Oletteko koskaan rakastunut itsenne vastakohtaan ja kuinka lopulta kävi?
Onko joku rakastunut täysin itsensä vastakohtaan, esimerkiksi ituhippi vegaani rakastunut metsästäjään, jolle ympäristöasiat eivät ole merkityksellisiä tai elovenatyttö rakastunut punkkariin? Kuinka rakkaudessa sitten kävi? Kestikö suhde vai kaatuiko se ennen pitkää liialliseen erilaisuuteen? Minusta vastakohdat täydentävät toisiaan, kunhan kumppani ei kuitenkaan ole aivan täysin eri planeetalta. Kertokaa tarinoitanne :)
Kommentit (31)
Rakastuin narsistimieheen kilttinä nuorena tyttönä ja hän pilasi koko elämäni ja lasten myös. Siinä mielestää vastakohta. Olin kyllä itse paremmin koulutettukin ja kulkenut aivan eri piireissä. Voi kun vanhempani olisivat hieman opettaneet elämää ennen pihalle potkimistaan:(
En rakastunut mutta ihastunut henkilöön, joka on monessa mielessä nykyisen puolisoni vastakohta. On temperamentiltään rauhallisempi, sovittelevampi, iloisempi, tasapainoisempi. Ja hirmu hyvännäköinen!
en ehkä ihan rakastunut, mutta ihastuin tosi voimakkaasti, seurusteltiin 3kk. Sitten se loppui, tajusin kuinka vääränlaisen miehen kanssa olen. Opiskelen vaatesuunnittelua, rakastan muotia ja taidetta, harrastan paljon kulttuuria ja matkustan milelläni uusiin ja "kulttuuririkkaisiin" eksoottisiin paikkoihin, olen aktiivisesti mukana ympäristöpolitiikassa. No tämä, aivan ihana ja sydämmellinen mies pelasi lähinnä kaiken vapaa-aikansa lätkää, oli todella yrittäjähenkinen, keskittyi laittamaan autojansa ja ajeli 50000000 litraa satasella kuluttavaa ferraria. Työkseen rakennutti taloja. Matkusti joka lomallaan jenkkeihin, lähinnä floridaan. Omalla tavallaan ihanampaa ja aidompaa ihmistä en ole tavannut koskaan, mutta oli vaan niin eri kiinnostuksen kohteet, elämänkatsomus ja elämäntavat, että eihän se vaan toiminut.
Kurjasti kävi. Rakastuin ja pakenin. Se muutti Espanjaan ja meni naimisiin. Paneskellaan yhö silloin tällöin suurella ilolla.
Olen mutta vain henkisesti hyvin erilaiseen. En näin kasvissyöjänä voisi edes kuvitella olevani metsästäjän kanssa.
Minä ja mieheni. Arvot ja aatteet samat, luonteenpiirteet täysin eri. Koen, että nimenomaan luonnepuolella täydennämme toisiamme ja vedämme toisiamme ääripäistä kohti kultaista keskitietä. Sitä mielestäni tarkoittaa se, että vastakohdat täydentävät toisiaan :)
Itse olin hyvin ulkonäkö keskeinen, mutta rakastuin mieheeni joka oli pullukka ja nörtti. Muuten elämänarvot yms olivat kuitenkin samanlaiset. Nyt sitten minä olen lihonut ja mies laihtunut :D
Kyllä. Rakastuin mieheen. Tuo on ihan naisen vastakohta. Onnellisesti olemme naimisissa.
t. hetero