Annoin lapsen jäädä tänään kotiin, kun purskahti aamulla itkuun, että ei voi mennä tänään kouluun

Ap opettaa lapselle miten voi koulusta lintsata äidin luvalla.

Mielestäni tässä on oikein tehty. Paras tietysti olisi ollut, jos olisi voinut heti jäädä käymään tilanteen läpi, mutta tietenkään ei töiden takia ole välttämättä voinut. Mutta sitten on tärkeää käydä asia läpi heti tänä iltana ja toimia sitten asianmukaisesti. Lapsen tulee ymmärtää, että itkemällä ei mistä tahansa syystä voi jäädä kotiin, mutta jos siellä on joku "oikea" syy taustalla, niin myöskään kouluun ei pakoteta. Vertaa siis se, että on unohtanut sanakokeen tai se että kiusataa. Kiusaaminen selvitetään, sanakoe muistettava jatkossa, eikä ole syy jäädä kotiin jatkossa, vaan omat virheet myönnetään ja "kärsitään" seuraukset eli tehdään ne kokeet jatkossa siten kun osataan ja tulos on mikä on. Miettisin myös omaa viestiä suoriutumisesta, jos syynä nyt olisi vaikkapa sanakokeen unohtaminen ja se aiheuttaa noin suuren reaktion. Ei mielestäni ole niin suuri asia, että sen tulisi koko päivää pilata. Mutta varmasti ap saa tietää syyn sitten illalla ja osaa sitten reagoida myös fiksusti. Jos lapsi ei meinaa syytä kertoa, niin tästäkin varmasti sitten käydään pitkät keskustelut niin, että syy lopulta saadaan ulos, syyllistämättä. Läpikäyden se, että ymmärrät reaktion ja nyt keskustellaan, että mistä on kyse ja puhutaan yhdessä, että miten jatkossa tällaisissa tilanteissa ja tunteiden tullessa toimitaan. Tunteita ei tietenkään tarvitse tai kannatakaan kieltään, vaan nimenomaan se toimintatapa: vaikka joku asia harmittaa kovasti, niin kannattaako kuitenkaan jäädä koulusta pois vai olisiko parempi kohdata asia ja ehkä oppia siitä, jolloin seuraava kerta olisi tavalla tai toisella helpompi.

Joko asia selvisi?

Vierailija kirjoitti:

Joko asia selvisi?

Tuskin nyt tähän aikaan...