekstit.
Jos tällä hetkellä asia edelleen ahdistaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, ei kyseistä päivämäärää voi vielä pitää merkkinä paremmasta suhteesta ja tulevaisuudesta.
Myöhemmin, jos päivämäärä tuo ensimmäisenä tunteen onnesta ja helpotuksesta, voi päivämäärän nostaa "uuden paremman" statukselle. Kirjoituksen perusteella se ei vielä ole sitä, pitemminkin mahdollisuus uuteen parempaan.
Itse ottaisin tuossa tilanteessa jonkun tatuoinnin joka symbolisoi tilannetta, en päivämäärää. Jos tapaus myöhemmin ei vaikuta niin merkittävältä kuin tässä hetkessä, kuvaava tatuointi voi merkitä myös muuta kehitystä ja parannusta, päivämäärä on vain päivämäärä.
Niin että sinä olet kodinhoitoa ja ajoittaista seksiä varten ja tämä toinen nainen saa miehesi sielun syvimmät tunnot? Tuskin ilman seksiäkään on oltu tuolla läheisyydellä. Olet kolmas pyörä miehesi ja tämän naisen suhteessa. Tiedät kyllä, että sinun vuorosi on poistua.
Miehesi ei ole monogaminen. Se ei sinun asennemuutoksellasi muutu.
Tsemppiä asian käsittelyyn. Vaikuttaa siltä, että olet vielä kieltämisvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Niin että sinä olet kodinhoitoa ja ajoittaista seksiä varten ja tämä toinen nainen saa miehesi sielun syvimmät tunnot? Tuskin ilman seksiäkään on oltu tuolla läheisyydellä. Olet kolmas pyörä miehesi ja tämän naisen suhteessa. Tiedät kyllä, että sinun vuorosi on poistua.
Nyt valoja päälle.
Onko puhuminenkin jo pettämistä?
Jos on, niin olen itse pettänyt vaimoani vuosia naispuoleisen työkaverini kanssa.
Juttelemme usein halki kaikki ikävät ja intiimitkin ongelmamme, ja meillä on täysi luottamus. Ainoastaan seksiasioista emme ole puhuneet.
Hän on minua lähes 20 vuotta vanhempi, koen, että hän on turvallinen tätihahmo, jolle voi avautua monista kipeistäkin asioista. Hänkin avautuu minulle usein monista vaikeista asioista, koska hän on eronnut ja lapseton, jolla ei ole hirveästi läheisiä ystäviä. Minä olen hänelle kuin aikuistunut sisarenpoika, jolle voi uskoutua monissa ikävissä asioissa, joita ei voi muille kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tällä hetkellä asia edelleen ahdistaa ja aiheuttaa pahaa mieltä, ei kyseistä päivämäärää voi vielä pitää merkkinä paremmasta suhteesta ja tulevaisuudesta.
Myöhemmin, jos päivämäärä tuo ensimmäisenä tunteen onnesta ja helpotuksesta, voi päivämäärän nostaa "uuden paremman" statukselle. Kirjoituksen perusteella se ei vielä ole sitä, pitemminkin mahdollisuus uuteen parempaan.
Itse ottaisin tuossa tilanteessa jonkun tatuoinnin joka symbolisoi tilannetta, en päivämäärää. Jos tapaus myöhemmin ei vaikuta niin merkittävältä kuin tässä hetkessä, kuvaava tatuointi voi merkitä myös muuta kehitystä ja parannusta, päivämäärä on vain päivämäärä.
Kiitos ensimmäisestä asiallisesta vastauksesta!! En ole tatuointia tässä hetkessä ottamassa, tämä on vaan asia joka on ollut mielessä. Tuo päivä on ollut kuitenkin niin merkittävä käännekohta meidän suhteessa, avannut täysin uusia ovia, ajatuksia, näkemyksiä, niin petetylle kuin pettäjällekin.
Mutta toisaalta tuo on kyllä hyvä pointti, senhän ei ole pakko olla päivämäärä. Minulla on jo muitakin "kuvaavia" tatuointeja joiden merkitystä ei tiedä jos ei tunne tarinaa niiden taustalla.
Sulle on tatuoitu se päivä sieluusi.
Se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että sinä olet kodinhoitoa ja ajoittaista seksiä varten ja tämä toinen nainen saa miehesi sielun syvimmät tunnot? Tuskin ilman seksiäkään on oltu tuolla läheisyydellä. Olet kolmas pyörä miehesi ja tämän naisen suhteessa. Tiedät kyllä, että sinun vuorosi on poistua.
Nyt valoja päälle.
Onko puhuminenkin jo pettämistä?
Jos on, niin olen itse pettänyt vaimoani vuosia naispuoleisen työkaverini kanssa.
Juttelemme usein halki kaikki ikävät ja intiimitkin ongelmamme, ja meillä on täysi luottamus. Ainoastaan seksiasioista emme ole puhuneet.
Hän on minua lähes 20 vuotta vanhempi, koen, että hän on turvallinen tätihahmo, jolle voi avautua monista kipeistäkin asioista. Hänkin avautuu minulle usein monista vaikeista asioista, koska hän on eronnut ja lapseton, jolla ei ole hirveästi läheisiä ystäviä. Minä olen hänelle kuin aikuistunut sisarenpoika, jolle voi uskoutua monissa ikävissä asioissa, joita ei voi muille kertoa.
Puhuminen ei ole pettämistä, vaan on hyväksi itselleen. Myös parisuhteelle on hyväksi että molemmilla puolisoilla on joku toinenkin jolle puhua. Mutta siinä vaiheessa kun puhuminen tapahtuu 80% ulkopuoliselle, omalle puolisolle ei puhuta mieltä polttavista asioista, jokainen tilaisuus mitä liikenee käytetään siihen että pystyy puhumaan toisen kanssa, se menee pettämisen puolelle. Myöskin silloin kun keskustelu ja viestittely menee seksuaalisävytteiseksi, erityisesti siinä tilanteessa kun itsellään on tuntoja ja himoja toista kohtaa ja näitä tuo aktiivisesti esiin, vaikka mitään ei oikeasti tapahtuisi. Silloin puhuminen on pettämistä.
Kuules nyt. Sinua on petetty. Sitä ei määritä se kokeeko mies sen olleen pettämistä. Mutta väärin se on hänestäkin ollut kerran on salaillut näitä tapaamisia. Sinuna en jatkaisi. Suhde ei ole hyvä löydät paremman
Nyt valoja päälle. Lääkkeet.